Kokoomus.fi
Petteri Orpo: Ilman korkeaa työlli­syyttä ei ole pohjois­maista hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa

Petteri Orpo: Ilman korkeaa työlli­syyttä ei ole pohjois­maista hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa

Julkaistu: 24.8.16 Uutiset

Haluaisin tänään keskittyä kahteen Suomen ja suoma­laisten kannalta tärkeään ja ajankoh­taiseen teemaan.

Ensim­mäinen on Euroopan tulevaisuus. Britannian EU-ero, maahan­muut­to­kriisi ja euroa­lueen ongelmat horjut­tavat yhden­tyvän Euroopan perus­kiviä. Ilmassa on paljon protek­tio­nis­tisia ja natio­na­lis­tisia virtauksia, joiden voimis­tu­minen on uhka Suomen kaltai­selle avoimelle ja vienti­ve­toi­selle maalle. Nyt kun Eurooppa hapuilee reitiltään, niin meidän on kyettävä voimak­kaasti osoit­tamaan uutta suuntaa.

Toinen on Suomen talouden tilanne ja työllisyys. Suomen talou­dessa on näkyvissä myönteisiä merkkejä, mutta kokonaiskuva on edelleen vaikea. Tulevina päivinä ja viikkoina punnitaan, että kykeneekö tämä hallitus pitämään kiinni ohjel­mastaan. Kyse on siitä, saammeko Suomen suunnan kääntymään. Ilman uusia, työlli­syyttä vahvis­tavia uudis­tuksia tämä ei tapahdu.

Euroopan unionia haastetaan tiukasti monelta eri suunnalta.

 

  1. Iso-Britannian kansa päätti kesäkuun kansa­nää­nes­tyk­sessä erota Euroopan unionista. Tämä pakottaa muut 27 jäsen­maata vakavasti pohtimaan EU:n tulevai­suutta.

 

  1. Voimakas muutto­liike Eurooppaan jatkuu, erityi­sesti Välimeren yli. Pakolais­so­pimus Turkin kanssa on onnis­tunut kitkemään salakul­je­tusta Kreikkaan, mutta Turkin kautta tulevien määrä on lähtenyt uudelleen nousuun. Myös Italiaan tulijoita on taas enemmän.

 

  1. Euroopan turval­li­suus­ti­lanne on heiken­tynyt. EU:n eteläisen naapu­ruston levot­to­muudet heijas­tuvat Eurooppaan. Saman­ai­kai­sesti Ukrainan kriisi ja Venäjän toiminta ovat lisänneet epäva­kautta myös Suomen lähia­lueilla. Olemme kokeneet järkyt­täviä terro­ri­tekoja eri puolilla Eurooppaa.

 

  1. Eurooppaa vaivaa kitulias talous­kasvu. Finans­si­kriisin pahimmat vaiheet on kenties ohitettu, mutta kasvu on hidasta ja velkaa on liikaa. Jäsenmaat eivät ole kyenneet tekemään riittäviä raken­teel­lisia uudis­tuksia. Sisämark­ki­noiden syven­tä­minen takkuaa ja vapaa­kauppa kolmansien maiden kanssa on joutunut vasta­tuuleen.

 

  1. EU:n yhtenäisyys ja arvopohja ovat koetuk­sella. Protek­tio­nismi ja erilaiset natio­na­lis­tiset liikkeet ovat vahvis­tuneet. Monimut­kaisiin haasteisiin simppe­leitä ratkaisuja tarjoavat populis­tiset liikkeet ovat vahvis­tuneet useissa jäsen­maissa. Perus­arvoja, kuten oikeus­val­tio­pe­ri­aa­tetta ja sanan­va­pautta kysee­na­lais­tetaan joissakin uusissa EU-jäsen­maissa.

 

Kuva maanosamme tulevai­suu­desta on vähin­täänkin hämär­tynyt.

EU tarvitsee nyt selkeän yhteisen ajatuksen siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Tarvit­semme yhteistä euroop­pa­laista keskus­telua unionin suunnasta ja tulevai­suu­desta.

Tätä keskus­telua tullaan Britannian eroneu­vot­te­luiden rinnalla käymään jäljelle jäävien 27 jäsenmaan kesken jo tänä syksynä.

EU:n tulevai­suu­desta käytiin keskus­telua alkuvii­kosta kolmen suuren EU-maan tapaa­mi­sessa. Saksa on kutsunut koolle Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin tapaa­misen samasta aiheesta.

Keskustelu EU:n tulevai­suu­desta ei voi rajoittua vain valtion­pää­miesten pöytiin. Jos haluamme, että EU nauttii kansa­laisten luotta­musta, niin tässä keskus­te­lussa sekä median että kansa­lai­syh­teis­kunnan on oltava voimak­kaasti mukana.

Meidän onkin syytä puhua siitä, mitä mieltä Suomi on unionin tulevai­suu­desta.

Ratkai­suksi on Euroo­passa esitetty esimer­kiksi pitkälle menevää suvere­ni­teetin jakamista, yhteis­vastuun syven­tä­mistä tai jopa tulon­siir­tou­nionin perus­ta­mista. Tällaiset esitykset jakai­sivat jäsen­maita. Sitä pitää nyt välttää. Nyt olisi päinvastoin työsken­neltävä EU:n yhtenäi­syyden vahvis­ta­mi­seksi.

Kyse ei ole siitä tarvi­taanko enemmän vai vähemmän Eurooppaa. Euroop­pa­laiset odottavat käytän­nöl­lisiä ratkaisuja meitä kohtaaviin ongelmiin. Eli ratkaisuja talous­kasvun vahvis­ta­mi­seksi, turval­li­suuden lisää­mi­seksi ja muutto­liikkeen hallit­se­mi­seksi.

Kasvulle luodaan edelly­tyksiä sekä kansal­lisen että EU-tason päätöksin.

Euroa­lueen vakaus on keskeinen kasvun edellytys. Talous- ja rahaliittoa on jo uudis­tettu voimak­kaasti; jatkossa tulee keskittyä pankkiu­nionin viimeis­telyyn. Jäsen­mailta tulee edellyttää kurina­laista finans­si­po­li­tiikkaa ja raken­teel­lisia uudis­tuksia.

Suoma­laisten keskuu­dessa yksi eniten kritiikkiä herät­tä­vistä asioista EU:ssa on ollut tunne siitä, että kaikkia jäsen­maita eivät sido yhteiset säännöt. Me edelly­tämme sitä, että esimer­kiksi yhdessä sovittuja euroa­lueen talous­sääntöjä nouda­tetaan. Tällöin Suomen on kuitenkin elettävä niin kuin opettaa. Eli nouda­tettava näitä sääntöjä myös itse.

Eurojär­jes­telmä vastaa suoma­laisten – ja myös kaikkien euroop­pa­laisten – oikeus­tajua vain, jos jokainen kansal­lis­valtio vastaa veloistaan itse.

Yli 500 miljoonan asukkaan sisämark­kinat ovat EU:lle merkittävä kilpai­luetu. Niiden toimintaa tehos­ta­malla voidaan luoda yrityk­sille kasvue­del­ly­tyksiä. Sitä kautta Eurooppaan tulee uusia työpaikkoja.

Sisämark­ki­noilla on edelleen säänte­lystä aiheu­tuvia esteitä, jotka patoavat kilpailua ja rajat ylittävää kauppaa. Tätä sääntelyä on purettava. Kilpailun avaaminen ei ole koskaan yksin­ker­tainen asia: joku kokee aina kärsi­vänsä. Suomen kaltai­selle vienti­ve­toi­selle maalle sisämark­ki­noiden syven­tä­minen on erityisen välttä­mä­töntä.

Vapaa­kauppa ja erityi­sesti parhaillaan neuvo­tel­tavat sopimukset Kanadan ja Yhdys­val­tojen kanssa ovat Euroopan ja Suomen talou­delle erittäin tärkeitä. Siksi on kovin huoles­tut­tavaa, että niiden etene­minen on vasta­tuu­lessa.

Totesin aluksi, että EU:n turval­li­suusym­pä­ristö on heiken­tynyt.

Suomessa on laaja tuki EU:n turval­lisuus- ja puolus­tus­po­li­tiikan syven­tä­mi­selle. Näyttää siltä, että tälle on nyt enemmänkin kanna­tusta jäsen­maiden keskuu­dessa. Saksan, Ranskan ja Italian johtajat koros­tivat puolustus- ja turval­li­suusyh­teis­työtä omassa tapaa­mi­sessaan tällä viikolla.

Suomen on jatkos­sakin oltava etujou­kossa ajamassa puolus­tusyh­teistyön tiivis­tä­mistä.

Yhdellä äänellä puhuminen eli yhtenäisyys on ehdoton edellytys sille, että EU kykenee toimimaan tehok­kaasti kolmansien maiden suuntaan. Ukrainan kriisin kohdalla tämä onnistui hyvin Venäjän suuntaan. Suomella on erityinen intressi vaalia unionin yhtenäi­syyttä ulkosuh­teissa.

Turkista on maahan­muut­to­kriisin ja vallan­kaap­paus­yri­tyksen myötä nopeasti muodos­tunut yksi EU:n keskei­sistä haasteista. Yhteis­työssä on nyt edettävä maltilla. Tilanteen kärjis­ty­mistä on molemmin puolin vältettävä.

Turkin kanssa sovittu pakolais­so­pimus on pysäyt­tänyt turva­pai­kan­ha­ki­joiden laittoman kuljet­ta­misen Kreikkaan. Tästä sopimuk­sesta on pyrittävä pitämään kiinni, mutta kuitenkin niin, että pidämme kiinni ihmisoi­keuk­sista ja oikeus­valtion periaat­teista. Vaikka sopimus kaatuisi, niin en usko viime vuoden kaltaiseen turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrään, sillä Länsi-Balkanin reitti on kiinni ja Kreikasta ei pääse eteenpäin.

EU:n turva­paik­ka­po­li­tiikkaa on nyt uudis­tettava ja tehos­tettava. Tarvitaan kolmio­sainen ratkaisu. Ensim­mäinen on EU:n yhteinen turva­paik­ka­po­li­tiikka, toinen on tehokas ulkora­ja­val­vonta ja kolmas on pakolai­suuden juuri­syihin vaikut­ta­minen.

Lisäksi tarvitaan yhteis­työtä Afrikan unionin ja Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa.

EU:n kyvyt­tömyys sopia muutto­liikkeen kaltaisen ongelman ratkai­se­mi­sesta oli varmasti osaltaan vaikut­ta­massa Britannian kansa­nää­nes­tyksen tulokseen.

Brexitin myötä EU on aivan uuden­lai­sessa tilan­teessa.

Olen kiinnit­tänyt huomiota joihinkin suoma­laisiin puheen­vuo­roihin, joissa vaaditaan, että Britanniaa ei saa rangaista EU-erosta. En usko, että Britannian rankai­se­miseen on yhdel­läkään vastuul­li­sella euroop­pa­lai­sella halli­tuk­sella halua, saatikka varaa.

Samalla on kuitenkin selvää, että meidän tavoit­tee­namme eroneu­vot­te­luissa on Suomen etu. Siihen sisältyy tavoite pitää Britannia mahdol­li­simman lähellä EU:ta. Yhtä lailla Suomen etu on vahvistaa unionia koossa pitäviä voimia.

Meille on tärkeää, että jäsenyys säilyy eroa kannat­ta­vampana. EU:n ulkopuo­lella ei voi saada yhtä hyvää ”diiliä”, kuin mitä jäsenyys etuineen ja velvoit­teineen tarjoaa.

Tässä tilan­teessa Suomen linjasta ei saa syntyä epäsel­vyyttä. Suoma­laisten vahva enemmistö antaa tukensa Suomen EU-jäsenyy­delle. Kansa­nää­nes­tyk­sellä leikittely ei sovi tähän aikaan. Se ei ole Suomen edun mukaista.

Kokoomus on avoimesti kansain­vä­linen ja Eurooppa-myönteinen puolue. Vahva ja toimiva EU on Suomen etu. Suomen pitää olla aktii­vi­sesti ja raken­ta­vasti tekemässä meitä kaikki koskevia päätöksiä EU:ssa.

Suomelle on aivan keskeistä, että EU kykenee vahvis­tamaan alueemme turval­li­suutta ja luomaan edelly­tyksiä talous­kas­vulle, työlle ja hyvin­voin­nille. Meidän on siis osaltamme toimittava EU:ta vahvistaen, ei hajottaen.

EU on historian valossa osoit­tanut, että se selviää kriiseistä. Itse uskon, että kyllä tästäkin yli mennään.

Halli­tuksen budjet­ti­riihi alkaa viikon päästä. Juuri näinä päivinä halli­tuksen valmis­tau­tu­minen syksyn talous­pää­töksiin on kiivaim­millaan.

Talouden kovien arvojen keskellä meillä on oltava sydän paikallaan.

Kun Kokoo­muksen minis­te­ri­ryhmä kokousti Jyväs­ky­lässä, niin sanoin, että Kokoo­muksen täytyy keskittyä raken­tamaan reilua yhteis­kuntaa.

Reilun yhteis­kunnan täytyy olla Kokoo­muksen johto­tähti myös tulevien kuukausien talous­pää­tök­sissä.

Yhteis­kun­nassa, missä on paljon epärei­luuden tunnetta, ei kenenkään ole hyvä olla. Tämä kasvava epärei­luuden kierre meidän on saatava poikki.

Reilussa yhteis­kun­nassa jokai­sella on perhe­taus­tastaan riippu­matta tasa-arvoiset mahdol­li­suudet pärjätä elämässään ja siten osallistua hyvin­voinnin kannat­te­le­miseen.

Reilussa yhteis­kun­nassa jokai­sella on mahdol­lisuus löytää itselleen sopivaa työtä.

Reiluun yhteis­kuntaan ei kuulu vapaa­mat­kus­tajia eikä veropa­ko­laisia.

Koska vain tällä tavalla – siis työn kautta – voimme pysäyttää viimeisten vuosien leikkausten ja veron­ko­ro­tusten kierteen, mikä oikeu­te­tusti on tuntunut suoma­lai­sista epärei­lulta.

Halli­tuk­sessa me teemme joka päivä päätöksiä, joiden tavoit­teena on kääntää Suomen suunta:

 

  • Julkista taloutta sopeu­tetaan neljällä miljar­dilla eurolla.
  • Viennin kilpai­lu­kykyä korjataan kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella.
  • Sääntelyä puretaan ja kilpailua lisätään esimer­kiksi kauppojen aukio­loai­kojen vapaut­ta­misen ja alkoho­lilain uudis­tuksen kautta.
  • Työllis­tä­misen kynnystä alennetaan uudis­ta­malla työttö­myys­turvaa, piden­tä­mällä koeaikaa, loiven­ta­malla työnan­tajan takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta ja helpot­ta­malla määrä­ai­kaisten työsuh­teiden solmi­mista.
  • Veroaste on käännetty laskuun sekä työn ja yrittä­misen verotusta keven­netään.
  • Julkisia palve­luita uudis­tetaan esimer­kiksi sote-uudis­tuksen ja tasa-arvoa lisäävän valin­nan­va­paus­mallin kautta.

Tämä hallitus on pystynyt tekemään päätöksiä.

Halli­tuksen päätök­sen­te­kokyky on perus­tunut ennen muuta jaettuun tilan­ne­kuvaan. Eli siihen, että halli­tus­puo­lueet ovat ymmär­täneet, kuinka huonossa kunnossa Suomen talous on.

Olisi kovin mukava seistä tässä ja sanoa, että halli­tuksen päättä­väiset toimet ovat riittäneet kääntämään Suomen suunnan. Että voimme jäädä odotte­lemaan parempia aikoja.

Valitet­ta­vasti näin emme voi tehdä.

Kyllä, Suomen talou­dessa on näkyvissä joitakin myönteisiä merkkejä:

Kolmen taantu­ma­vuoden jälkeen talous pinnisti viime vuonna niukasti plussan puolelle. Talouden supis­tu­minen näyttää taittuneen. Tälle vuodelle ennus­tetaan reilun prosentin kasvua.

Työlli­syy­dessä on näkyvissä myönteistä virettä ja työttömyys näyttää kääntyneen hienoiseen laskuun.

Olisi kuitenkin ennen­ai­kaista sanoa, että vaikeat päätökset Suomen talouden korjaa­mi­seksi on nyt tehty.

Suomen talouden tilan­nekuva on edelleen todella huoles­tuttava.

Suomen talouden tuotanto on kymmenen vuoden takai­sella tasolla. Suomen vienti ei pärjää kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa, vaan menetämme jatku­vasti markki­nao­suuksia.

Työmark­ki­noiden toimin­nassa on vakavia ongelmia. Työttömyys on noussut yhdeksään prosenttiin samalla kun avoimien työpaik­kojen määrä on noussut samaa vauhtia.

Suomen työlli­syy­saste on Pohjois­maiden alhaisin, vain 68,5 prosenttia. Ilman uusia toimia työlli­syy­saste on jäämässä pahasti jälkeen halli­tus­oh­jelman 72 prosentin tavoit­teesta, joka sekin olisi reilusti alle muiden Pohjois­maiden tason.

Valitet­ta­vasti emme ole saaneet myöskään kansain­vä­lisen talouden kehityk­sestä vetoapua. Maail­man­talous on laskusuh­dan­teessa. Myös esimer­kiksi Brexitin aiheuttama epävarmuus leikkaa kasvu­nä­kymiä.

Kovista säästöistä huoli­matta valtion ja kuntien velkaan­tu­minen jatkuu. Kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muksen kustan­nukset entisestään syven­tävät valtion­ta­louden alijäämää ensi vuonna.

Miksi maalaan näin kielteistä kuvaa Suomen talou­desta? Kun talous on myös psyko­logiaa, niin eikö kannat­taisi korostaa talous­ke­hi­tyk­sessä näkyviä valon­pil­kah­duksia?

Tämä ei valitet­ta­vasti ole mitään valtio­va­rain­mi­nis­terin viran puolesta tapah­tuvaa synkis­telyä.

Sanon näin siksi, että se on tosiasioihin perustuva kuva Suomen talou­desta. Koska ilman rehel­listä ja realis­tista tilan­ne­kuvaa ei synny tilan­teeseen sopivia päätöksiä.

On tosiasia, että halli­tuksen nyt sopimat toimet eivät vielä riitä korjaamaan Suomen talouden ongelmia.

On tosiasia, että ilman uusia työlli­syys­toimia emme pääse halli­tus­oh­jelman työlli­syys­ta­voit­teeseen, emmekä kykene katkai­semaan julkisen talouden velka­kier­rettä.

Mutta meillä on myös syytä optimismiin.

Ensin­näkin, kaikki päätökset ovat edelleen omissa käsis­sämme.

Toiseksi, meillä on hyvä strate­ginen halli­tus­oh­jelma, jota noudat­ta­malla Suomen kurssi voidaan oikaista.

Kolman­neksi, Suomella on vahva raken­teel­linen kilpai­lukyky, osaava väestö, toimivat insti­tuutiot ja luotta­musyh­teis­kunta, joiden varaan Suomen menestys voidaan rakentaa.

Viikon päästä hallitus kokoontuu budjet­ti­riiheen sopimaan ensi vuoden talous­ar­vio­esi­tyk­sestä.

Budjet­ti­riihen tärkein asia on halli­tuksen työlli­syys­pa­ketti.

Kokoomus on valmis harkit­semaan kaikkia keinoja, joilla kyetään luomaan Suomeen uusia yksityisen sektorin työpaikkoja.

Me tiedämme, mitä Suomen työlli­syys­ti­lanteen korjaa­minen edellyttää.

Suoma­laisen työn on pärjättävä kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Tässä kilpai­lu­ky­ky­so­pimus on askel oikeaan suuntaan. Seuraava välttä­mätön askel on uuteen vienti­ve­toiseen palkka­malliin siirty­minen.

Työmark­ki­noiden jousta­vuutta on edelleen lisättävä. Työllis­tä­misen kynnystä on alennettava. Työpai­koilla on jatkossa kyettävä sopimaan jousta­vasti työeh­doista ja palkoista.

Kannus­tin­loukut ja asumisen korkea hinta ovat vakava ongelma, joiden vuoksi monen työn tekeminen ei yksin­ker­tai­sesti ole työttömän näkökul­masta mahdol­lista. Sosiaa­li­turvaa, verotusta ja esimer­kiksi päivä­hoi­to­maksuja on katsottava kokonai­suutena siten, että pieni­palk­kai­senkin työn vastaa­not­ta­minen on työttö­mälle mahdol­lista.

Meidän on uudis­tettava työnvä­li­tystä siten, ettei ketään jätetä oman onnensa nojaan. Työttö­mille on tarjottava heti työttö­myyden alkaessa vahvaa tukea, jotta kukaan ei ajaudu pysyvästi työelämän ulkopuo­lelle, mistä usein seuraa myös esimer­kiksi elämän­hal­linnan menet­tä­mistä.

Suomeen tarvitaan menes­tyviä ja kasvavia yrityksiä, jotka luovat Suomeen uusia työpaikkoja. Tässä voimme tehok­kaimmin auttaa lisää­mällä kilpailua ja purka­malla yritys­toi­minnnan esteitä. Liiken­ne­sek­torin sääntelyä vapauttava esitys liiken­ne­kaa­reksi on tästä hyvä esimerkki.

Pitkällä aikavä­lillä Suomen menestys – ja myös korkea työllisyys – voi perustua vain korkeaan osaamiseen.

Eräs ekono­misti on sanonut, että tuottavuus ei ole kaikki, mutta pitkällä aikavä­lillä se on lähes kaikki. Siksi me Kokoo­muk­sessa uskomme vahvasti siihen, että sekä julkiset että yksityiset inves­toinnit koulu­tukseen, tutki­mukseen ja osaamiseen ovat ainoa tie Suomen menes­tykseen.

Tämän vuoksi olen niin iloinen siitä, että talouden ankarista raameista huoli­matta pystymme tulevan kolmen vuoden aikana osoit­tamaan 105 miljoonaa lisäeuroa korkea­kou­lujen oppimi­sym­pä­ris­töjen digita­li­soi­miseen, ympäri­vuo­tisen opiskelun edistä­miseen ja nuorten tutki­joiden urapol­kujen tukemiseen – eli tulevai­suuden menes­tykseen.

Halli­tuksen pöydässä on nyt kymmeniä erilaisia keinoja, joilla työlli­syyttä kyetään vahvis­tamaan. Pulaa ehdotuk­sista ei ole.

Nyt kysytään sitä, että kantaako tämän halli­tuksen alkukauden vahva päätök­sen­te­kokyky myös tässä budjet­ti­rii­hessä. Kysytään myös sitä, onko yhteis­kunta valmis tekemään uudis­tuksia, jotta mahdol­li­simman moni työtön saisi mahdol­li­suuden päästä töihin.

Strate­ginen halli­tus­oh­jelma perustuu siihen, että keski­tytään tiettyjen kansa­kunnan kannalta keskeisten asioiden hoita­miseen kuntoon. Tärkeimpien asioiden on pysyttävä tärkeimpinä asioina.

Strate­ginen halli­tus­oh­jelma perustuu sille ajatuk­selle, että hallitus voi päivittää keino­va­li­koi­maansa kesken halli­tus­kauden, jotta halli­tuksen strate­giset tavoitteet kyetään saavut­tamaan.

Päämi­nisteri Sipilän halli­tuksen ohjelman ensim­mäinen ja tärkein strate­ginen tavoite on työlli­syyden ja kilpai­lu­kyvyn vahvis­ta­minen.

Miksi halli­tuksen 72 prosentin työlli­syys­ta­voite on niin tärkeä?

Se on tärkeä, koska se tarkoit­taisi, että satatu­hatta suoma­lai­sista pääsisi mukaan työelämään. Siis huoleh­timaan omasta ja läheis­tensä toimeen­tu­losta.

Mutta se on tärkeä myös siksi, että ilman korkeaa työlli­syy­sas­tetta ei voi kestä­västi olla myöskään pohjois­maista hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa. Jos työlli­syy­saste ei nouse, niin on suuri riski siitä, että tämä hallitus joutuu jatkossa taas uusien leikkaus­lis­tojen eteen. Tätä Kokoomus ei halua.

Pulaa ehdotuk­sista ei siis ole. Nyt halli­tuksen on kyettävä valit­semaan sellainen paketti, joka uskot­ta­valla tavalla lisää Suomen työlli­syyttä ja vähentää työttö­myyttä.

Työlli­syys­pa­ke­tissa ei ole kysymys uusista säästöistä. Jos työlli­syyden edistä­mi­seksi tehtävät toimet tuottavat säästöjä, niin rahat kohden­netaan uudelleen työlli­syyttä edistäviin kohteisiin.

Ensi viikon budjet­ti­rii­hestä on tultava päätöksiä, joiden vaiku­tukset näkyvät jo tulevana keväänä. Joidenkin kokonai­suuksien osalta on käynnis­tettävä selkeällä tahto­ti­lalla varus­tettu jatko­val­mistelu. Mutta pelkän työryh­mä­luet­telon tai selvi­tys­mies­listan kanssa hallitus ei voi tulla ulos ensi viikon budjet­ti­rii­hestä.

Kokoomus on vaali­kauden alusta saakka puolus­tanut strate­gista halli­tus­oh­jelmaa ja päämi­nisteri Sipilää sen toimeen­panon johtajana. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut.

Kokoo­muk­selle yksikään yksit­täinen työlli­syys­keino ei ole kynnys­ky­symys.

Mutta se, että nouda­te­taanko halli­tus­oh­jelmaa on meille kynnys­ky­symys.

 

Kokoo­muksen puheen­joh­tajan Petteri Orpon puhe eduskun­ta­ryhmän kesäko­kouk­sessa 24.8.2016


Kokoomus.fi