Anna-Kaisa Ikonen: Miksi maakuntaveron valmistelu jatkuu edelleen?
Julkaistu:
Maakuntavero nousee korkkina pintaan lähes jokaisessa aluevaalikeskustelussa. Maakuntaverossa on kyse siitä, annetaanko perustettaville hyvinvointialueille oma verotusoikeus valtion ja kuntien lisäksi. Selkeimmän kannan uuteen veroon on ottanut kokoomus. Me emme halua, että Suomen kokonaisveroaste tai varsinkaan suomalaisen työn verotus kiristyy.
SDP:n ja Keskustan kannoista äänestäjän on varsin hankala ottaa selvää. Kummankaan puolueen ohjelmissa veroa ei tyrmätä. Keskusta hyväksyy sen, jos hyvinvointialueista tehdään laajan tehtäväkentän maakuntia. SDP pitää ohjelmassaan maakuntaveroa toteuttamiskelpoisena mallina, mutta ei halua, että kokonaisveroaste kiristyy. Vaalitenteissä niin puoluejohtaja Saarikko kuin Marin vakuuttelevat, ettei vero tällä vuosikymmenellä tule etenemään.
Sopii kysyä, miksi valtiovarainministeriössä on tänäkin päivänä käynnissä valmistelu hyvinvointialueiden tehtävien lisäämiseksi, niiden nimen muuttamisesta maakunniksi ja verotusoikeuden myöntämiseksi alkaen vuodesta 2026? Massiiviseen valmistelutyöhön on valjastettu ministeriön parhaat voimat. Näinkö toimii hallitus, joka vastustaa maakuntaveroa?
Vaalitenttien puheen ja teot hallituksessa ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.
Emme tarvitse työn verotuksen kiristysautomaattia
Kokoomuksen kanta maakuntaveroon on selvä. Näin pienessä maassa emme tarvitse kolmea verotuksen tasoa. Siksi veron valmistelu on pitää lopettaa. Syitä on useita.
Ensinnäkin maakuntaveron keskeisin ongelma on se, että se kiristäisi entisestään sekä Suomen kokonaisveroastetta että erityisesti työn verotusta. Useiden asiantuntijoiden ja myös parlamentaarisen maakuntaverokomitean mukaan liian korkea ansiotuloverotus on jo tällä hetkellä Suomen verojärjestelmän suurin ongelma.
Alati kallistuvien hoitojen sekä ikääntyvän väestömme vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nopeimmin kasvava julkisten menojen kohde. Maakuntavero kytkisi työn verotuksen entistä vahvemmin nimenomaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen. Sote-menojen kasvaessa maakuntaverosta tulisi työn verotuksen kiristysautomaatti.
Toisekseen maakuntavero kärjistäisi entisestään verorasituksen eriytymistä eri puolella Suomea. Niillä alueilla, joissa sote-palvelujen kustannukset kasvavat nopeimmin, odotetaan myös veropohjan kehittyvän heikoimmin. Maakuntaverokomitean laskelmien mukaan ero hyvinvointialueiden välillä voisi olla jopa neljä prosenttiyksikköä jo vuonna 2030. Korkean verotuksen hyvinvointialueilla palvelutarpeen kasvu heikentäisi palveluiden laatua.
Kolmanneksi verotuksen eriytyminen voi johtaa jopa perustuslaillisiin ongelmiin. Perustuslakivaliokunta (PeVL 40/2014 ja PeVL 67/2014) on arvioinut, että kuntaverotuksessa räikeimmillään 7 prosenttiyksikön ero ei vielä ole ongelma. Sen sijaan 11 prosenttiyksikön eron veroprosenteissa se koki yhdenvertaisuuden kannalta ongelmalliseksi.
Miksi maakuntaveroa kannatetaan sen selkeistä ongelmista huolimatta? Yksi veron teoreettinen myönteinen vaikutus olisi sen tuoma kannustin hyvinvointialueelle pyrkiä tehokkaaseen palvelutuotantoon. Maakuntaveron kannattajien argumentti perustuu siihen, että palveluiden tuottamista tehostettaisiin hyvinvointialueilla, jotta verotusta ei tarvitsisi kiristää lähellä äänestäjiä.
Todellisuudessa maakuntavero ei tietenkään ole mikään edellytys sille, että alueiden päättäjät ja virkamiehet pyrkivät pitämään huolta taloudesta. Ainakin meille kokoomuslaisille pyrkimys vastuulliseen taloudenpitoon on itsestään selvää. Sitä paitsi veron matala taso mutta mittava tasausmekanismi mitätöisivät kannustinvaikutuksen lähes kokonaan.
Mitä mieltä asiantuntijat ovat maakuntaverosta?
Maakuntaverokomitea perehtyi erittäin laajasti asiantuntija-aineistoon ja tutkittuun tietoon. Komitea arvioi edellä mainittuja sekä lukuisia muita näkökohtia, joiden pohjalta johtopäätökset laadittiin. Voi helposti todeta, että parhaan koonnin asiantuntijatiedosta Suomessa on tehnyt juuri maakuntaverokomitea. Siitä huolimatta johtopäätös oli, ettei uutta veroa tarvita.
Veron kannustinvaikutus saa keskustelussa suuren roolin. Kuitenkaan edes ekonomistikunta ei anna yksiselitteistä vastausta kysymykseen. Ekonomistikoneelle antamiensa vastausten perusteella maan parhaimpien talousajattelijoiden näkemykset jakaantuvat hyvin tasaisesti puolesta ja vastaan.
Lopulta päätös on poliittinen valinta. Maakuntaveron hyväksyvät puolueet, hyväksyvät työn verotuksen kiristymisen ja verojärjestelmän muuttumisen entistä monimutkaisemmaksi. Olisi aito riski siitä, ettei kansalainen ymmärrä kuka verottaa, kuinka paljon ja miksi. Tämä erottaa kokoomuksen selvimmin muista puolueista. Mielestämme Suomessa työn verotus on aivan liian kireää jo nyt, eikä Suomen verojärjestelmästä ole perusteltua tehdä yhtään nykyistä monimutkaisempaa – pikemminkin päinvastoin.
Suora kysymys valtiovarainministeri Saarikolle
Keskusta ei ole vaalikauden aikana antanut kovin vahvaa näyttöä talouspoliittisten lupaustensa pitämisestä. Puolue on uhannut jättää vasemmistohallituksen sen vastuuttoman velkapolitiikan vuoksi ainakin neljä kertaa. Yhtä monta kertaa se on kuitannut uudet velkamiljardit.
Vaikka vaaliteltoilla keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko puhuisi maakuntaverosta mitä, ei tosiasioita pääse karkuun. Maakuntaveron käyttöönottoa nimittäin valmistellaan tänäänkin valtiovarainministeriössä, jota Saarikko johtaa. Vero tulisi käyttöön vuodesta 2026 alkaen.
Arvostamallani Saarikolla on mahdollisuus osoittaa, että hän seisoo sanojensa takana. Hänellä on valta lopettaa maakuntaveron valmistelu. On selvää, että veroa ei voi vastustaa ja valmistella samaan aikaan.
Esitänkin suoran kysymyksen ministeri Saarikolle: määräättekö puheidenne mukaisesti ministeriön lopettamaan maakuntaveron valmistelun ennen aluevaaleja?
Anna-Kaisa Ikonen
Kokoomuksen varapuheenjohtaja, Tampereen pormestari