Hyvät kolle­gat, lehdis­tön edus­ta­jat, kokous­väki,

terve­tu­loa Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­seen Suomen Turkuun. Tänne kokoo­mus­lai­sen on aina mukava tulla. Turku on kautta aikain ollut vahvaa Kokoo­muk­sen kanna­tusa­luetta. On edus­kun­ta­ryh­män ja kokoo­muk­sen onni, että täältä on aina lähe­tetty vahvoja vaikut­ta­jia Helsin­kiin Isän­maan asioita hoita­maan.

Jo tässä vaiheessa kiitos teille varsi­nais­suo­ma­lai­sille, Turun ja Salon kaupun­geille sekä lukui­sille alueen yhteis­työ­kump­pa­neille, jotka tarjoa­vat lois­ta­vat puit­teet kesä­ko­kouk­sen järjes­tä­mi­selle.

Viime viikolla minis­te­ri­ryh­män kesä­ko­kous oli Tampe­reella ja nyt edus­kun­ta­ryhmä kokoon­tuu täällä Turussa. Turun ja Tampe­reen välillä on aina vallin­nut veljel­li­nen ilveily, joka ei ole kuiten­kaan välejä tuleh­dut­ta­vaa ilkei­lyä vaan parhaim­mil­laan kannus­taa toista pistä­mään parem­maksi. Poli­tii­kas­sa­kin voitai­siin ottaa mallia Turun ja Tampe­reen omaan itse­tun­toon ja naapu­rin arvos­tuk­seen perus­tu­vasta suhtau­tu­mi­sesta pyrkiä parem­paan.

Hyvät kuuli­jat,

edus­kun­ta­ryh­mämme kokoon­tuu tänään ensim­mäistä kertaa uudella kokoon­pa­nolla kesä­kuun vaih­dos­ten jälkeen. Aistin posi­tii­vi­sen odot­ta­vaa tunnel­maa, ja ehkä hieman jänni­tys­tä­kin. Myös kesän tapah­tu­missa kansa­lais­ten kohtaa­mi­sissa oli vahva posi­tii­vi­nen vire. Toreilla on kesän aikana voinut iloita monista kokoo­muk­sen liik­keelle lait­ta­mista, merkit­tä­vistä hank­keista, kuten kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen vapaut­ta­mi­sesta tai teiden korjaus­vel­ka­pa­ke­tin tietöistä. Hyvät päätök­set näky­vät ihmis­ten arjessa. Niiden kannus­ta­mina ponnis­te­lemme päätök­sissä eteen­päin.

Henki­lö­vaih­dok­set tuovat aina muka­naan mahdol­li­suu­den muutok­seen. Kokoo­mus on viime vuosina menes­ty­nyt kohtuul­li­sesti, mutta pystymme paljon parem­paan. Kokoo­muk­sen puolue­väessä ja edus­kun­ta­ryh­mässä on valta­vasti osaa­mista, joka meidän tulee saada parem­paan käyt­töön.

Tätä työtä Kokoo­muk­sessa on jo käyn­nis­telty vaikut­ta­ja­ver­kos­toissa, joihin jokai­nen Kokoo­muk­sen jäsen sai hakea. Verkos­toi­hin valit­tiin yli tuhat jäsentä, ja myös lukui­sat kansan­edus­ta­jamme ovat niissä mukana. Lupaan teille, että jokai­sen edus­ta­jan eri poli­tii­kan alojen osaa­mi­sen hyödyn­tä­mi­nen otetaan jatkossa myös edus­kun­ta­ryh­mässä parem­min huomioon. Kannus­tan kaik­kia kehit­tä­mään omaa subs­tans­sio­saa­mis­taan ja pereh­ty­mään aihe­pii­rei­hin pohja­mu­tia myöten. Ryhmämme uskot­ta­vuus ja vaikut­ta­mi­sen voima raken­tuu vain yksi­löi­den ammat­ti­tai­don kautta.

Toinen Kokoo­muk­sen haaste on ollut nopea­tem­poi­suus. Olemme välillä olleet hieman malt­ta­mat­to­mia uudis­tus­ha­lumme kanssa. Tiedämme kuiten­kin, että parhaat tulok­set tehdään pitkä­jän­tei­sellä työllä. Pika­voit­toja raapi­malla ei kansa­lais­ten luot­ta­musta lunas­teta, se ei ole meidän tapamme tehdä poli­tiik­kaa. Toivon, että pysäh­dymme kesä­ko­kouk­sen aikana hetkeksi pohti­maan tapaa tehdä poli­tiik­kaa.

Työs­ken­nel­lään päät­tä­väi­sesti ja rauhal­li­sesti. Pereh­dy­tään ja punni­taan, ja ollaan aina muita parem­min valmis­tau­tu­neita. Muis­te­taan maltti, ei sinkoilla. Luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen on pitkä tie. Se tapah­tuu vain teko­jen ja päivit­täi­sen työn kautta.

Hyvät kuuli­jat,

jos joku kuvit­teli, että tule­vasta poli­tii­kan syksystä tulee helppo ja isot ja vaikeat päätök­set ovat pääosin takana, se on väärä johto­pää­tös. Poli­tii­kassa on aina edessä vaikeita ja vielä vaikeam­pia päätök­siä. Se on tämän homman työsuhde-etu.

Nykyi­nen talous­kasvu ja työl­li­syy­saste eivät riitä sellai­sen Suomen kustan­ta­mi­seen, kuin me haluai­simme. Talou­temme laahaa vuoden 2007 tasolla. Elin­ta­soamme on yllä­pi­detty velalla. Olemme yli tuplan­neet valtion­ve­lan kahdek­sassa vuodessa. Olemme tulleet tilan­tee­seen, jossa luot­to­luo­ki­tuk­set ovat lähte­neet laskuun ja leik­kauk­set osuvat lähes joka puolelle. Veroas­teemme on länti­sen maail­man kärkeä.

Tämän tien päässä on aivan erilai­nen Suomi kuin toivomme. Se ei ole reilu Suomi. Jois­ta­kin puolueista on edel­leen ehdo­tettu ratkai­suksi vero­jen korot­ta­mista. Heille sanon, että se tie on kuljettu loppuun. Korkea veroaste on tukah­dut­ta­nut Suomen talou­den ja kannus­ta­vuu­den työhön. Vero­tuk­sessa on vain yksi tie – ja se on alas­päin.

Hyvät kuuli­jat,

tasa-arvoi­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ja korkea työl­li­syys ovat erot­ta­ma­ton pari. Ilman toista ei voi kestä­västi olla toista.

Vuonna 2008 väes­töl­li­nen huol­to­suh­teemme oli noin 50. Se tarkoit­taa sitä, että 100 työi­käistä kohden työelä­män ulko­puo­lella olevia, esimer­kiksi lapsia ja vanhuk­sia, oli 50. Kaksi työi­käistä yhtä työelä­män ulko­puo­lella olevaa kohtaan. Nykyen­nus­teen valossa vuonna 2030 huol­to­suh­teemme on noin 70. Huol­to­suh­teen muutos tarkoit­taa sitä, että sadan työi­käi­sen ihmi­sen, tulee 50 työelä­män ulko­puo­lella olevan sijaan, ottaa vastuu 70 ei-työi­käi­sestä. Tämä ei ole mikään pieni muutos. Koska huol­to­suh­tee­seen vaikut­ta­mi­sen keinot ovat raja­tut, jäljelle jää se, että yhä useampi työi­käi­sistä pitää saada töihin. Muuten kape­ne­vat hyvin­voin­nin hartiat eivät kestä.

Lähiai­ko­jen poli­tii­kan tärkein tavoite pitää olla työl­li­syy­den paran­ta­mi­nen. Edes­sämme on valinta, jonka pitäisi olla helppo: joko paran­namme työl­li­syyttä, tai kärsimme ja karsimme suoma­laista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa on kyseessä meille kaikille tärkeistä asioista: toimeen­tulo, koulut, neuvo­lat, terveys­kes­kuk­set ja eläk­keet. Me Kokoo­muk­sessa haluamme pitää kiinni tästä hyvästä yhteis­kun­ta­mal­lis­tamme. Sen puolesta olemme valmiit tais­te­le­maan.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan loppu olisi nimit­täin jakau­tu­nut yhteis­kunta, jossa mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo on järk­ky­nyt. Me emme tahdo sellaista Suomea. Tahdomme, että kaikki pysy­vät mukana, myös nopeassa muutok­sessa. On kyse suuresta arvo­va­lin­nasta: annam­meko yhteis­kun­nan jakau­tua menes­ty­jiin ja häviä­jiin, vai kuljem­meko eteen­päin yhdessä. Kyseessä on valinta tule­vai­suu­desta, valinta lastemme huomi­sesta.

Hyvät kuuli­jat,

talous ja työl­li­syys eivät parane ilman päätök­siä. Asioita ei tapahdu, niitä tehdään. Valtio­va­rain­mi­nis­teri Orpon budjet­tie­si­tyk­sessä on paljon myön­tei­siä työtä ja yrit­tä­jyyttä edis­tä­viä päätök­siä. Yrit­tä­jä­vä­hen­nys, maksu­pe­rus­tei­nen arvon­li­sä­vero ja koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen korot­ta­mi­nen ovat kaikki kokoo­muk­sen työlin­jan mukai­sia päätök­siä. Työn vero­tuk­sessa 7- vuoden koro­tus­ten korpi­vael­lus päät­tyy vihdoin, kun työn­ve­ro­tusta laske­taan kaikissa tulo­luo­kissa, eläke­läi­set mukaan lukien. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen tukee koti­maista kysyn­tää ja tekee työn vastaa­not­ta­mi­sesta kannat­ta­vam­paa.

Halli­tus on jo aikai­sem­min tehnyt joitain työl­li­syyttä lisää­viä päätök­siä. Koeai­ko­jen piden­tä­mi­nen, takai­sin­ot­to­vel­voit­teen keven­tä­mi­nen ja määrä­ai­kais­ten työso­pi­mus­ten helpot­ta­mi­nen kaikki paran­ta­vat ihmis­ten mahdol­li­suuk­sia päästä töihin.

Tiedämme, että näiden päätös­ten myötä työtä saadaan lisää, muttei riit­tä­västi. Uusia päätök­siä tarvi­taan, tai Suomi ei tule halli­tus­kau­den aikana kuntoon. Keinoja kyllä on. Tarvi­taan vain rohkeutta toteut­ta­mi­seksi. Halli­tuk­sen on pidet­tävä kiinni itse itsel­leen aset­ta­masta tavoit­teesta nostaa työl­li­syy­saste 72 prosent­tiin. (Ruotsi 76%, Tanska ja Norja n. 75% lähde OECD)
Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen on tällä hetkellä suoma­lais­ten ihmis­ten hyvin­voin­nin kannalta kaik­kein tärkein asia.

Hyvät kuuli­jat,

Suomen työmark­ki­nat ovat tällä hetkellä kummal­li­sessa tilassa. Työt­tö­myys on edel­leen korkea, mutta avoi­mien työpaik­ko­jen määrä on samaan aikaan kasva­nut merkit­tä­västi. Meillä on itsea­siassa ensim­mäistä kertaa yhtä paljon avoi­mia työpaik­koja kuin ennen vuonna 2008 alka­nutta finans­si­krii­siä. Suomessa on työvoi­man kohtaanto-ongelma, joka pitää ratkaista.

Viime touko­kuussa TE- palve­lu­jen mukaan Suomessa oli 332 000 työtöntä työn haki­jaa ja samaan aikaan 92 000 avointa työpaik­kaa. Miten voi olla mahdol­lista, että 332 000 työt­tö­män joukosta ei löydy edes 50 000 ihmistä täyt­tä­mään avoi­mia työpaik­koja. Miten voi olla mahdol­lista, että avoi­mia työpaik­koja on eniten alueilla, joissa on eniten työt­tö­miä työn­ha­ki­joita?

Syitä kohtaanto-ongel­maan on pääpiir­teit­täin kolme. 1) Työn teke­mi­nen ei ole kannat­ta­vaa 2) Ihmis­ten osaa­mi­nen ei vastaa avoi­mia työpaik­koja 3) Työn perässä ei ole kannus­ta­vaa liik­kua.

Näihin kaik­kiin kolmeen tulee budjet­ti­rii­hen työl­li­syys­pa­ke­tin ja sitä seuraa­van työn pystyä vastaa­maan. Se on velvol­li­suu­temme, sillä suurin osa työtä vailla olevista työt­tö­mistä haluaa tehdä työtä.

Kokoo­mus­lai­sille kaikki työ on arvo­kasta. Työn teke­mi­sen pitää myös aina kannat­taa. Tais­telu kannus­tin­louk­kuja vastaan on aloi­tet­tava välit­tö­mästi. Ihmi­set on vapau­tet­tava kannus­tin­louk­ku­jen ikeestä. Kannus­tin­louk­kuja on puret­tava jo nyt budjet­ti­rii­hessä. Tällä hetkellä Suomessa on paljon teke­mä­töntä työtä, jonka teke­mi­nen ei kannata. Ei ole yksin työt­tö­män vika, jos tarjot­tua työtä ei kannata ottaa vastaan, kun se jois­sa­kin tilan­teissa leik­kaisi tuloja. Meidän vastuul­lamme on, että kaikilla työky­kyi­sillä on mahdol­li­suus tehdä kannat­ta­vaa työtä.

OECD:n pohjois­mai­nen vertailu kertoo, että Suomessa 15-29 vuotiaista nuorista 13% ei ole koulu­tuk­sessa tai töissä. Missä he ovat, mitä he teke­vät ja kenen kustan­nuk­sella? Suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kirjoit­ta­mat­to­maan yhtei­sesti hyväk­syt­tyyn peri­aat­tee­seen kuuluu, että kun saa ilmai­sen neuvo­lan, tervey­den hoidon, koulu­tuk­sen, pahan päivän varalle sosi­aa­li­tur­van ja ikään­ty­neenä eläk­keen, vasti­neeksi työky­kyi­senä tehdään töitä ja maksan veroja. Minä ajat­te­len niin, että työi­käi­sen ja -kykyi­sen suoma­lai­sen tehtä­vänä on lähtö­koh­tai­sesti osal­lis­tut­tava hyvin­voin­nin rahoit­ta­mi­seen teke­mällä työtä. Ei voi olla ihmi­sen oma valinta vain ottaa eikä antaa.
OECD:n vertailu kertoo, että työn vastaan­ot­to­vel­voit­ta­vuu­dessa olemme löysiä, kaukana muiden pohjois­mai­den tasosta.

Näihin ja moniin muihin työl­li­syys­po­li­tii­kan yksi­tyis­koh­tiin on syytä syven­tyä, kun teemme työl­li­syyttä paran­ta­via toimen­pi­teitä. Samalla on muis­tet­tava, että nämä­kin päätök­set on tehtävä reilusti. Sillä tavalla, että kannus­teet ja velvoit­teet ovat tasa­pai­nossa, eikä kenen­kään asemaa kohtuut­to­masti heiken­netä.

Hyvät kuuli­jat,

työl­li­syys on syksyn tärkein teema, mutta syksyn asia­lis­talla on myös paljon muuta.

Tämä halli­tus päätti ohjel­mas­saan olla ensim­mäi­nen halli­tus, joka ei ainoas­taan lisää, vaan myös purkaa normeja. On suoras­taan erikoista, että Suomessa otet­tiin vasta nyt tosis­saan härkää sarvista ja keksit­tiin, että osa sään­te­lystä on aikansa elänyttä. Koko suoma­lai­nen keskus­telu normin­pu­rusta lähti itse asiassa liik­keelle kokoo­mus­lais­ten aloit­teesta.

Halli­tus­oh­jel­maan kirja­tut normin­pur­ku­ta­voit­teet ovat melkoi­sen hyviä. Lisää­kin saisi tulla, mutta jo halli­tus­oh­jel­maa toteut­ta­malla pääsi­simme merkit­tä­västi eteen­päin.

Uusien ideoi­den kerää­mi­nen ja listo­jen laadinta ei koskaan ole turhaa, päin­vas­toin. Nyt on kuiten­kin aika viedä sovi­tut normin­pur­ku­pää­tök­set käytän­töön. Parempi 20 puret­tua kuin kaksi­sa­taa listat­tua ja purka­ma­tonta normia. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä antaa täyden tukensa, ja edel­lyt­tää halli­tuk­selta rivak­kaa ja kunnian­hi­moista etene­mistä esimer­kiksi kaavoi­tuk­sen ja raken­ta­mi­sen normien purka­mi­sessa, lupa- ja vali­tus­pro­ses­sien keven­tä­mi­sessä ja nopeut­ta­mi­sessa sekä yritys­ten hallin­nol­li­sen taakan keven­tä­mi­sessä. Maata­lou­den kannat­ta­vuus­krii­siin Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä esitti jo alku­ke­sästä oman pelas­tus­pa­ket­tinsa, kehoi­tamme maata­lous­mi­nis­te­riä tutus­tu­maan siihen ja lait­ta­maan toimeksi, jotta koti­mai­nen ruoan tuotanto ei näivety kannat­ta­vuus­krii­sin alle. Pure­taan, ei vain puhuta.

Hyvät kuuli­jat,

poli­tii­kan syksyä sävyt­tää varmasti myös maakunta- ja sote-uudis­tus. Ensim­mäi­nen paketti lakeja lähtee lausun­noille näinä päivinä, ja myöhem­min syksystä keski­ty­tään erityi­sesti valin­nan­va­pau­den konkre­tian luomi­seen.

Kokoo­mus ajaa valin­nan­va­pautta, koska valin­nan­va­pau­dessa on ennen kaik­kea kyse tasa-arvon ja valin­nan mahdol­li­suuk­sien lisää­mi­sestä. Nykyi­sessä tervey­den­huol­lon järjes­tel­mässä maksu­ky­kyi­sillä on ohitus­kaista palve­lui­hin. Nyky­mal­lin sijaan, valin­nan­va­pau­dessa jokai­sella suoma­lai­sella on oikeus valita. Valin­nan­va­paus on valtava ajatus­ta­van muutos suoma­lai­seen tervey­den­huol­lon järjes­tel­mään.

Kokoo­mus ajaa valin­nan­va­pautta myös siksi, että valin­nan­va­paus paran­taa palve­lu­jen laatua. Kun poti­laat saavat itse valita, huonon palve­lun tai pitkien jono­tusai­ko­jen palve­lun­tar­joa­jat karsiu­tu­vat pois. Kilpai­lun jalos­tava vaiku­tus laskee myös tervey­den­huol­lon kustan­nuk­sia. Kun valin­nan­va­paus järjes­te­tään oikein, on mahdol­li­suus sekä tervey­se­ro­jen pienen­ty­mi­seen, että kustan­nus­ta­son laskuun. Tasa-arvoi­sem­piin, tehok­kaam­piin ja ihmis­läh­töi­sem­piin palve­lui­hin. Sitä Kokoo­mus haluaa.

Sote- ja maakun­ta­uu­dis­tus muut­taa tule­vai­suu­den kuntaa ja sen tehtä­viä. Maakun­tien ydin­teh­tä­väksi tulee sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mi­nen, jolloin iso osa kunta­ta­lou­desta siir­tyy maakun­tiin. Jäljelle jäävä kunta on useassa yhtey­dessä jo ristitty elin­voima- ja sivis­tys­kun­naksi.

Parhaan mahdol­li­sen elin­voi­ma­kun­nan luomi­seksi meidän polii­tik­ko­jen tulee antaa myös keinot sen toteut­ta­mi­seen. Tule­vai­suu­den kunnalle tulisi sivis­tys­po­li­tii­kan lisäksi antaa avai­met työl­li­syys- ja elin­kei­no­po­li­tii­kan teke­mi­seen.

Kokoo­muk­sen mielestä tule­vai­suu­den kunnan tehtä­väksi sopisi TE-palve­lui­den tuot­ta­mi­nen. Tällä hetkellä TE-palve­luissa valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä. Kunnilla on käytän­nössä parhaat keinot työl­li­syys­po­li­tii­kan hoita­mi­seksi, aina koulu­tuk­sesta yritys­ten elin­voi­maan. Siksi olisi luon­te­vaa, että myös vastuu työl­li­syy­den hoita­mi­sesta annet­tai­siin kunnille.

Työl­li­syy­den hoita­mi­sessa keskeistä on muis­taa tavoite: työpai­kan saami­nen. Digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suu­det on hyödyn­net­tävä TE-palve­luissa parem­min. Myös yksi­tyi­sestä työn­vä­li­tyk­sestä on paljon opit­ta­vaa. Yksi­tyi­sen sekto­rin tuot­ta­maa työn­vä­li­tystä osana julkista palve­lua ei pidä myös­kään sulkea ulos.

Hyvät ystä­vät,

Minä haluan raken­taa reilua yhteis­kun­taa. Sellai­sessa yhteis­kun­nassa aivan jokai­sesta väli­te­tään ja yhteis­kunta koetaan oikeu­den­mu­kai­seksi.

Kokoo­muk­sen on jatkossa pystyt­tävä katso­maan yhteis­kun­taa entistä laajem­masta näkö­kul­masta. Teke­mämme poli­tii­kan tulee kestää tarkas­te­lua siten, että se tuntuu reilulta aivan jokai­selle suoma­lai­selle. Se tarkoit­taa niin yhteis­kun­nan ulko­puo­lelle pudon­nutta nuorta, liikun­ta­ra­joit­teista eläke­läistä, keski­tu­loista palkan­saa­jaa kuin suoma­laista perhey­rit­tä­jää­kin.

Tällä hetkellä Suomessa yhä pienempi työs­sä­käy­vien joukko joutuu kanta­maan yhä raskaam­man vastuun hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan yllä­pi­dosta. Samaan aikaan työelämä ja yhteis­kunta ovat muut­tu­neet epävar­mem­maksi. Enti­siä koko uran työsuh­teita ei enää ole. Työ on nopea­tem­poi­suu­den vuoksi muut­tu­nut eri tavalla kuor­mit­ta­vaksi.

Tarvit­semme työtä pitääk­semme kiinni välit­tä­mi­sen lupauk­sesta. Välit­tä­mi­sen lupaus on koko suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kivi. Se tarkoit­taa turva­verk­koa, jonka välistä yksi­kään ei tipu, vaan ponnah­taa takai­sin ylös.

Siksi meidän on huoleh­dit­tava siitä, että tässä maassa työn teke­mi­nen kannat­taa. Että se on kannat­ta­vaa keski­tu­loi­sissa perheissä, joissa lapset ovat päivä­koti-ikäi­siä. Että työstä jää myös pienellä palkalla riit­tä­västi käteen. Ja että työt­tö­män on kannus­tava hakea uutta työtä.

Pide­tään siis mielessä, että kaik­kein tärkein asia, joita työpaik­ko­jen lisää­mi­sellä tavoi­tel­laan, on välit­tä­vän ja oikeu­den­mu­kai­sen yhteis­kun­nan turvaa­mi­nen ja kehit­tä­mi­nen. Työ on väli­nearvo, hyvä yhteis­kunta itsei­sarvo.

Näillä sanoin, totean Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sen avatuksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa