Tänään Suomi juhlii vappua, työn juhlaa. Suoma­lais­ten hyvin­vointi perus­tuu viime kädessä vain ja ainoas­taan suoma­lai­selle työlle. Juhlaan on siis aihetta.

Vappu on myös hyvä tilai­suus pohtia tule­vai­suu­den työelä­mää. Muutok­selle on nimit­täin tarvetta. Suomessa huol­to­suhde heik­ke­nee ja jatkossa lapsia sekä ikäih­mi­siä on yhä enem­män suhteessa työi­käi­siin. Jotta hyvin­voin­ti­pal­ve­lut voidaan turvata, yhä useam­man työi­käi­sen olisi käytävä töissä ja tehtävä hieman nykyistä pidem­pää työuraa.

Korkeampi työl­li­syys edel­lyt­tää uusia työpaik­koja. Perin­tei­seen teol­li­suu­teen uusia työpaik­koja syntyy aiem­paa vähem­män. Esimer­kiksi teleklus­teri sanee­raa Suomessa tällä hetkellä rajusti. Halli­tus onkin päät­tä­nyt satsata erityi­sesti pien­ten ja keski­suur­ten yritys­ten kannus­tei­siin. Uskomme vahvasti yrit­tä­jyy­teen.

Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen edel­lyt­tää uusien työpaik­ko­jen lisäksi korkeam­paa työvoi­man tarjon­taa. Mallia on mahdol­lista ottaa esimer­kiksi Ruot­sista tai Saksasta. Ruot­sissa ei ole vastaa­vaa ongel­maa työvoi­man riit­tä­vyy­dessä: esimer­kiksi maahan­muutto ja työvoi­man tarjonta ovat parem­massa jamassa. Ruot­sissa sekä kepillä että pork­ka­nalla kannus­te­taan otta­maan työtä vastaan.

Suomessa tällä hetkellä joka kolmas 3,4 miljoo­nasta työi­käi­sestä ei käy töissä. Nämä suoma­lai­set ovat valtaisa voima­vara, joita tarvit­semme hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den säilyt­tä­mi­seen. Työt­tö­miä ja muuten työvoi­man ulko­puo­lella olevia on kannus­tet­tava töihin ja heille tarvi­taan työtä.

Kun me suoma­lai­set elämme terveenä yhä pidem­pään, meidän olisi jakset­tava myös työelä­mässä hieman nykyistä kauem­min. Pidem­mät työurat tarkoit­ta­vat parem­pia eläk­keitä kansa­lai­sille ja sitä kautta vahvem­paa julkista taloutta.

On selvää, että suoma­lai­set ansait­se­vat nykyistä parem­paa, palkit­se­vam­paa ja jous­ta­vam­paa työelä­mää.

Ensin­nä­kin työn­teon pitää kannat­taa aina ja kaikissa tilan­teissa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan käyt­tö­voima on suoma­lais­ten ahke­ruus, josta ei saa rangaista. Vero­tuk­sen olisi kannus­tet­tava nykyistä vahvem­min teke­mään työtä ja yrit­tä­mään.

Työelä­män laatuun tarvi­taan paran­nuk­sia. Tämä tarkoit­taa esimer­kiksi panos­tuk­sia työky­vyn yllä­pi­tä­mi­seen ja työter­veys­huol­toon. Tällä hetkellä liian moni suoma­lai­nen sairas­tuu kesken työuran tai uupuu työelä­mässä. Työky­vyt­tö­myy­destä kertyy yhteis­kun­nalle kymme­nien miljar­dien euro­jen lasku vuosit­tain, työky­vyt­tö­myy­den inhi­mil­li­sestä laskusta puhu­mat­ta­kaan.

Työ ja perhe-elämä on samoin kyet­tävä yhteen sovit­ta­maan nykyistä parem­min. Kyse ei ole vain pien­ten lasten vanhem­mista: yhä useampi suoma­lai­nen hoitaa iäkästä tai sairasta läheis­tään. Eri elämän­ti­lan­tei­den mukaan jous­ta­vat järjes­te­lyt ovat toivot­ta­vasti työnan­ta­jille jatkossa yhä suurempi kilpai­luetu.

Parem­paan työelä­mään kuuluu myös parempi osaa­mi­nen. Sijoi­tus työn­te­ki­jöi­den osaa­mi­seen on samalla satsaus moti­vaa­tioon ja sitou­tu­mi­seen. Korkeampi osaa­mi­nen tarkoit­taa koko yhteis­kun­nan tasolla korkeam­paa tuot­ta­vuutta, parem­paa kilpai­lu­ky­kyä ja vahvem­paa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa.

Myös suoma­lais­ten halu vaikut­taa oman työnsä sisäl­töön koros­tuu. Työn tuot­ta­vuu­den kasvu ja työn koettu mielek­kyys kulke­vat käsi kädessä. On tärkeää ymmär­tää, että nämä kaksi asiaa on mahdol­lista, ja vält­tä­mä­tön­tä­kin, toteut­taa saman­ai­kai­sesti.

Vappuna on hyvä muis­taa, että työkyky edel­lyt­tää myös riit­tä­västi laadu­kasta vapaa-aikaa. Arjen rinnalle tarvi­taan välillä myös juhlaa. Juuri nyt on hyvä hetki juhlis­taa suoma­laista työtä ja uutta kevättä.

Kolumni Turun Sano­missa 1.5.2012

Lisää sisältöä samassa kategoriassa