Katainen: Talouspäätösten punaisena lankana on työn määrän lisääminen

Suomi on vahvojen muutosvoimien keskellä. On itsestämme kiinni, että ohjaammeko itse tulevaisuuttamme vai heittäydymmekö näiden muutosvoimien runtelemaksi, sanoi pääministeri Jyrki Katainen vuoden 2014 talousarvion lähetekeskustelussa.

Yksikään suomalainen ei voi näiden haasteiden edessä sanoa, että ?ei koske minua?. Jos Suomella menee huonosti, meillä kaikilla menee ennemmin tai myöhemmin huonosti. Tämän vuoksi meiltä kysytään kykyä yhteisvastuuseen.

Olemme siis siinä tilanteessa, jossa meidän on uudistettava suomalaisen yhteiskunnan rakenteita tai hyväksyä se tosiasia, että jatkossa hyvinvointimme heikkenee.

Hallitus on valinnut Suomen uudistamisen tien.

Hallituksen vastaus Suomen rakenteiden uudistamiseksi voi tiivistää kahteen asiaan: työn määrän lisäämiseen ja julkisen sektorin tehostamiseen.

Hallituksen talouspäätöksissä työn määrän lisääminen on punainen lanka, päätösten juoni.

Hallitus on sitoutunut joukkoon päätöksiä, joiden tavoitteena on lisätä suomalaisten osallistumista työmarkkinoille. Kyse on työvoiman tarjonnasta. Tätä työvoiman tarjontaa lisätään esimerkiksi pidentämällä työuria ja kannustamalla työn tekemiseen.

On olennaista hahmottaa, että työpaikkojen määrä Suomessa ei ole vakio. Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä on mukana työelämässä, sitä enemmän Suomessa on työpaikkoja. Tiedämme kansainvälisen tutkimuksen perusteella, että mitä suurempi osallistumisaste työmarkkinoille, sitä alhaisempi on myös työttömyysaste.

Työvoiman tarjontaa lisätään laajalla toimenpidekokonaisuudella:

  • Hallitus on esimerkiksi sitoutunut kolmikantaisesti neuvoteltavaan eläkeratkaisuun, joka lisäisi toteutuessaan työllisyyttä Suomessa VM:n arvion mukaan karkeasti 90 000 hengellä.
  • Kotihoidon tuen jakamisen isien ja äitien kesken arvioidaan lisäävän työllisyyttä VM:n arvion mukaan karkeasti 6000 hengellä.
  •  Asumistuessa käyttöön otettava 400 euron suojaosuus kannustaisi noin 40000-50000 työttömän joukkoa ottamaan vastaan osa-aikaista tai lyhytaikaistakin työtä.
  • Työttömyysturvassa käyttöön otettava 300 euron suojaosuus koskisi vuositasolla lähes 100000 työtöntä ja kannustaisi näitä mukaan työelämään.

Tulevana syksynä hallitus tekee päätöksiä työvoiman tarjonnan lisäämisestä myös esimerkiksi opintoaikoja tiivistämällä ja tiukentamalla vuorotteluvapaan ehtoja.

Toisaalta hallitus on tehnyt joukon päätöksiä, joiden tavoitteena on synnyttää Suomeen uusia työpaikkoja. Tämä tarkoittaa työllistämisen kustannusten ja kynnyksen alentamista, yksityisten investointien kannustamista ja myös julkisia investointeja.

Uusia työpaikkoja pyritään luomaan monin toimin:

  • Hallitus on pyrkinyt edesauttamaan maltillisen palkkaratkaisun syntyä Suomeen esimerkiksi sitoutumalla estämään palkkaverotuksen kiristymisen sekä leikkaamalla väylämaksuja ja rataveroa. Neuvoteltu palkkaratkaisu alentaisi toteutuessaan työllistämisen kustannuksia lisäisi toteutuessaan työllisyyttä VM:n arvion mukaan karkeasti 15000-20000 hengellä.
  • Yhteisöverokannan 870 miljoonan euron leikkaus kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan uusia työpaikkoja. VM:n arvion mukaan yhteisöveron alennus toisi Suomeen karkeasti 7000-9000 uutta työpaikkaa.
  • Hallituksen työllisyyslisäbudjetilla potkaistaan käyntiin merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja. VM arvioi, että lisäbudjetin työllisyysvaikutukset ovat yli 9000 henkilötyövuotta vaalikauden loppuun ja yli 16000 henkilötyövuotta vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki nämä päätökset tähtäävät yhteen tavoitteeseen: työn määrän lisäämiseen Suomessa. Näiden päätösten mittaluokkaa ei ole mitään syytä vähätellä. Samalla on pidettävä mielessä, että hallitus tekee marraskuun loppuun mennessä uusia päätöksiä sekä työvoiman tarjonnan että uusien työpaikkojen lisäämiseksi.

Toinen osa hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta koskee julkisen sektorin tehostamista.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että kuntatalouden rakenteellinen kahden miljardin euron alijäämä kyetään purkamaan. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että hallitus tekee päätökset, joilla katkaistaan suomalaisten kuntien krooninen velkaantuminen.

Kuntien alijäämää puretaan ottamalla käyttöön talousohjausjärjestelmä, jonka osana uudistetaan valtionosuusjärjestelmä sekä tehostetaan peruspalveluohjelmamenettelyä. Hallitus karsii kuntien tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntien toimintamenoissa on mahdollista saavuttaa miljardin euron kokonaisvähennys vuoden 2017 tasolla.
Kuntien velvoitteiden purkaminen vähentää kuntien työvoiman tarvetta ehkä jopa 20000 hengellä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kuntatyöntekijöiden irtisanominen vaan nimenomaan tervehdyttää kuntien taloutta siten, että irtisanomisilta voitaisiin välttyä. Tulevien neljän vuoden aikana kunnista jää eläkkeelle noin 68 000 henkilöä. Vaikka työvoiman tarve vähenisi 20 000 hengellä, kunnat joutuisivat silti palkkaamaan 50000 uutta työntekijää, jotta työllisyys säilyisi ennallaan.

Toinen osa julkisen sektorin tehostamista koskee kuntasektorin tuottavuuden parantamista. Valtioneuvoston toimivaltaa lisäämällä varmistetaan keskeisten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteiden eheys, alueiden elinvoimaisuuden kehittäminen ja palvelujen tehokas järjestäminen. Palvelutuotannon tuottavuuden lisäämiseksi hallitus käynnistää nyt syksyllä laajapohjaisen valmistelun nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän uusimiseksi. Palvelutuotannon tuottavuuden lisäämiseen pyritään myös mm. edesauttamalla tehokkaampaa työnjakoa palveluiden tuotannossa väljentämällä työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia, työn laadusta tinkimättä.

Yleisellä tasolla moni suomalainen ilmoittaa kannattavansa rakenteellisten muutosten tekemistä. Tosiasia on kuitenkin se, että jokaista uudistusta vastustaa aina pienempi tai suurempi joukko ihmisiä. Muutoksia vastustavat erityisesti he, joita ne tavalla tai toisella koskettavat. Tämä on inhimillistä, vaikka muutos suhteessa nykytilanteeseen ? tai erityisesti tulevaisuuteemme ? olisi erityisen suuri.

Meidän kaikkien on tärkeää muistaa, että Suomea ei korjata vain korjaamisen ilosta. Suomea korjataan, koska yhteiskuntamme on epäkunnossa.

Hallitus ei voi katsoa omaa etuaan, vaan velvollisuutemme on katsoa kokonaisuutta, etsiä ratkaisuja ja tehdä päätöksiä. Monet työntekoa lisäävät tai julkisen sektorin tuottavuutta lisäävät päätökset tulevat kohtaamaan suurta vastustusta. Meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jättää korjaavia toimia tekemättä. Tekemättä jättäminenkin on päätös, josta joutuu kantamaan vastuun. Jos ei uskaltaisi kohdata kritiikkiä, silloin tekemättömyys olisi paras valinta. Jos jättäisi Suomen tarvitsemat päätökset tekemättä, pitäisi tosin olla poikkeuksellinen kyky elää soimaavan omantunnon kanssa, tai vielä parempi, jos ei olisi sitäkään.