Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja, päämi­nis­teri Petteri Orpon puhe kokoo­muk­sen Toivo kotiin -puheen­joh­ta­ja­päi­villä 7.2. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Elämme hyvin poik­keuk­sel­li­sia aikoja.

Suur­val­ta­kil­voit­telu, sota Euroo­passa, muut­tu­nut ääni Yhdys­val­to­jen kellossa. Suomen haas­tava asema Venä­jän naapu­rissa, talou­temme saamat iskut. Valtion velkaan­tu­mi­nen ja suuri määrä työt­tö­miä.

Koska maailma ympä­rillä tuntuu haas­ta­valta, haluan aloit­taa puhu­malla teille tänään toivosta ja asioista, jotka innos­ta­vat minua tässä ajassa. 

Innos­tun kipe­ristä paikoista.

Innos­tun siitä, että tiedän, että teemme oikeita ja vält­tä­mät­tö­miä asioita. Teemme halli­tuk­sessa ihan oikeita asioita. Ohjelma, jonka yhdessä valmis­te­limme ja jonka neuvot­te­limme halli­tus­oh­jel­maksi, on edel­leen oikea. Siinä on asiat, jotka täytyi tehdä, jotta Suomi pärjää. Tiedän, että ne tule­vat vaikut­ta­maan posi­tii­vi­sesti pitkälle tule­vai­suu­teen. 

Ja me hoidamme päälle kaatu­via asioita. Korjaamme kaape­leita ja turvaamme rajamme. Määrä­tie­toi­sesti. Tämä on meille kokoo­mus­lai­sille tuttu peli­paikka. Olemme tottu­neet kanta­maan vastuuta vaikeissa paikoissa.  

Innos­tun tule­vasta. 

Viimei­set kolme vuotta olemme tehneet useita kokoo­mus­lai­sia uudis­tuk­sia. Työlis­taa jää vielä seuraa­vil­le­kin vuosille. Muut­tuva maailma, tekno­lo­gian nopea kehi­tys ja talou­den raamit pakot­ta­vat meidät pohti­maan tule­vai­suu­den hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ihan uudella tavalla. 

Minä tiedän, että Kokoo­muk­sella on paras näke­mys ja parhaat ratkai­sut siitä, miltä tule­vai­suu­den hyvin­voin­tiyh­teis­kunta näyt­tää. 
Innos­tun Suomen poten­ti­aa­lista. 

Minulla on tapana ajatella, että kaikki haas­teet ovat voitet­ta­vissa. Aina Suomi on pärjän­nyt ja niin pärjää nytkin.

Olen kier­tä­nyt ympäri maail­maa yhdessä suoma­lais­ten yritys­ten kansa avaa­massa ovia uusille mark­ki­noille. Olen kier­tä­nyt Suomea ja nähnyt menes­ty­viä yrityk­siä, maail­man parasta osaa­mista. On niin paljon, mistä Suomessa innos­tua ja olla ylpeä. Meillä on suuria mahdol­li­suuk­sia: luon­non­va­rat, tekno­lo­gia, elin­tar­vik­keet, osaa­mi­nen, suoma­lai­nen sisu ja päät­tä­väi­syys. Käden­pu­ris­tus, johon voi luot­taa.  

Vaikka maailma myller­tää nyt poik­keuk­sel­li­sella tavalla, olen päät­tä­nyt olla vaipu­matta toivot­to­muu­teen. 

Minua on syytetty opti­mis­tista. Sen kun syyt­tä­vät, en suostu vajoa­maan pessi­mis­miin. 

Naiivi ei pidä olla, ongel­mat ja haas­teet on suuria, mutta minun tapani ei ole niistä lannis­tua. Kokoo­muk­sessa haluamme tuoda toivon takai­sin kotei­hin.

Maailma muut­tu­nut eri suun­taan, mitä kukaan osasi ajatella 2023 keväällä kun kirjoi­timme halli­tus­oh­jel­maa.

Turval­li­suus­ti­lanne on muut­tu­nut enti­ses­tään. Suur­val­ta­po­li­tiikka on palan­nut. Vanha maail­man­jär­jes­tys on murros­koh­dassa. Se vaikut­taa kaik­keen. Ihmis­ten mieliin. Yritys­ten inves­toin­tei­hin. Yhtei­siin resurs­sei­himme.

Isän­maan turval­li­suus on Kokoo­muk­selle kaik­kein tärkein asia. Kaikessa toimin­nassa tavoite on pitää suoma­lai­set turvassa. Ja me olemme toimi­neet. Suomi on turval­li­sissa käsissä. Teemme töitä koko ajan laajalla rinta­malla: 

Elina ulko­mi­nis­te­rinä, Antti puolus­tus­mi­nis­te­rinä, Saara-Sofia suuren valio­kun­nan puheen­joh­ta­jana, Heikki puolus­tus­va­lio­kun­nan puheen­joh­ta­jana, Sofia ulko­asian­va­lio­kun­nan vara­pu­heen­joh­ta­jana. Taitaa tasa­val­lan presi­dent­ti­kin olla meille suhteel­li­sen tuttu toimija. 

Edus­kun­ta­ryhmä koko­nai­suu­dessa on sitou­tu­nut, osaava ja yhte­näi­nen. Yksi­mie­li­syyttä ei meillä tarvitse hakea ja se on arvo­kasta. 

Itse olen saanut sukku­loida Eurooppa-neuvos­ton kokous­ten välillä ensin Valkoi­sessa talossa ja viimei­senä Kiinan presi­den­tin palat­sissa. Ajoimme lähes ainoana puolu­eena 20 vuotta Suomen NATO -jäse­nyyttä. Jotkut tahot, lähinnä vasem­malta nyt kysee­na­lais­ta­vat oliko liit­ty­mi­nen oikea ratkaisu. 

Vastaus on yksi­se­lit­tei­sen selvä: oli. Suomen paikka on lännessä.

On totta, että tärkein liit­to­lai­semme Yhdys­val­lat on muut­tu­nut. Se on siitä huoli­matta Euroo­pan tärkein ja vält­tä­mä­tön kump­pani. Ei meidän tarvitse kaikesta olla samaa mieltä, emmekä ole.

Hyvät ystä­vät,

Meiltä kysy­tään, onko halli­tus­oh­jelma meistä edel­leen onnis­tu­nut. On. 

Halli­tus­oh­jelma kirjoi­tet­tiin silloi­sen parhaan tiedon varassa. Uudis­tuk­set olivat parhai­den asian­tun­ti­joi­den suosit­te­le­mia. Uudis­tuk­sia, joita Suomessa oli laajasti kaivattu vuosia tai jopa vuosi­kym­me­niä. Olemme vieneet ne läpi. Ja lupaan teille, että ne tule­vat vaikut­ta­maan posi­tii­vi­sesti pitkälle tule­vai­suu­teen. Ihmi­sillä on työpaik­koja, yhä useampi rohke­nee yrit­tää, palkasta jää enem­män euroja käteen, perheillä on mahdol­li­suus suun­ni­tella tule­vaa sen sijaan, että kodeissa vain varau­du­taan ja sääs­te­tään.

Olemme pelas­ta­neet Suomen hallit­se­mat­to­malta velkaan­tu­mi­selta. Vedimme raksit vasem­mis­ton ”rahaa on” -poli­tii­kalle. Ajoimme läpi parla­men­taa­ri­sen sopi­muk­sen siitä, että valtion velka pide­tään kurissa ja paine­taan pohjois­mai­selle tasolle. 

Pidämme kiinni ilmas­to­ta­voit­tees­tamme. Suoje­lemme valtion vanhoja metsiä. Avaamme vael­luses­teitä vesis­töissä. Edis­tämme tasa-arvoa suojaa­malla naisia raskaus- ja perhe­va­paa­syr­jin­nältä. Panos­tamme tule­vai­suu­teen osoit­ta­malla miljar­din tutki­muk­seen, tuote­ke­hi­tyk­seen ja inno­vaa­tioi­hin. Kiel­simme känny­kät oppi­tun­neilta ja lisä­simme luke­mi­sen sekä laske­mi­sen opetusta.

Tavoit­teet, joita emme vielä ole saavut­ta­neet, ovat talou­den kasvun ja työl­li­syy­den paran­ta­mi­nen. Ja sitä myötä velkaan­tu­mi­sen kään­tä­mi­nen laskuun.

Suurin selit­tävä tekijä tulee ulkoa. Puti­nin sota ja Trum­pin kaup­pa­po­li­tiikka. Ja totta kai vält­tä­mät­tö­mät leik­kauk­set julki­seen sekto­riin vähen­tä­vät kysyn­tää ja kasvua. Valtion­va­ran­mi­nis­te­riö ja muut ennus­te­lai­tok­set ovat vuosit­tain joutu­neet tarkis­ta­maan ennus­tei­taan alas­päin. Tilan­teen arviointi on haas­tava jopa alan ammat­ti­lai­sille. 

Julki­nen sektori on mato­kuu­rilla vielä vuosia. Kasva­via julki­sia menoja on hillit­tävä samaan aikaan, kun tarvit­semme lisää miljar­deja puolus­tuk­seen ja sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin. Samaan aikaan reaa­li­ta­lous voi kuiten­kin melko hyvin: yritys­ten taseet ovat kunnossa, ihmis­ten pank­ki­ti­leillä on rahaa enem­män kuin vuosiin. Ihmis­ten osto­voima on kasva­nut kolme vuotta peräk­käin. Saamme uuti­sia uusista inves­toin­neista, raken­teilla olevista data­kes­kuk­sista, laivoista ja jään­mur­ta­jista. Tämän viikon uuti­nen oli Wärt­si­län 140 miljoo­nan inves­tointi Vaasaan.

Talou­den osalta olemme siis tilan­teessa, jossa meidän on samaan aikaan painet­tava jarrua julkis­ten meno­jen kasvulle ja kaasua talou­den kasvulle. Tätä yhtä­löä ratkomme jälleen kevään kehys­rii­hessä. Talous­kasvu on myös ainoa lääke käsillä olevaan, aivan liian korke­aan työt­tö­myy­teen.

Vasem­malta ehdo­te­taan lääk­keeksi elvyt­tä­väm­pää talous­po­li­tiik­kaa. Siis tehty­jen leik­kaus­ten peru­mi­sia ja julkis­ten meno­jen lisää­mistä. On lais­kaa ja vastuun vält­tä­mistä tarjota kaik­keen ratkai­suksi vain rahaa. Meillä ei ikinä riitä rahat, jos ajat­te­lemme ratkai­se­vamme kaikki ongel­mat vain rahalla. Se ei ole mahdol­lista.

Eräs toimit­taja kysyi minulta, oliko nyt sitten­kin väärä ajan­kohta tehdä sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tuk­sia. Vasta­sin, että nämä uudis­tuk­set olisi pitä­nyt tehdä jo 10 vuotta sitten. 

Työt­tö­myys on trage­dia niin yksi­lön kuin yhteis­kun­nan kannalta. Erityi­sesti se on sitä nuor­ten, vasta­val­mis­tu­nei­den osalta. Mutta suunta on oikea. Jo nyt näemme, että samaan aikaan kun työpai­kat vähe­ne­vät julki­selta sekto­rilta, ne lisään­ty­vät yksi­tyi­sellä puolella. Rakenne terveh­tyy. 

Teemme töitä se eteen, että mahdol­li­sim­man moni työtön pääsee töihin, että mahdol­li­sim­man moni nuori saa ensim­mäi­sen työpaik­kansa. Työmi­nis­teri Matiak­sen johdolla valmis­tel­laan parhail­laan jälleen uusia toimia työt­tö­mien autta­mi­seksi. Vaikka maali­tol­pat talou­den ja työl­li­syy­den osalta siir­ty­vät jatku­vasti kauem­mas, teemme joka päivä töitä, viimei­seen saakka. Vaalien alla on aika katsoa, missä menemme. 

Ja nyt. Halli­tus on tehneet voita­vansa yritys­ten toimin­taym­pä­ris­tön korjaa­mi­seksi. Juuri niitä uudis­tuk­sia, joita on toivottu. Nyt on aikay­ri­tys­ten kantaa vastuu­taan työl­lis­tää. Työl­lis­tä­kää - otta­kaa nuoria töihin - tehkää isän­maal­li­nen teko. Halli­tus ei luo työpaik­koja, ne synty­vät yrityk­siin.  

Hyvät ystä­vät, 

Hätkäh­din, kun varsi­nais­suo­ma­lai­nen nuori poika, joka pohti puolue­va­lin­taansa, kysyi minulta: ”Pitäi­sikö Kokoo­muk­sella olla prag­ma­tis­min lisäksi arvot? Tai jos niitä on, niin mitä ne ovat?” Pysäh­dyin. Kokoo­mus­ta­han ei ohjaa mikään muu kuin arvot. Ja näin ollut jo 110 vuotta.

Kokoo­mus on yhteis­kun­taa raken­tava ja uudis­tava, erilai­sia ihmi­siä ja ihmis­ryh­miä yhteen kokoava arvo­poh­jai­nen poliit­ti­nen liike, emme kenen­kään edun­val­voja. Koali­tio­hal­li­tus on jatku­vaa kompro­mis­sien teke­mistä ja erilais­ten arvo­jen ja näke­mys­ten yhteen­so­vit­ta­mista. Mutta yhteis­työ ei voi tarkoit­taa sitä, että teke­mi­ses­sämme eivät näy meidän arvomme. 

Vasta­sin tuolle nuorelle miehelle ja hänen kave­reil­leen, että hyvä kun kysyt, mielel­läni vastaan. Kaiken poli­tii­kan teke­mi­semme taus­talla ovat vahvat arvomme. Nyt ja tule­vai­suu­dessa. Mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, vapaus ja vastuu, kannus­ta­vuus, sivis­tys, osaa­mi­nen ja kult­tuuri, välit­tä­mi­nen, turval­li­suus ja edis­ty­susko. Näiden arvo­jen pohjalta Kokoo­mus tekee poli­tiik­kaa. 

Hyvät kokoo­mus­lai­set, 

seuraa­valla vaali­kau­della joudumme teke­mään vielä tuntu­via muutok­sia. Jokai­selta puolu­eelta vaadi­taan nyt vastuul­lista pohdin­taa siitä, mikä on tule­vai­suu­den hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan perusta. Kun me mietimme tätä, mieti­tään se Kokoo­muk­sen arvo­jen pohjalta. Kaik­keen ei yksin­ker­tai­sesti ole enää varaa. Silloin on keski­tyt­tävä olen­nai­seen.

Mikä sitten on tärkeää?

Olen kasva­nut pienessä kylässä ja väitän, että sillä on merki­tystä edel­leen tänä päivä­nä­kin siihen, miten katson maail­maa ja miten suhtau­dun ihmi­siin. Siellä ihmi­set olivat lähellä. Jaet­tiin tois­ten ilot ja murheet hyvässä ja pahassa. Nyky­ajan elämässä olemme kaikki hirveän kiirei­siä, meillä on kaikilla omat ehdot­to­man tärkeät työt ja harras­tuk­set. Välit­tä­mi­nen on siir­retty yhteis­kun­nalle. 

Välit­tä­mistä ei voi ulkois­taa. Me olemme jokai­nen vastuussa siitä, miten kohtaamme lähim­mäi­sen, miten autamme, neuvomme, otamme huomioon toisen ihmi­sen. Mikään raha maail­massa, mikään määrä yhteis­kun­nan resurs­seja ei korvaa toisen ihmi­sen välit­tä­mistä, näke­mistä, sitä että tuntee itsensä tärkeäksi ja ainut­laa­tui­seksi. 

Minulle Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana tärkein arvo on se, että annamme kaikille samat mahdol­li­suu­det. Että jokai­nen pieni lapsi saisi koulu­tuk­sen ja yhtä­läi­set eväät elämään. Taus­tasta riip­pu­matta tarjoamme jokai­selle mahdol­li­suu­den raken­taa omaa elämäänsä.

Näin se on aina ollut. Kokoo­muk­sen perus­ta­mi­sesta lähtien olemme ajaneet heikom­pien asiaa. Olimme raken­ta­massa koulu­lai­tosta kaikille. Minulle on myös selvää, että Suomen on tule­vai­suu­des­sa­kin oltava maa, joka huoleh­tii ja välit­tää heistä, jotka eivät siihen itse pysty. Tämä tarkoit­taa turva­verk­koja, jotka autta­vat eteen­päin, eivät pidät­tele. Haluan, että jokai­nen suoma­lai­nen voi käydä töissä ja yrit­tää. Haluai­sin, että jokai­nen lapsi voisi nähdä, kun vanhem­mat lähte­vät aamulla töihin. Saa mallin siitä mitä hänel­tä­kin joskus odote­taan.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa palki­taan. Ihmi­sillä on mahdol­li­suuk­sia ja halua vauras­tua. Jopa rikas­tua. Ja siihen kannus­te­taan. Me tiedämme, että hyvin­vointi raken­ne­taan vain työllä ja yrit­tä­mi­sellä. Ei velalla ja veron­ko­ro­tuk­silla.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on myös elävä kansa­lai­syh­teis­kunta. Kolmas sektori voi hoitaa monet valtiolle tai kunnille määrä­tyistä tehtä­vistä, siksi annamme niille myös rahoi­tusta. Kansa­lai­syh­teis­kun­nan on perus­tut­tava edel­leen­kin ensi­si­jai­sesti vapaa­eh­tois­toi­min­taan eikä sen pidä toimia julki­sen sekto­rin jatkeena, jossa veron­mak­sa­jien rahaa käyte­tään saavu­tet­tu­jen etujen lobbaa­mi­seen, byro­kra­ti­aan.

Miet­ti­kää, kuinka moni tärkeä tehtävä on synty­nyt ja hoide­taan järjes­tö­jen toimesta. Maan­puo­lus­tuk­sen järjes­töt, omais­ten tuki, maahan­muut­ta­jia autta­vat järjes­töt. Nuoriso-, liikunta- ja kult­tuu­ri­jär­jes­töt teke­vät tänä päivänä aivan korvaa­ma­tonta työtä. Ne ovat meille kokoo­mus­lai­sille tärkeitä. Haluamme elävän kansa­lai­syh­teis­kun­nan. Se toimii siellä, missä julkista sekto­ria ei tarvita, tai minne se ei ulotu.

Meidän ongel­mamme on liian raskas julki­nen sektori. Julki­sen talou­den menot suhteessa talou­den kokoon ovat Suomessa jopa 7 %-yksik­köä suurem­mat kuin keski­mää­rin Pohjois­maissa. Suomen on asetet­tava tavoit­teeksi, että julki­sen sekto­rin koko paine­taan 2030-luvulla muiden Pohjois­mai­den tasolle. Se ei voi olla mahdo­tonta.

Tämä tarkoit­taa julkis­ten meno­jen syste­maat­tista pienen­tä­mistä ja yksi­tyi­sen sekto­rin kasvue­del­ly­tys­ten vahvis­tu­mista. Sen lisäksi se edel­lyt­tää tekno­lo­gian nykyistä parem­paa hyödyn­tä­mistä.

Naapu­ri­maamme Viro on päät­tä­nyt ottaa teko­ä­lyn käyt­töön koko yhteis­kun­nassa aina teol­li­suu­desta tervey­den­hoi­toon ja liiken­teestä julki­seen hallin­toon. Tällä Viro tavoit­te­lee työn tuot­ta­vuu­den kaksin­ker­tais­ta­mista vuoteen 2035 mennessä ja 25 % talous­kas­vua 5 vuodessa ja jopa 50 % kasvua 10 vuodessa. 

Meidän on tehtävä samoin. 

Saan teiltä paljon vies­tejä. Kannus­tusta vaikeina hetkinä, kiitok­sia hyvinä hetkinä. Kuulu­mi­sia ja tervei­siä. Niistä tulee olo, että me olemme jouk­kue. Olo, että te haluatte, että minä ja me pärjäämme. Niillä on ollut ja on iso merki­tys. Kiitos.

Kokoo­mus­lai­suus on ollut minulle elämän­tapa jo pitkään. Viimei­set kymme­nen vuotta se on ollut minun ja perheeni joka­päi­väistä arkea. Kokoo­mus on uudis­ta­jien puolue ja viimei­set vuodet olemme todella pääs­seet uudis­ta­maan Suomea. Olemme otta­neet isoja aske­lia kohti Kokoo­muk­sen pitkä­ai­kai­sia tavoit­teita.

Mutta Suomi ja maailma eivät tule valmiiksi. Muutos on pysy­vää ja vaatii jatku­vasti uuden­lai­sia ratkai­suja. Meillä kokoo­mus­lai­silla niitä on. Me teemme nyt yhdessä ohjel­ma­työtä. Tunnis­tamme tule­vai­suu­den haas­teita ja mahdol­li­suuk­sia ja etsimme keinoja, joilla vastata niihin. 

Olen kier­tä­nyt useissa piireissä loppusyk­syn ja alku­tal­ven aikana. Keskus­te­luista teidän, oman väen kanssa, olen saanut valta­vasti tukea – ja inspi­raa­tiota tule­vaan.

Nyt kun perus­taa on korjattu, on tule­vai­suu­de­nus­kon vuoro. Palau­te­taan nuor­ten usko tule­vaan, aloi­te­taan uuden raken­ta­mi­sen aika. Kaik­kialla Suomessa. Uudis­tuk­sia, eteen­päin otet­ta­via aske­lia tarvi­taan vielä paljon. 

Olen jo edus­kun­ta­vaa­leista 2023 lähtien puhu­nut siitä, että Suomen kuntoon lait­ta­mi­nen vie vähin­tään kaksi vaali­kautta. Kun viimei­set 30 vuotta on lähinnä jaettu hyvää aiem­man päälle ja paikattu velalla aukkoja, ei käänne tapahdu hetkessä. Tiedän, että Kokoo­mus on se jouk­kue, joka tarjoaa parhaan vision tule­vasta.

Ja minulle olisi mitä suurin kunnia jatkaa tämän jouk­ku­een kaptee­nina.

Asetun mitä nöyrim­min ehdolle tämän kansan­liik­keen puheen­joh­ta­jaksi kesän puolue­ko­kouk­sessa ja haen tukeanne jatkaa tätä työtä teidän kans­sanne. 

Kiitos. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa