Petteri Orpo: Ilman korkeaa työllisyyttä ei ole pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa

vaaka-petteri-orpo

Haluaisin tänään keskittyä kahteen Suomen ja suomalaisten kannalta tärkeään ja ajankohtaiseen teemaan.

Ensimmäinen on Euroopan tulevaisuus. Britannian EU-ero, maahanmuuttokriisi ja euroalueen ongelmat horjuttavat yhdentyvän Euroopan peruskiviä. Ilmassa on paljon protektionistisia ja nationalistisia virtauksia, joiden voimistuminen on uhka Suomen kaltaiselle avoimelle ja vientivetoiselle maalle. Nyt kun Eurooppa hapuilee reitiltään, niin meidän on kyettävä voimakkaasti osoittamaan uutta suuntaa.

Toinen on Suomen talouden tilanne ja työllisyys. Suomen taloudessa on näkyvissä myönteisiä merkkejä, mutta kokonaiskuva on edelleen vaikea. Tulevina päivinä ja viikkoina punnitaan, että kykeneekö tämä hallitus pitämään kiinni ohjelmastaan. Kyse on siitä, saammeko Suomen suunnan kääntymään. Ilman uusia, työllisyyttä vahvistavia uudistuksia tämä ei tapahdu.

Euroopan unionia haastetaan tiukasti monelta eri suunnalta.

 

  1. Iso-Britannian kansa päätti kesäkuun kansanäänestyksessä erota Euroopan unionista. Tämä pakottaa muut 27 jäsenmaata vakavasti pohtimaan EU:n tulevaisuutta.

 

  1. Voimakas muuttoliike Eurooppaan jatkuu, erityisesti Välimeren yli. Pakolaissopimus Turkin kanssa on onnistunut kitkemään salakuljetusta Kreikkaan, mutta Turkin kautta tulevien määrä on lähtenyt uudelleen nousuun. Myös Italiaan tulijoita on taas enemmän.

 

  1. Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt. EU:n eteläisen naapuruston levottomuudet heijastuvat Eurooppaan. Samanaikaisesti Ukrainan kriisi ja Venäjän toiminta ovat lisänneet epävakautta myös Suomen lähialueilla. Olemme kokeneet järkyttäviä terroritekoja eri puolilla Eurooppaa.

 

  1. Eurooppaa vaivaa kitulias talouskasvu. Finanssikriisin pahimmat vaiheet on kenties ohitettu, mutta kasvu on hidasta ja velkaa on liikaa. Jäsenmaat eivät ole kyenneet tekemään riittäviä rakenteellisia uudistuksia. Sisämarkkinoiden syventäminen takkuaa ja vapaakauppa kolmansien maiden kanssa on joutunut vastatuuleen.

 

  1. EU:n yhtenäisyys ja arvopohja ovat koetuksella. Protektionismi ja erilaiset nationalistiset liikkeet ovat vahvistuneet. Monimutkaisiin haasteisiin simppeleitä ratkaisuja tarjoavat populistiset liikkeet ovat vahvistuneet useissa jäsenmaissa. Perusarvoja, kuten oikeusvaltioperiaatetta ja sananvapautta kyseenalaistetaan joissakin uusissa EU-jäsenmaissa.

 

Kuva maanosamme tulevaisuudesta on vähintäänkin hämärtynyt.

EU tarvitsee nyt selkeän yhteisen ajatuksen siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Tarvitsemme yhteistä eurooppalaista keskustelua unionin suunnasta ja tulevaisuudesta.

Tätä keskustelua tullaan Britannian eroneuvotteluiden rinnalla käymään jäljelle jäävien 27 jäsenmaan kesken jo tänä syksynä.

EU:n tulevaisuudesta käytiin keskustelua alkuviikosta kolmen suuren EU-maan tapaamisessa. Saksa on kutsunut koolle Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin tapaamisen samasta aiheesta.

Keskustelu EU:n tulevaisuudesta ei voi rajoittua vain valtionpäämiesten pöytiin. Jos haluamme, että EU nauttii kansalaisten luottamusta, niin tässä keskustelussa sekä median että kansalaisyhteiskunnan on oltava voimakkaasti mukana.

Meidän onkin syytä puhua siitä, mitä mieltä Suomi on unionin tulevaisuudesta.

Ratkaisuksi on Euroopassa esitetty esimerkiksi pitkälle menevää suvereniteetin jakamista, yhteisvastuun syventämistä tai jopa tulonsiirtounionin perustamista. Tällaiset esitykset jakaisivat jäsenmaita. Sitä pitää nyt välttää. Nyt olisi päinvastoin työskenneltävä EU:n yhtenäisyyden vahvistamiseksi.

Kyse ei ole siitä tarvitaanko enemmän vai vähemmän Eurooppaa. Eurooppalaiset odottavat käytännöllisiä ratkaisuja meitä kohtaaviin ongelmiin. Eli ratkaisuja talouskasvun vahvistamiseksi, turvallisuuden lisäämiseksi ja muuttoliikkeen hallitsemiseksi.

Kasvulle luodaan edellytyksiä sekä kansallisen että EU-tason päätöksin.

Euroalueen vakaus on keskeinen kasvun edellytys. Talous- ja rahaliittoa on jo uudistettu voimakkaasti; jatkossa tulee keskittyä pankkiunionin viimeistelyyn. Jäsenmailta tulee edellyttää kurinalaista finanssipolitiikkaa ja rakenteellisia uudistuksia.

Suomalaisten keskuudessa yksi eniten kritiikkiä herättävistä asioista EU:ssa on ollut tunne siitä, että kaikkia jäsenmaita eivät sido yhteiset säännöt. Me edellytämme sitä, että esimerkiksi yhdessä sovittuja euroalueen taloussääntöjä noudatetaan. Tällöin Suomen on kuitenkin elettävä niin kuin opettaa. Eli noudatettava näitä sääntöjä myös itse.

Eurojärjestelmä vastaa suomalaisten – ja myös kaikkien eurooppalaisten – oikeustajua vain, jos jokainen kansallisvaltio vastaa veloistaan itse.

Yli 500 miljoonan asukkaan sisämarkkinat ovat EU:lle merkittävä kilpailuetu. Niiden toimintaa tehostamalla voidaan luoda yrityksille kasvuedellytyksiä. Sitä kautta Eurooppaan tulee uusia työpaikkoja.

Sisämarkkinoilla on edelleen sääntelystä aiheutuvia esteitä, jotka patoavat kilpailua ja rajat ylittävää kauppaa. Tätä sääntelyä on purettava. Kilpailun avaaminen ei ole koskaan yksinkertainen asia: joku kokee aina kärsivänsä. Suomen kaltaiselle vientivetoiselle maalle sisämarkkinoiden syventäminen on erityisen välttämätöntä.

Vapaakauppa ja erityisesti parhaillaan neuvoteltavat sopimukset Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa ovat Euroopan ja Suomen taloudelle erittäin tärkeitä. Siksi on kovin huolestuttavaa, että niiden eteneminen on vastatuulessa.

Totesin aluksi, että EU:n turvallisuusympäristö on heikentynyt.

Suomessa on laaja tuki EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventämiselle. Näyttää siltä, että tälle on nyt enemmänkin kannatusta jäsenmaiden keskuudessa. Saksan, Ranskan ja Italian johtajat korostivat puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä omassa tapaamisessaan tällä viikolla.

Suomen on jatkossakin oltava etujoukossa ajamassa puolustusyhteistyön tiivistämistä.

Yhdellä äänellä puhuminen eli yhtenäisyys on ehdoton edellytys sille, että EU kykenee toimimaan tehokkaasti kolmansien maiden suuntaan. Ukrainan kriisin kohdalla tämä onnistui hyvin Venäjän suuntaan. Suomella on erityinen intressi vaalia unionin yhtenäisyyttä ulkosuhteissa.

Turkista on maahanmuuttokriisin ja vallankaappausyrityksen myötä nopeasti muodostunut yksi EU:n keskeisistä haasteista. Yhteistyössä on nyt edettävä maltilla. Tilanteen kärjistymistä on molemmin puolin vältettävä.

Turkin kanssa sovittu pakolaissopimus on pysäyttänyt turvapaikanhakijoiden laittoman kuljettamisen Kreikkaan. Tästä sopimuksesta on pyrittävä pitämään kiinni, mutta kuitenkin niin, että pidämme kiinni ihmisoikeuksista ja oikeusvaltion periaatteista. Vaikka sopimus kaatuisi, niin en usko viime vuoden kaltaiseen turvapaikanhakijoiden määrään, sillä Länsi-Balkanin reitti on kiinni ja Kreikasta ei pääse eteenpäin.

EU:n turvapaikkapolitiikkaa on nyt uudistettava ja tehostettava. Tarvitaan kolmiosainen ratkaisu. Ensimmäinen on EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka, toinen on tehokas ulkorajavalvonta ja kolmas on pakolaisuuden juurisyihin vaikuttaminen.

Lisäksi tarvitaan yhteistyötä Afrikan unionin ja Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa.

EU:n kyvyttömyys sopia muuttoliikkeen kaltaisen ongelman ratkaisemisesta oli varmasti osaltaan vaikuttamassa Britannian kansanäänestyksen tulokseen.

Brexitin myötä EU on aivan uudenlaisessa tilanteessa.

Olen kiinnittänyt huomiota joihinkin suomalaisiin puheenvuoroihin, joissa vaaditaan, että Britanniaa ei saa rangaista EU-erosta. En usko, että Britannian rankaisemiseen on yhdelläkään vastuullisella eurooppalaisella hallituksella halua, saatikka varaa.

Samalla on kuitenkin selvää, että meidän tavoitteenamme eroneuvotteluissa on Suomen etu. Siihen sisältyy tavoite pitää Britannia mahdollisimman lähellä EU:ta. Yhtä lailla Suomen etu on vahvistaa unionia koossa pitäviä voimia.

Meille on tärkeää, että jäsenyys säilyy eroa kannattavampana. EU:n ulkopuolella ei voi saada yhtä hyvää ”diiliä”, kuin mitä jäsenyys etuineen ja velvoitteineen tarjoaa.

Tässä tilanteessa Suomen linjasta ei saa syntyä epäselvyyttä. Suomalaisten vahva enemmistö antaa tukensa Suomen EU-jäsenyydelle. Kansanäänestyksellä leikittely ei sovi tähän aikaan. Se ei ole Suomen edun mukaista.

Kokoomus on avoimesti kansainvälinen ja Eurooppa-myönteinen puolue. Vahva ja toimiva EU on Suomen etu. Suomen pitää olla aktiivisesti ja rakentavasti tekemässä meitä kaikki koskevia päätöksiä EU:ssa.

Suomelle on aivan keskeistä, että EU kykenee vahvistamaan alueemme turvallisuutta ja luomaan edellytyksiä talouskasvulle, työlle ja hyvinvoinnille. Meidän on siis osaltamme toimittava EU:ta vahvistaen, ei hajottaen.

EU on historian valossa osoittanut, että se selviää kriiseistä. Itse uskon, että kyllä tästäkin yli mennään.

Hallituksen budjettiriihi alkaa viikon päästä. Juuri näinä päivinä hallituksen valmistautuminen syksyn talouspäätöksiin on kiivaimmillaan.

Talouden kovien arvojen keskellä meillä on oltava sydän paikallaan.

Kun Kokoomuksen ministeriryhmä kokousti Jyväskylässä, niin sanoin, että Kokoomuksen täytyy keskittyä rakentamaan reilua yhteiskuntaa.

Reilun yhteiskunnan täytyy olla Kokoomuksen johtotähti myös tulevien kuukausien talouspäätöksissä.

Yhteiskunnassa, missä on paljon epäreiluuden tunnetta, ei kenenkään ole hyvä olla. Tämä kasvava epäreiluuden kierre meidän on saatava poikki.

Reilussa yhteiskunnassa jokaisella on perhetaustastaan riippumatta tasa-arvoiset mahdollisuudet pärjätä elämässään ja siten osallistua hyvinvoinnin kannattelemiseen.

Reilussa yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen sopivaa työtä.

Reiluun yhteiskuntaan ei kuulu vapaamatkustajia eikä veropakolaisia.

Koska vain tällä tavalla – siis työn kautta – voimme pysäyttää viimeisten vuosien leikkausten ja veronkorotusten kierteen, mikä oikeutetusti on tuntunut suomalaisista epäreilulta.

Hallituksessa me teemme joka päivä päätöksiä, joiden tavoitteena on kääntää Suomen suunta:

 

  • Julkista taloutta sopeutetaan neljällä miljardilla eurolla.
  • Viennin kilpailukykyä korjataan kilpailukykysopimuksella.
  • Sääntelyä puretaan ja kilpailua lisätään esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen ja alkoholilain uudistuksen kautta.
  • Työllistämisen kynnystä alennetaan uudistamalla työttömyysturvaa, pidentämällä koeaikaa, loiventamalla työnantajan takaisinottovelvoitetta ja helpottamalla määräaikaisten työsuhteiden solmimista.
  • Veroaste on käännetty laskuun sekä työn ja yrittämisen verotusta kevennetään.
  • Julkisia palveluita uudistetaan esimerkiksi sote-uudistuksen ja tasa-arvoa lisäävän valinnanvapausmallin kautta.

Tämä hallitus on pystynyt tekemään päätöksiä.

Hallituksen päätöksentekokyky on perustunut ennen muuta jaettuun tilannekuvaan. Eli siihen, että hallituspuolueet ovat ymmärtäneet, kuinka huonossa kunnossa Suomen talous on.

Olisi kovin mukava seistä tässä ja sanoa, että hallituksen päättäväiset toimet ovat riittäneet kääntämään Suomen suunnan. Että voimme jäädä odottelemaan parempia aikoja.

Valitettavasti näin emme voi tehdä.

Kyllä, Suomen taloudessa on näkyvissä joitakin myönteisiä merkkejä:

Kolmen taantumavuoden jälkeen talous pinnisti viime vuonna niukasti plussan puolelle. Talouden supistuminen näyttää taittuneen. Tälle vuodelle ennustetaan reilun prosentin kasvua.

Työllisyydessä on näkyvissä myönteistä virettä ja työttömyys näyttää kääntyneen hienoiseen laskuun.

Olisi kuitenkin ennenaikaista sanoa, että vaikeat päätökset Suomen talouden korjaamiseksi on nyt tehty.

Suomen talouden tilannekuva on edelleen todella huolestuttava.

Suomen talouden tuotanto on kymmenen vuoden takaisella tasolla. Suomen vienti ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa, vaan menetämme jatkuvasti markkinaosuuksia.

Työmarkkinoiden toiminnassa on vakavia ongelmia. Työttömyys on noussut yhdeksään prosenttiin samalla kun avoimien työpaikkojen määrä on noussut samaa vauhtia.

Suomen työllisyysaste on Pohjoismaiden alhaisin, vain 68,5 prosenttia. Ilman uusia toimia työllisyysaste on jäämässä pahasti jälkeen hallitusohjelman 72 prosentin tavoitteesta, joka sekin olisi reilusti alle muiden Pohjoismaiden tason.

Valitettavasti emme ole saaneet myöskään kansainvälisen talouden kehityksestä vetoapua. Maailmantalous on laskusuhdanteessa. Myös esimerkiksi Brexitin aiheuttama epävarmuus leikkaa kasvunäkymiä.

Kovista säästöistä huolimatta valtion ja kuntien velkaantuminen jatkuu. Kilpailukykysopimuksen kustannukset entisestään syventävät valtiontalouden alijäämää ensi vuonna.

Miksi maalaan näin kielteistä kuvaa Suomen taloudesta? Kun talous on myös psykologiaa, niin eikö kannattaisi korostaa talouskehityksessä näkyviä valonpilkahduksia?

Tämä ei valitettavasti ole mitään valtiovarainministerin viran puolesta tapahtuvaa synkistelyä.

Sanon näin siksi, että se on tosiasioihin perustuva kuva Suomen taloudesta. Koska ilman rehellistä ja realistista tilannekuvaa ei synny tilanteeseen sopivia päätöksiä.

On tosiasia, että hallituksen nyt sopimat toimet eivät vielä riitä korjaamaan Suomen talouden ongelmia.

On tosiasia, että ilman uusia työllisyystoimia emme pääse hallitusohjelman työllisyystavoitteeseen, emmekä kykene katkaisemaan julkisen talouden velkakierrettä.

Mutta meillä on myös syytä optimismiin.

Ensinnäkin, kaikki päätökset ovat edelleen omissa käsissämme.

Toiseksi, meillä on hyvä strateginen hallitusohjelma, jota noudattamalla Suomen kurssi voidaan oikaista.

Kolmanneksi, Suomella on vahva rakenteellinen kilpailukyky, osaava väestö, toimivat instituutiot ja luottamusyhteiskunta, joiden varaan Suomen menestys voidaan rakentaa.

Viikon päästä hallitus kokoontuu budjettiriiheen sopimaan ensi vuoden talousarvioesityksestä.

Budjettiriihen tärkein asia on hallituksen työllisyyspaketti.

Kokoomus on valmis harkitsemaan kaikkia keinoja, joilla kyetään luomaan Suomeen uusia yksityisen sektorin työpaikkoja.

Me tiedämme, mitä Suomen työllisyystilanteen korjaaminen edellyttää.

Suomalaisen työn on pärjättävä kansainvälisessä kilpailussa. Tässä kilpailukykysopimus on askel oikeaan suuntaan. Seuraava välttämätön askel on uuteen vientivetoiseen palkkamalliin siirtyminen.

Työmarkkinoiden joustavuutta on edelleen lisättävä. Työllistämisen kynnystä on alennettava. Työpaikoilla on jatkossa kyettävä sopimaan joustavasti työehdoista ja palkoista.

Kannustinloukut ja asumisen korkea hinta ovat vakava ongelma, joiden vuoksi monen työn tekeminen ei yksinkertaisesti ole työttömän näkökulmasta mahdollista. Sosiaaliturvaa, verotusta ja esimerkiksi päivähoitomaksuja on katsottava kokonaisuutena siten, että pienipalkkaisenkin työn vastaanottaminen on työttömälle mahdollista.

Meidän on uudistettava työnvälitystä siten, ettei ketään jätetä oman onnensa nojaan. Työttömille on tarjottava heti työttömyyden alkaessa vahvaa tukea, jotta kukaan ei ajaudu pysyvästi työelämän ulkopuolelle, mistä usein seuraa myös esimerkiksi elämänhallinnan menettämistä.

Suomeen tarvitaan menestyviä ja kasvavia yrityksiä, jotka luovat Suomeen uusia työpaikkoja. Tässä voimme tehokkaimmin auttaa lisäämällä kilpailua ja purkamalla yritystoiminnnan esteitä. Liikennesektorin sääntelyä vapauttava esitys liikennekaareksi on tästä hyvä esimerkki.

Pitkällä aikavälillä Suomen menestys – ja myös korkea työllisyys – voi perustua vain korkeaan osaamiseen.

Eräs ekonomisti on sanonut, että tuottavuus ei ole kaikki, mutta pitkällä aikavälillä se on lähes kaikki. Siksi me Kokoomuksessa uskomme vahvasti siihen, että sekä julkiset että yksityiset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen ovat ainoa tie Suomen menestykseen.

Tämän vuoksi olen niin iloinen siitä, että talouden ankarista raameista huolimatta pystymme tulevan kolmen vuoden aikana osoittamaan 105 miljoonaa lisäeuroa korkeakoulujen oppimisympäristöjen digitalisoimiseen, ympärivuotisen opiskelun edistämiseen ja nuorten tutkijoiden urapolkujen tukemiseen – eli tulevaisuuden menestykseen.

Hallituksen pöydässä on nyt kymmeniä erilaisia keinoja, joilla työllisyyttä kyetään vahvistamaan. Pulaa ehdotuksista ei ole.

Nyt kysytään sitä, että kantaako tämän hallituksen alkukauden vahva päätöksentekokyky myös tässä budjettiriihessä. Kysytään myös sitä, onko yhteiskunta valmis tekemään uudistuksia, jotta mahdollisimman moni työtön saisi mahdollisuuden päästä töihin.

Strateginen hallitusohjelma perustuu siihen, että keskitytään tiettyjen kansakunnan kannalta keskeisten asioiden hoitamiseen kuntoon. Tärkeimpien asioiden on pysyttävä tärkeimpinä asioina.

Strateginen hallitusohjelma perustuu sille ajatukselle, että hallitus voi päivittää keinovalikoimaansa kesken hallituskauden, jotta hallituksen strategiset tavoitteet kyetään saavuttamaan.

Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman ensimmäinen ja tärkein strateginen tavoite on työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.

Miksi hallituksen 72 prosentin työllisyystavoite on niin tärkeä?

Se on tärkeä, koska se tarkoittaisi, että satatuhatta suomalaisista pääsisi mukaan työelämään. Siis huolehtimaan omasta ja läheistensä toimeentulosta.

Mutta se on tärkeä myös siksi, että ilman korkeaa työllisyysastetta ei voi kestävästi olla myöskään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Jos työllisyysaste ei nouse, niin on suuri riski siitä, että tämä hallitus joutuu jatkossa taas uusien leikkauslistojen eteen. Tätä Kokoomus ei halua.

Pulaa ehdotuksista ei siis ole. Nyt hallituksen on kyettävä valitsemaan sellainen paketti, joka uskottavalla tavalla lisää Suomen työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä.

Työllisyyspaketissa ei ole kysymys uusista säästöistä. Jos työllisyyden edistämiseksi tehtävät toimet tuottavat säästöjä, niin rahat kohdennetaan uudelleen työllisyyttä edistäviin kohteisiin.

Ensi viikon budjettiriihestä on tultava päätöksiä, joiden vaikutukset näkyvät jo tulevana keväänä. Joidenkin kokonaisuuksien osalta on käynnistettävä selkeällä tahtotilalla varustettu jatkovalmistelu. Mutta pelkän työryhmäluettelon tai selvitysmieslistan kanssa hallitus ei voi tulla ulos ensi viikon budjettiriihestä.

Kokoomus on vaalikauden alusta saakka puolustanut strategista hallitusohjelmaa ja pääministeri Sipilää sen toimeenpanon johtajana. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut.

Kokoomukselle yksikään yksittäinen työllisyyskeino ei ole kynnyskysymys.

Mutta se, että noudatetaanko hallitusohjelmaa on meille kynnyskysymys.

 

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon puhe eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 24.8.2016