Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopran puhe kesäkokouksessa 26.8.2025
Julkaistu:
Haluan aivan ensimmäisenä pysähtyä hetkeen, joka järkytti ja kosketti syvästi. Viime viikolla saimme kuulla musertavan suru-uutisen arvostetun kollegamme, kansanedustaja Eemeli Peltosen kuolemasta. Haluan koko kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta välittää lämpimän osanoton hänen puolisolleen ja läheisilleen. Toivotamme voimaa SDP:n eduskuntaryhmälle ja kaikille, joita asia koskettaa.
Pyydän, että nousemme kunnioittamaan Eemeliä hiljaisella hetkellä.
Politiikka on usein kovaa, mutta se ei saa tehdä meistä kovia. Eemelin kuolema muistuttaa meitä kipeällä tavalla siitä, että emme aina voi tietää, millaista taakkaa toinen kantaa. Siksi meidän velvollisuutemme on kohdata toisemme ennen kaikkea ihmisinä.
Empatia ja myötätunto eivät tee politiikasta heikompaa, vaan vahvempaa. Ne eivät tee yhteiskunnasta haurasta, vaan kestävämmän. Pidetään huolta toisistamme.
Politiikka kuitenkin jatkuu ja meidän tehtävämme on käydä rehellistä ja toisiamme kunnioittavaa keskustelua myös niistä asioista, joista olemme eri mieltä.
Kokoomuksen linja on ja on aina ollut, että työn tulee kannattaa aina. Kokoomusjohtoinen hallitus toteuttaakin historiallisen suuren työn verotuksen kevennyksen, joka hyödyttää jokaista palkansaajaa.
Työn hedelmät kuuluvat ensisijaisesti työntekijälle itselleen, eivät valtiolle. Työn verotuksen keventäminen on yksi konkreettinen keino varmistaa, että jokaisen suomalaisen on palkkatasosta ja ammatista riippumatta kannattavaa tehdä Suomessa työtä.
Me kevennämme pieni- ja keskituloisten verotusta yli miljardilla eurolla tämän hallituskauden aikana. Keskituloisen, kaksilapsisen perheen verotus kevenee jopa 1 500 eurolla vuodessa. Kyse ei ole vain ostovoiman vahvistamisesta, vaan työnteon kannusteiden parantamisesta pitkällä aikavälillä.
Vasemmisto-oppositio yrittää luoda valheellista kuvaa, että veronkevennyksiä kohdennetaan vain rikkaille, mutta totuus on, että yksikään palkansaaja ei jää veronkevennysten ulkopuolelle. Kun työn verotusta kevennetään näin laajasti, voittavat perheet, yrittäjät ja koko kansantalous. Tämä on työnteon kunnianpalautus.
Ei muistu heti mieleen, milloin oppositiopuolueet olisivat vastaavalla tavalla panostaneet Suomen tulevaisuuteen keventämällä palkansaajien verotusta ja kohentamalla perheiden ostovoimaa. Teot ovat kauneinta puhetta.
On varmasti totta, että näennäisesti helpompi tie Suomen julkisen talouden synkkien madonlukujen paikkaamiseksi olisi vain nostaa veroja ja kurittaa lisää niitä, jotka jo tekevät töitä. Tämän tien vasemmisto-oppositio valitsisi.
Mutta hyvät kuulijat, kysyn teiltä: Onko se reilua?
Onko se reilua, että työnteon merkitys rapautetaan maassa, joka on vaarallisesti ylivelkaantunut ja elää jatkuvasti yli menojensa?
Onko se reilua, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien hoiva ja turva rakennetaan huterasti velkarahan varaan?
Onko se reilua, että yhä suurempi osa ihmisen palkasta katoaa vasemmistorälssin menokuiluun, että ihmisiä ajetaan tukiriippuvuuteen ja että muita työllistävät yrittäjät nähdään aina maksuautomaattina?
Meille kokoomuksessa se on selvää: ei ole.
Ei ole reilua, että ikääntyvät eivät voi olla varmoja saamastaan hoidosta. Että vanhemmat kantavat pelkoa lastensa tulevaisuudesta, ja että sairaat joutuvat odottamaan hoitoa, koska vaikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä tai niitä tehdään vastuuttomasti velaksi.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei puolusteta jakamalla rahaa, jota ei ole. Hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan tekemällä rohkeita uudistuksia, jotka kannustavat työntekoon, yrittämiseen ja vastuunkantoon.
Syntymättä jääneitä verotuloja ei voi jakaa. Ja se on fakta, jonka soisi muistettavan myös vasemmalla. Ilman työtä ei synny tuloja, ja ilman tuloja ei synny maailman parasta koulutusta, turvaa ja hoivaa, tai tukea, jota meistä jokainen varmasti jossain vaiheessa elämäänsä tarvitsee.
Olemme sopeuttaneet valtion ylisuuria menoja kymmenellä miljardilla ja työmme jatkuu syksyn budjettiriihessä. Myös tulevien hallitusten on jatkettava sopeutuksia. Sitä yksikään vastuullinen poliitikko ei voi juosta karkuun.
Meidän on sopeutettava siksi, että talous saadaan kuntoon ja meillä olisi varaa pitää huolta heistä, jotka huolenpitoa tarvitsevat. Vaikeatkin sopeutukset kannattaa tehdä nyt, jotta tulevaisuudessa ei tarvitsisi leikata vielä kipeämmin.
Jokainen säästöpäätös, jonka teemme nyt, tehdään siksi, että meidän jälkeemme jäisi muutakin kuin velkaa ja rapistuva hyvinvointiyhteiskunta.
Ihmisten tehtävä ei ole elää valtiota, verojen maksamista tai valtiovarainministeriön madonlukuja varten. Päinvastoin: yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa se, että jokainen suomalainen voi rakentaa oman elämänsä turvalliselle pohjalle, tehdä työtä, kasvattaa perhettä, ja toteuttaa unelmiaan sekä elää rauhassa ja turvassa.
SDP on ratsastanut gallupkärjissä kertomalla, että kaiken voi tehdä reilummin. He eivät kuitenkaan suostu kertomaan, että miten tämä tehdään ja kuka sen lopulta maksaa.
Vaarallinen velkaantuminen on nimittäin myrkkyä juuri heille, joita he väittävät puolustavansa: ikääntyville, lapsille, sairaille ja kaikista heikoimmassa asemassa oleville. Jokainen euro, jonka lainaamme tänään, on pois heidän turvastaan huomenna.
Tämän takia velkajarru on välttämätön.
Velkajarru loisi selkeät pelisäännöt, joiden mukaan jokainen hallitus puolueista riippumatta sitoutuu pitämään Suomen valtionvelan hallinnassa, yli vaalikausien. Jos lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, on oltava valmis kertomaan, mistä ja keneltä rahat näihin lupauksiin otetaan.
Orpon hallitus on kutsunut kaikki puolueet yhteiseen parlamentaariseen työhön hakemaan sitoutumista siihen, että Suomen velkaantuminen pidetään jatkossakin kurissa.
Olikin käsittämätöntä kuulla, kuinka SDP:n Lindtman ja Tuppurainen torjuivat velkajarrun niille sijoilleen. He puhuvat tulevaisuuden luottamuksesta, mutta kuka voi luottaa huomiseen, jos poliitikot eivät uskalla edes luvata, että valtio elää varojensa rajoissa?
Velkajarru ei ole kahle, se on turvavyö. Ja vain vastuuttomin poliitikko väittäisi, että on parempi painaa kaasua velkakiihdytyksessä ilman turvavyötä kohti seuraavaa kriisiä.
SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen ilmoitti viime viikolla vastustavansa pääministeri Orpon esittämän velkajarrun säätämistä, kannattavansa lisävelanottoa ja hallituksen alijäämää pienentävien sopeutustoimien perumista. Siinäkö paljastettiin Lindtmanin peittelemä SDP:n talousresepti kaikessa karmeudessaan?
Pidän näitä puheita tässä maailmanajassa vastuuttomuuden huippuna. Kysymys on myös turvallisuudesta, sillä hoitamalla taloutta vastuullisesti vahvistamme myös Suomen kykyä kohdata mahdollisia kriisejä.
Vetoan vielä julkisesti, että kaikki vastuulliset eduskuntapuolueet sitoutuisivat tähän työhön. Velkajarru ei ole vain tämän hallituksen hanke, vaan koko Suomen etua turvaava ratkaisu.
Kuuntelin Lindtmanin kotikaupungissani Lappeenrannassa pitämää kesäkokouspuhetta. Se oli yhtä tuomiopäivän julistusta. Sosialidemokraattien suurin pelko tuntuu olevan, että Suomen talous kääntyykin kasvuun.
SDP:lle on mahdoton myöntää, että vastuulliset päätökset, työn ja yrittämisen tukeminen sekä rohkeat rakenteelliset uudistukset todella kantavat hedelmää.
Suomen taloudessa tapahtuu nyt jatkuvasti hyviä asioita, jotka ennakoivat valoisaa käännettä koko maalle. Näistä positiivisista uutisista oppositio vaikenee, koska ne syövät pohjan pois heidän kritiikiltään.
Talous lähti kasvuun jo viime vuonna ja kasvun ennustetaan vauhdittuvan edelleen, ihmisten ostovoima vahvistuu jatkuvasti, tilauksia kertyy teollisuudessa ja palveluissa, kuluttajien luottamus on korkeimmillaan sitten Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja työllisyyden kasvuun on odotettavissa käänne, kun uusien työpaikkojen mahdollisuudet kasvavat koko ajan.
Työllisyyden kasvu edellyttää talouden kasvua ja talouden kasvun vaikutukset näkyvät aina viiveellä työllisyyskehityksessä. Voin vakuuttaa, että kokoomus tulee kääntämään jokaisen kiven työllisyyden vahvistamiseksi tässä erittäin haastavassa maailmanajassa.
Samalla kun rakennamme Suomelle uutta lukua, meidän on puolustettava ihmisten oikeutta elää turvallisesti ja rauhassa myös muualla maailmassa.
Siviilien tilanne Gazassa on yksiselitteisesti kohtuuton ja kestämätön. Pysyvä aselepo on saatava välittömästi ja sodan kärsimysten on loputtava. Israelin on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja lopetettava nälän aseistaminen siviilejä vastaan. Hamasin on luovutettava panttivangit. Muuta tietä ulos tästä tilanteesta ei ole.
Kestäviä ratkaisuja, jotka turvaavat sekä israelilaisten että palestiinalaisten oikeudet ja turvallisuuden, voidaan saavuttaa vain diplomatian ja poliittisten prosessien kautta. Suomella on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa yksin Israelin toimiin. Siksi ratkaisuja on haettava yhdessä EU- ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa.
Pienikin maa voi kantaa vastuuta, mutta suurten hartioiden ja yhteisten ponnistusten kautta vaikutus on aina suurempaa. Suomi ei ole koskaan ollut, eikä se ole jatkossakaan passiivinen sivustakatsoja, vaan aktiivinen rauhanrakentaja.
Tätä työtä olemme saaneet ylpeänä seurata, kun Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb on nostanut Suomen taitavalla työllään maailman suurten pöytiin.
Me Suomessa tiedämme, että Venäjä ei halua rauhaa, vaan sota on samanlainen työkalu kuin mikä tahansa muu diplomatian keino Venäjän laajentumispäämäärien tavoittelussa.
Rauha voi olla kestävä, pysyvä ja oikeudenmukainen vain, jos Ukrainan vastavoima Venäjälle on riittävä. Olemme sanoneet, että olemme tukena niin kauan kuin sitä tarvitaan. Nyt lupausta on lunastettava. Rauhasta ei tule neuvotella ohi Ukrainan.
Venäjä on ajettava yhä ahtaammalle ja tuen Ukrainalle on oltava nyt entistä vahvempaa ja yhtenäisempää. Länsimaiset demokratiat ovat paljon vartijoita – me emme saa antaa tuumaakaan jalansijaa vihaa ja vallanhimoa polttoaineenaan käyttäville diktaattoreille, jotka viis veisaavat ihmishengistä tai rauhasta.
Politiikassa ei ole kyse vain numeroista tai budjettiriihen luvuista. Kyse on ihmisten arjesta ja elämästä. Vahva talous ei ole meille itseisarvo. Se on väline, jolla rakennamme Suomea, jossa on vapauksia, mahdollisuuksia, sivistystä ja hyvinvointia. Suomea, jossa heikoimmista pidetään aina huolta.
Nämä asiat eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Ne syntyvät siitä, että ihmiset tekevät töitä, uskaltavat yrittää ja antavat näin oman panoksensa yhteisen hyvän eteen. Tämän mahdollistamiseksi me teemme kaiken voitavamme.
Siksi jokainen päätös, jonka teemme, on myös lupaus siitä, että kun talous saadaan kuntoon, meillä on myös tulevaisuudessa varaa auttaa heitä, jotka tarvitsevat apua.
Vain harvat ulkopuoliset tekijät ovat olleet tämän hallituskauden aikana puolellamme. Olemme pieni viennistä elävä maa täällä kylmän Pohjolan perällä. Olemme yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista, jossa työikäisten määrä vähenee vuosi vuodelta.
Itärajan toisella puolella uhkaava ja aggressiivinen Venäjä. Turbulenttinen maailmantalous, jonka yllä on liehunut kauppasodan uhka.
Mutta juuri siksi teemme nyt kaiken sen, mikä on omissa käsissämme, jotta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole tulevaisuudessa vain kaunista puhetta.
Kun historiaa aikanaan kirjoitetaan, arvostellaan varmasti tätäkin hallitusta. Mutta yksi asia on varmaa: me emme jääneet odottamaan parempia aikoja, vaan tartuimme toimeen.
Kiitos.
