Turval­li­suus on tunne. Näinä epäva­kaina aikoina turvat­to­muu­den tunne valtaa tilaa ja meihin myös vaiku­te­taan, jotta turvat­to­muus lisään­tyisi.

Elämme poik­keuk­sel­lista aikaa. Ukrai­nassa sota jatkuu, Lähi-idässä tais­tel­laan, Suomeen kohdis­tuu hybri­di­vai­kut­ta­mista. Turval­li­suusym­pä­ris­tömme tilanne on toden­nä­köi­sesti muut­tu­massa nykyis­tä­kin epäva­kaam­maksi. Uuti­set ja tiedot saavut­ta­vat meidät hetkessä, sillä elämme tekno­lo­gian arki­päi­väis­ty­mi­sen myötä poik­keuk­sel­lis­ten infor­maa­tio­vir­to­jen keskellä. Turvat­to­muu­den uuti­set lähes vyöry­vät eri kana­vissa tietoomme. Ei ihme, että nyky­ti­lanne mieti­tyt­tää, jopa hieman pelot­taa.

Turval­li­suus on ihmi­selle inhi­mil­li­nen perus­tarve. Siitä on pidet­tävä huolta konkreet­tis­ten teko­jen ohella huoleh­ti­malla henki­sestä krii­sin­sie­to­ky­vystä – pohjim­mil­taan jokai­sen suoma­lai­sen turval­li­suu­den tunteesta, jonka yllä­pi­tä­mi­sessä on meillä jokai­sella vastuumme.

Tutki­muk­sien mukaan vahvim­min turval­li­suu­den tuntee­seen vaikut­taa oma lähi­piiri arki­päi­vässä. Turval­li­suu­den tunne luodaan siis ensi­si­jai­sesti lähellä – kotona, kouluissa, työpai­koilla, yhtei­sissä kokoon­tu­missa. Voimme jokai­nen itse vaikut­taa siihen, mitä ihmi­set ympä­ril­lämme tunte­vat ja miten heitä kohte­lemme. Meillä on vastuu ihmi­sistä ympä­ril­lämme. Yhtei­söl­li­syy­dessä on turval­li­suu­den tunteen perusta.

Välillä on hyvä irtaan­tua koko­naan turvat­to­muutta ilmen­tä­västä uutis­vir­rasta. Koko aika ei ”tilan­teen tasalla” tarvitse olla. Älylait­tei­den aika­kau­della irtaan­tu­mi­nen voi tuntua vaikealta, mutta se kannat­taa.

Arjen rutii­nit, tois­ten autta­mi­nen ja lähde­kriit­ti­syy­den muis­ta­mi­nen uuti­sia lukiessa sekä liikunta ovat asioita, joita teke­mällä voi vaikut­taa omaan henki­seen hyvin­voin­tiin. Kun itse voi henki­sesti hyvin, on myös turval­li­suu­den tunne vahvempi.

Kun eletään poik­keuk­sel­li­sia aikoja, tarvi­taan poik­keuk­sel­li­sen paljon toivoa. Synk­kyy­den syöve­rei­hin ei ole syytä uppou­tua. On hyvä muis­taa, että ympä­ril­lämme – niin Suomessa kuin arki­päi­väs­sämme – on paljon hyvää ja toivoa. Meillä on myös poik­keuk­sel­li­sen vahva maan­puo­lus­tus­tahto ja puolus­tus­kyky. Emmekä ole yksin. Ja vaikka meihin yrite­tään vaikut­taa, niin olemme varau­tu­neet ja sitkeyttä meistä löytyy.

Juuri nyt moni meistä kaipaa ennen kaik­kea taval­li­sia, arki­sia asioita. Ihmistä vierelle. Juuri tässä hetkessä isän­maal­lista on pitää lähim­mäi­sistä huolta. Eikä lähei­sistä huoleh­ti­mi­sen tarvitse tarkoit­taa mitään arjen ylit­tä­viä sanka­ri­te­koja: päin­vas­toin.

Jarno Limnéll
Kirjoit­taja on kansan­edus­taja ja sota­tie­tei­den tohtori.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa