Puheen­joh­taja, päämi­nis­teri Petteri Orpon puhe kokoo­muk­sen puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa 9.5.2026. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Arvoisa puolue­val­tuusto, hyvät kokoo­mus­lai­set ystä­vät,

Haluan toivot­taa teille hyvää Eurooppa-päivää! Suomen Eurooppa-myön­tei­sim­pänä puolu­eena tämä on meille tärkeä päivä.

Poli­tii­kassa on hetkiä, jolloin on hyvä pysäh­tyä yhden kysy­myk­sen äärelle. Mihin suun­taan Suomea halu­taan viedä?

Viime kuukausina suoma­lai­sille on tarjottu paljon synk­kyyttä. On annettu ymmär­tää, että Suomi olisi epäon­nis­tu­nut maa. Että vaikeita päätök­siä teke­mällä hyvin­voin­tiyh­teis­kunta olisi ajettu alas. Että tule­vai­suus olisi mene­tetty.

Minä en usko siihen hetkeä­kään. Päin­vas­toin. Minä uskon Suomeen. Uskon suoma­lai­siin. Ympäri Suomea kier­täes­säni olen nähnyt omin silmin suoma­lai­set inno­vaa­tiot, osaa­mi­sen, into­hi­mon ja osaa­vat suoma­lai­set ihmi­set. Tiedän myös sen, että me kokoo­mus­lai­set olemme jälleen kerran se jouk­kue, joka kyke­nee näyt­tä­mään Suomelle tien eteen­päin.

Haluan tänään puhua teille kolmesta asiasta. Ensin­nä­kin poli­tii­kan ilma­pii­ristä. Toiseksi siitä, mitä olemme tällä vaali­kau­della saaneet aikaan. Me olemme lait­ta­neet talou­den perus­tan kuntoon. Nyt on kasvun aika. Ja kolman­neksi siitä, mitä aiomme seuraa­vaksi tehdä. Siitä, millai­sen vision kokoo­mus tarjoaa Suomen tule­vai­suu­delle.

Aloi­te­taan poli­tii­kan ilma­pii­ristä. Suomi on raken­nettu yhteis­työllä. Meillä on vaikei­na­kin aikoina osattu sopia yli puolue­ra­jo­jen ja yli oikeisto–vasemmisto-jakolinjojen. Se ei tarkoita, etteikö poli­tii­kassa saa olla eri mieltä. Saa ja pitää olla. Kova­kin väit­tely kuuluu demo­kra­ti­aan. Mutta poliit­ti­nen vastus­taja ei ole vihol­li­nen. Vihol­lis­ku­vien maalaa­mi­nen ei kuulu suoma­lai­seen poli­tiik­kaan.

Viime aikoina kokoo­musta on leimattu kylmäksi puolu­eeksi, joka ei välit­täisi. Tämä kuva on väärä. Olemme joutu­neet teke­mään vaikeita, mitta­via leik­kauk­sia, jotta saisimme Suomen talou­den kuntoon ja voisimme varmis­taa hyvin­voin­nin tule­ville suku­pol­ville. Minä tiedän, että ne leik­kauk­set ovat kosket­ta­neet ihmi­siä. Samaan aikaan olemme pyrki­neet siihen, että leik­kaus­ten vaiku­tuk­set pysyi­si­vät kohtuul­li­sina ja että rajal­li­set resurs­simme kohdis­tui­si­vat heille, jotka apua ja tukea eniten tarvit­se­vat.

Suomen tilanne ei ole niin lohdu­ton kuin oppo­si­tio­po­lii­ti­kot väit­tä­vät. Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta. Meillä on vahvat turva­ver­kot ja vaikealla hetkellä apua anne­taan. Joka muuta väit­tää, vääris­te­lee tarkoi­tuk­sella. Suomi käyt­tää sosi­aa­li­tur­vaan, tuloe­ro­jen tasaa­mi­seen, paljon rahaa suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen. Olemme tässä Euroo­pan ja koko maail­man kärkeä edel­leen.

Tiedämme hyvin, ettei­vät tilas­tot poista ihmis­ten arjen huolia. Työstä on ollut Suomessa pulaa ja sen vuoksi leipä on monessa perheessä tiukassa. Siksi teemme kaik­kemme, jotta Suomessa olisi työtä ja kasvua, mahdol­li­suuk­sia jokai­selle suoma­lai­selle raken­taa parem­paa tule­vai­suutta. Ja apua heille, jotka eivät vält­tä­mä­töntä toimeen­tu­loa kykene hank­ki­maan.

Tässä on kokoo­mus­lai­sen sosi­aa­li­po­li­tii­kan ydin: emme tyydy siihen, että ihmi­nen selviää tuen varassa juuri ja juuri seuraa­vaan kuukau­teen. Me haluamme, että ihmi­sellä on mahdol­li­suus päästä eteen­päin. Työhön. Koulu­tuk­seen. Parem­paan arkeen. Omille jaloil­leen. Toteut­ta­maan ja elämään omia unel­mi­aan.

Viime aikoina on puhuttu paljon lapsi­per­he­köy­hyy­destä. On hyvä, että siitä puhu­taan. Lapsi­per­he­köy­hyys on sydäntä särke­vää. Yhden­kään lapsen ei pitäisi joutua kasva­maan köyhyy­dessä. Siksi meidän on puhut­tava vaka­vasti siitä, miten lapsi­per­he­köy­hyyttä torju­taan kestä­västi. Suomi tasaa tuloe­roja edel­leen hyvin ja vaikut­ta­vasti.

Kestä­vin ratkaisu on se, että vanhem­milla on työtä. Pidämme kiinni siitä, että huip­pu­laa­du­kas koulu­tus­jär­jes­tel­mämme antaa jokai­selle lapselle taus­tasta riip­pu­matta mahdol­li­suu­den parem­paan. Juuri siksi teemme työtä sen eteen, että Suomeen syntyy uusia työpaik­koja, uutta kasvua ja uutta hyvin­voin­tia.

Oppo­si­tio on SDP:n johdolla tehnyt halli­tuk­selle väli­ky­sy­myk­sen, johon vastaamme ensi viikolla. Väli­ky­sy­myk­sen esit­tä­mi­nen on oppo­si­tion oikeus. Kolme vuotta SDP on pärjän­nyt sillä, että se on hauk­ku­nut halli­tuk­sen jokai­sen uudis­tuk­sen ja sääs­tö­toi­men.

Mutta nyt, kun vaalei­hin on alle vuosi aikaa ja kerran kysy­mään ryhdy­tään, on suoma­lai­silla oikeus tietää, mikä se SDP:n vaih­toehto sitten on. Kulu­neet viikot ovat tehneet selväksi sen, ettei SDP:llä ole tarjota minkään­laista vaih­toeh­toa. Linjat­to­muus on kaik­kien nähtä­vissä.

Ja tiedät­tekö, mikä tässä on huvit­ta­vinta?

Halli­tuk­sen toimien ainai­sesta vastus­tuk­sesta huoli­matta SDP on kaikessa hiljai­suu­dessa hyväk­sy­nyt lähes kaikki halli­tuk­sen uudis­tuk­set omissa vaih­toeh­to­bud­je­teis­saan. Keskus­tan poli­tii­kasta sanot­ta­vaa ei juuri ole. Siellä puolue seisoo vasem­misto-oppo­si­tion jatkeena. Vasem­mis­to­liit­toa voi kehua siitä, että heillä on edes jonkin­lai­nen poliit­ti­nen linja. Olen tästä linjasta täysin eri mieltä, mutta arvos­tan sitä, että vasem­mis­to­liitto uskal­taa sentään sanoa linjansa ääneen.

Suomi ei kaipaa oppo­si­tion tarjoa­maa linjat­to­muutta tai onttoja isku­lauseita. Suomi tarvit­see suun­nan. Meille kokoo­mus­lai­sille se suunta on selvä. Olemme lait­ta­neet Suomen taloutta kuntoon kolmen vuoden ajan. Työmme jatkuu tämän vaali­kau­den viimei­seen päivään asti. Ja meillä on selkeät tavoit­teet, joiden edis­tä­mistä jatkamme seuraa­van vaali­kau­den ensim­mäistä päivästä lähtien.

Talou­den kuntoon lait­ta­mi­nen ei tapahdu tyhjiössä. Maailma ympä­ril­lämme on levo­ton. Suur­val­ta­kil­pailu kiris­tyy. Venä­jän raaka hyök­käys­sota Ukrai­nassa jatkuu. Iranin sota on lisän­nyt epävar­muutta maail­man­mark­ki­noilla. Turbu­lenssi näkyy myös suoma­lais­ten arjessa. Suljet­tuna pysyvä itäraja vaikeut­taa enti­ses­tään Suomen asemaa Euroo­pan pohjoi­sena saarena.

Julki­nen talous on edel­leen vaikeassa tilan­teessa. Ensi vuonna joudumme maksa­maan pelkäs­tään valtion­ve­lan korkoja noin 4,1 miljar­dia euroa. Suurim­man osan tästä velasta tämä halli­tus sai perin­tönä. Me olemme sitou­tu­neet velka­jar­ruun, ja tulemme viimeis­tään syksyllä esit­te­le­mään kokoo­muk­sen oman suun­ni­tel­malle velka­jar­rueh­to­jen täyt­tä­mi­seksi. Ongel­mat ja ihmis­ten huoli pitää ottaa vaka­vasti.

Mutta synk­kyy­delle ei pidä antaa periksi. Kolmen vuoden ajan kokoo­muk­sen johtama halli­tus on tehnyt määrä­tie­toi­sesti refor­meja, joilla talou­den perusta on laitettu kuntoon ja kilpai­lu­ky­kyä on paran­nettu. Nyt ympä­ril­lämme näkyy joka päivä lukui­sia merk­kejä kasvusta, kehi­tyk­sestä ja parem­masta huomi­sesta.

Viime viikolla saimme lukea yhdestä Suomen histo­rian suurim­mista yritys­kau­poista. Suoma­lai­nen hissiyh­tiö Kone on nouse­massa maail­man suurim­maksi hissi­val­mis­ta­jaksi. Viime vuonna suoma­lai­set star­tu­pit ja kasvu­yri­tyk­set kerä­si­vät ennä­tys­suu­ren summan rahoi­tusta, yhteensä lähes kaksi miljar­dia euroa. Tämä on enem­män kuin koskaan ennen. Ja juuri eilen saimme lukea upeat otsi­kot siitä, kuinka teol­li­suus­tuo­tanto kasvoi maalis­kuussa sekä edel­li­seen kuukau­teen että vuoden­ta­kai­seen verrat­tuna.

Nyt työn teke­mi­nen ja yrit­tä­mi­nen kannat­taa. Yrityk­sille on annettu tilaa kasvaa. Panos­tuk­set osaa­mi­seen tuot­ta­vat tulosta. Tämä on juuri se Suomi, johon me kokoo­mus­lai­set uskomme.

Ja juuri siksi minä sanon: nyt ei ole aika muut­taa suun­taa. Nyt on kasvun ja tule­vai­suusus­kon aika.

Kaksi viik­koa sitten pide­tyssä kehys­rii­hessä me keski­tyimme juuri tähän. Kasvuun ja tule­vai­suu­teen. Me päätimme kasvu­toi­mista: Sannin valmis­te­lema YEL-uudis­tus, Sarin raken­ta­mi­sen ja asun­to­mark­ki­noi­den paketti, Matiak­sen tärkeät toimet pitkä­ai­kais­työt­tö­mien autta­mi­seksi ja nuor­ten työl­lis­tä­mi­seksi. Koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen paran­ta­mi­nen. Yrit­tä­jä­vä­hen­nyk­sen paran­ta­mi­nen. 500 nuorta lisää valtiolle kesä­töi­hin. Kasvu­yri­tys­ten työsuh­deop­tioi­den vero­tuk­sen uudis­ta­mi­nen. Ja paljon, paljon muuta.

Nämä ovat konkreet­ti­sia päätök­siä, jotka luovat Suomeen kasvua. Me hoidamme tämän halli­tuk­sen työn kunnialla loppuun. Kehys­rii­hessä sovi­tussa työlis­tassa riit­tää teke­mistä. Mutta katseemme on jo seuraa­vassa vaali­kau­dessa. Suomi ei tule valmiiksi yhdessä vaali­kau­dessa.

Tänään kerromme mitä aiomme tehdä seuraa­vaksi.

Esit­te­lemme uuden tavoi­teoh­jel­man luon­nok­sen, jonka puolue­ko­kouse­dus­ta­jamme käsit­te­le­vät ja jonka yhdessä hyväk­symme kesä­kuun puolue­ko­kouk­sessa Jyväs­ky­lässä. Ja tiedät­tekö mitä: olen valta­van innois­sani tästä ohjel­masta. Olen innois­sani sen sisäl­löstä. Olen innois­sani sen kunnian­hi­mosta. Olen innois­sani siitä, miten paljon työtä sen eteen on tehty. Yli tuhat kokoo­mus­laista on osal­lis­tu­nut tavoi­teoh­jel­man valmis­te­luun. Se näkyy. Tämä on koko kansan­liik­keemme yhtei­nen ohjelma.

Kokoo­muk­sen linjaa tai visiota ei tarvitse arvailla. Se on kirjoi­tet­tuna tavoi­teoh­jel­mamme sivuille. Tavoit­tee­namme on vakaa ja vauras Suomi, pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta, jossa on vapaus onnis­tua ja vastuu huoleh­tia. Se on Suomi, jossa voi luot­taa siihen, että oma työ kantaa. Se on Suomi, jossa yhteis­kunta pitää huolta, kun apua tarvit­see. Ja se on Suomi, jossa voi luot­taa siihen, että lapsilla ja nuorilla on edessä parempi tule­vai­suus.

Pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei tarkoita pelkäs­tään toimi­via turva­verk­koja. Kukois­taak­seen se tarvit­see toimi­van mark­ki­na­ta­lou­den, dynaa­mi­set työmark­ki­nat ja ihmi­sille mahdol­li­suu­den raken­taa oman näköis­tään elämää.

Hyvin­voin­nin takaa­mi­seksi me tarvit­semme vaurautta. Vauraus syntyy työstä ja yrit­tä­mi­sestä, korkeasta osaa­mi­sesta ja dynaa­mi­sesta talou­desta. Suomeen on luotu hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut ilman hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan talou­del­li­sia edel­ly­tyk­siä. Tämän kokoo­mus aikoo korjata.

Tämä tarkoit­taa julki­sen talou­den terveh­dyt­tä­mistä ja sitä, että myös mark­ki­na­ta­lous ja työmark­ki­nat toimi­vat kuten muissa Pohjois­maissa. Tälle työlle tavoi­teoh­jel­mamme antaa suun­ta­vii­vat, aina 2040-luvulle asti. Kokoo­muk­sen visiossa Suomi on 2040-luvulla kansa­kunta, joka on herän­nyt uuteen kukois­tuk­seen. Maa, jossa on valjas­tettu käyt­töön kaikki se poten­ti­aali, joka meissä suoma­lai­sissa jo on.

Vahvuuk­sis­tamme meidän on otet­tava kaikki irti. Suoma­lais­ten korkea osaa­mis­taso, teko­ä­lyn täysi­mää­räi­nen hyödyn­tä­mi­nen ja puhdas ener­gia anta­vat meille eväät uuteen kasvuun. Meidän on varmis­tet­tava suoma­lai­sen koulu­tuk­sen, tutki­muk­sen ja osaa­mi­sen asema maail­man kärjessä. Meidän on otet­tava teko­äly rohkeasti käyt­töön yrityk­sissä, työpai­koilla, palve­luissa ja julki­sessa hallin­nossa. Tavoit­teena on Suomen tuot­ta­vuu­den kaksin­ker­tais­ta­mi­nen teko­ä­lyn avulla.

Ja meidän on vahvis­tet­tava enti­ses­tään Suomen asemaa puhtaan ener­gian suur­val­tana. Ydin­voi­malla, tuuli- ja aurin­ko­voi­malla sekä vety­ta­lou­della. Puhtaalla koti­mai­sella ener­gialla, joka vahvis­taa Suomen kilpai­lu­ky­kyä ja turval­li­suutta. Me varmis­tamme, että ener­giaa riit­tää ja se on kohtuu­hin­taista myös kodeille.

Näitä vahvuuk­sia oikein hyödyn­tä­mällä syntyy se talou­del­li­nen pohja, jonka varaan todel­li­nen Pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan raken­taa.

Miksi tämä on meille niin tärkeää? Siksi, että me haluamme varmis­taa, että, suoma­lai­set pääse­vät lääkä­riin ja saavat tarvit­se­mansa hoivan. Me haluamme varmis­taa, että Suomi on maa, jossa jokai­nen lapsi oppii koulussa perus­tai­dot elämää varten, yleis­si­vis­tystä vahvis­te­taan ja yhä useampi suorit­taa korkea­kou­lu­tut­kin­non. Ja me haluamme varmis­taa, että Suomi on maa, jossa yhä useam­man lapsi­haa­veet toteu­tu­vat ja erilais­ten perhei­den tarpei­siin vasta­taan nykyistä parem­min. Suomi vesis­töi­neen, metsi­neen ja niit­tyi­neen on meille rakas. Me vaalimme luon­non moni­muo­toi­suutta ja torjumme luon­to­ka­toa. Käytämme luon­non­va­ro­jamme viisaasti.

Kokoo­muk­sen visio tule­vai­suu­desta ei jää pelkäksi kauniiksi puheeksi. Viime aikoina on esitelty myös toisen­lai­nen visio Suomen tule­vai­suu­delle. Visio, joka vili­see kauniita sanoja ja joita­kin sinänsä ihan hyviä­kin tavoit­teita, mutta joka ei sisällä ainut­ta­kaan konkreet­tista keinoa näiden tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seksi.

Kokoo­muk­sen ohjelma on tämän vasta­kohta. Meidän ohjel­mas­tamme löytyy konkreet­ti­sia keinoja, joka ikiseltä sivulta.

[Puheen­joh­taja Orpo esit­te­lee tavoi­teoh­jel­ma­luon­nosta puolue­val­tuus­tolle]

Lopulta tässä kaikessa on kyse siitä, miksi me teemme poli­tiik­kaa. Teemme tätä siksi, että Suomi olisi parempi maa elää, tehdä työtä, yrit­tää, opis­kella, kasvat­taa lapsia ja vanheta turval­li­sesti.

Tähän työhön me haemme ensi keväänä suoma­lai­silta jatko­man­daat­tia. Samalla tavalla kuin viimeksi, neljä vuotta sitten: kerto­malla suoraan, mitä haluamme tehdä ja millä keinoin. Meillä on arvot. Meillä on suunta. Meillä on ohjelma. Ja ennen kaik­kea: meillä on jouk­kue, joka pystyy tämän työn teke­mään.

Näyte­tään suoma­lai­sille, että paluu mennee­seen ei ole vaih­toehto. Näyte­tään suoma­lai­sille, että Suomen parhaat päivät ovat edessä. Ja näyte­tään suoma­lai­sille, että kokoo­mus tietää, miten nuo parhaat päivät saavu­te­taan.

Peli on vasta avattu.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa