Välittämisen ilmapiiri

Uusi istuntokausi alkaa vaikka politiikan vuosi on ollut täydessä laukassa jo monta viikkoa. Päätöksiäkin on tehty ja miljardeja ohjailtu niin, että ihan hämmästyttää, että ollaan vasta helmikuun alussa.
Alkuvuosi on nostanut mieleen muutamia kysymyksiä. Miljardista on muodostunut uusi rahan perusyksikkö. Kun puhuu velkaantumisesta, kasvavista korkomenoista, elvytystarpeista, yritystenrahan tarpeesta jne. ei voi aloittaa keskustelua alle miljardista. Tässä on vaarana vakava vauhtisokeus. Miljardeja käsitellään mielikuvissa samalla tavalla kuin muutama kuukausi sitten miljoonaa. Muistan, että olen vääntänyt kättä hallituskollegani kanssa 30 000 (siis kolmenkymmenentuhannen euron) hintaisesta laiturihankkeesta. Miljardien viuhuessa tulee illuusio siitä, että ?mikkään ei oo mittään?.
*******
Toissapäivänä eräs tuttavani totesi, että elvytyksen osalta ollaan tilanteessa, että nyt on juotu puolet kossupullosta ja olisi viisasta odottaa vähän sen vaikutusta. Jäljellä on toinen puoli ja kannattaa miettiä tarkkaan missä tahdissa sen ottaa. Tahdilla on vaikutusta sekä humalan, että krapulan tasoon ja jyrkkyyteen. Fiksu oivallus.
*******
Kun talouskriisin syvyydestä, kestosta ja etenkään sen konkreettisista vaikutuksista ei osaa sanoa kovinkaan paljoa, kannattaa yrittää miettiä, mistä sitten jotakin tietäisi. Yksi asia, jonka tiedämme ja johon pitää varautua, on Suomen heikkenevä ilmapiiri. Jos asiat menevät taloudessa kuten ennakoidaan ja epäonnistumme ihmisten huolien hallinnassa voimme olla loppuvuodesta todella synkässä tilassa. Kasvava työttömyys, yritysten kaatumiset ja näiden seurannaiset luovat pahaa mieltä ja katkeruutta.
Nyt olisikin tärkeää puhua ja varautua henkisellä tasolla jo etukäteen, jotta olisimme vahvempia ja toimintavalmiimpia ottamaan vastuuta lähimmäisistämme, kuin 1990-luvun alussa. Meillä on jo valmiina sosiaaliturva etuuksineen ja palveluineen, mutta ne eivät tule riittämään. Tarvitsemme meidän jokaisen panosta ja lähimmäisen rakkautta. Meidän jokaisen on mietittävä, miten voisin tukea työttömäksi jäävää läheistäni ja näin kantaa vastuuta kanssaihmisistä ehkä hieman enemmän, kuin mihin olen tottunut viimeaikoina. Olen aiheesta paljon puhunut ja miettinyt myös sitä, mitä minä itse voisin tehdä, jotta auttaisin jotakuta finanssikriisissä tilapäisesti työnsä menettänyttä.
Välittämisen ilmapiirin luominen on äärettömän tärkeää, koska se auttaa meitä osaltaan minimoimaan tappioita tämän tilapäisen talouskriisin aikana. Kyllähän tämä joskus loppuu. Meidän vain pitää jaksaa nyt vähän aikaa. Jokainen päivä talouskriisissä tarkoittaa sitä, että olemme päivän lähempänä kasvukauden alkua. Hallitus tekee voitavansa ihmisten auttamiseksi. Teemme mittavia toimia, työpaikkojen säilyttämiseksi ja yritysten tukemiseksi, mutta voimamme ovat rajalliset ja siksi me kaikki tarvitsemme toistemme tukea. Onneksi inhimillisyys ei maksa mitään.