Suomi on monilla kansain­vä­li­sillä mitta­reilla mitat­tuna kansa­kun­tien parhaim­mis­toa. Korkea elin­taso, hyvät koulut ja toimiva turva­verkko eivät kuiten­kaan ole synty­neet itses­tään. Ne on luotu kovalla työllä, viisaalla poli­tii­kalla ja lukuis­ten suoma­lais­ten arki­päi­vän osaa­mi­sella, vaik­kapa perus­kou­lun opetuk­sen kehit­tä­mi­sessä. Samaa työn teke­mi­sen arvos­tusta ja kauko­nä­köi­syyttä tarvit­semme myös nyt, kun hyvin­voin­ti­mal­liamme haas­te­taan rankasti.

Julki­suu­dessa on puhuttu paljon krii­si­tie­toi­suu­desta. Siis siitä, että olem­meko me suoma­lai­set tarpeeksi tietoi­sia Suomen nyky­ti­lasta ja siitä mihin olemme menossa. Joiden­kin mielestä Suomi on jo krii­sissä, toiset taas pitä­vät puheita turhana pelot­te­luna.

Tosia­sia on, että Suomi velkaan­tuu vaaral­lista vauh­tia. Suoma­lai­sia yrityk­siä ja niiden mukana työpaik­koja katoaa maail­malle kiih­ty­vällä tahdilla. Kansamme ikään­tyy ja palve­lu­tarve kasvaa. Samalla työi­käis­ten veron­mak­sa­jien määrä vähe­nee.

Totuus on, että emme voi jatkaa näin. Ehdimme vielä kään­tää Suomi-laivan suun­nan, jos toimimme heti ja päät­tä­väi­sesti. Asiat ovat vielä tois­tai­seksi omissa käsis­sämme.

Suomi on saatava pois näivet­ty­mi­sen polulta. Kurs­sin­muu­tos ei ole helppo, eivätkä päätök­set tule olemaan suosit­tuja. Mutta ne ovat sitä­kin tarpeel­li­sem­pia.

Hyvänä esimerk­kinä toimii edel­leen 1990-luvun lama. Suomi velkaan­tui rajusti ja työt­tö­myys runteli monia perheitä. Koti­maamme oli vapaassa pudo­tuk­sessa ja tule­vai­suus näytti synkältä. Silloi­set päät­tä­jät osoit­ti­vat kuiten­kin viisautta katkai­se­malla Suomen velka­kier­teen tiukin ottein ja samalla teke­mällä rohkeita uudis­tuk­sia. Ratkai­se­vassa asemassa olivat tuol­loin kasvua ja työl­li­syyttä paran­ta­nut vero­uu­dis­tus, panos­tuk­set tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen sekä kilpai­lun paran­ta­mi­nen esimer­kiksi tele­mark­ki­noilla. Tämä toi suoma­lai­sille työpaik­koja ja toimeen­tu­loa moniksi vuosiksi.

Samaa henkeä tarvit­semme myös nyt. Suomi on saatava takai­sin kasvu-uralle. Meidän on tehtävä tarvit­ta­vat päätök­set, joilla Suomi pide­tään jatkos­sa­kin menes­ty­vien kansa­kun­tien joukossa. Tarvit­semme isoja päätök­siä, joilla vahvis­te­taan talou­den kasvu­po­ten­ti­aa­lia, paran­ne­taan yritys­toi­min­nan ja työl­lis­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siä, piden­ne­tään työuria ja lisä­tään julkis­ten palve­lu­jen tuot­ta­vuutta.

Halli­tus kävi viime viikon puoli­vä­li­tar­kas­te­lussa läpi halli­tus­oh­jel­man toteu­tu­mista ja tarvit­ta­via toimen­pi­teitä. Tiedämme, mitä meidän on tehtävä. Nyt meidän on vain toteu­tet­tava se, mitä olemme luvan­neet.

Tällä viikolla minis­te­rit työs­tä­vät yksi­tyis­koh­tai­sia päätö­seh­do­tuk­sia. Tämän jälkeen halli­tus hioo ratkai­suja kasaan. Maalis­kuun lopulla kehys­rii­hen istun­nossa tehdään tämän halli­tus­kau­den tärkeim­mät päätök­set. Pöydästä ei nousta ennen kuin tarpeel­li­set päätök­set ovat kasassa.

Kaik­kien osapuol­ten on nyt ymmär­ret­tävä, että kyse on koko Suomen ja kaik­kien suoma­lais­ten yhtei­sestä edusta. Nyt kysy­tään viisautta nähdä omaa lyhyen tähtäi­men etua pidem­mälle. Selvää on, että jos Suomen suun­taa ei kään­netä, kaikki häviä­vät. Työpaik­ko­jen katoa­mi­nen ja palve­lui­den rapis­tu­mi­nen jatku­vat.

Mutta kun halli­tus ja työmark­ki­na­jär­jes­töt pysty­vät päätök­siin, Suomi ja suoma­lai­set voit­ta­vat - kaikki voit­ta­vat.

Suoma­lai­set ovat aina arvos­ta­neet päät­tä­jiä, jotka vaikei­den ja kipei­den­kin päätös­ten edessä kanta­vat vastuunsa.

Seuraa­vat viikot ovat ratkai­se­via.

Turun Sano­mat, 5.3.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa