Kokoomus.fi
Eduskun­ta­ryhmän puheen­johtaja Kalle Jokisen puhe kesäko­kouk­sessa 23.8.2016

Eduskun­ta­ryhmän puheen­johtaja Kalle Jokisen puhe kesäko­kouk­sessa 23.8.2016

Julkaistu: 23.8.16 Uutiset

Hyvät kollegat, lehdistön edustajat, kokousväki,

terve­tuloa Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän kesäko­koukseen Suomen Turkuun. Tänne kokoo­mus­laisen on aina mukava tulla. Turku on kautta aikain ollut vahvaa Kokoo­muksen kanna­tusa­luetta. On eduskun­ta­ryhmän ja kokoo­muksen onni, että täältä on aina lähetetty vahvoja vaikut­tajia Helsinkiin Isänmaan asioita hoitamaan.

Jo tässä vaiheessa kiitos teille varsi­nais­suo­ma­lai­sille, Turun ja Salon kaupun­geille sekä lukui­sille alueen yhteis­työ­kump­pa­neille, jotka tarjoavat loistavat puitteet kesäko­kouksen järjes­tä­mi­selle.

Viime viikolla minis­te­ri­ryhmän kesäkokous oli Tampe­reella ja nyt eduskun­ta­ryhmä kokoontuu täällä Turussa. Turun ja Tampereen välillä on aina vallinnut veljel­linen ilveily, joka ei ole kuitenkaan välejä tuleh­dut­tavaa ilkeilyä vaan parhaim­millaan kannustaa toista pistämään parem­maksi. Politii­kas­sakin voitaisiin ottaa mallia Turun ja Tampereen omaan itsetuntoon ja naapurin arvos­tukseen perus­tu­vasta suhtau­tu­mi­sesta pyrkiä parempaan.

Hyvät kuulijat,

eduskun­ta­ryh­mämme kokoontuu tänään ensim­mäistä kertaa uudella kokoon­pa­nolla kesäkuun vaihdosten jälkeen. Aistin positii­visen odottavaa tunnelmaa, ja ehkä hieman jänni­tys­täkin. Myös kesän tapah­tu­missa kansa­laisten kohtaa­mi­sissa oli vahva positii­vinen vire. Toreilla on kesän aikana voinut iloita monista kokoo­muksen liikkeelle laitta­mista, merkit­tä­vistä hankkeista, kuten kauppojen aukio­loai­kojen vapaut­ta­mi­sesta tai teiden korjaus­vel­ka­pa­ketin tietöistä. Hyvät päätökset näkyvät ihmisten arjessa. Niiden kannus­tamina ponnis­te­lemme päätök­sissä eteenpäin.

Henki­lö­vaih­dokset tuovat aina mukanaan mahdol­li­suuden muutokseen. Kokoomus on viime vuosina menes­tynyt kohtuul­li­sesti, mutta pystymme paljon parempaan. Kokoo­muksen puolue­väessä ja eduskun­ta­ryh­mässä on valta­vasti osaamista, joka meidän tulee saada parempaan käyttöön.

Tätä työtä Kokoo­muk­sessa on jo käynnis­telty vaikut­ta­ja­ver­kos­toissa, joihin jokainen Kokoo­muksen jäsen sai hakea. Verkos­toihin valittiin yli tuhat jäsentä, ja myös lukuisat kansan­edus­ta­jamme ovat niissä mukana. Lupaan teille, että jokaisen edustajan eri politiikan alojen osaamisen hyödyn­tä­minen otetaan jatkossa myös eduskun­ta­ryh­mässä paremmin huomioon. Kannustan kaikkia kehit­tämään omaa substans­sio­saa­mistaan ja pereh­tymään aihepii­reihin pohja­mutia myöten. Ryhmämme uskot­tavuus ja vaikut­ta­misen voima rakentuu vain yksilöiden ammat­ti­taidon kautta.

Toinen Kokoo­muksen haaste on ollut nopea­tem­poisuus. Olemme välillä olleet hieman maltta­mat­tomia uudis­tus­ha­lumme kanssa. Tiedämme kuitenkin, että parhaat tulokset tehdään pitkä­jän­tei­sellä työllä. Pikavoittoja raapi­malla ei kansa­laisten luotta­musta lunasteta, se ei ole meidän tapamme tehdä politiikkaa. Toivon, että pysäh­dymme kesäko­kouksen aikana hetkeksi pohtimaan tapaa tehdä politiikkaa.

Työsken­nellään päättä­väi­sesti ja rauhal­li­sesti. Pereh­dytään ja punnitaan, ja ollaan aina muita paremmin valmis­tau­tu­neita. Muistetaan maltti, ei sinkoilla. Luotta­muksen raken­ta­minen on pitkä tie. Se tapahtuu vain tekojen ja päivit­täisen työn kautta.

Hyvät kuulijat,

jos joku kuvitteli, että tulevasta politiikan syksystä tulee helppo ja isot ja vaikeat päätökset ovat pääosin takana, se on väärä johto­päätös. Politii­kassa on aina edessä vaikeita ja vielä vaikeampia päätöksiä. Se on tämän homman työsuhde-etu.

Nykyinen talous­kasvu ja työlli­syy­saste eivät riitä sellaisen Suomen kustan­ta­miseen, kuin me haluai­simme. Talou­temme laahaa vuoden 2007 tasolla. Elinta­soamme on ylläpi­detty velalla. Olemme yli tuplanneet valtion­velan kahdek­sassa vuodessa. Olemme tulleet tilan­teeseen, jossa luotto­luo­ki­tukset ovat lähteneet laskuun ja leikkaukset osuvat lähes joka puolelle. Veroas­teemme on läntisen maailman kärkeä.

Tämän tien päässä on aivan erilainen Suomi kuin toivomme. Se ei ole reilu Suomi. Joistakin puolueista on edelleen ehdotettu ratkai­suksi verojen korot­ta­mista. Heille sanon, että se tie on kuljettu loppuun. Korkea veroaste on tukah­dut­tanut Suomen talouden ja kannus­ta­vuuden työhön. Verotuk­sessa on vain yksi tie – ja se on alaspäin.

Hyvät kuulijat,

tasa-arvoinen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ja korkea työllisyys ovat erotta­maton pari. Ilman toista ei voi kestä­västi olla toista.

Vuonna 2008 väestöl­linen huolto­suh­teemme oli noin 50. Se tarkoittaa sitä, että 100 työikäistä kohden työelämän ulkopuo­lella olevia, esimer­kiksi lapsia ja vanhuksia, oli 50. Kaksi työikäistä yhtä työelämän ulkopuo­lella olevaa kohtaan. Nykyen­nusteen valossa vuonna 2030 huolto­suh­teemme on noin 70. Huolto­suhteen muutos tarkoittaa sitä, että sadan työikäisen ihmisen, tulee 50 työelämän ulkopuo­lella olevan sijaan, ottaa vastuu 70 ei-työikäi­sestä. Tämä ei ole mikään pieni muutos. Koska huolto­suh­teeseen vaikut­ta­misen keinot ovat rajatut, jäljelle jää se, että yhä useampi työikäi­sistä pitää saada töihin. Muuten kapenevat hyvin­voinnin hartiat eivät kestä.

Lähiai­kojen politiikan tärkein tavoite pitää olla työlli­syyden paran­ta­minen. Edessämme on valinta, jonka pitäisi olla helppo: joko paran­namme työlli­syyttä, tai kärsimme ja karsimme suoma­laista hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa on kyseessä meille kaikille tärkeistä asioista: toimeentulo, koulut, neuvolat, terveys­kes­kukset ja eläkkeet. Me Kokoo­muk­sessa haluamme pitää kiinni tästä hyvästä yhteis­kun­ta­mal­lis­tamme. Sen puolesta olemme valmiit taiste­lemaan.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan loppu olisi nimittäin jakau­tunut yhteis­kunta, jossa mahdol­li­suuksien tasa-arvo on järkkynyt. Me emme tahdo sellaista Suomea. Tahdomme, että kaikki pysyvät mukana, myös nopeassa muutok­sessa. On kyse suuresta arvova­lin­nasta: annammeko yhteis­kunnan jakautua menes­tyjiin ja häviäjiin, vai kuljemmeko eteenpäin yhdessä. Kyseessä on valinta tulevai­suu­desta, valinta lastemme huomi­sesta.

Hyvät kuulijat,

talous ja työllisyys eivät parane ilman päätöksiä. Asioita ei tapahdu, niitä tehdään. Valtio­va­rain­mi­nisteri Orpon budjet­tie­si­tyk­sessä on paljon myönteisiä työtä ja yrittä­jyyttä edistäviä päätöksiä. Yrittä­jä­vä­hennys, maksu­pe­rus­teinen arvon­li­sävero ja kotita­lous­vä­hen­nyksen korot­ta­minen ovat kaikki kokoo­muksen työlinjan mukaisia päätöksiä. Työn verotuk­sessa 7- vuoden korotusten korpi­vaellus päättyy vihdoin, kun työnve­ro­tusta lasketaan kaikissa tuloluo­kissa, eläke­läiset mukaan lukien. Työn verotuksen keven­tä­minen tukee kotimaista kysyntää ja tekee työn vastaa­not­ta­mi­sesta kannat­ta­vampaa.

Hallitus on jo aikai­semmin tehnyt joitain työlli­syyttä lisääviä päätöksiä. Koeai­kojen piden­tä­minen, takai­sin­ot­to­vel­voitteen keven­tä­minen ja määrä­ai­kaisten työso­pi­musten helpot­ta­minen kaikki paran­tavat ihmisten mahdol­li­suuksia päästä töihin.

Tiedämme, että näiden päätösten myötä työtä saadaan lisää, muttei riittä­västi. Uusia päätöksiä tarvitaan, tai Suomi ei tule halli­tus­kauden aikana kuntoon. Keinoja kyllä on. Tarvitaan vain rohkeutta toteut­ta­mi­seksi. Halli­tuksen on pidettävä kiinni itse itselleen asetta­masta tavoit­teesta nostaa työlli­syy­saste 72 prosenttiin. (Ruotsi 76%, Tanska ja Norja n. 75% lähde OECD)
Työlli­syy­sasteen nosta­minen on tällä hetkellä suoma­laisten ihmisten hyvin­voinnin kannalta kaikkein tärkein asia.

Hyvät kuulijat,

Suomen työmark­kinat ovat tällä hetkellä kummal­li­sessa tilassa. Työttömyys on edelleen korkea, mutta avoimien työpaik­kojen määrä on samaan aikaan kasvanut merkit­tä­västi. Meillä on itsea­siassa ensim­mäistä kertaa yhtä paljon avoimia työpaikkoja kuin ennen vuonna 2008 alkanutta finans­si­kriisiä. Suomessa on työvoiman kohtaanto-ongelma, joka pitää ratkaista.

Viime touko­kuussa TE- palve­lujen mukaan Suomessa oli 332 000 työtöntä työn hakijaa ja samaan aikaan 92 000 avointa työpaikkaa. Miten voi olla mahdol­lista, että 332 000 työttömän joukosta ei löydy edes 50 000 ihmistä täyttämään avoimia työpaikkoja. Miten voi olla mahdol­lista, että avoimia työpaikkoja on eniten alueilla, joissa on eniten työttömiä työnha­ki­joita?

Syitä kohtaanto-ongelmaan on pääpiir­teittäin kolme. 1) Työn tekeminen ei ole kannat­tavaa 2) Ihmisten osaaminen ei vastaa avoimia työpaikkoja 3) Työn perässä ei ole kannus­tavaa liikkua.

Näihin kaikkiin kolmeen tulee budjet­ti­riihen työlli­syys­pa­ketin ja sitä seuraavan työn pystyä vastaamaan. Se on velvol­li­suu­temme, sillä suurin osa työtä vailla olevista työttö­mistä haluaa tehdä työtä.

Kokoo­mus­lai­sille kaikki työ on arvokasta. Työn tekemisen pitää myös aina kannattaa. Taistelu kannus­tin­loukkuja vastaan on aloitettava välit­tö­mästi. Ihmiset on vapau­tettava kannus­tin­louk­kujen ikeestä. Kannus­tin­loukkuja on purettava jo nyt budjet­ti­rii­hessä. Tällä hetkellä Suomessa on paljon tekemä­töntä työtä, jonka tekeminen ei kannata. Ei ole yksin työttömän vika, jos tarjottua työtä ei kannata ottaa vastaan, kun se joissakin tilan­teissa leikkaisi tuloja. Meidän vastuul­lamme on, että kaikilla työky­kyi­sillä on mahdol­lisuus tehdä kannat­tavaa työtä.

OECD:n pohjois­mainen vertailu kertoo, että Suomessa 15-29 vuotiaista nuorista 13% ei ole koulu­tuk­sessa tai töissä. Missä he ovat, mitä he tekevät ja kenen kustan­nuk­sella? Suoma­laisen hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan kirjoit­ta­mat­tomaan yhtei­sesti hyväk­syttyyn periaat­teeseen kuuluu, että kun saa ilmaisen neuvolan, terveyden hoidon, koulu­tuksen, pahan päivän varalle sosiaa­li­turvan ja ikään­ty­neenä eläkkeen, vasti­neeksi työky­kyisenä tehdään töitä ja maksan veroja. Minä ajattelen niin, että työikäisen ja -kykyisen suoma­laisen tehtävänä on lähtö­koh­tai­sesti osallis­tuttava hyvin­voinnin rahoit­ta­miseen tekemällä työtä. Ei voi olla ihmisen oma valinta vain ottaa eikä antaa.
OECD:n vertailu kertoo, että työn vastaan­ot­to­vel­voit­ta­vuu­dessa olemme löysiä, kaukana muiden pohjois­maiden tasosta.

Näihin ja moniin muihin työlli­syys­po­li­tiikan yksityis­kohtiin on syytä syventyä, kun teemme työlli­syyttä paran­tavia toimen­pi­teitä. Samalla on muistettava, että nämäkin päätökset on tehtävä reilusti. Sillä tavalla, että kannusteet ja velvoitteet ovat tasapai­nossa, eikä kenenkään asemaa kohtuut­to­masti heikennetä.

Hyvät kuulijat,

työllisyys on syksyn tärkein teema, mutta syksyn asialis­talla on myös paljon muuta.

Tämä hallitus päätti ohjel­massaan olla ensim­mäinen hallitus, joka ei ainoastaan lisää, vaan myös purkaa normeja. On suorastaan erikoista, että Suomessa otettiin vasta nyt tosissaan härkää sarvista ja keksittiin, että osa säänte­lystä on aikansa elänyttä. Koko suoma­lainen keskustelu normin­pu­rusta lähti itse asiassa liikkeelle kokoo­mus­laisten aloit­teesta.

Halli­tus­oh­jelmaan kirjatut normin­pur­ku­ta­voitteet ovat melkoisen hyviä. Lisääkin saisi tulla, mutta jo halli­tus­oh­jelmaa toteut­ta­malla pääsi­simme merkit­tä­västi eteenpäin.

Uusien ideoiden kerää­minen ja listojen laadinta ei koskaan ole turhaa, päinvastoin. Nyt on kuitenkin aika viedä sovitut normin­pur­ku­pää­tökset käytäntöön. Parempi 20 purettua kuin kaksi­sataa listattua ja purka­ma­tonta normia. Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä antaa täyden tukensa, ja edellyttää halli­tuk­selta rivakkaa ja kunnian­hi­moista etene­mistä esimer­kiksi kaavoi­tuksen ja raken­ta­misen normien purka­mi­sessa, lupa- ja valitus­pro­sessien keven­tä­mi­sessä ja nopeut­ta­mi­sessa sekä yritysten hallin­nol­lisen taakan keven­tä­mi­sessä. Maata­louden kannat­ta­vuus­kriisiin Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä esitti jo alkuke­sästä oman pelas­tus­pa­ket­tinsa, kehoi­tamme maata­lous­mi­nis­teriä tutus­tumaan siihen ja laittamaan toimeksi, jotta kotimainen ruoan tuotanto ei näivety kannat­ta­vuus­kriisin alle. Puretaan, ei vain puhuta.

Hyvät kuulijat,

politiikan syksyä sävyttää varmasti myös maakunta- ja sote-uudistus. Ensim­mäinen paketti lakeja lähtee lausun­noille näinä päivinä, ja myöhemmin syksystä keski­tytään erityi­sesti valin­nan­va­pauden konkretian luomiseen.

Kokoomus ajaa valin­nan­va­pautta, koska valin­nan­va­pau­dessa on ennen kaikkea kyse tasa-arvon ja valinnan mahdol­li­suuksien lisää­mi­sestä. Nykyi­sessä tervey­den­huollon järjes­tel­mässä maksu­ky­kyi­sillä on ohitus­kaista palve­luihin. Nykymallin sijaan, valin­nan­va­pau­dessa jokai­sella suoma­lai­sella on oikeus valita. Valin­nan­vapaus on valtava ajatus­tavan muutos suoma­laiseen tervey­den­huollon järjes­telmään.

Kokoomus ajaa valin­nan­va­pautta myös siksi, että valin­nan­vapaus parantaa palve­lujen laatua. Kun potilaat saavat itse valita, huonon palvelun tai pitkien jonotusai­kojen palve­lun­tar­joajat karsiu­tuvat pois. Kilpailun jalostava vaikutus laskee myös tervey­den­huollon kustan­nuksia. Kun valin­nan­vapaus järjes­tetään oikein, on mahdol­lisuus sekä tervey­se­rojen pienen­ty­miseen, että kustan­nus­tason laskuun. Tasa-arvoi­sempiin, tehok­kaampiin ja ihmis­läh­töi­sempiin palve­luihin. Sitä Kokoomus haluaa.

Sote- ja maakun­ta­uu­distus muuttaa tulevai­suuden kuntaa ja sen tehtäviä. Maakuntien ydinteh­tä­väksi tulee sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen järjes­tä­minen, jolloin iso osa kunta­ta­lou­desta siirtyy maakuntiin. Jäljelle jäävä kunta on useassa yhtey­dessä jo ristitty elinvoima- ja sivis­tys­kun­naksi.

Parhaan mahdol­lisen elinvoi­ma­kunnan luomi­seksi meidän polii­tik­kojen tulee antaa myös keinot sen toteut­ta­miseen. Tulevai­suuden kunnalle tulisi sivis­tys­po­li­tiikan lisäksi antaa avaimet työllisyys- ja elinkei­no­po­li­tiikan tekemiseen.

Kokoo­muksen mielestä tulevai­suuden kunnan tehtä­väksi sopisi TE-palve­luiden tuotta­minen. Tällä hetkellä TE-palve­luissa valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä. Kunnilla on käytän­nössä parhaat keinot työlli­syys­po­li­tiikan hoita­mi­seksi, aina koulu­tuk­sesta yritysten elinvoimaan. Siksi olisi luontevaa, että myös vastuu työlli­syyden hoita­mi­sesta annet­taisiin kunnille.

Työlli­syyden hoita­mi­sessa keskeistä on muistaa tavoite: työpaikan saaminen. Digita­li­saation mahdol­li­suudet on hyödyn­nettävä TE-palve­luissa paremmin. Myös yksityi­sestä työnvä­li­tyk­sestä on paljon opittavaa. Yksityisen sektorin tuottamaa työnvä­li­tystä osana julkista palvelua ei pidä myöskään sulkea ulos.

Hyvät ystävät,

Minä haluan rakentaa reilua yhteis­kuntaa. Sellai­sessa yhteis­kun­nassa aivan jokai­sesta välitetään ja yhteis­kunta koetaan oikeu­den­mu­kai­seksi.

Kokoo­muksen on jatkossa pystyttävä katsomaan yhteis­kuntaa entistä laajem­masta näkökul­masta. Tekemämme politiikan tulee kestää tarkas­telua siten, että se tuntuu reilulta aivan jokai­selle suoma­lai­selle. Se tarkoittaa niin yhteis­kunnan ulkopuo­lelle pudon­nutta nuorta, liikun­ta­ra­joit­teista eläke­läistä, keski­tu­loista palkan­saajaa kuin suoma­laista perhey­rit­tä­jääkin.

Tällä hetkellä Suomessa yhä pienempi työssä­käyvien joukko joutuu kantamaan yhä raskaamman vastuun hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan ylläpi­dosta. Samaan aikaan työelämä ja yhteis­kunta ovat muuttuneet epävar­mem­maksi. Entisiä koko uran työsuh­teita ei enää ole. Työ on nopea­tem­poi­suuden vuoksi muuttunut eri tavalla kuormit­ta­vaksi.

Tarvit­semme työtä pitääk­semme kiinni välit­tä­misen lupauk­sesta. Välit­tä­misen lupaus on koko suoma­laisen yhteis­kunnan peruskivi. Se tarkoittaa turva­verkkoa, jonka välistä yksikään ei tipu, vaan ponnahtaa takaisin ylös.

Siksi meidän on huoleh­dittava siitä, että tässä maassa työn tekeminen kannattaa. Että se on kannat­tavaa keski­tu­loi­sissa perheissä, joissa lapset ovat päiväkoti-ikäisiä. Että työstä jää myös pienellä palkalla riittä­västi käteen. Ja että työttömän on kannustava hakea uutta työtä.

Pidetään siis mielessä, että kaikkein tärkein asia, joita työpaik­kojen lisää­mi­sellä tavoi­tellaan, on välit­tävän ja oikeu­den­mu­kaisen yhteis­kunnan turvaa­minen ja kehit­tä­minen. Työ on välinearvo, hyvä yhteis­kunta itsei­sarvo.

Näillä sanoin, totean Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän kesäko­kouksen avatuksi.


Kokoomus.fi