Evästeasetukset

Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.

Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopran puhe kesäkokouksessa 26.8.2025

Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Jukka Kopran puhe kesä­ko­kouk­sessa 26.8.2025

Julkaistu:


 
Haluan aivan ensim­mäi­senä pysäh­tyä hetkeen, joka järkytti ja kosketti syvästi. Viime viikolla saimme kuulla muser­ta­van suru-uuti­sen arvos­te­tun kolle­gamme, kansan­edus­taja Eemeli Pelto­sen kuole­masta. Haluan koko kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puolesta välit­tää lämpi­män osan­o­ton hänen puoli­sol­leen ja lähei­sil­leen. Toivo­tamme voimaa SDP:n edus­kun­ta­ryh­mälle ja kaikille, joita asia kosket­taa.

Pyydän, että nousemme kunnioit­ta­maan Eeme­liä hiljai­sella hetkellä.  


 
Poli­tiikka on usein kovaa, mutta se ei saa tehdä meistä kovia. Eeme­lin kuolema muis­tut­taa meitä kipeällä tavalla siitä, että emme aina voi tietää, millaista taak­kaa toinen kantaa. Siksi meidän velvol­li­suu­temme on kohdata toisemme ennen kaik­kea ihmi­sinä.  
 
Empa­tia ja myötä­tunto eivät tee poli­tii­kasta heikom­paa, vaan vahvem­paa. Ne eivät tee yhteis­kun­nasta haurasta, vaan kestä­väm­män. Pide­tään huolta toisis­tamme. 
 
Poli­tiikka kuiten­kin jatkuu ja meidän tehtä­vämme on käydä rehel­listä ja toisiamme kunnioit­ta­vaa keskus­te­lua myös niistä asioista, joista olemme eri mieltä. 
 
Kokoo­muk­sen linja on ja on aina ollut, että työn tulee kannat­taa aina. Kokoo­mus­joh­toi­nen halli­tus toteut­taa­kin histo­rial­li­sen suuren työn vero­tuk­sen keven­nyk­sen, joka hyödyt­tää jokaista palkan­saa­jaa.  
 
Työn hedel­mät kuulu­vat ensi­si­jai­sesti työn­te­ki­jälle itsel­leen, eivät valtiolle. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen on yksi konkreet­ti­nen keino varmis­taa, että jokai­sen suoma­lai­sen on palk­ka­ta­sosta ja amma­tista riip­pu­matta kannat­ta­vaa tehdä Suomessa työtä.
 
Me keven­nämme pieni- ja keski­tu­lois­ten vero­tusta yli miljar­dilla eurolla tämän halli­tus­kau­den aikana. Keski­tu­loi­sen, kaksi­lap­si­sen perheen vero­tus keve­nee jopa 1 500 eurolla vuodessa. Kyse ei ole vain osto­voi­man vahvis­ta­mi­sesta, vaan työn­teon kannus­tei­den paran­ta­mi­sesta pitkällä aika­vä­lillä. 
 
Vasem­misto-oppo­si­tio yrit­tää luoda valheel­lista kuvaa, että veron­ke­ven­nyk­siä kohden­ne­taan vain rikkaille, mutta totuus on, että yksi­kään palkan­saaja ei jää veron­ke­ven­nys­ten ulko­puo­lelle. Kun työn vero­tusta keven­ne­tään näin laajasti, voit­ta­vat perheet, yrit­tä­jät ja koko kansan­ta­lous. Tämä on työn­teon kunnian­pa­lau­tus.  
 
Ei muistu heti mieleen, milloin oppo­si­tio­puo­lu­eet olisi­vat vastaa­valla tavalla panos­ta­neet Suomen tule­vai­suu­teen keven­tä­mällä palkan­saa­jien vero­tusta ja kohen­ta­malla perhei­den osto­voi­maa. Teot ovat kauneinta puhetta.
 
On varmasti totta, että näen­näi­sesti helpompi tie Suomen julki­sen talou­den synk­kien madon­lu­ku­jen paik­kaa­mi­seksi olisi vain nostaa veroja ja kurit­taa lisää niitä, jotka jo teke­vät töitä. Tämän tien vasem­misto-oppo­si­tio valit­sisi.  
 
Mutta hyvät kuuli­jat, kysyn teiltä: Onko se reilua?

Onko se reilua, että työn­teon merki­tys rapau­te­taan maassa, joka on vaaral­li­sesti ylivel­kaan­tu­nut ja elää jatku­vasti yli meno­jensa?

Onko se reilua, että yhteis­kun­nan heikoim­massa asemassa olevien hoiva ja turva raken­ne­taan hute­rasti velka­ra­han varaan?
 
Onko se reilua, että yhä suurempi osa ihmi­sen palkasta katoaa vasem­mis­to­räls­sin meno­kui­luun, että ihmi­siä ajetaan tuki­riip­pu­vuu­teen ja että muita työl­lis­tä­vät yrit­tä­jät nähdään aina maksuau­to­maat­tina?
 
Meille kokoo­muk­sessa se on selvää: ei ole.  

Ei ole reilua, että ikään­ty­vät eivät voi olla varmoja saamas­taan hoidosta. Että vanhem­mat kanta­vat pelkoa lastensa tule­vai­suu­desta, ja että sairaat joutu­vat odot­ta­maan hoitoa, koska vaikeita päätök­siä ei uskal­leta tehdä tai niitä tehdään vastuut­to­masti velaksi.
 
Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ei puolus­teta jaka­malla rahaa, jota ei ole. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa puolus­te­taan teke­mällä rohkeita uudis­tuk­sia, jotka kannus­ta­vat työn­te­koon, yrit­tä­mi­seen ja vastuun­kan­toon.
 
Synty­mättä jääneitä vero­tu­loja ei voi jakaa. Ja se on fakta, jonka soisi muis­tet­ta­van myös vasem­malla. Ilman työtä ei synny tuloja, ja ilman tuloja ei synny maail­man parasta koulu­tusta, turvaa ja hoivaa, tai tukea, jota meistä jokai­nen varmasti jossain vaiheessa elämäänsä tarvit­see. 
 
Olemme sopeut­ta­neet valtion ylisuu­ria menoja kymme­nellä miljar­dilla ja työmme jatkuu syksyn budjet­ti­rii­hessä. Myös tule­vien halli­tus­ten on jatket­tava sopeu­tuk­sia. Sitä yksi­kään vastuul­li­nen polii­tikko ei voi juosta karkuun.  
 
Meidän on sopeu­tet­tava siksi, että talous saadaan kuntoon ja meillä olisi varaa pitää huolta heistä, jotka huolen­pi­toa tarvit­se­vat. Vaikeat­kin sopeu­tuk­set kannat­taa tehdä nyt, jotta tule­vai­suu­dessa ei tarvit­sisi leikata vielä kipeäm­min.

Jokai­nen sääs­tö­pää­tös, jonka teemme nyt, tehdään siksi, että meidän jälkeemme jäisi muuta­kin kuin velkaa ja rapis­tuva hyvin­voin­tiyh­teis­kunta. 
 
Ihmis­ten tehtävä ei ole elää valtiota, vero­jen maksa­mista tai valtio­va­rain­mi­nis­te­riön madon­lu­kuja varten. Päin­vas­toin: yhteis­kun­nan tehtävä on mahdol­lis­taa se, että jokai­nen suoma­lai­nen voi raken­taa oman elämänsä turval­li­selle pohjalle, tehdä työtä, kasvat­taa perhettä, ja toteut­taa unel­mi­aan sekä elää rauhassa ja turvassa.  
 
SDP on ratsas­ta­nut gallup­kär­jissä kerto­malla, että kaiken voi tehdä reilum­min. He eivät kuiten­kaan suostu kerto­maan, että miten tämä tehdään ja kuka sen lopulta maksaa. 
 
Vaaral­li­nen velkaan­tu­mi­nen on nimit­täin myrk­kyä juuri heille, joita he väit­tä­vät puolus­ta­vansa: ikään­ty­ville, lapsille, sairaille ja kaikista heikoim­massa asemassa oleville. Jokai­nen euro, jonka lainaamme tänään, on pois heidän turvas­taan huomenna.
 
Tämän takia velka­jarru on vält­tä­mä­tön.

Velka­jarru loisi selkeät peli­sään­nöt, joiden mukaan jokai­nen halli­tus puolueista riip­pu­matta sitou­tuu pitä­mään Suomen valtion­ve­lan hallin­nassa, yli vaali­kausien. Jos lupaa yhdek­sän hyvää ja kymme­nen kaunista, on oltava valmis kerto­maan, mistä ja keneltä rahat näihin lupauk­siin otetaan.

Orpon halli­tus on kutsu­nut kaikki puolu­eet yhtei­seen parla­men­taa­ri­seen työhön hake­maan sitou­tu­mista siihen, että Suomen velkaan­tu­mi­nen pide­tään jatkos­sa­kin kurissa.
 
Olikin käsit­tä­mä­töntä kuulla, kuinka SDP:n Lindt­man ja Tuppu­rai­nen torjui­vat velka­jar­run niille sijoil­leen. He puhu­vat tule­vai­suu­den luot­ta­muk­sesta, mutta kuka voi luot­taa huomi­seen, jos polii­ti­kot eivät uskalla edes luvata, että valtio elää varo­jensa rajoissa?

Velka­jarru ei ole kahle, se on turva­vyö. Ja vain vastuut­to­min polii­tikko väit­täisi, että on parempi painaa kaasua velka­kiih­dy­tyk­sessä ilman turva­vyötä kohti seuraa­vaa krii­siä.

SDP:n vara­pu­heen­joh­taja Matias Mäky­nen ilmoitti viime viikolla vastus­ta­vansa päämi­nis­teri Orpon esit­tä­män velka­jar­run säätä­mistä, kannat­ta­vansa lisä­ve­lan­ot­toa ja halli­tuk­sen alijää­mää pienen­tä­vien sopeu­tus­toi­mien peru­mista. Siinäkö paljas­tet­tiin Lindt­ma­nin peit­te­lemä SDP:n talous­re­septi kaikessa karmeu­des­saan?
 
Pidän näitä puheita tässä maail­ma­na­jassa vastuut­to­muu­den huip­puna. Kysy­mys on myös turval­li­suu­desta, sillä hoita­malla taloutta vastuul­li­sesti vahvis­tamme myös Suomen kykyä kohdata mahdol­li­sia krii­sejä.
 
Vetoan vielä julki­sesti, että kaikki vastuul­li­set edus­kun­ta­puo­lu­eet sitou­tui­si­vat tähän työhön. Velka­jarru ei ole vain tämän halli­tuk­sen hanke, vaan koko Suomen etua turvaava ratkaisu.
 
Kuun­te­lin Lindt­ma­nin koti­kau­pun­gis­sani Lappeen­ran­nassa pitä­mää kesä­ko­kous­pu­hetta. Se oli yhtä tuomio­päi­vän julis­tusta. Sosia­li­de­mo­kraat­tien suurin pelko tuntuu olevan, että Suomen talous kään­tyy­kin kasvuun.
 
SDP:lle on mahdo­ton myön­tää, että vastuul­li­set päätök­set, työn ja yrit­tä­mi­sen tuke­mi­nen sekä rohkeat raken­teel­li­set uudis­tuk­set todella kanta­vat hedel­mää.
 
Suomen talou­dessa tapah­tuu nyt jatku­vasti hyviä asioita, jotka enna­koi­vat valoi­saa kään­nettä koko maalle. Näistä posi­tii­vi­sista uuti­sista oppo­si­tio vaike­nee, koska ne syövät pohjan pois heidän kritii­kil­tään.

Talous lähti kasvuun jo viime vuonna ja kasvun ennus­te­taan vauh­dit­tu­van edel­leen, ihmis­ten osto­voima vahvis­tuu jatku­vasti, tilauk­sia kertyy teol­li­suu­dessa ja palve­luissa, kulut­ta­jien luot­ta­mus on korkeim­mil­laan sitten Venä­jän hyökät­tyä Ukrai­naan ja työl­li­syy­den kasvuun on odotet­ta­vissa käänne, kun uusien työpaik­ko­jen mahdol­li­suu­det kasva­vat koko ajan. 
 
Työl­li­syy­den kasvu edel­lyt­tää talou­den kasvua ja talou­den kasvun vaiku­tuk­set näky­vät aina viiveellä työl­li­syys­ke­hi­tyk­sessä. Voin vakuut­taa, että kokoo­mus tulee kään­tä­mään jokai­sen kiven työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­seksi tässä erit­täin haas­ta­vassa maail­ma­na­jassa.  
 
Samalla kun raken­namme Suomelle uutta lukua, meidän on puolus­tet­tava ihmis­ten oikeutta elää turval­li­sesti ja rauhassa myös muualla maail­massa.  
 
Sivii­lien tilanne Gazassa on yksi­se­lit­tei­sesti kohtuu­ton ja kestä­mä­tön. Pysyvä aselepo on saatava välit­tö­mästi ja sodan kärsi­mys­ten on loput­tava. Israe­lin on nouda­tet­tava kansain­vä­listä oikeutta ja lope­tet­tava nälän aseis­ta­mi­nen sivii­lejä vastaan. Hama­sin on luovu­tet­tava pant­ti­van­git. Muuta tietä ulos tästä tilan­teesta ei ole.  
 
Kestä­viä ratkai­suja, jotka turvaa­vat sekä israe­li­lais­ten että pales­tii­na­lais­ten oikeu­det ja turval­li­suu­den, voidaan saavut­taa vain diplo­ma­tian ja poliit­tis­ten proses­sien kautta. Suomella on rajal­li­set mahdol­li­suu­det vaikut­taa yksin Israe­lin toimiin. Siksi ratkai­suja on haet­tava yhdessä EU- ja kansain­vä­lis­ten kump­pa­nei­den kanssa.  
 
Pieni­kin maa voi kantaa vastuuta, mutta suur­ten hartioi­den ja yhteis­ten ponnis­tus­ten kautta vaiku­tus on aina suurem­paa. Suomi ei ole koskaan ollut, eikä se ole jatkos­sa­kaan passii­vi­nen sivus­ta­kat­soja, vaan aktii­vi­nen rauhan­ra­ken­taja.  
 
Tätä työtä olemme saaneet ylpeänä seurata, kun Suomen tasa­val­lan presi­dentti Alexan­der Stubb on nosta­nut Suomen taita­valla työl­lään maail­man suur­ten pöytiin.   
 
Me Suomessa tiedämme, että Venäjä ei halua rauhaa, vaan sota on saman­lai­nen työkalu kuin mikä tahansa muu diplo­ma­tian keino Venä­jän laajen­tu­mis­pää­mää­rien tavoit­te­lussa.
 
Rauha voi olla kestävä, pysyvä ja oikeu­den­mu­kai­nen vain, jos Ukrai­nan vasta­voima Venä­jälle on riit­tävä. Olemme sano­neet, että olemme tukena niin kauan kuin sitä tarvi­taan. Nyt lupausta on lunas­tet­tava. Rauhasta ei tule neuvo­tella ohi Ukrai­nan.   
 
Venäjä on ajet­tava yhä ahtaam­malle ja tuen Ukrai­nalle on oltava nyt entistä vahvem­paa ja yhte­näi­sem­pää. Länsi­mai­set demo­kra­tiat ovat paljon varti­joita – me emme saa antaa tuumaa­kaan jalan­si­jaa vihaa ja vallan­hi­moa polt­toai­nee­naan käyt­tä­ville diktaat­to­reille, jotka viis veisaa­vat ihmis­hen­gistä tai rauhasta.

Poli­tii­kassa ei ole kyse vain nume­roista tai budjet­ti­rii­hen luvuista. Kyse on ihmis­ten arjesta ja elämästä. Vahva talous ei ole meille itsei­sarvo. Se on väline, jolla raken­namme Suomea, jossa on vapauk­sia, mahdol­li­suuk­sia, sivis­tystä ja hyvin­voin­tia. Suomea, jossa heikoim­mista pide­tään aina huolta.

Nämä asiat eivät kuiten­kaan synny tyhjästä. Ne synty­vät siitä, että ihmi­set teke­vät töitä, uskal­ta­vat yrit­tää ja anta­vat näin oman panok­sensa yhtei­sen hyvän eteen. Tämän mahdol­lis­ta­mi­seksi me teemme kaiken voita­vamme.

Siksi jokai­nen päätös, jonka teemme, on myös lupaus siitä, että kun talous saadaan kuntoon, meillä on myös tule­vai­suu­dessa varaa auttaa heitä, jotka tarvit­se­vat apua.
 
Vain harvat ulko­puo­li­set teki­jät ovat olleet tämän halli­tus­kau­den aikana puolel­lamme. Olemme pieni vien­nistä elävä maa täällä kylmän Pohjo­lan perällä. Olemme yksi Euroo­pan nopeim­min ikään­ty­vistä maista, jossa työi­käis­ten määrä vähe­nee vuosi vuodelta.

Itära­jan toisella puolella uhkaava ja aggres­sii­vi­nen Venäjä. Turbu­lent­ti­nen maail­man­ta­lous, jonka yllä on liehu­nut kaup­pa­so­dan uhka. 
 
Mutta juuri siksi teemme nyt kaiken sen, mikä on omissa käsis­sämme, jotta suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei ole tule­vai­suu­dessa vain kaunista puhetta.  

Kun histo­riaa aika­naan kirjoi­te­taan, arvos­tel­laan varmasti tätä­kin halli­tusta. Mutta yksi asia on varmaa: me emme jääneet odot­ta­maan parem­pia aikoja, vaan tartuimme toimeen.
 
Kiitos. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.10.2025

Paikka auki: Haemme poliit­tista suun­nit­te­li­jaa

Haemme puolue­toi­mis­tol­lemme poliit­tista suunnittelijaa/​analyytikkoa. Tehtä­vässä pääset vaikut­ta­maan Kokoo­muk­sen suun­taan ja suoma­lai­sen poli­tii­kan kehi­tyk­seen. Työsuhde on tois­tai­seksi voimassa oleva. Poliit­ti­sena suun­nit­te­li­jana

9.10.2025

Oskari Nivala kokoo­muk­sen vies­tin­tä­pääl­li­köksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on nimit­tä­nyt Oskari Niva­lan kokoo­muk­sen vies­tin­tä­pääl­li­köksi. Nivala toimii tällä hetkellä peli­ke­hi­tys­yh­tiö Rovion PR-pääl­lik­könä. Koulu­tuk­sel­taan hän on valtio­tie­tei­den mais­teri Helsin­gin

9.10.2025

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus valitsi uusia toimin­nan­joh­ta­jia 

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on 9.10. pide­tyssä kokouk­ses­saan tehnyt nimi­tyk­siä piirien toimin­nan­joh­ta­jiksi. Uudet toimin­nan­joh­ta­jat nimi­tet­tiin Helsin­gin ja Pirkan­maan piirei­hin.  Helsin­gin kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi

Skip to content