Kokoomus.fi
MENU
Ministeri Vapaa­vuoren puhe ydinvoiman lisära­ken­ta­misen periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­sestä

Ministeri Vapaa­vuoren puhe ydinvoiman lisära­ken­ta­misen periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­sestä

Julkaistu: 16.09.2014 Puheet

Elinkei­no­mi­nisteri Jan Vapaa­vuoren puhe tiedo­tus­ti­lai­suu­dessa Fenno­voiman ja TVO:n periaa­te­pää­tök­sistä.

 

Aiemmat lupapää­tökset

Päämi­nisteri Matti Vanhasen II hallitus myönsi 6.5.2010 kaksi uutta periaa­te­pää­töstä lisäy­din­voiman raken­ta­mi­selle. Toinen myönnettiin Teolli­suuden Voimalle ja toinen Fenno­voi­malle.

Eduskunta hyväksyi 1.7.2010 TVO:n periaa­te­pää­töksen Olkiluoto 4 ?ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­ta­mi­sesta äänin 120?72 ja Fenno­voiman periaa­te­pää­töksen uuden ydinvoi­ma­lai­toksen raken­ta­mi­seksi äänin 121-71. Sekä valtio­neu­vosto että eduskunta katsoivat molempien hankkeiden olevan yhteis­kunnan kokonai­sedun mukaisia.

Molempiin periaa­te­pää­töksiin liittyy ehto raken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­muksen jättä­mi­sestä viiden vuoden kuluessa, eli 30.6.2015 mennessä.

Vireillä olevat hakemukset

Fenno­voima jätti valtio­neu­vos­tolle 4.3.2014 hakemuksen periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­seksi uuden laitos­vaih­toehdon osalta.

TVO puolestaan jätti valtio­neu­vos­tolle 20.5.2014 hakemuksen, jossa pyydettiin periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mistä asetta­malla uusi määräaika Olkiluoto 4 -ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­ta­mis­luvan hakemi­selle. Yhtiö esitti, että lisäaikaa myönnet­täisiin viisi vuotta.

Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö arvioi, konsul­toi­tuaan asiasta myös oikeus­kans­leria, että on hyvän hallinnon periaat­teiden ja ydine­ner­gialain hengen mukaista, että kahden saman­ai­kai­sesti vireillä olevan periaa­te­pää­töksen täyden­nys­ha­ke­muksen käsittely yhdis­tetään ajalli­sesti. Molempien hakemusten osalta uutta relevanttia tietoa on saatu vielä aivan viime viikkoina.

Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö on nyt saanut esityk­sensä valmiiksi. Olen asian yhteis­kun­nal­lisen merkit­tä­vyyden takia keskus­tellut asiasta ja infor­moinut tulevasta esityk­sestäni kaikkia halli­tus­kump­pa­neita, tasavallan presi­denttiä ja keskeisiä opposi­tio­ryhmiä.

Vien esitykseni, jonka seuraa­vaksi käyn läpi, valtio­neu­voston käsit­telyyn tämän viikon torstaina, 18.9.2014.

Ydinvoiman hyväk­syt­tä­vyy­destä ja roolista energia­pa­le­tis­samme

Aina kun kyse on ydinvoi­masta, on selvää, että keskus­telua tullaan käymään jo ydinvoiman hyväk­syt­tä­vyy­destä sinänsä. Elinkei­no­mi­nis­terinä lähden kuitenkin siitä, että kyse on kahden olemassa olevan periaa­te­pää­töksen täyden­nys­pro­ses­sista. Eduskunta on tämän keskeisen perus­ky­sy­myksen jo ratkaissut vuonna 2010 katsot­tuaan molempien periaa­te­pää­tösten olevan yhteis­kunnan kokonai­sedun mukaisia. Muutama huomio on kuitenkin paikallaan.

Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö on prosessin yhtey­dessä laatinut ydine­nergia-asetuksen edellyt­tämän erityisen selvi­tyksen uuden energiaa tuottavan ydinlai­tos­hankkeen merki­tyk­sestä maan energia­huol­lolle.

Suomes­sahan on neljä ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikköä: kaksi länsi­ran­ni­kolla Eurajoen kunnassa Olkiluodon saarella ja kaksi etelä­ran­ni­kolla Lovii­sassa. Vuonna 2013 näiden neljän voima­lai­to­syk­sikön kokonais­tuo­tanto oli 22,2 terawat­ti­tuntia, joka vastaa neljäsosaa Suomen sähkön­ku­lu­tuk­sesta. Vaikka energian kokonais­ku­lutus on määrä­tie­toisten ponnis­te­lujen seurauksena laske­massa, yhteis­kunnan energia­käytön siirty­minen yhä enemmän sähkön varaan lisää sähkön tarvetta.

Viimeisen viiden vuoden aikana vuotui­sesta sähkön­han­kin­nasta 12-20 prosenttia on katettu tuonnilla. VTT:n ja VATT:n selvi­tysten mukaan uusien ydinvoi­ma­lai­tosten tuotanto korvaisi ensisi­jai­sesti sähkön tuontia. VTT:n laskelmien mukaan sähkön aluehinta Suomessa olisi vuoden 2035 tietä­millä 8-14 ?/MWh edulli­sempi lisäy­din­voiman raken­ta­misen tilan­teessa. Ydinvoi­ma­lain­ves­toinnit kasvat­tavat VATT:n arvion mukaan kansan­ta­louden inves­tointeja raken­nusaikana lähes 2 prosenttia ja kansan­tuo­tetta 2020-luvulla noin 0,5 prosenttia. Keskeinen vaiku­tus­me­ka­nismi kansan­tuotteen kasvulle olisi raken­nusai­kaisen inves­toin­ti­sy­säyksen ohella sähkön alhai­sempi hinta. Sähkön maltil­li­sempi hinta­ke­hitys lisää kulut­tajien ostovoimaa ja parantaa viennin hinta­kil­pai­lu­kykyä. Pysyväksi lisäyk­seksi työlli­syyteen on arvioitu 0,5 prosenttia, mikä vastaa noin 10 000 työpaikkaa.

Arvioiden mukaan ydinvoiman merkitys kasvi­huo­ne­kaa­sujen vähen­tä­mi­sessä on ollut nykyi­sessä energia­pa­le­tis­samme merkittävä. Nykyisten ydinvoi­ma­lai­tosten avulla Suomi on välttynyt lähes 20 miljoonan tonnin kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töiltä verrattuna siihen, että vastaava määrä sähköä tuotet­taisiin kivihii­lellä. VTT:n tuoreiden laskelmien mukaan Suomen kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjen määrä olisi Suomessa lisäy­din­voiman tapauk­sessa merkit­tä­västi, eli noin 4 % pienempi vuosina 2030 ? 2035 verrattuna skenaa­rioon, jossa ei olisi lisäy­din­voimaa.

Ydinvoi­ma­lu­vitus prosessina

Ydinvoi­ma­lai­toksen raken­ta­misen luvitus­pro­sessi on tarkkaan säädelty ja johdon­mu­kainen, kolmessa vaiheessa etenevä kokonaisuus. Ensim­mäi­sessä vaiheessa, joka on valtio­neu­voston periaa­te­päätös, yhteis­kunnan kokonaisetu ja yhteis­kun­nal­linen hyväk­syt­tävyys punnitaan. Eduskunta ratifioi periaa­te­pää­töksen ? eli käytän­nössä hyväksyy tai hylkää luvan, mutta ei voi muuttaa sitä. Myönteistä periaa­te­pää­töstä seuraa raken­ta­mis­lu­pa­vaihe, jossa tarkas­tellaan, että laitos on suunni­teltu ja voidaan rakentaa turval­li­seksi. Viimei­sessä vaiheessa, käyttö­luvan myöntä­misen yhtey­dessä varmis­tetaan, että laitoksen käyttö tulee olemaan turval­lista.

Sätei­ly­tur­va­kes­kuk­sella on merkittävä rooli prosessin kaikissa vaiheissa turval­li­suuden valvojana. Ydine­ner­gia­laissa edelly­tetään, että ydine­nergian käyttö on turval­lista, eikä siitä aiheudu vahinkoa ihmisille, ympäris­tölle tai omaisuu­delle.

TVO:n hakemus periaa­te­pää­töksen määräajan jatka­mi­seksi ja Fenno­voiman hakemus periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­seksi sekä näiden suhde ydine­ner­gia­lakiin

Sekä TVO:n että Fenno­voiman täyden­nys­ha­ke­mukset ovat ainut­laa­tuisia. Koskaan aiemmin valtio­neu­vos­tolta ei ole haettu täyden­nystä tai määräajan piden­nystä voimassa olevaan periaa­te­pää­tökseen. Vastaavia tilan­teita ei myöskään tunneta nykyi­sessä ydine­ner­gia­laissa tai sen aiemmissa versioissa. Näin ollen ydine­ner­gialaki tai sen perus­telut eivät anna juridista ohjeis­tusta täyden­nys­pro­ses­sissa vaadit­ta­vista askel­mer­keistä.

Koska kyseessä on mones­takin tulokul­masta erityisen vakavasti otettava, suuria tunteita herättävä, sensi­tii­vinen kysymys, johon laki ei anna suoraa tulkintaa, TEM päätti molempien periaa­te­pää­tösten täyden­nys­ha­ke­musten kohdalla toteuttaa normaalin periaa­te­pää­tös­pro­sessin mukaisen menet­telyn alusta loppuun. Näin voimme varmistua siitä, että hankkeiden viran­omais­kä­sittely kestää kaikissa oloissa oikeu­del­lisen läpiva­laisun, oli prosessin poliit­tis­luon­teinen tulkinta minkä­lainen tahansa.

TVO:n osalta TEM totesi ympäris­tön­vai­ku­tusarvion (YVA) olevan voimassa, koska hankkeen sisäl­lössä ei ollut tapah­tunut muutoksia. Kyse oli vain lisämää­räajan hakemi­sesta.

Fenno­voiman osalta hankkeen sisäl­lössä oli tapah­tunut oleel­lisia muutoksia uuden laitos­toi­mit­tajan myötä. Näin ollen Fenno­voiman osalta prosessi oli aloitettava YVA:n päivi­tyk­sellä.

YVA:n tarkas­te­lujen ohella molem­missa tapauk­sissa on pyydetty itse periaa­te­pää­tös­pro­ses­sissa lakisää­teiset lausunnot, järjes­tetty kuule­miset ja muutoinkin nouda­tettu lain edellyt­tämiä vaiheita. Oikeus­kans­leria on konsul­toitu useaan otteeseen sen varmis­ta­mi­seksi, että kaikki tapahtuu tiukkaan lain kirjaimen mukai­sesti. Tämä on myös molempien yhtiöiden oikeus­turvan kannalta oleel­linen asia.

Välttä­mät­tömät edelly­tykset

Valtio­neu­voston on ennen periaa­te­pää­töksen tekemistä todettava, että suunni­tellun ydinlai­toksen sijain­ti­kunta on lausun­nossaan puoltanut laitoksen raken­ta­mista, ja että riittävät edelly­tykset ovat olemassa ydinlai­toksen turval­li­selle raken­ta­mi­selle. Nämä ovat välttä­mät­tömiä edelly­tyksiä sille, että lupa voidaan myöntää.

Sekä Fenno­voiman osalta Pyhäjoki, että OL4:n osalta Eurajoki ovat lausun­noissaan puoltaneet ydinlai­toksen raken­ta­mista.

Esiin ei kummankaan hakemuksen osalta ole tullut seikkoja, jotka osoit­tai­sivat, ettei hakijalla ole edelly­tyksiä rakentaa ydinlai­tosta turval­li­sesti. TVO:n osalta Sätei­ly­tur­va­keskus toteaa, ettei se näe estettä TVO:n hakemuksen mukai­selle uuden määräajan asetta­mi­selle raken­ta­mis­luvan hakemiseen. Fenno­voiman osalta Sätei­ly­tur­va­kes­kuksen tekemässä alusta­vassa turval­li­suusar­viossa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka osoit­tai­sivat, ettei myös uuden laitos­vaih­toehdon osalta olisi kaikkia edelly­tyksiä saada laitos­vaih­toehtoa täyttämään suoma­laisia turval­li­suus­mää­räyksiä.

  • Näin ollen ennak­koe­del­ly­tykset periaa­te­pää­tökseen liitty­välle harkin­nalle täyttyvät molempien täyden­nys­ha­ke­musten osalta.

Hankkeiden hyötyjen ja haittojen sekä yhteis­kunnan kokonai­sedun arviointi

Ydine­ner­gialain mukaan valtio­neu­voston todettua ennak­koe­del­ly­tysten täyttyneen, sen on harkittava periaa­te­pää­töstä yhteis­kunnan kokonai­sedun kannalta ja otettava huomioon ydinlai­tok­sesta aiheu­tuvat hyödyt ja haitat kiinnittäen erityi­sesti huomiota

1)             ydinlai­toksen tarpeel­li­suuteen maan energia­huollon kannalta

2)             ydinlai­toksen suunni­tellun sijain­ti­paikan sopivuuteen

3)             laitoksen ympäris­tö­vai­ku­tuksiin sekä

4)             ydinpolt­toaine- ja ydinjä­te­huollon järjes­tä­miseen.

Suomen energia­huollon kannalta molemmat hankkeet todetaan tarpeel­li­siksi. Suomen avointen sähkö­mark­ki­noiden toimi­vuu­delle asetettuja tavoit­teita ovat sähkön saata­vuuden turvaa­minen, sähkön hinnan pitäminen kohtuul­lisena, sähkön­han­kinnan riittävän omava­rai­suuden turvaa­minen sekä sähkön tuotannon ympäris­tö­vai­ku­tusten pitäminen hyväk­syt­tävinä.

Sähkön kulutuksen arvioidaan tulevai­suu­dessa kasvavan nykyti­lan­teeseen verrattuna. Selvi­tysten perus­teella vuoden 2035 tilan­teessa sähkön kulutus olisi välillä 94 ? 108 terawat­ti­tuntia. Viime vuonna vastaava luku oli 84 terawat­ti­tuntia. Lisäy­din­voima paran­taisi merkit­tä­västi huippu­ku­lu­tuksen aikaisen sähkön tarpeen tyydyt­tä­mistä. Se myös auttaisi kustan­nus­te­hok­kaassa kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjen vähen­tä­mi­sessä sekä edistäisi sähkö­mark­ki­noiden toimi­vuutta ja sähkön­tuo­tannon energiao­ma­va­rai­suutta.

Myös molempien laitosten sijain­ti­paikat arvioidaan sopiviksi.

Pyhäjoen Hanhi­kiven sijain­ti­paikka on ympäris­tö­vai­ku­tusten arvioin­ti­me­net­te­lyssä todettu sovel­tu­vaksi uuden ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­nus­pai­kaksi. Kaavoi­tus­me­nettely Pyhäjoella on jo saatettu päätökseen. Sijain­ti­paikan sopivuutta uuden ydinvoi­ma­lai­toksen raken­ta­miseen on tarkas­teltu toteu­te­tussa ympäris­tö­vai­ku­tusten arvioin­ti­me­net­te­lyssä. Sätei­ly­tur­va­kes­kuksen mukaan Hanhi­kiven sijain­ti­paikan olosuh­teissa ei ole sellaisia piirteitä, jotka olisivat esteenä hakemuksen AES-2006-ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­ta­mi­selle.

Eurajoen Olkiluodon sopivuus ydinlai­toksen sijain­ti­pai­kaksi arvioitiin ja hyväk­syttiin jo nykyisten kahden laito­syk­sikön raken­ta­mis­pää­töksen yhtey­dessä ja uudelleen tehtäessä päätöstä kolman­nesta laito­syk­si­köstä.

Molempien hankkeiden osalta on ympäris­tö­vai­ku­tusten arvioin­ti­me­net­te­lyssä todettu hankkeesta aiheu­tuvien paikal­listen ympäris­tö­hait­tojen jäävän vähäi­siksi. Hankkeiden merkit­tävin vaikutus syntyy jäähdy­tys­ve­sistä johtuvan sijain­ti­paikan ympäristön meria­lueen lämpe­ne­mi­sestä ja tästä johtu­vista muutok­sista vesie­ko­sys­tee­missä.

Ydine­ner­gialain mukai­sesti ydinvoiman käyttäjät vastaavat kokonai­suu­dessaan ydinjä­te­huollon ja käytöstä poiston kustan­nuk­sista, viran­omais­val­von­nasta aiheu­tu­vista suorista kustan­nuk­sista sekä ydinvas­tuu­va­kuu­tuk­sista. Ydinjä­te­huolto on keskeinen osa ydine­nergian vastuul­lista käyttöä ja edellyttää pitkä­jän­teistä suunnit­telua ja toteu­tusta.

Fenno­voiman ensisi­jaisena suunni­telmana on käytetyn polttoaineen loppusi­joit­ta­misen toteutus yhdessä muiden suoma­laisten ydinjä­te­huol­to­vel­vol­listen kanssa. Valtio­neu­vosto liitti vuoden 2010 periaa­te­pää­tökseen ehdon, jonka mukaan Fenno­voiman on päästävä tietyn ajan kuluessa tällaiseen jätehuol­to­yh­teis­työhön tai aloitettava ympäris­tö­vai­ku­tusten arviointi omalle käytetyn polttoaineen loppusi­joi­tus­lai­tok­selle. Valtio­neu­vosto katsoo, että ydinjäte voidaan turval­li­sesti käsitellä, varas­toida sekä loppusi­joittaa jo käytössä olevia menetelmiä käyttäen. Tämä kuitenkin edellyttää Fenno­voi­malta ydinjä­te­huollon kokonais­suun­ni­telmaa, jota se on parhaillaan laati­massa.

Myös Olkiluoto 4:n tuottamat ydinjätteet voitaisiin turval­li­sesti käsitellä, varas­toida sekä loppusi­joittaa jo käytössä olevia menetelmiä käyttäen. Valtio­neu­vosto teki nyt voimas­sao­levan periaa­te­pää­töksen yhtey­dessä päätöksen loppusi­joi­tus­lai­toksen raken­ta­mi­sesta laajen­nettuna siten, että sinne mahtuisi myös OL 4:n käytetty ydinjäte. Posiva onkin nyt jättänyt valtio­neu­vos­tolle erillisen hakemuksen, jossa se hakee päätöstä sille, että mikäli OL4-hankkeen raken­ta­mis­luvan jättä­mi­selle myönnetään uusi määräaika, niin siinä tapauk­sessa myös OL4:ä koskeva ydinjätteen loppusi­joi­tuksen periaa­te­päätös on edelleen voimassa.

  • Edellä olevan perus­teella voidaan todeta, että myös vaati­mukset ydinlai­toksen tarpeel­li­suu­delle maan energia­huollon kannalta, ydinlai­toksen suunni­tellun sijain­ti­paikan sopivuu­delle ja laitoksen ympäris­tö­vai­ku­tuk­sille sekä ydinpolt­toaine- ja ydinjä­te­huollon järjes­tä­mi­selle täyttyvät molempien täyden­nys­ha­ke­musten osalta.

Yhteis­kunnan kokonai­setua arvioi­taessa tulee kaikkien edellä mainit­tujen perus­e­del­ly­tysten täytty­misen jälkeen tehdä vielä laaja, entistä pidem­mälle viety kokonais­val­tainen punninta. Yhteis­kunnan kokonai­sedun tarkas­te­lussa ja lopul­lisen päätös­esi­tyksen valmis­te­lussa varsi­nainen harkinta keskittyi TVO:n ja Fenno­voiman täyden­nys­ha­ke­musten osalta eri asioihin johtuen hakemusten perus­ta­van­laa­tui­sesta erosta.

Teolli­suuden Voiman periaa­te­päätös

TVO:n osalta kyse on aikatau­lusta ? siitä voidaanko hakijalle myöntää lisäaikaa raken­ta­mis­luvan hakemi­selle ja jos voidaan, kuinka pitkä lisäaika aiemman päätöksen mukaisen viiden vuoden jatkoksi voidaan myöntää. Tähän kysymykseen ei löydy ydine­ner­gia­laista juridista ohjausta eikä olemassa ole myöskään aikai­sempaa tätä koskevaa tulkin­ta­käy­täntöä.

TVO ilmoitti kuluvan vuoden maalis­kuussa, ettei sillä ole mahdol­li­suutta edetä vuoden 2010 periaa­te­pää­töksen edellyt­tä­mässä aikatau­lussa johtuen OL3-laito­syk­sikön valmis­tu­misen viiväs­ty­mi­sestä. Jättäessään hakemuksen, jossa pyydettiin periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mistä asetta­malla uusi määräaika Olkiluoto 4 -ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­ta­mis­luvan hakemi­selle, yhtiö esitti, että lisäaikaa myönnet­täisiin viisi vuotta.

Vaikka TVO totesi sekä 20.5.2014 jättä­mässään hakemuk­sessa että 31.7.2014 jättä­mässään selvi­tyk­sessä selkeästi, että Olkiluoto 4 -ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön raken­ta­minen olisi mahdol­lista aloittaa vasta Olkiluoto 3 -ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön ollessa säännöl­li­sessä sähkön­tuo­tan­nossa sekä Olkiluoto 4 -ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön suunnittelu- ja raken­ta­mis­lu­pa­vai­heiden jälkeen, ei yhtiöllä kuitenkaan ollut toimittaa luotet­tavaa etene­mi­sai­ka­taulua OL3-hankkeen osalta.

TEM pyysi prosessin aikana TVO:lta kahdesti tarkempaa arviota hankkeen etene­mi­sai­ka­tau­lusta. Tarkempaa arviota ei kuitenkaan saatu. TEM myös kertoi avoimesti yhtiölle näkemyk­sestään, että TVO:n olisi esitettävä selkeästi alkupe­räistä, viiden vuoden määrä­aikaa lyhyempää lisäai­ka­pyyntöä, mikäli se haluaisi hakemuk­sensa menes­tyvän.

Syyskuun alussa TVO sai laitos­toi­mit­ta­jaltaan Arevalta uuden aikatau­luarvion OL3-valmis­tu­misen osalta. Arevan ilmoit­taman aikataulun mukaan OL3 valmis­tuisi sähkön­tuo­tantoon loppu­vuo­desta 2018. Tämän perus­teella TVO arvioi tilan­netta uudelleen ja esitti 3. syyskuuta toimit­ta­massaan kirjeessä harkit­ta­vaksi, että uusi määräaika OL4:n raken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­muksen jättä­mi­selle asetet­taisiin maaliskuun 2019 loppuun. Tarvittava lisäaika olisi tämän mukaan kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. TVO:n hallitus toimitti työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriön erilli­sestä pyynnöstä tarkemman selvi­tyksen hankkeen etene­mi­sestä 12. syyskuuta, jossa se viittasi inves­toinnin toteu­tu­misen osalta yhtiön voimassa oleviin päätöksiin, jotka on esille tuotu alkupe­räi­sessä hakemuk­sessa sekä 31.7.2014 jätetyssä selvi­tyk­sessä. Lisäksi yhtiön hallitus totesi selvi­tyk­sessään, että TVO analysoi tällä hetkellä OL3 aikataulun eri osateh­täviä ja edelly­tyksiä niiden toteut­ta­mi­selle.

Arvioi­taessa suhtau­tu­mista mahdol­liseen lisäaikaan sinänsä sekä erityi­sesti mahdol­li­sesti myönnet­tävän lisäajan pituuteen, huomiota tulee TEM:n mielestä kiinnittää ainakin seuraaviin seikkoihin:

1)             Ensin­näkin periaa­te­pää­töksen olemas­sao­lolla ja päätöksen toteu­tu­mi­sella asete­tussa aikatau­lussa on merkittävä vaikutus sähkö­mark­ki­noiden toimintaan. Ison ydinvoi­ma­lai­to­syk­sikön periaa­te­päätös on omiaan rajoit­tamaan muun sähkön­tuo­tan­to­ka­pa­si­teetin lisää­mistä ja siksi on tärkeää, ettei synny tilan­netta, jossa monia hankkeita on pöydällä saman­ai­kai­sesti auki pitkään. Pahim­massa tapauk­sessa epävarmuus tulevan energia­tuo­tan­to­ka­pa­si­teetin raken­tu­mi­sesta johtaisi siihen, että Suomi tulisi entistä riippu­vai­sem­maksi tuonti­säh­köstä.

2)             Toiseksi olemassa oleva myönteinen periaa­te­päätös vaikuttaa kilpai­lu­ti­lan­teeseen alan toimi­joiden välillä. Tästä syystä on vaikea ajatella, että yksit­täi­sellä alan toimi­jalla voisi kovin pitkään olla hallussaan optio uuden laitoksen raken­ta­mi­selle. Tämä näkökulma luonnol­li­sesti korostuu tilan­teessa, jossa sekä hankkeen etene­mi­sai­ka­tauluun ja jopa toteu­tu­miseen liittyy paljon erilaisia epävar­muuksia.

3)             Kolman­neksi alan toimi­joiden kohte­le­minen tasapuo­li­sesti, päätök­sen­te­ko­pro­sessin ennakoi­ta­vuuden vaali­minen ja muut hyvän hallinnon periaatteet tulee ottaa huomioon jo lähtö­koh­tai­sesti ja erityi­sesti tämän kokoluokan ratkaisuja tehtäessä.

 

Sähkö­mark­ki­noiden toimi­vuuden ja alan kilpai­lu­ti­lanteen turvaa­minen sekä hyvän hallinnon periaat­teiden kunnioit­ta­minen johtavat TEM:n käsityksen mukaan siihen, ettei alkupe­räisen määräajan mittaista, viiden vuoden lisäaikaa hankkeelle voida myöntää.

Huoli­matta TVO:n toimit­ta­mista lisäsel­vi­tyk­sistä, kokonai­sar­viomme on, että hankkeeseen liittyvien epävar­muuksien vuoksi on mahdo­tonta luotet­ta­vasti arvioida, pystyykö TVO etenemään raken­ta­mis­luvan jättä­miseen mahdol­lisen uuden määräajan puitteissa. Viimei­sim­pienkään selvi­tysten perus­teella TEM myöskään ei ole saanut riittävää varmuutta TVO:n omistajien sitou­tu­mi­sesta hankkeen toteut­ta­miseen aiempaa ilmoi­tusta lyhyem­mässä ajassa.

 

  • Kaiken edellä mainitun perus­teella esitykseni valtio­neu­vos­tolle on, että TVO:n lisäai­ka­pyyntö voimassa olevan periaa­te­pää­töksen jatka­mi­selle hylätään.

Tässä yhtey­dessä on hyvä muistuttaa vielä siitä, että vanha periaa­te­päätös on tällai­sesta, täyden­nys­ha­ke­musta koske­vasta kieltei­sestä ratkai­susta huoli­matta voimassa kesäkuun 2015 loppuun asti.

Fenno­voiman periaa­te­päätös

Fenno­voiman hakemuk­sessa ei haeta hankkeen toteut­ta­mi­selle lisäaikaa, vaan yhtiö kertoo edelleen etene­vänsä raken­ta­mis­vai­heeseen alkupe­räisen, viiden vuoden määräajan puitteissa.

Fenno­voiman osalta periaa­te­pää­töksen täyden­nys­pro­sessi käynnistyi, kun hankkeen laitos­toi­mit­ta­jaeh­dok­kaaksi tuli mukaan venäläinen Rosatom VVER-laitos­vaih­toeh­dollaan, jota ei oltu mainittu Fenno­voiman alkupe­räi­sessä periaa­te­pää­tös­ha­ke­muk­sessa. Sittemmin Rosatom tuli mukaan myös hankkeen omistus­ra­ken­netta koskeviin keskus­te­luihin hankkeessa alusta alkaen mukana olleen saksa­laisen E.Onin myytyä kaikki Suomen toimin­tonsa ja myös osuutensa Fenno­voi­masta.

Rosatomin tytäryhtiö Rusatom Overseas CJSC haki 3.1.2014 työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riölle toimi­te­tulla ilmoi­tuk­sellaan etukä­teistä vahvis­tusta yrity­sos­tolle, jonka tarkoi­tuksena oli hankkia 34 % Fenno­voima Oy:n osake­kan­nasta ja määräys­val­lasta.

Fenno­voima jätti valtio­neu­vos­tolle 4.3.2014 hakemuksen periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­seksi uuden laitos­vaih­toehdon osalta.

Fenno­voima Oy täsmensi hakemustaan 27.8.2014 uudis­tetun omistus­ra­kenteen mukai­silla asiakir­joilla sekä YVA-yhteys­vi­ran­omaisen (työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö) lausun­nolla Fenno­voiman YVA-selos­tuk­sesta.

Fenno­voiman periaa­te­pää­töstä koskevan täyden­nys­ha­ke­muksen osalta punninta on keskit­tynyt erityi­sesti kahteen seikkaan:

1)      laitos­toi­mit­tajan ja -tyypin vaihtu­misen vaiku­tuksiin, ja

2)      hankkeen omistus­poh­jassa tapah­tu­neiden muutosten vaiku­tuksiin.

Ensim­mäinen kysymys, laitos­toi­mit­tajan muutos, on periaa­te­pää­tökseen selkeästi ja juridi­sesti kuuluva prosessi ja näin ollen myös yksise­lit­tei­sempi kokonaisuus.

Kuten todettu, Rosatomin AES-2006 laitos­vaih­toehto ei ollut arvioi­tavana Fenno­voiman alkupe­räisen periaa­te­pää­tös­ha­ke­muksen yhtey­dessä. Tästä syystä uudesta laitos­tek­nii­kasta tehtiin syksyllä 2013 sovel­tu­vuus­sel­vitys, joka toimi­tettiin Sätei­ly­tur­va­kes­kuksen arvioi­ta­vaksi.

Sätei­ly­tur­va­kes­kuksen lausunnon mukaan AES-2006 ?laitos­vaih­toehto täyttää kaikki ne vaati­mukset, joita hankkeelle asetetaan periaa­te­pää­tös­vai­heessa. Myös turval­li­suuden osalta STUK arvioi, ettei ole esteitä, etteikö kyseistä laito­syk­sikköä voitaisi rakentaa turval­li­seksi. Fenno­voima on laitos­toi­mi­tus­so­pi­muk­sessa määri­tellyt vaati­mukset laitoksen keskei­sille turval­lisuus- ja käyttö­tek­ni­sille suunnit­te­lu­rat­kai­suille ja tulee valvomaan, että näitä vaati­muksia nouda­tetaan.

TEM totesi hankkeen YVA-menet­telyn yhteys­vi­ran­omaisena, että Fenno­voiman YVA-selostus kattaa lainsää­dännön sisäl­tö­vaa­ti­mukset ja se on käsitelty säädösten vaati­malla tavalla.  TEM edellyttää yhtiöltä lisäsel­vi­tyksiä ja tarken­nuksia muun muassa lämpimän jäähdy­tys­veden vaiku­tuk­sista vesistöön, kasvil­li­suuteen, eliöstöön sekä kalata­louteen.  Lisäsel­vi­tykset on toimi­tettava minis­te­riöön niin, että ne voidaan ottaa huomioon raken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­muk­sessa.

Toinen kysymys yhtiön omistus­ra­ken­teesta onkin sitten huomat­ta­vasti monimut­kai­sempi.

Ydine­ner­gia­la­kihan ei suoraan aseta vaati­muksia, ohjeita tai rajoit­teita ydinvoi­mayhtiön omistus­poh­jalle. Kuten TVO:nkin hakemuksen osalta, ei tältäkään osin käsit­telyyn ole saata­vissa ohjeis­tusta ydine­ner­gia­laista tai sen perus­te­luista, eikä omistus­pohjaa koskevaa tulkin­ta­käy­täntöä myöskään ole olemassa.

Ydinvoi­malan raken­ta­minen on tekni­sesti vaativa, kallis, korkeaa turval­li­suus­kult­tuuria edellyttävä ja pitkälle aikavä­lille sijoittuva hanke, jonka toteut­ta­minen vaatii yhtiön johdolta vahvaa sitou­tu­mista ja vakaata otetta.  Koska Suomessa on syystäkin tiukat ja tarkkaan valvotut turval­li­suus­mää­räykset, vaatii hankkeen läpivie­minen budje­tissa ja aikatau­lussa yhtiöltä ja sen suoma­lai­selta omista­ja­kun­nalta korkeaa osaamista ja vankkaa asian­tun­te­musta.

Fenno­voima on uusi ydinvoi­mayhtiö, jolta on edelly­tetty STUKin lausun­nossa osaamisen ja organi­saation kehit­tä­mistä hankkeen toteut­ta­mi­seksi. STUKin käsityksen mukaan yhtiöllä on tarvittava suunni­telma organi­saa­tionsa vahvis­ta­mi­seksi ja toimin­ta­jär­jes­tel­mänsä kehit­tä­mi­seksi vaati­musten mukai­seksi hankkeen raken­ta­mis­lu­pa­vai­heeseen mennessä. On kuitenkin syytä korostaa, että hanke edellyttää Fenno­voiman organi­saa­tiolta hallinnon vakautta ja osaamisen kehit­tä­mistä, minkä tulee heijastua myös sen omista­ja­kuntaan ja gover­nance-malliin. Tästä syystä myös Fenno­voiman viime viikolla julkis­tamat lukuisat merkit­tävät henki­lö­muu­tokset edellyt­tivät TEM:n osalta erillistä tilan­ne­päi­vi­tystä yhtiön organi­saation valmiu­desta vastata hankkeesta sen edellyt­tä­mällä vakavuu­della.

Ydine­ner­gialain mukaan lupa ydine­nergian käyttöön voidaan myöntää vain Euroopan unionin jäsen­valtion lainkäyt­tö­vallan alaiselle luonnol­li­selle henki­lölle, yhtei­sölle tai viran­omai­selle. Sen sijaan omistus­pohjan kansal­li­suu­desta ei ole ydine­ner­gia­laissa vaati­muksia. Näin ollen omistus­pohjaan ja sen kotimai­suusas­teeseen liittyvät vaateet periaa­te­pää­töksen täyden­nyksen yhtey­dessä ovat luonteeltaan poliit­tisia ja muualta kuin ydine­ner­gia­laista kumpuavia.

On kuitenkin vahvoja perus­teita sille, että tällainen poliit­tinen vaatimus voidaan ja tulee asettaa. Kyse on toisaalta kansal­lisen edun turvaa­mi­sesta, toisaalta hankkeen yleisestä legiti­mi­tee­tistä.

Periaa­te­pää­tös­pro­sessiin kuuluva vaatimus yhteis­kunnan kokonai­sedun tarkas­te­lusta ja tähän liittyvä minis­te­reiden ja kansan­edus­tajien henki­lö­koh­tainen harkinta sen määrit­te­le­mi­seksi, mahdol­lis­tavat teoriassa minkä tahansa poliit­tis­luon­toisen vaati­muksen asetta­misen hankkeen etene­mi­selle. Teoriassa voitaisiin siis edellyttää esimer­kiksi sitä, että kaikkien omistajien tulee olla vaikkapa pohjois­sa­vo­laisia tai oululaisia teolli­suus­yri­tyksiä. Käytän­nössä vaati­musten tulee kuitenkin olla mielek­käitä, päätök­senteon tasapuo­li­suutta vaalivia sekä suoma­laisen oikeus­val­tio­pe­ri­aatteen ja oikeus­jär­jes­tel­mämme kanssa yhteen­so­pivia. Lisäksi vaati­musten tulee olla sellaisia, että niiden toteu­tu­mista voidaan seurata ja valvoa.

Ydine­nergia herättää osassa ihmisiä ja osassa puolueita periaat­teel­lista vastus­tusta, johon ei voida asia-argumen­teilla vaikuttaa. Saman­ai­kai­sesti se herättää monissa sellai­sis­sakin ihmisissä huolta, jotka suhtau­tuvat ydinvoimaan myöntei­sesti. Venäläinen omistus yhdis­tettynä akuuttiin kansain­vä­liseen tilan­teeseen lisää tätä huolta. Tämä on täysin ymmär­ret­tävää ja jaan nämä huolet. Hankkeen hyväk­syt­tä­vyyden kannalta on siksikin varmis­tettava se, että laitoksen omistus ja hallinta säilyvät kaikissa olosuh­teissa kotimai­sella enemmis­töllä.

Suoma­laista ydinvoimaa raken­netaan suoma­laisen yhteis­kunnan, elinkei­noe­lämän ja yritysten tarpeisiin. Olennaista siis on ymmärtää, että suoma­lai­sissa ydinvoi­ma­loissa tuotettu sähkö lähtö­koh­tai­sesti myös kulutetaan Suomessa. Suomessa on selkeä poliit­tinen yhtei­sym­märrys siitä, että meillä ei rakenneta ydinvoimaa pysyväis­luon­teiseen vientiin.

Ydinvoi­ma­hankkeet toteu­tetaan kymmenien vuosien tarpeisiin. Vaikka on selvää, että tällainen hanke ei voi olla täysin immuuni päätök­sen­te­ko­hetken kansain­vä­lis­po­liit­ti­selle tilan­teelle, asetet­tavien vaati­musten tulee kuitenkin ankku­roitua pysyviin, kansal­lisen edun kannalta olennaisiin tekijöihin. Ukrainan tilanteen kiris­ty­minen on kuitenkin johtanut vielä normaa­liakin huolel­li­semmin punnittuun harkintaan huolto­var­muuden, omava­rai­suuden ja turval­li­suuden näkökul­mista.

On varmasti totta, että tämä hetki ei kansain­vä­lis­po­liit­ti­sesti ole otollisin tälle päätök­selle. Suomi on kuitenkin johdon­mu­kai­suutta ja ennus­tet­ta­vuutta korostava, hyvään hallintoon vahvasti uskova oikeus­valtio. Pidän jo tämän takia kunnia-asiana sitä, että päätökset tehdään silloin kun ne ovat pöydällä, eikä silloin kun se on poliit­ti­sesti mukavinta. Valtio­neu­vosto ja eduskunta ovat myös asettaneet molem­mille periaa­te­pää­tök­sille viiden vuoden määräajan. Periaa­te­pää­tökset raukeavat 30.6.2015, ellei raken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­musta toimiteta tähän mennessä valtio­neu­vos­tolle. Tämä määräaika on yksise­lit­teinen.

Ydine­ner­gialaki edellyttää vaiheis­tettua etene­mistä, joten periaa­te­päätös pitää olla tehty hyvissä ajoin ennen raken­ta­mis­luvan hakemista. Näin varmis­tetaan, että myös raken­ta­mis­vai­heessa yhtiöllä on edelly­tykset täyttää tiukat turval­li­suus­mää­räykset, joita STUK valvoo. Myös eduskun­nalla pitää olla riittävä aika periaa­te­pää­töksen täyden­nyksen huolel­li­selle käsit­te­lylle, varsinkin ottaen huomioon eduskunnan lyhyt kevätis­tun­to­kausi.

Kansal­linen etu edellyttää, että voimme varmistua niiden kriteerien pysyvyy­destä, joita päätök­sen­te­ko­het­kellä on haluttu asettaa. Nykymaa­il­massa, osana Euroopan unionia, meillä ei ole yksit­täisen päätök­sen­te­ko­hetken tilan­netta lukuun ottamatta mitään laillisia edelly­tyksiä asettaa suoma­laista omistusta eri asemaan kuin muualta EU- ja ETA-alueelta tulevaa omistusta. Vaikka voisimme siis vaatia, että jollakin tietyllä hetkellä puhtaasti suoma­lainen omistus olisi jollakin tietyllä tasolla, meillä ei ole mitään välineitä, joilla voisimme jatkossa estää tämän omistuksen siirty­misen muualle EU- ja ETA-alueella.

Tämänkään takia ei ole mitään mieltä ryhtyä ? osakas kerrallaan ? arvioimaan, onko esimer­kiksi nykyään ruotsa­lainen SSAB-Ruukki tarpeeksi suoma­lainen omistaja vai ei. Tämä olisi siinäkin mielessä erikoista, ettei aikai­semmin Fenno­voiman hankkeessa 34 % omistuk­sella mukana ollutta saksa­laista E.ON:ia tai useampaa aikai­sempaa ruotsa­laista omistajaa koettu millään tavalla ongel­mal­li­siksi.

Hyvä on mieltää sekin, että ydinvoi­ma­toi­mintaa pyörittävä Fortum on julki­sesti notee­rattu pörssiyhtiö, jonka omistus­ra­kenne muuttuu joka ikinen päivä Helsingin pörssissä.

Ulkomaisten yrity­sos­tojen seuran­nasta annettu laki eli ns. yrity­sos­tolaki mahdol­listaa sen, että työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö sekä valtio­neu­vosto voivat erittäin tärkeän kansal­lisen edun ollessa kyseessä seurata yhtiön omistus­ra­ken­netta ja tarvit­taessa estää omistuksen siirty­misen kolmansiin maihin. Kotimai­selle omistuk­selle asetet­tavat vaati­mukset kannattaa siksi jo käytännön syistä sitoa EU- ja ETA-alueista kotoisin olevaan omistukseen, koska se on ainoa omistus­ra­ken­netta koskeva reunaehto, jota voi seurata ja valvoa.

Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö vahvisti päätök­sellään 3.3.2014 ulkomaa­laisten yrity­sos­tojen seuran­nasta annetun lain mukai­sesti yrity­soston, jossa Rusatom Overseas CJSC:n omistama RAOS Voima Oy hankki omistuk­seensa 34 % Fenno­voima Oy:n osake­kan­nasta. Työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö on päätök­sessään katsonut, että yrity­sosto ei aiheuta tältä osin erittäin tärkeän kansal­lisen edun vaaran­tu­mista.

Juridi­sesti Voimao­sa­keyhtiö SF (VSF) omistaa 66 % Fenno­voi­masta. Sen omista­jista suurin osa on ilmoit­tanut sitou­tu­vansa hankkeen jatko­ra­hoi­tukseen siten, että tällä hetkellä kotimainen omistus on 53,8 prosenttia. Tästä riida­na­lainen Keskon osuus on 2,9 prosenttia, mitä ilman kotimainen omistus olisi siis tällä hetkellä 50,9 prosenttia.

  • Kuten olen useasti aiemmin prosessin yhtey­dessä todennut, meillä on mielestäni kansal­linen intressi edellyttää, että yhtiön omistuk­sesta selkeä enemmistö on ?kotimai­silla? toimi­joilla, eli siis käytän­nössä toimi­joilla, joiden asuin- tai kotipaikka on EU:n tai ETA-maiden alueella.
  • TEM:n käsityksen mukaan kotimaisen omistuksen tulee olla vähintään 60 %.

Kysymys on erittäin tärkeästä kansal­li­sesta edusta, jolla varmis­tetaan maan energia­po­li­tiikan ohjat­ta­vuutta ja huolto­var­muutta.

Yrity­sos­tolaki mahdol­listaa sen, että pienem­mätkin muutokset, esimer­kiksi EU-ETA ?alueen ulkopuo­lisen omistuksen nouse­minen 34 %:sta 35 %:iin voidaan velvoittaa ilmoi­tet­ta­vaksi ja erikseen hyväk­syt­tä­väksi viran­omai­silla, mikäli tähän on olemassa erityisiä syitä. Laki mahdol­listaa erittäin tärkeän kansal­lisen edun niin vaatiessa vaiku­tus­vallan siirty­misen seurannan ja rajoit­ta­misen kohteena olevissa yrityk­sissä. Erittäin tärkeä kansal­linen etu on esimer­kiksi edellä mainit­semani energia­po­li­tiikan ohjat­tavuus ja huolto­varmuus.

Maalis­kuinen, Rosatomin 34 % yrity­sostoa koskeva päätös raken­nettiin siten, että pienikin lisäys ulkomaisen omistuksen määrässä edellyttää jatkossa lain mukaista uutta vahvis­tusta, joka haetaan erikseen työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riöltä. On siis olennaista ymmärtää, että mikäli hankkeen ulkomaista, eli EU-ETA ?alueen ulkopuo­lista omistuso­suutta halutaan lisätä, on sille aina haettava työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriön erillinen hyväk­syntä.

TEM seuraa yhtiön omistus­pohjaa jatku­vasti sekä hankkeen suunnittelu- että toteu­tusaikana, ja vielä voima­lai­toksen valmis­tuttua. Mitä vaadittuun 60 prosentin omistuso­suuteen tulee, päätös­esitys on raken­nettu siten, että raken­ta­mis­lu­pa­kä­sit­telyn yhtey­dessä arvioidaan, onko yhtiön omistus­pohja yhteis­kunnan kokonai­sedun edellyt­tä­mällä tasolla.

Kysymys ei siis ole muodollis-juridi­sesti sitovasta ehdosta, koska tällaista ehtoa ei ydiner­ner­gialaki, eikä muukaan lainsää­dän­tömme tunne. Kyse on kuitenkin tosia­sial­li­sesti sitovasta, poliit­ti­sesta reunaeh­dosta, jonka eduskunta osaltaan siunaa, mikäli se lopulta hyväksyy Fenno­voiman periaa­te­pää­töksen täyden­nyksen.

Käytän­nössä tämä tarkoittaa sitä, että valtio­neu­vosto ei tule antamaan hankkeelle raken­ta­mis­lupaa, ellei Fenno­voiman kotimainen omistus hakuhet­kellä ole vähintään 60 prosenttia ja että tämän jälkeen TEM ja valtio­neu­vosto voivat estää kaikki sellaiset järjes­telyt, joissa yhtiön kotimainen omistus vähenisi.

Hankkeen yleisen hyväk­syt­tä­vyyden vahvis­ta­mi­seksi lähden lisäksi siitä, että voimao­sa­keyhtiö SF:n ja Rosatomin välistä osakas­so­pi­musta tulisi täydentää niin, että valtio­neu­voston tahdon mukainen vähintään 60 prosentin kotimainen omistus turvataan myös sitä kautta aukot­to­masti.

Fenno­voiman kotimainen omistus ei tällä hetkellä ole lähel­läkään vaati­maamme 60 prosenttia. Uskon kuitenkin, että kotimainen omistus vielä saadaan kasaan. Tämä ei kuitenkaan ole valtio­vallan, vaan ensisi­jassa suoma­laisen elinkei­noe­lämän tehtävä, jonka vastuulla nyt on muodostaa hankkeeseen riittävä, 60 prosentin kotimainen omistusosuus, jotta hanke voi edetä raken­ta­mis­lu­pa­vai­heeseen.

Tulen siis esittämään valtio­neu­vos­tolle, että:

  • Fenno­voiman hakemus periaa­te­pää­töksen täyden­tä­mi­seksi hyväk­sytään,
  • Raken­ta­mis­luvan saamisen ehdoksi asetetaan vaatimus vähintään 60 prosentin kotimai­sesta omistuk­sesta Yrity­sos­tolain edellyt­tä­mässä muodossa
  • TEM ja valtio­neu­vosto tämän jälkeen turvaavat kotimaisen enemmis­tö­omis­tuksen pysyvyyden.

Esitykseni valtio­neu­voston päätök­seksi

  • Yhteis­kunnan kokonai­setua koskevan tarkas­telun jälkeen olen siis päättänyt esittää valtio­neu­vos­tolle, että:

1)      Teolli­suuden Voiman periaa­te­pää­tök­selle ei myönnetä jatkoaikaa, ja että

2)      Fenno­voiman periaa­te­pää­töksen täydennys hyväk­sytään.

Prosessi etenee siten, että valtio­neu­vosto käsit­telee esitystäni torstain istun­nossaan.

Valtio­neu­voston käsit­telyn jälkeen myönteinen periaa­te­päätös siirtyy eduskunnan käsit­telyyn.

Eduskunta voi joko hylätä tai hyväksyä periaa­te­pää­töksen täyden­nyksen.

Toivon, että eduskunta pystyy käsit­te­lemään asian syysis­tun­to­kauden loppuun mennessä, jotta prosessi voi edetä voimassa olevan periaa­te­pää­töksen asetta­massa aikatau­lussa raken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­muksen jättä­miseen ensi vuoden kesällä.

Ja vielä lopuksi on syytä muistuttaa, että vanhat, olemassa olevat periaa­te­pää­tökset jäävät nyt tehtä­vistä päätök­sistä riippu­matta sellai­sinaan voimaan.


Kokoomus.fi