Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe väli­ky­sy­mys­kes­kus­te­luun arvok­kaasta vanhuu­desta ja vanhus­ten hoivan tilan­teesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Vanhuus ei saa tarkoit­taa tais­te­lua palve­luista tai pelkoa siitä, saako tarvit­se­maansa hoivaa. Vanhuus ei saa tarkoit­taa yksi­näi­syyttä. Jokai­sella on oikeus ikään­tyä turval­li­sesti, arvok­kaasti ja elää oman­nä­köistä elämää mahdol­li­sim­man pitkään.

Meillä kaikilla on muis­toja isovan­hem­mis­tamme, vanhem­mis­tamme, ikään­ty­neistä lähei­sis­tämme. Olemme nähneet, kuinka he ovat raken­ta­neet tämän maan, tehneet työtä ja kasvat­ta­neet seuraa­van suku­pol­ven. Nyt on meidän vastuul­lamme varmis­taa, että he saavat viet­tää elämänsä viimei­set vuodet arvok­kaasti ja turval­li­sesti.

Oma lääkäri on ikään­ty­neelle kulla­nar­voi­nen

Päivys­tys­lää­kä­rinä toimies­sani näin liian usein vanhuk­sia, joille koti ei ollut enää inhi­mil­li­nen paikka asua. Olen tavan­nut omais­hoi­ta­jia, jotka ovat uupu­neet kohtuut­to­masti, koska tuki on ollut riit­tä­mä­töntä. Tämä ei saa olla suoma­lai­sen vanhuu­den kuva.

Meille kokoo­muk­sessa arvo­kas vanhuus on sitä, että saa asua omassa kodis­saan niin pitkään kuin mahdol­lista. Arjen avun ja tuen pitää olla saata­villa kotiin tarpeen mukaan ja niin kauan, kuin se on mahdol­lista. Tarpei­den muut­tuessa palve­lui­den pitää kasvaa porras­mai­sesti. Omalle lääkä­rille pitää päästä, kun sille on tarve. Oma lääkäri tuo turvaa ja jatku­vuutta. 

Kokoo­mus haluaa myös, että lääkä­rinsä saisi valita ja että hänelle pääsisi nopeasti. Yli 65-vuotiai­den valin­nan­va­paus­ko­kei­lulla tuetaan myös tavoi­tetta puut­tua tervey­son­gel­miin ajoissa. Toimin­ta­ky­vyn säily­mi­nen ja puut­tu­mi­nen tervey­son­gel­miin jo varhai­sessa vaiheessa ehkäi­see päivys­tys­käyn­tejä ja sairaa­la­jak­soja. Koti­sai­raa­lan palve­luja tulee olla saata­villa kaikilla hyvin­voin­tia­lueilla ja kivun­hoi­don sekä saat­to­hoi­don laadu­kasta riip­pu­matta hoito­pai­kasta.

Etelä-Savon erin­omai­nen esimerkki

THL enna­koi, että ikään­ty­nei­den palve­luja tarvit­se­vien määrä kasvaa nykyi­sestä 33 000:lla asiak­kaalla vuoteen 2027 mennessä. Siis vuoteen 2027 mennessä! Nämä haas­teet eivät ole kaukai­sia, ensi vuosi­kym­me­nen lopulla tapah­tu­via – vaan haas­teet ovat nyt käsis­sämme. Siksi myös ratkai­suja tarvi­taan tässä ja nyt.

Yle uuti­soi maanan­taina Pappi­lan­ran­nan palve­lu­ko­dista Etelä-Savossa. Se on esimerkki uudesta tavasta järjes­tää vanhus­ten hoito: erias­tei­set hoiva­muo­dot on sijoi­tettu hyvin lähelle toisi­aan. Hoivaa saa juuri sen verran kuin tarvit­see ja hoiva­muo­dosta toiseen siir­ty­mi­nen on help­poa. Meille tämä Etelä-Savon esimerkki osoit­taa, että palve­luita voi uudis­taa ihmis­läh­töi­sesti ja toimi­vasti, kun siihen on tahtoa.

Meidän pitää paitsi kehit­tää palve­luita koko­nai­suu­tena Etelä-Savon esimer­kin mukai­sesti myös paran­taa työn vaikut­ta­vuutta. Vaikut­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen ei tarkoita, että juos­taan kovem­paa, vaan juos­taan parem­paa reit­tiä määrän­pää­hän.

Hyödyn­tä­mällä tekno­lo­giaa järke­västi ammat­ti­lais­ten työtaa­kan helpot­ta­mi­seksi, purka­malla työtä hait­taa­via normeja ja vähen­tä­mällä pape­ri­työtä esim. teko­ä­lyn avulla voimme myös helpot­taa hoita­jien koke­maa eettistä kuor­mi­tusta. Eihän meidän sote-henki­lös­tömme ole hakeu­tu­nut alalle täyt­tääk­seen lomak­keita vaan auttaak­seen ihmi­siä. 

Hyvät keskus­ta­lai­set. Sen sijaan, että jäätte pitä­mään kiinni toimi­mat­to­mista raken­teista ja vanhen­tu­neista toimin­ta­ta­voista, toivon, että myös teiltä löytyisi aitoa halua paran­taa ja uudis­taa ikäih­mis­ten palve­luita.

Väli­ky­sy­myk­sen perus­teella ette vaikuta kannat­ta­van edes viime kaudella teke­miänne uudis­tuk­sia. Perus­teet­to­man pelot­te­lun sijaan anta­kaa aluei­den sote-palve­luille mahdol­li­suus uudis­tua tälle vuosi­tu­han­nelle. 

Vuokra­työ­hön ja velka­ra­haan nojaa­mi­nen ei ole kestä­vää

Sote-palve­lui­den on kehi­tyt­tävä ajassa. Ei ole kestä­vää nojata loput­to­masti vuokra­työ­hön ja velka­ra­haan, kun tiedämme, että suoma­lais­ten palve­lut kaipaa­vat pysy­vää vahvis­tusta. Talou­desta huoleh­ti­mi­nen on myös hoivan turvaa­mista: se tarkoit­taa uusim­pia hoito­muo­toja, parem­paa lääki­tystä ja sitä, että henki­lös­töä voidaan palkata riit­tä­västi.

Suoma­lais­ten sote-palve­lut eivät tarvitse yhtään tällaista krii­si­pu­hetta kuten tämä väli­ky­sy­mys. Tarvit­semme sen sijaan ratkai­suja ja tekoja hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den turvaa­mi­seksi ja luot­ta­muk­sen lisää­mi­seksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa