Puuma­lan kunta­vaa­lieh­dok­kaat

Olen neljä vuotta Puuma­lassa asunut ja eläköi­ty­nyt insi­nööri. Tuon mielel­läni yli 40 vuoden neuvot­te­lu­ko­ke­muk­seni kunnan­val­tuus­toon. Unel­mas­sani Puuma­lasta on runsaasti nuoria perheitä, mikä tuo jatku­vuutta ja varmuutta myös ikään­ty­välle väes­tölle. Tarvi­taan lisää työpaik­koja ja palve­luja, elämää. Kunnan nyky­ti­lan­teesta on hyvä kehit­tää kuntaa vielä­kin parem­maksi. Se saadaan aikaan rohkeasti teke­mällä Puuma­lalle omin­ta­kei­nen veto­voi­ma­pa­ketti, joka puhut­te­lee tänne muut­toa harkit­se­via. Vaikea työ vaatii ideoita ja yhteis­työtä yli puolue­ra­jo­jen, muttei ole mahdo­tonta. Siihen olen valmis.

Ensim­mäi­nen valtuus­to­kau­teni on loppusuo­ralla. Kuvai­sin kautta mielen­kiin­toi­seksi ja opet­ta­vai­seksi. Olen pääs­syt vaikut­ta­maan ja esit­tä­mään uusia ratkai­suja kunnan toimin­to­jen kehit­tä­mi­seksi. Olen myös ns. haas­ta­nut viran­hal­tioita perus­tel­len ja asial­li­sesti. Minulla on iso halu jatkaa työtäni myös uudella kaudella. Isoim­mat asiat ovat panos­taa elin­voi­mai­suu­den kehit­tä­mi­seen ja säilyt­tää terveys -ja pelas­tus­pal­ve­lut, vaikka kunnan omalla rahalla. Olen aidosti kiin­nos­tu­nut hoita­maan kunnan asioita. Olen kantaa ottava, esitän omia mieli­pi­tei­täni perus­tel­lusti. Pelkkä arvos­telu ei tuo tulosta.

Olen eläk­keellä oleva labo­ra­to­rio­hoi­taja, mutta jatkan työn­te­koa oikein innois­sani. Kotini on Puuma­lassa, mutta työpaik­kani Mikke­lissä. Into­hi­moni ovat puutarha, metsä ja Saimaa. Perheeni on eläk­keellä oleva avio­mies. Poika ja tytär jo maail­malla. Neljä vaali­kautta eli kohta 12 vuotta olen ollut jäse­nenä Puuma­lan tekni­sessä lauta­kun­nassa. Tehtävä on ollut erityi­sen mieluisa. Lisäksi olen koti­kun­tani edus­taja alueel­li­sessa ympä­ris­tö­ter­vey­den­huol­to­jaos­tossa.

Insi­nööri hakee päät­tä­jäksi. Päätök­sen­teko ei ole mieli­pi­de­kil­pailu vaan harkin­taa, tiedon­ha­kua ja vastuun kanta­mista. Puuma­lassa sujuu nyt kohtuul­li­sesti – mutta elin­voi­man säilyt­tä­mi­nen vaatii myös päätök­siä, jotka katso­vat eteen­päin. Tule­vai­suus ei synny itses­tään, ja siihen liit­tyy aina riskejä. Olen tottu­nut teke­mään vaikeita ratkai­suja, joskus ilman varmoja vastauk­sia. Olen oppi­nut, että päätök­siä ei voi aina siir­tää – ja jonkun ne on tehtävä. Siksi uskon faktoi­hin, pereh­ty­mi­seen ja rehel­li­seen harkin­taan. Näillä peri­aat­teilla haluan olla mukana päät­tä­mässä Puuma­lan tule­vai­suu­desta.