Meidän menes­tyk­semme on synty­nyt osaa­mi­sesta, inno­vaa­tioista ja rohkeu­desta tehdä parem­min kuin muut. Siksi kysy­mys on lopulta hyvin yksin­ker­tai­nen: pidäm­mekö huolta siitä, että tule­vil­la­kin suku­pol­villa on valmiu­det raken­taa hyvin­voiva ja kilpai­lu­ky­kyi­nen Suomi?

Suomen kansan­ta­lous seisoo vahvasti vien­ti­ve­toi­sen tekno­lo­gia­teol­li­suu­den harteilla. Tekni­nen osaa­mi­nen ei kuiten­kaan synny tyhjiössä. Se syntyy leikin, kokei­lun ja oival­luk­sen kautta – usein jo alakou­lun käsi­työ­tun­neilla. Siksi on vält­tä­mä­töntä, että perus­o­pe­tus tarjoaa lapsille ja nuorille riit­tä­vät käsi­työ­tai­dot, tekno­lo­gi­sen yleis­si­vis­tyk­sen ja vahvan pohjan omalle osaa­mi­sen tunteelle. Kun nuori uskal­taa tart­tua työka­lui­hin turval­li­sesti ja uteli­aasti, hän uskal­taa myöhem­min tart­tua myös ammat­tiin, joka kantaa.

Käsi­työ ei ole vain moto­ri­sia taitoja. Se on avaruu­del­lista hahmot­ta­mista, mate­ri­aa­lien ymmär­tä­mistä, luovaa ongel­man­rat­kai­sua ja rohkeutta kokeilla uutta. Se on juuri sitä osaa­mista, jota tule­vai­suu­den työelämä meiltä vaatii – ja jota teko­äly ei pysty korvaa­maan. Tekno­lo­gi­nen luku­taito on yhtä lailla sivis­tystä kuin luke­mi­nen ja laske­mi­nen.

Samalla käsi­työ­tai­dot ovat osa kult­tuu­rista jatku­vuut­tamme – ainee­tonta perin­töä, joka siir­tyy teki­jältä teki­jälle ja uudis­tuu ajan mukana. Nykyi­set oppi­mi­sym­pä­ris­töt ja sisäl­löt ovat kehit­ty­neet tuke­maan tämän päivän ja huomi­sen tekno­lo­giaa: 3D-mallin­nusta, robo­tiik­kaa, digi­taa­lista valmis­tusta ja moder­neja mate­ri­aa­leja.

Siksi perus­o­pe­tusta uudis­tet­taessa ei pidä unoh­taa niitä oppiai­neita, jotka herät­tä­vät kipi­nän teknii­kan aloille. Päin­vas­toin: käsi­työn asemaa tulee vahvis­taa osana moni­puo­lista, luovaa ja tule­vai­suu­teen katso­vaa perus­o­pe­tusta. Lapset tarvit­se­vat tilaa ja aikaa raken­taa, suun­ni­tella, kokeilla ja epäon­nis­tua. Vain niin syntyy osaa­mista, yrit­tä­jyyttä ja inno­va­tii­vi­suutta – niitä arvoja, joihin kokoo­mus­kin haluaa yhteis­kun­taa raken­taa.

Suomen työelämä tarvit­see lähi­vuo­sina tuhan­sia uusia osaa­jia tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen, lääke­tie­teen ja hammas­lää­ke­tie­teen aloille, kvant­ti­tek­no­lo­gia-alalle ja ener­gia-alalle. Nämä kaikki vaati­vat käden­tai­toja ja käytän­nön hahmo­tus­ky­kyä. Emme voi jättää tätä sattu­man varaan. Jos haluamme pitää Suomen kilpai­lu­ky­kyi­senä, meidän on aloi­tet­tava siitä, mistä kaikki osaa­mi­nen alkaa: lapsista, nuorista ja heidän kyvys­tään innos­tua. Siksi ehdo­tuk­ses­tamme edus­kun­nan sivis­tys­va­lio­kunta ottaa käsit­te­lyyn käsi­työ­tai­to­jen opet­ta­mi­sen ja oppi­mi­sen tilan­teen ja kehit­tä­mi­sen mahdol­li­suu­det.

Käsi­työ­tai­toja ei teko­äly pysty korvaa­maan. Mutta meidän on varmis­tet­tava, ettei suoma­lai­nen osaa­mi­nen katoa ennen kuin kukaan ehtii sitä korvaa­maan­kaan.

Kokoo­muk­sen sivis­tys­va­lio­kun­nan edus­ta­jat:

Maaret Castrén

Mia Laiho

Oskari Valtola

Milla Lahden­perä

Lisää sisältöä samassa kategoriassa