Haluai­sin tänään keskit­tyä kahteen Suomen ja suoma­lais­ten kannalta tärke­ään ja ajan­koh­tai­seen teemaan.

Ensim­mäi­nen on Euroo­pan tule­vai­suus. Britan­nian EU-ero, maahan­muut­to­kriisi ja euroa­lu­een ongel­mat horjut­ta­vat yhden­ty­vän Euroo­pan perus­ki­viä. Ilmassa on paljon protek­tio­nis­ti­sia ja natio­na­lis­ti­sia virtauk­sia, joiden voimis­tu­mi­nen on uhka Suomen kaltai­selle avoi­melle ja vien­ti­ve­toi­selle maalle. Nyt kun Eurooppa hapui­lee reitil­tään, niin meidän on kyet­tävä voimak­kaasti osoit­ta­maan uutta suun­taa.

Toinen on Suomen talou­den tilanne ja työl­li­syys. Suomen talou­dessa on näky­vissä myön­tei­siä merk­kejä, mutta koko­nais­kuva on edel­leen vaikea. Tule­vina päivinä ja viik­koina punni­taan, että kyke­neekö tämä halli­tus pitä­mään kiinni ohjel­mas­taan. Kyse on siitä, saam­meko Suomen suun­nan kään­ty­mään. Ilman uusia, työl­li­syyttä vahvis­ta­via uudis­tuk­sia tämä ei tapahdu.

Euroo­pan unio­nia haas­te­taan tiukasti monelta eri suun­nalta.

 

1. Iso-Britan­nian kansa päätti kesä­kuun kansa­nää­nes­tyk­sessä erota Euroo­pan unio­nista. Tämä pakot­taa muut 27 jäsen­maata vaka­vasti pohti­maan EU:n tule­vai­suutta.

 

2. Voima­kas muut­to­liike Euroop­paan jatkuu, erityi­sesti Väli­me­ren yli. Pako­lais­so­pi­mus Turkin kanssa on onnis­tu­nut kitke­mään sala­kul­je­tusta Kreik­kaan, mutta Turkin kautta tule­vien määrä on lähte­nyt uudel­leen nousuun. Myös Itali­aan tuli­joita on taas enem­män.

 

3. Euroo­pan turval­li­suus­ti­lanne on heiken­ty­nyt. EU:n eteläi­sen naapu­rus­ton levot­to­muu­det heijas­tu­vat Euroop­paan. Saman­ai­kai­sesti Ukrai­nan kriisi ja Venä­jän toiminta ovat lisän­neet epäva­kautta myös Suomen lähia­lueilla. Olemme koke­neet järkyt­tä­viä terro­ri­te­koja eri puolilla Euroop­paa.

 

4. Euroop­paa vaivaa kitu­lias talous­kasvu. Finans­si­krii­sin pahim­mat vaiheet on kenties ohitettu, mutta kasvu on hidasta ja velkaa on liikaa. Jäsen­maat eivät ole kyen­neet teke­mään riit­tä­viä raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia. Sisä­mark­ki­noi­den syven­tä­mi­nen takkuaa ja vapaa­kauppa kolman­sien maiden kanssa on joutu­nut vasta­tuu­leen.

 

5. EU:n yhte­näi­syys ja arvo­pohja ovat koetuk­sella. Protek­tio­nismi ja erilai­set natio­na­lis­ti­set liik­keet ovat vahvis­tu­neet. Moni­mut­kai­siin haas­tei­siin simp­pe­leitä ratkai­suja tarjoa­vat popu­lis­ti­set liik­keet ovat vahvis­tu­neet useissa jäsen­maissa. Perus­ar­voja, kuten oikeus­val­tio­pe­ri­aa­tetta ja sanan­va­pautta kysee­na­lais­te­taan jois­sa­kin uusissa EU-jäsen­maissa.

 

Kuva maan­osamme tule­vai­suu­desta on vähin­tään­kin hämär­ty­nyt.

EU tarvit­see nyt selkeän yhtei­sen ajatuk­sen siitä, miten tästä mennään eteen­päin. Tarvit­semme yhteistä euroop­pa­laista keskus­te­lua unio­nin suun­nasta ja tule­vai­suu­desta.

Tätä keskus­te­lua tullaan Britan­nian eroneu­vot­te­lui­den rinnalla käymään jäljelle jäävien 27 jäsen­maan kesken jo tänä syksynä.

EU:n tule­vai­suu­desta käytiin keskus­te­lua alku­vii­kosta kolmen suuren EU-maan tapaa­mi­sessa. Saksa on kutsu­nut koolle Suomen, Ruot­sin, Tans­kan ja Hollan­nin tapaa­mi­sen samasta aiheesta.

Keskus­telu EU:n tule­vai­suu­desta ei voi rajoit­tua vain valtion­pää­mies­ten pöytiin. Jos haluamme, että EU naut­tii kansa­lais­ten luot­ta­musta, niin tässä keskus­te­lussa sekä median että kansa­lai­syh­teis­kun­nan on oltava voimak­kaasti mukana.

Meidän onkin syytä puhua siitä, mitä mieltä Suomi on unio­nin tule­vai­suu­desta.

Ratkai­suksi on Euroo­passa esitetty esimer­kiksi pitkälle mene­vää suve­re­ni­tee­tin jaka­mista, yhteis­vas­tuun syven­tä­mistä tai jopa tulon­siir­tou­nio­nin perus­ta­mista. Tällai­set esityk­set jakai­si­vat jäsen­maita. Sitä pitää nyt vält­tää. Nyt olisi päin­vas­toin työs­ken­nel­tävä EU:n yhte­näi­syy­den vahvis­ta­mi­seksi.

Kyse ei ole siitä tarvi­taanko enem­män vai vähem­män Euroop­paa. Euroop­pa­lai­set odot­ta­vat käytän­nöl­li­siä ratkai­suja meitä kohtaa­viin ongel­miin. Eli ratkai­suja talous­kas­vun vahvis­ta­mi­seksi, turval­li­suu­den lisää­mi­seksi ja muut­to­liik­keen hallit­se­mi­seksi.

Kasvulle luodaan edel­ly­tyk­siä sekä kansal­li­sen että EU-tason päätök­sin.

Euroa­lu­een vakaus on keskei­nen kasvun edel­ly­tys. Talous- ja raha­liit­toa on jo uudis­tettu voimak­kaasti; jatkossa tulee keskit­tyä pank­kiu­nio­nin viimeis­te­lyyn. Jäsen­mailta tulee edel­lyt­tää kuri­na­laista finans­si­po­li­tiik­kaa ja raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia.

Suoma­lais­ten keskuu­dessa yksi eniten kritiik­kiä herät­tä­vistä asioista EU:ssa on ollut tunne siitä, että kaik­kia jäsen­maita eivät sido yhtei­set sään­nöt. Me edel­ly­tämme sitä, että esimer­kiksi yhdessä sovit­tuja euroa­lu­een talous­sään­töjä nouda­te­taan. Tällöin Suomen on kuiten­kin elet­tävä niin kuin opet­taa. Eli nouda­tet­tava näitä sään­töjä myös itse.

Euro­jär­jes­telmä vastaa suoma­lais­ten – ja myös kaik­kien euroop­pa­lais­ten – oikeus­ta­jua vain, jos jokai­nen kansal­lis­val­tio vastaa velois­taan itse.

Yli 500 miljoo­nan asuk­kaan sisä­mark­ki­nat ovat EU:lle merkit­tävä kilpai­luetu. Niiden toimin­taa tehos­ta­malla voidaan luoda yrityk­sille kasvue­del­ly­tyk­siä. Sitä kautta Euroop­paan tulee uusia työpaik­koja.

Sisä­mark­ki­noilla on edel­leen sään­te­lystä aiheu­tu­via esteitä, jotka patoa­vat kilpai­lua ja rajat ylit­tä­vää kaup­paa. Tätä sään­te­lyä on puret­tava. Kilpai­lun avaa­mi­nen ei ole koskaan yksin­ker­tai­nen asia: joku kokee aina kärsi­vänsä. Suomen kaltai­selle vien­ti­ve­toi­selle maalle sisä­mark­ki­noi­den syven­tä­mi­nen on erityi­sen vält­tä­mä­töntä.

Vapaa­kauppa ja erityi­sesti parhail­laan neuvo­tel­ta­vat sopi­muk­set Kana­dan ja Yhdys­val­to­jen kanssa ovat Euroo­pan ja Suomen talou­delle erit­täin tärkeitä. Siksi on kovin huoles­tut­ta­vaa, että niiden etene­mi­nen on vasta­tuu­lessa.

Tote­sin aluksi, että EU:n turval­li­suusym­pä­ristö on heiken­ty­nyt.

Suomessa on laaja tuki EU:n turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kan syven­tä­mi­selle. Näyt­tää siltä, että tälle on nyt enem­män­kin kanna­tusta jäsen­mai­den keskuu­dessa. Saksan, Rans­kan ja Italian johta­jat koros­ti­vat puolus­tus- ja turval­li­suusyh­teis­työtä omassa tapaa­mi­ses­saan tällä viikolla.

Suomen on jatkos­sa­kin oltava etujou­kossa ajamassa puolus­tusyh­teis­työn tiivis­tä­mistä.

Yhdellä äänellä puhu­mi­nen eli yhte­näi­syys on ehdo­ton edel­ly­tys sille, että EU kyke­nee toimi­maan tehok­kaasti kolman­sien maiden suun­taan. Ukrai­nan krii­sin kohdalla tämä onnis­tui hyvin Venä­jän suun­taan. Suomella on erityi­nen intressi vaalia unio­nin yhte­näi­syyttä ulko­suh­teissa.

Turkista on maahan­muut­to­krii­sin ja vallan­kaap­paus­yri­tyk­sen myötä nopeasti muodos­tu­nut yksi EU:n keskei­sistä haas­teista. Yhteis­työssä on nyt edet­tävä maltilla. Tilan­teen kärjis­ty­mistä on molem­min puolin vältet­tävä.

Turkin kanssa sovittu pako­lais­so­pi­mus on pysäyt­tä­nyt turva­pai­kan­ha­ki­joi­den lait­to­man kuljet­ta­mi­sen Kreik­kaan. Tästä sopi­muk­sesta on pyrit­tävä pitä­mään kiinni, mutta kuiten­kin niin, että pidämme kiinni ihmi­soi­keuk­sista ja oikeus­val­tion peri­aat­teista. Vaikka sopi­mus kaatuisi, niin en usko viime vuoden kaltai­seen turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrään, sillä Länsi-Balka­nin reitti on kiinni ja Krei­kasta ei pääse eteen­päin.

EU:n turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa on nyt uudis­tet­tava ja tehos­tet­tava. Tarvi­taan kolmio­sai­nen ratkaisu. Ensim­mäi­nen on EU:n yhtei­nen turva­paik­ka­po­li­tiikka, toinen on teho­kas ulko­ra­ja­val­vonta ja kolmas on pako­lai­suu­den juuri­syi­hin vaikut­ta­mi­nen.

Lisäksi tarvi­taan yhteis­työtä Afri­kan unio­nin ja Pohjois-Afri­kan valtioi­den kanssa.

EU:n kyvyt­tö­myys sopia muut­to­liik­keen kaltai­sen ongel­man ratkai­se­mi­sesta oli varmasti osal­taan vaikut­ta­massa Britan­nian kansa­nää­nes­tyk­sen tulok­seen.

Brexi­tin myötä EU on aivan uuden­lai­sessa tilan­teessa.

Olen kiin­nit­tä­nyt huomiota joihin­kin suoma­lai­siin puheen­vuo­roi­hin, joissa vaadi­taan, että Britan­niaa ei saa rangaista EU-erosta. En usko, että Britan­nian rankai­se­mi­seen on yhdel­lä­kään vastuul­li­sella euroop­pa­lai­sella halli­tuk­sella halua, saatikka varaa.

Samalla on kuiten­kin selvää, että meidän tavoit­tee­namme eroneu­vot­te­luissa on Suomen etu. Siihen sisäl­tyy tavoite pitää Britan­nia mahdol­li­sim­man lähellä EU:ta. Yhtä lailla Suomen etu on vahvis­taa unio­nia koossa pitä­viä voimia.

Meille on tärkeää, että jäse­nyys säilyy eroa kannat­ta­vam­pana. EU:n ulko­puo­lella ei voi saada yhtä hyvää ”diiliä”, kuin mitä jäse­nyys etui­neen ja velvoit­tei­neen tarjoaa.

Tässä tilan­teessa Suomen linjasta ei saa syntyä epäsel­vyyttä. Suoma­lais­ten vahva enem­mistö antaa tukensa Suomen EU-jäse­nyy­delle. Kansa­nää­nes­tyk­sellä leikit­tely ei sovi tähän aikaan. Se ei ole Suomen edun mukaista.

Kokoo­mus on avoi­mesti kansain­vä­li­nen ja Eurooppa-myön­tei­nen puolue. Vahva ja toimiva EU on Suomen etu. Suomen pitää olla aktii­vi­sesti ja raken­ta­vasti teke­mässä meitä kaikki koske­via päätök­siä EU:ssa.

Suomelle on aivan keskeistä, että EU kyke­nee vahvis­ta­maan alueemme turval­li­suutta ja luomaan edel­ly­tyk­siä talous­kas­vulle, työlle ja hyvin­voin­nille. Meidän on siis osal­tamme toimit­tava EU:ta vahvis­taen, ei hajot­taen.

EU on histo­rian valossa osoit­ta­nut, että se selviää krii­seistä. Itse uskon, että kyllä tästä­kin yli mennään.

Halli­tuk­sen budjet­ti­riihi alkaa viikon päästä. Juuri näinä päivinä halli­tuk­sen valmis­tau­tu­mi­nen syksyn talous­pää­tök­siin on kiivaim­mil­laan.

Talou­den kovien arvo­jen keskellä meillä on oltava sydän paikal­laan.

Kun Kokoo­muk­sen minis­te­ri­ryhmä kokousti Jyväs­ky­lässä, niin sanoin, että Kokoo­muk­sen täytyy keskit­tyä raken­ta­maan reilua yhteis­kun­taa.

Reilun yhteis­kun­nan täytyy olla Kokoo­muk­sen johto­tähti myös tule­vien kuukausien talous­pää­tök­sissä.

Yhteis­kun­nassa, missä on paljon epärei­luu­den tunnetta, ei kenen­kään ole hyvä olla. Tämä kasvava epärei­luu­den kierre meidän on saatava poikki.

Reilussa yhteis­kun­nassa jokai­sella on perhe­taus­tas­taan riip­pu­matta tasa-arvoi­set mahdol­li­suu­det pärjätä elämäs­sään ja siten osal­lis­tua hyvin­voin­nin kannat­te­le­mi­seen.

Reilussa yhteis­kun­nassa jokai­sella on mahdol­li­suus löytää itsel­leen sopi­vaa työtä.

Reiluun yhteis­kun­taan ei kuulu vapaa­mat­kus­ta­jia eikä vero­pa­ko­lai­sia.

Koska vain tällä tavalla – siis työn kautta – voimme pysäyt­tää viimeis­ten vuosien leik­kaus­ten ja veron­ko­ro­tus­ten kier­teen, mikä oikeu­te­tusti on tuntu­nut suoma­lai­sista epärei­lulta.

Halli­tuk­sessa me teemme joka päivä päätök­siä, joiden tavoit­teena on kään­tää Suomen suunta:

 

• Julkista taloutta sopeu­te­taan neljällä miljar­dilla eurolla.
• Vien­nin kilpai­lu­ky­kyä korja­taan kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella.
• Sään­te­lyä pure­taan ja kilpai­lua lisä­tään esimer­kiksi kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen vapaut­ta­mi­sen ja alko­ho­li­lain uudis­tuk­sen kautta.
• Työl­lis­tä­mi­sen kynnystä alen­ne­taan uudis­ta­malla työt­tö­myys­tur­vaa, piden­tä­mällä koeai­kaa, loiven­ta­malla työnan­ta­jan takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta ja helpot­ta­malla määrä­ai­kais­ten työsuh­tei­den solmi­mista.
• Veroaste on kään­netty laskuun sekä työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tusta keven­ne­tään.
• Julki­sia palve­luita uudis­te­taan esimer­kiksi sote-uudis­tuk­sen ja tasa-arvoa lisää­vän valin­nan­va­paus­mal­lin kautta.

Tämä halli­tus on pysty­nyt teke­mään päätök­siä.

Halli­tuk­sen päätök­sen­te­ko­kyky on perus­tu­nut ennen muuta jaet­tuun tilan­ne­ku­vaan. Eli siihen, että halli­tus­puo­lu­eet ovat ymmär­tä­neet, kuinka huonossa kunnossa Suomen talous on.

Olisi kovin mukava seistä tässä ja sanoa, että halli­tuk­sen päät­tä­väi­set toimet ovat riit­tä­neet kään­tä­mään Suomen suun­nan. Että voimme jäädä odot­te­le­maan parem­pia aikoja.

Vali­tet­ta­vasti näin emme voi tehdä.

Kyllä, Suomen talou­dessa on näky­vissä joita­kin myön­tei­siä merk­kejä:

Kolmen taan­tu­ma­vuo­den jälkeen talous pinnisti viime vuonna niukasti plus­san puolelle. Talou­den supis­tu­mi­nen näyt­tää tait­tu­neen. Tälle vuodelle ennus­te­taan reilun prosen­tin kasvua.

Työl­li­syy­dessä on näky­vissä myön­teistä virettä ja työt­tö­myys näyt­tää kään­ty­neen hienoi­seen laskuun.

Olisi kuiten­kin ennen­ai­kaista sanoa, että vaikeat päätök­set Suomen talou­den korjaa­mi­seksi on nyt tehty.

Suomen talou­den tilan­ne­kuva on edel­leen todella huoles­tut­tava.

Suomen talou­den tuotanto on kymme­nen vuoden takai­sella tasolla. Suomen vienti ei pärjää kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa, vaan mene­tämme jatku­vasti mark­ki­nao­suuk­sia.

Työmark­ki­noi­den toimin­nassa on vaka­via ongel­mia. Työt­tö­myys on nous­sut yhdek­sään prosent­tiin samalla kun avoi­mien työpaik­ko­jen määrä on nous­sut samaa vauh­tia.

Suomen työl­li­syy­saste on Pohjois­mai­den alhai­sin, vain 68,5 prosent­tia. Ilman uusia toimia työl­li­syy­saste on jäämässä pahasti jälkeen halli­tus­oh­jel­man 72 prosen­tin tavoit­teesta, joka sekin olisi reilusti alle muiden Pohjois­mai­den tason.

Vali­tet­ta­vasti emme ole saaneet myös­kään kansain­vä­li­sen talou­den kehi­tyk­sestä vetoa­pua. Maail­man­ta­lous on laskusuh­dan­teessa. Myös esimer­kiksi Brexi­tin aiheut­tama epävar­muus leik­kaa kasvu­nä­ky­miä.

Kovista sääs­töistä huoli­matta valtion ja kuntien velkaan­tu­mi­nen jatkuu. Kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen kustan­nuk­set enti­ses­tään syven­tä­vät valtion­ta­lou­den alijää­mää ensi vuonna.

Miksi maalaan näin kiel­teistä kuvaa Suomen talou­desta? Kun talous on myös psyko­lo­giaa, niin eikö kannat­taisi koros­taa talous­ke­hi­tyk­sessä näky­viä valon­pil­kah­duk­sia?

Tämä ei vali­tet­ta­vasti ole mitään valtio­va­rain­mi­nis­te­rin viran puolesta tapah­tu­vaa synkis­te­lyä.

Sanon näin siksi, että se on tosi­asioi­hin perus­tuva kuva Suomen talou­desta. Koska ilman rehel­listä ja realis­tista tilan­ne­ku­vaa ei synny tilan­tee­seen sopi­via päätök­siä.

On tosia­sia, että halli­tuk­sen nyt sopi­mat toimet eivät vielä riitä korjaa­maan Suomen talou­den ongel­mia.

On tosia­sia, että ilman uusia työl­li­syys­toi­mia emme pääse halli­tus­oh­jel­man työl­li­syys­ta­voit­tee­seen, emmekä kykene katkai­se­maan julki­sen talou­den velka­kier­rettä.

Mutta meillä on myös syytä opti­mis­miin.

Ensin­nä­kin, kaikki päätök­set ovat edel­leen omissa käsis­sämme.

Toiseksi, meillä on hyvä stra­te­gi­nen halli­tus­oh­jelma, jota noudat­ta­malla Suomen kurssi voidaan oikaista.

Kolman­neksi, Suomella on vahva raken­teel­li­nen kilpai­lu­kyky, osaava väestö, toimi­vat insti­tuu­tiot ja luot­ta­musyh­teis­kunta, joiden varaan Suomen menes­tys voidaan raken­taa.

Viikon päästä halli­tus kokoon­tuu budjet­ti­rii­heen sopi­maan ensi vuoden talous­ar­vio­esi­tyk­sestä.

Budjet­ti­rii­hen tärkein asia on halli­tuk­sen työl­li­syys­pa­ketti.

Kokoo­mus on valmis harkit­se­maan kaik­kia keinoja, joilla kyetään luomaan Suomeen uusia yksi­tyi­sen sekto­rin työpaik­koja.

Me tiedämme, mitä Suomen työl­li­syys­ti­lan­teen korjaa­mi­nen edel­lyt­tää.

Suoma­lai­sen työn on pärjät­tävä kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Tässä kilpai­lu­ky­ky­so­pi­mus on askel oike­aan suun­taan. Seuraava vält­tä­mä­tön askel on uuteen vien­ti­ve­toi­seen palk­ka­mal­liin siir­ty­mi­nen.

Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuutta on edel­leen lisät­tävä. Työl­lis­tä­mi­sen kynnystä on alen­net­tava. Työpai­koilla on jatkossa kyet­tävä sopi­maan jous­ta­vasti työeh­doista ja palkoista.

Kannus­tin­lou­kut ja asumi­sen korkea hinta ovat vakava ongelma, joiden vuoksi monen työn teke­mi­nen ei yksin­ker­tai­sesti ole työt­tö­män näkö­kul­masta mahdol­lista. Sosi­aa­li­tur­vaa, vero­tusta ja esimer­kiksi päivä­hoi­to­mak­suja on katsot­tava koko­nai­suu­tena siten, että pieni­palk­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­nen on työt­tö­mälle mahdol­lista.

Meidän on uudis­tet­tava työn­vä­li­tystä siten, ettei ketään jätetä oman onnensa nojaan. Työt­tö­mille on tarjot­tava heti työt­tö­myy­den alkaessa vahvaa tukea, jotta kukaan ei ajaudu pysy­västi työelä­män ulko­puo­lelle, mistä usein seuraa myös esimer­kiksi elämän­hal­lin­nan menet­tä­mistä.

Suomeen tarvi­taan menes­ty­viä ja kasva­via yrityk­siä, jotka luovat Suomeen uusia työpaik­koja. Tässä voimme tehok­kaim­min auttaa lisää­mällä kilpai­lua ja purka­malla yritys­toi­minn­nan esteitä. Liiken­ne­sek­to­rin sään­te­lyä vapaut­tava esitys liiken­ne­kaa­reksi on tästä hyvä esimerkki.

Pitkällä aika­vä­lillä Suomen menes­tys – ja myös korkea työl­li­syys – voi perus­tua vain korke­aan osaa­mi­seen.

Eräs ekono­misti on sano­nut, että tuot­ta­vuus ei ole kaikki, mutta pitkällä aika­vä­lillä se on lähes kaikki. Siksi me Kokoo­muk­sessa uskomme vahvasti siihen, että sekä julki­set että yksi­tyi­set inves­toin­nit koulu­tuk­seen, tutki­muk­seen ja osaa­mi­seen ovat ainoa tie Suomen menes­tyk­seen.

Tämän vuoksi olen niin iloi­nen siitä, että talou­den anka­rista raameista huoli­matta pystymme tule­van kolmen vuoden aikana osoit­ta­maan 105 miljoo­naa lisäeu­roa korkea­kou­lu­jen oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen digi­ta­li­soi­mi­seen, ympä­ri­vuo­ti­sen opis­ke­lun edis­tä­mi­seen ja nuor­ten tutki­joi­den urapol­ku­jen tuke­mi­seen – eli tule­vai­suu­den menes­tyk­seen.

Halli­tuk­sen pöydässä on nyt kymme­niä erilai­sia keinoja, joilla työl­li­syyttä kyetään vahvis­ta­maan. Pulaa ehdo­tuk­sista ei ole.

Nyt kysy­tään sitä, että kantaako tämän halli­tuk­sen alku­kau­den vahva päätök­sen­te­ko­kyky myös tässä budjet­ti­rii­hessä. Kysy­tään myös sitä, onko yhteis­kunta valmis teke­mään uudis­tuk­sia, jotta mahdol­li­sim­man moni työtön saisi mahdol­li­suu­den päästä töihin.

Stra­te­gi­nen halli­tus­oh­jelma perus­tuu siihen, että keski­ty­tään tiet­ty­jen kansa­kun­nan kannalta keskeis­ten asioi­den hoita­mi­seen kuntoon. Tärkeim­pien asioi­den on pysyt­tävä tärkeim­pinä asioina.

Stra­te­gi­nen halli­tus­oh­jelma perus­tuu sille ajatuk­selle, että halli­tus voi päivit­tää keino­va­li­koi­maansa kesken halli­tus­kau­den, jotta halli­tuk­sen stra­te­gi­set tavoit­teet kyetään saavut­ta­maan.

Päämi­nis­teri Sipi­län halli­tuk­sen ohjel­man ensim­mäi­nen ja tärkein stra­te­gi­nen tavoite on työl­li­syy­den ja kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­nen.

Miksi halli­tuk­sen 72 prosen­tin työl­li­syys­ta­voite on niin tärkeä?

Se on tärkeä, koska se tarkoit­taisi, että sata­tu­hatta suoma­lai­sista pääsisi mukaan työelä­mään. Siis huoleh­ti­maan omasta ja läheis­tensä toimeen­tu­losta.

Mutta se on tärkeä myös siksi, että ilman korkeaa työl­li­syy­sas­tetta ei voi kestä­västi olla myös­kään pohjois­maista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa. Jos työl­li­syy­saste ei nouse, niin on suuri riski siitä, että tämä halli­tus joutuu jatkossa taas uusien leik­kaus­lis­to­jen eteen. Tätä Kokoo­mus ei halua.

Pulaa ehdo­tuk­sista ei siis ole. Nyt halli­tuk­sen on kyet­tävä valit­se­maan sellai­nen paketti, joka uskot­ta­valla tavalla lisää Suomen työl­li­syyttä ja vähen­tää työt­tö­myyttä.

Työl­li­syys­pa­ke­tissa ei ole kysy­mys uusista sääs­töistä. Jos työl­li­syy­den edis­tä­mi­seksi tehtä­vät toimet tuot­ta­vat sääs­töjä, niin rahat kohden­ne­taan uudel­leen työl­li­syyttä edis­tä­viin kohtei­siin.

Ensi viikon budjet­ti­rii­hestä on tultava päätök­siä, joiden vaiku­tuk­set näky­vät jo tule­vana keväänä. Joiden­kin koko­nai­suuk­sien osalta on käyn­nis­tet­tävä selkeällä tahto­ti­lalla varus­tettu jatko­val­mis­telu. Mutta pelkän työryh­mä­luet­te­lon tai selvi­tys­mies­lis­tan kanssa halli­tus ei voi tulla ulos ensi viikon budjet­ti­rii­hestä.

Kokoo­mus on vaali­kau­den alusta saakka puolus­ta­nut stra­te­gista halli­tus­oh­jel­maa ja päämi­nis­teri Sipi­lää sen toimeen­pa­non johta­jana. Mikään ei ole tässä suhteessa muut­tu­nut.

Kokoo­muk­selle yksi­kään yksit­täi­nen työl­li­syys­keino ei ole kynnys­ky­sy­mys.

Mutta se, että nouda­te­taanko halli­tus­oh­jel­maa on meille kynnys­ky­sy­mys.

 

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan Petteri Orpon puhe edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa 24.8.2016

Lisää sisältöä samassa kategoriassa