Puheen­joh­taja, päämi­nis­teri Petteri Orpon puhe Jyväs­ky­län puolue­ko­kouk­sessa 6.6.2026. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lähi­his­to­ria on osoit­ta­nut, että sillä, mitä täällä kokoo­muk­sen puolue­ko­kouk­sessa pääte­tään, sillä on merki­tystä. Niillä päätök­sillä raken­ne­taan Suomen tule­vai­suutta. 

Siksi aloi­tan meille tärkeim­mästä. 

Kokoo­mus haluaa Suomesta todel­li­sen pohjois­mai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan. Se on meidän tärkein tavoit­teemme, koska väitän, että sitä Suomi ei sitä vielä ole. Mutta. Meillä on keinot, joilla raken­namme Suomesta sellai­sen. 

Tästä aion puhua teille tänään. 

Alku­vuo­desta kier­rok­sella eri puolilla Suomea tapa­sin monet teistä.  Käden­pu­ris­tus, halaus, käsi harteille.  “Nyt me tehdään oikeita asioita, ei anneta periksi, täältä tulee tukea”. Noissa kohtaa­mi­sissa muis­tin jälleen, mistä tässä kaikessa on kyse. Kokoo­mus­lai­nen poli­tiikka ei synny kabi­ne­teissa. Se syntyy teidän työs­tänne, jota tehdään yhdis­tyk­sissä, valtuus­toissa, sini­sen teltan kanssa mark­ki­noilla, hymyssä suin, silloin­kin kun tuulee ja vihmoo. Te olette suoma­lais­ten puls­silla. 

Vuonna 2019 jäimme oppo­si­tioon pitkän halli­tus­vas­tuun jälkeen. Aloi­timme määrä­tie­toi­sen työn: mihin Kokoo­musta tarvi­taan? Kymme­nien tilai­suuk­sien, keskus­te­lu­jen ja teidän työnne pohjalta syntyi­vät tavoit­teet, josta tiivis­tet­tiin Kala­joella Suomi oikealle raiteelle -ohjelma.  

Sen jälkeen voitimme vaalit, neuvot­te­limme histo­rian kokoo­mus­lai­sim­man halli­tus­oh­jel­man ja veimme sinne lähes kaikki tavoit­teemme. Kolmen vuoden ajan olemme vieneet näitä tavoit­teita täytän­töön. 

Mutta, hyvät kokoo­mus­lai­set, meidän työmme on vielä kesken. 

Kerroin jo viime vaalien alla suoma­lai­sille rehel­li­sesti, että Suomen kuntoon lait­ta­mi­nen on kahden vaali­kau­den urakka. Kukaan ei olisi voinut arvata, kuinka monta ylimää­räistä haas­tetta maail­man meno tämän työn eteen heit­täisi.  

Me kaikki tunnis­tamme sen hetken, kun työ on puoli­vä­lissä: paljon on tehty, perus­tuk­sia on vahvis­tettu, vaikeat päätök­set laitettu. Mutta valmista ei vielä ole, eivätkä tulok­set vielä näy kaikille.  

Juuri silloin paikalle ilmes­ty­vät ne, jotka osoit­ta­vat keske­ne­räistä työtä ja sano­vat, että he teki­si­vät sen parem­min. Kerto­matta tieten­kään, miten. Nyt meidän pitää kertoa suoma­lai­sille, mitä seuraa­vaksi pitää tehdä, jotta Suomi pääsee kukois­ta­maan. 

Moni teistä on kohdan­nut kritiik­kiä tämän halli­tus­kau­den aikana. Työpai­koilla, kahvi­pöy­dissä, somessa. Teitä on haas­tettu, jopa syytetty. Teille on väitetty, että Kokoo­mus on rikkai­den puolue.

Ei pidä paik­kaansa. Olemme aivan taval­li­sen ahke­ran ja hommansa hoita­van suoma­lai­sen puolella: polii­sien, sairaan­hoi­ta­jien, opet­ta­jien. Insi­nöö­rien ja koodaa­jien. Ruuan­tuot­ta­jien ja yrit­tä­jien. Ihmis­ten, jotka huoleh­ti­vat perhees­tään, hoita­vat lapsensa ja huoleh­ti­vat vanhem­mis­taan. Ja siinä sivussa maksa­vat veronsa. Meidän mieles­tämme siinä veron­mak­sussa pitää vain olla kohtuus. 

Kaikesta haas­tosta huoli­matta te jaksatte perus­tella, keskus­tella, kuun­nella ja kantaa vastuuta. Haluan sanoa tämän jokai­selle teistä: se työ, jota teette Kokoo­muk­sen eteen ja Suomen eteen, on arvo­kasta. Juuri nyt sitä tarvi­taan enem­män kuin pitkään aikaan. Kiitos. 

Meille kokoo­mus­lai­sille hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on kaikki kaikessa. Se tarkoit­taa maail­man parasta koulua, laadu­kasta tervey­den­huol­toa ja hoivaa, turval­lista oikeus­val­tiota, sivis­tystä, kult­tuu­ria ja sosi­aa­li­tur­vaa. 

Se tarkoit­taa yhteis­kun­taa, jossa jokai­sella on mahdol­li­suus edetä lähtö­koh­dista riip­pu­matta. Jossa oikeutta saa kun sitä tarvitse, ja jossa kodeissa ei tarvitse pelätä väki­val­taa. Nämä ovat meille hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pyhää ydintä. 

Tämä puolue on histo­riansa alusta asti kanta­nut vastuuta niistä, jotka tarvit­se­vat yhteis­kun­nan tukea. Ajatus hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nasta kirjoi­tet­tiin ensim­mäi­seen poliit­ti­seen ohjel­maamme jo ennen kuin koko termiä nykyi­sessä muodos­saan edes tunnet­tiin. 

Isoi­säni oli perus­ta­massa kokoo­musta Mart­ti­laan vuonna 1918. Minulle välit­tä­mi­nen ja parem­man huomi­sen raken­ta­mi­nen on se perintö, jonka olen saanut jo kotoa. Perintö, joka velvoit­taa myös minua. Mutta hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ei voi raken­taa pelk­kien puhei­den, toivei­den tai velan varaan. Ylivel­kaan­tu­nut valtio ei lopulta pysty huoleh­ti­maan kenes­tä­kään. 

Kokoo­muk­sen johdolla Suomeen on luotu velka­jarru, jonka tehtä­vänä on turvata hyvin­vointi ja terve julki­nen talous tule­ville suku­pol­ville. Tähän kaikki puolu­eet, yhtä lukuun otta­matta, ovat sitou­tu­neita. Velka­jar­rusta Suomella ei ole varaa lipsua. Toivon, että kaikki ymmär­tä­vät tämän. 

Me kokoo­muk­sessa tulemme syksyllä esit­te­le­mään oman vaih­toeh­tomme. Talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen on tehtä­vissä kajoa­matta hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan ytimeen. Se tarkoit­taa valin­toja. Asioita on tehtävä entistä parem­min, vastuul­li­sem­min ja tehok­kaam­min. 

Me ymmär­rämme, että kun sääs­töjä tehdään, ne vaikut­ta­vat ihmis­ten elämään ja perhei­den arkeen. Juuri siksi nämä päätök­set pitää tehdä harki­ten, oikeu­den­mu­kai­sesti ja niin, että apu kohdis­tuu niille, jotka sitä eniten tarvit­se­vat. 

Kokoo­mus­lai­sen sosi­aa­li­po­li­tii­kan ydin on siinä, että me emme tyydy siihen, että ihmi­nen selviää tuen varassa juuri ja juuri seuraa­vaan kuukau­teen. Me haluamme, että ihmi­sellä on mahdol­li­suus päästä eteen­päin. Työhön. Koulu­tuk­seen. Omille jaloil­leen. 

Nyt kun hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nasta puhu­taan, meidän on pakko pysäh­tyä funda­men­taa­li­sen kysy­myk­sen ääreen. Onko Suomi tällä hetkellä todel­li­nen pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta? 

Ei vielä. 

Nimit­täin pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta tarvit­see katta­vien palve­lui­den ja perus­tur­van lisäksi toimi­van mark­ki­na­ta­lou­den, dynaa­mi­set työmark­ki­nat ja korkean työl­li­syy­den. Pohjois­mai­nen malli lait­taa työn etusi­jalle. Ne työmark­ki­na­uu­dis­tuk­set, joita meillä nyt tehdään, on tehty muissa Pohjois­maissa jo vuosi­kym­me­niä sitten.  

Me eroamme muista myös siinä, että Suomi raken­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa enem­män rahana makset­ta­villa etuuk­silla ja vähem­män palve­luina. Pain­opis­tettä pitää siir­tää. Meille hyvin­vointi raken­tuu ennen kaik­kea laaduk­kaista ja tasa-arvoi­sista palve­luista. Kokoo­mus aset­taa palve­lut tulon­siir­to­jen edelle. On pohjois­mai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan ydintä, että jokai­nen työi­käi­nen ja -kykyi­nen on töissä.  

Suomeen on vuosien varrella luotu hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­teet ilman hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan talou­del­li­sia edel­ly­tyk­siä. Meno­puoli on vuosien varrella kasva­nut. Tulo­puoli ei.

Tämän kokoo­mus muut­taa. Urakka on käyn­nissä. Tavoit­tee­namme on raken­taa suoma­lai­sille todel­li­nen pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta.  

Kun tulok­set näky­vät hitaasti ja kritiik­kiä tulee, voi herätä kysy­mys: miksi tätä työtä kannat­taa jatkaa? Juuri tässä näkyy kokoo­mus­lai­suus kaik­kein selvim­min: sitkey­dessä. 

Johta­mamme halli­tus ei ole jäänyt odot­ta­maan parem­pia aikoja. Halli­tuk­semme on tehnyt päätök­siä, jotta parem­mat ajat voivat tulla. Nyt olisi aivan väärä hetki muut­taa suun­taa. Sillä nyt ympä­ril­lämme näkyy joka päivä lukui­sia merk­kejä kasvusta, kehi­tyk­sestä ja parem­masta huomi­sesta. 

Suomen talous kasvoi vuoden ensim­mäi­sellä neljän­nek­sellä 0,9 prosent­tia edel­li­sestä neljän­nek­sestä. Teol­li­suus­tuo­tanto kasvoi maalis­kuussa 7,3 prosent­tia vuoden­ta­kai­sesta. Tilaus­kir­jat alka­vat täyt­tyä. Koneet käyvät. Työtä syntyy. 

Myös suoma­lais­ten arjessa näkyy käänne. Ihmi­set uskal­ta­vat taas vähi­tel­len käyt­tää rahaa ja kulut­taa. Ihmis­ten osto­voima vahvis­tuu kolmatta vuotta peräk­käin. Suoma­lai­set star­tu­pit kerä­si­vät viime vuonna ennä­tyk­sel­li­set 1,9 miljar­dia euroa sijoi­tuk­sia. 

Näissä uuti­sissa näkyy se Suomi, johon minä uskon. Suomi, jossa vaikei­den vuosien jälkeen uskal­le­taan taas katsoa eteen­päin. 

Nämä eivät vielä tarkoita, että kaikki olisi valmista. Monella ihmi­sellä on edel­leen tiuk­kaa. Moni yritys miet­tii edel­leen seuraa­vaa tilausta. Moni perhe laskee edel­leen tarkasti euro­jaan. 

Mutta suunta on muut­tu­massa. Juuri siksi kokoo­mus­lai­sella tiellä pitää jatkaa. Kun tulok­set alka­vat näkyä, työ ei saa jäädä kesken.

Minua on jopa pilkattu opti­mis­mista. On kutsuttu “yksi­näi­seksi opti­mis­tiksi”. Kannan ylpey­dellä tätä nimi­kettä. Nyt työn tulok­set alka­vat näkyä, ja moni muukin on löytä­nyt opti­mis­min uudel­leen. Hyvä niin. Toivo­tan kaikki terve­tul­leiksi mukaan opti­mis­tien kasva­vaan jouk­koon! 

Suomi tarvit­see enem­män iloa onnis­tu­mi­sista. Sellaista yhtei­sesti jaet­tua ylpeyttä kuin Leijo­nien MM-kulta­juh­lassa. Sitä oli upeaa olla todis­ta­massa. Meillä on paljon onnis­tu­mi­sia, joista voimme yhdessä iloita. Meidän tarvit­see vain nähdä hyvät asiat. 

Ystä­vät, niitä on. 

Riip­pu­matta siitä, mitä päivät ja maailma eteemme tuovat, halli­tus jatkaa työtään vaali­kau­den viimei­seen päivään asti. Mutta katseemme on jo seuraa­vassa vaali­kau­dessa. 

Hyväk­symme täällä puolu­eemme uuden tavoi­teoh­jel­man. Se raken­net­tiin yhdessä, tuhan­sien kokoo­mus­lais­ten kanssa. Minä olen valta­van innois­sani tästä ohjel­masta. 

Meillä on yli 500 konkreet­tista esitystä, joilla viemme Suomea eteen­päin. Täällä Jyväs­ky­lässä me hiomme ohjel­mamme valmiiksi. Seuraa­vaksi lähdemme kerto­maan siitä suoma­lai­sille. 

Kasvu on hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan elinehto. Se on perusta kaikelle sille, mistä me suoma­lai­sina väli­tämme. Se tarkoit­taa töitä ja parem­paa palk­kaa. Laaduk­kaam­pia palve­luita ja hyvin­voin­tia. Siksi kasvu on kokoo­mus­lai­sen poli­tii­kan ytimessä. Ilman kasvua poli­tiikka on vain niuk­kuu­den jaka­mista. 

Nyt tavoi­teoh­jel­mas­samme näytämme suun­nan ja osoi­tamme kasvulle keinot seuraa­valle vaali­kau­delle ja siitä eteen­päin. 

Hyvät kokoo­mus­lai­set, 

Maailma muut­tuu nyt nopeam­min kuin koskaan. Kilpail­lussa maail­massa Suomen on oltava osaa­vin, dynaa­mi­sin ja nokke­lin. Meidän on houku­tel­tava maail­malta osaa­vim­mat ihmi­set ja parhaat yrityk­set. 

Maail­malla sen näkee, kuinka paljon kysyn­tää suoma­lai­suu­delle ja suoma­lai­selle osaa­mi­selle on. Meillä on kvant­tio­saa­mista, meri­teol­li­suutta, terveys­tek­no­lo­giaa ja star­tup­peja. Metsä- ja metal­li­teol­li­suutta sekä puhdasta ruokaa. Meillä on kaikki mahdol­li­suu­det pärjätä ja kasvaa maail­malla. Me luotamme toisiimme, insti­tuu­tioi­hin ja tule­vai­suu­teen. Meillä on käden­pu­ris­tus, johon voi luot­taa.  

Sellai­sessa yhteis­kun­nassa ihmi­nen voi onnis­tua. Ja sellai­nen maa voi onnis­tua, kaiken murrok­sen keskellä. 

Teko­ä­lyn ja tekno­lo­gian aika­kau­della kaik­kein kriit­ti­sin tuotan­non­te­kijä on sähkö. Siksi teemme Suomesta puhtaan ener­gian suur­val­taa.  Huoleh­dimme siitä, että Suomeen raken­ne­taan lisää ydin­voi­maa. Kokoo­mus varmis­taa, että ener­giaa riit­tää ja se on kohtuu­hin­taista taval­li­sille suoma­lai­sille. Me teemme Suomesta teko­ä­ly­mur­rok­sen voit­ta­jaa.  

Jotta voimme tart­tua tähän mahdol­li­suu­teen täysi­mää­räi­sesti, huoleh­dimme siitä, että jokai­sella suoma­lai­sella on kyvyt hyödyn­tää teko­ä­lyä. Teko­ä­lyllä voimme myös paran­taa julki­sia palve­luja, vapaut­taa ammat­ti­lais­ten aikaa hallin­nosta ihmis­ten kohtaa­mi­seen ja raken­taa yrityk­sille uutta kasvua. Uusia onnis­tu­mi­sia.  Eikä onnis­tu­mi­sesta pidä rangaista. Siihen pitää kannus­taa.  

Siksi tavoit­te­lemme Suomea, jossa verot­taja ei missään tilan­teessa vie yli puolta ihmi­sen ansait­se­masta lisäeu­rosta. Tässä on ihan suoraan suomeksi sanot­tuna kyse siitä, että me haluamme jokai­selle suoma­lai­selle enem­män rahaa omaan arkeen ja hyvin­voin­tiin käytet­tä­väksi. Siksi me jatkamme työn vero­tuk­sen keven­tä­mistä kaikissa tulo­luo­kissa. 

Me tarvit­semme tähän maahan enem­män pääomia, omis­ta­juutta ja kansan­ka­pi­ta­lis­mia. Kokoo­muk­sen Suomeen tuoman osake­sääs­tö­ti­lin myötä suoma­lai­set ovat nous­seet koko Euroo­pan toiseksi ahke­rim­maksi sijoit­ta­ja­kan­saksi.  

Seuraa­vaksi pois­tamme sääs­tö­ra­jat ja laajen­namme sen rahas­toi­hin ja listaa­mat­to­miin yrityk­siin. Ja me aiomme luopua perintö- ja lahja­ve­rosta. 

Me haluamme tarjota jokai­selle suoma­lai­selle henki­lö­koh­tai­sen y-tunnuk­sen auto­maat­ti­sesti ja vapaut­taa alle 25-vuoti­aat yrit­tä­jät sosi­aa­li­va­kuu­tus­mak­suista. Ja jos yrit­täjä epäon­nis­tuu, hänelle pitää antaa mahdol­li­suus uuteen alkuun. Siksi mahdol­lis­tamme henki­lö­koh­tai­sen konkurs­sin.  

Me haluamme jokai­selle mahdol­li­suu­den hyvään elämään. Minut on kasva­tettu siihen ajatuk­seen, että kaiken lähtö­kohta on tasa-arvo. Jokai­nen ihmi­nen on yhden­ver­tai­nen. Suomessa yhden­kään lapsen tule­vai­suus ei saa määräy­tyä kodin taus­tan, kielen tai posti­nu­me­ron perus­teella. 

Jutte­lin keväällä ulko­maa­lais­taus­tais­ten nuor­ten nais­ten kanssa. Heillä kaikilla on halu opis­kella ja päästä teke­mään koulu­tusta vastaa­vaa työtä. Ja tuska siitä, kuinka monta kertaa näitä haaveita on pyritty latis­ta­maan tai jopa estä­mään. Ohjaa­maan eri polulle, kuin mikä se oma unel­mien polku olisi. Tähän tasa-arvo-ongel­maan ei edel­leen­kään kiin­ni­tetä tarpeeksi huomiota. 

Suomessa jokai­sella tytöllä ja pojalla pitää olla mahdol­li­suus raken­taa elämäs­tään unel­miensa näköistä. Me emme saa antaa asen­tei­den tai kult­tuu­rin tulla nuor­ten haavei­den tielle. 

Kokoo­muk­selle sivis­tys alkaa siitä, että jokai­nen lapsi oppii luke­maan, laske­maan ja ajat­te­le­maan. Perus­kou­lun perus­teh­tävä on kirkas­tet­tava. Varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mista on vahvis­tet­tava. Jokai­selle nuorelle on turvat­tava tutkinto ja mahdol­li­suus pärjätä ja menes­tyä.  

Siksi lisäämme korkea­kou­lu­paik­koja. Siksi vahvis­tamme tutki­muk­sen, yritys­ten ja korkea­kou­lu­jen yhteis­työtä. Siksi varmis­tamme, että jokai­nen suoma­lai­sen koulu­tus­jär­jes­tel­män läpi kulke­nut osaa suomea tai ruot­sia. 

Minä tiedän, että perheen perus­ta­mi­nen on yksi elämän merkit­tä­vim­mistä päätök­sistä. Suuri haave. Me haluamme raken­taa Suomen, jossa perheen perus­ta­mi­nen tuntuu mahdol­li­selta yhä useam­malle. 

Liian moni nuori aikui­nen pohtii tänä päivänä, riit­tä­vätkö rahat. Löytyykö koti. Jaksanko minä. Onko tule­vai­suus riit­tä­vän vakaa. Näihin huoliin meidän pitää vastata teoilla. Meidän on helpo­tet­tava työn ja perheen yhteen­so­vit­ta­mista, taat­tava varhais­kas­va­tus, kehi­tet­tävä perhe­va­paita ja puutut­tava raskaus- ja perhe­va­paa­syr­jin­tään. 

Taha­ton lapset­to­muus on monelle yksi elämän kipeim­mistä paikoista. Siksi haluamme vahvis­taa lapset­to­muus­hoi­toja, paran­taa hedel­möi­tys­hoi­to­jen saata­vuutta ja varmis­taa, että talou­del­li­nen tilanne tai perhe­muoto ei muodostu esteeksi lapsi­toi­veen toteu­tu­mi­selle. 

Lapsuu­desta elämän viimei­seen päivään saakka jokai­sen pitää Suomessa saada tarvit­se­maansa hoitoa sekä turval­lista ja hyvää hoivaa. 

Huhti­kuussa äitini nukkui pois. Viimei­set vuodet toivat hänelle muka­naan Alzhei­me­rin taudin. Sairaus vei äitiä hiljal­leen, ja se oli meille lähei­sille raskasta katsoa. Muis­ti­sai­raus on myös omais­ten sairaus. 

Olen iloi­nen, että äitini sai muutama vuosi sitten paikan Valka­man hoiva­ko­dissa Säky­lässä. Siellä hänestä pidet­tiin hyvää huolta ja hänellä oli turval­li­nen, hyvä olla. Niin pitää olla jokai­sella.   

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa tärkeintä on ihmi­nen. Se tarkoit­taa sitä, että jokai­nen suoma­lai­nen saa itsel­leen nime­tyn oman tutun lääkä­rin ja omahoi­ta­jan. Samalla tämä tarkoit­taa sitä, että olemme valmiita luopu­maan ajasta jääneestä terveys­kes­kusa­jat­te­lusta ja korvata se tutuilla omalää­kä­rin ja -hoita­jan kasvoilla. Ikään­ty­neen, moni­sai­raan ihmi­sen ei pidä joutua selit­tä­mään samaa tari­naa aina uudelle ammat­ti­lai­selle. 

Me myös vaki­nais­tamme 65 vuotta täyt­tä­nei­den valin­nan­va­paus­ko­kei­lun ja kehi­tämme Kela-korvauk­sia niin, että ne kohdis­tu­vat palve­lui­hin, joita julki­nen tarjoaa liian vähän. Rahat on käytet­tävä hoitoon pääsyyn ja vaikut­ta­vaan hoitoon.  

Meidän on uskal­let­tava luopua sellai­sesta teke­mi­sestä, joka ei auta ihmistä ja tehos­tet­tava toimin­taa teko­ä­lyn avulla. Jokai­nen näin sääs­tyvä euro voidaan käyt­tää parem­paan hoitoon, varhai­sem­paan apuun ja arvok­kaam­paan vanhuu­teen.  

Me raken­namme Suomea, joka on turval­li­nen kotona ja vahva maail­massa. Elämme turbu­len­tissa maail­ma­na­jassa. Venäjä on uhka Suomelle ja Euroo­palle. Siksi meidän on pidet­tävä huolta Suomen maan­puo­lus­tuk­sesta. Siksi meidän on vahvis­tet­tava Natoa. Meidän on tuet­tava Ukrai­naa. Venä­jän sota­ta­loutta on heiken­net­tävä pakot­teilla, tulleilla ja jäädy­tet­ty­jen varo­jen käyt­töö­no­tolla Ukrai­nan hyväksi. 

Eurooppa on meille suoma­lai­sille tärkeämpi kuin koskaan ja  meidän euroop­pa­lais­ten on otet­tava enem­män vastuuta omasta turval­li­suu­des­tamme. Meidän huoleh­dit­tava siitä, että euroop­pa­lai­silla arvoilla on taka­naan myös voimaa. Kokoo­mus pitää huolen siitä, että nämä Euroo­pan voima­va­rat ohja­taan sinne, missä Euroop­paa puolus­te­taan: itära­jalla, eli täällä Suomessa. 

Lähiai­ko­jen tärkein tavoite on tule­vat rahoi­tus­neu­vot­te­lut. Meidän täytyy huoleh­tia siitä, että me saamme rahaa Itä-Suomeen, rahoi­tusta tärkei­siin liikenne- ja kasvu­hank­kei­siin sekä ruuan­tuo­tan­non turvaa­mi­seen. Euroo­pan on oltava vahvempi myös talou­dessa, tekno­lo­giassa ja päätök­sen­teossa. Siksi EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kassa on siir­ryt­tävä laajem­min määräe­nem­mis­tö­pää­tök­siin. Yksi maa ei voi ottaa koko Euroop­paa pant­ti­van­giksi. 

Suomen Nato-polku lähti aika­naan liik­keelle kokoo­muk­sen puolue­ko­kouk­sesta. Kokoo­mus­lai­sista, jotka uskal­si­vat esit­tää Suomen Nato-jäse­nyyttä aikana, jona ehdo­tus yllätti rohkeu­del­laan. Tänä päivänä raken­namme Nato-Suomelle entistä turval­li­sem­paa tule­vai­suutta. 

Tämä on erin­omai­nen osoi­tus siitä, että kokoo­mus on ollut eilen, on tänään ja tulee olemaan myös huomenna se voima, joka huoleh­tii Suomen turval­li­suu­desta ja puolus­tuk­sesta. 

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, miltä poli­tiikka näyt­tää ulos­päin ja millä tavalla poli­tiik­kaa tehdään. Minun tapani tehdä poli­tiik­kaa lähtee siitä, että asioita pitää saada aikaan. Pitää pystyä sopi­maan, kuun­te­le­maan, etsi­mään ratkai­suja, teke­mään kompro­mis­seja ja viemään päätök­siä maaliin. 

Minua on välillä sanottu liian pehmeäksi. Näin väit­tä­ville sanon: katso­kaa tulok­sia. Olemme tällä vaali­kau­della saaneet aikaan enem­män kuin Suomessa on nähty vuosi­kym­me­niin.

Minä pidän kiinni omasta tavas­tani toimia. Johta­juus on suun­taa, sitkeyttä ja tulok­sia. Johta­juutta on kyky koota, hakea yhteistä suun­taa ja tehdä päätök­siä niiden­kin kanssa, joiden kanssa ei ole kaikesta samaa mieltä. Se ei tarkoita arvoista tinki­mistä.  

Kokoo­muk­sen arvot ovat kirk­kaat: vapaus, vastuu, sivis­tys, tasa-arvo, välit­tä­mi­nen, isän­maal­li­suus ja kansain­vä­li­syys.  Niiden kanssa voi olla luja ilman, että sulkee ovet. Voi hakea ratkai­suja ilman, että luopuu omasta suun­nasta. Minä uskon, että tällaista johta­mista Suomi tarvit­see myös seuraa­valla vaali­kau­della. 

Me olemme maail­man onnel­li­sin kansa. Useim­mille meistä onni raken­tuu pienistä pala­sista: jääh­dyt­te­lystä kesäil­lassa saunan jälkeen, hilloja täynnä olevasta suosta, neli­jal­kai­sen kave­rin rapsut­te­lusta. Siitä, että perus­asiat ovat kohdal­laan, lähei­sillä kaikki hyvin eikä huoli ja epävar­muus tule­vasta paina mieltä. 

Tänä päivänä parempi tule­vai­suus on lähem­pänä kuin pitkään aikaan. Perusta on laitettu kuntoon. Tulok­set alka­vat näkyä. Nyt ei ole aika muut­taa suuntaa.Me kuun­te­lemme ja kuulemme, millaista tule­vai­suutta suoma­lai­set toivo­vat ja mitä he pelkää­vät. 

Kuka todella välit­tää?  Se, joka lupaa kaiken tänään? Vai se, joka tekee vaikeat päätök­set, jotta on mistä pitää huolta myös huomenna? Minä tiedän, että suoma­lai­set näke­vät näiden vaih­toeh­to­jen eron. 

Kokoo­mus raken­taa Suomea, jossa oma työ kantaa, apua saa silloin kun sitä tarvit­see ja seuraava suku­polvi saa meiltä vahvem­man maan kuin me itse saimme. Kokoo­muk­sen työn tavoite on raken­taa Suomesta todel­li­nen pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta. 

Sen työn jatka­mi­seen minä olen valmis. Sen työn jatka­mi­seen kokoo­mus on valmis. Ja sen työn jatka­mi­seen me pyydämme suoma­lai­silta mandaat­tia.  

Sillä kasvu tarvit­see teki­jänsä. Kiitos. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa