Toivakka puolusti hallituksen toimia vanhusten hoidon kehittämisessä

Kävin viikko sitten tutustumassa terveyskeskuksen ikäihmisten akuuttiosastoon ja sen dementiayksikköön Mikkelissä. Päällimmäisenä tuosta käynnistä mieleen jäi henkilökunta. Tapasin todella osaavia, motivoituneita ja sitoutuneita ihmisiä, jotka tekivät työtään aidosti välittäen.

Akuuttiosastolla on kuntouttava työote, mutta silti kuulin, ettei kuntoutukselle ole riittävästi arjessa aikaa. Tämä on valitettavasti tilanne myös monissa muissa hoivayksiköissä. Kuntoutusta voidaan jopa korvata lääkityksellä. Joskus asia on kiinni siitä, ettei vanhustyön osaamista ole saatavilla tai henkilökunnan määrä ei ole tarpeeseen nähden oikein mitoitettu. Näitä ongelmia on nostanut esiin niin professori Sirkka-Liisa Kivelä taannoisessa raportissaan kuin oppositiokin välikysymyksessään. Ja ihan aiheellisesti. Opposition välikysymyksessään kuvaamat tapaukset, joissa hoitoa on laiminlyöty, ovat rankkoja ja näin ei sivistysvaltiossa todellakaan saa olla. Laiminlyönteihin on puututtava, ja myös puututaan.

Positiivista kehitystä vanhustenhuollossa on saatu aikaan ja on myös pidettävä mielessä se, että valtaosassa vanhusten hoivayksiköitä ikäihmisiä hoidetaan hyvin ja turvallisesti. Tätä käsitystä puoltaa ministerinkin mainitsema Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus. Laitoshoidon toimintatavat ovat muuttuneet ikäihmisten toimintakyvyn säilyttämistä suosivaan suuntaan. Yhä useampi hoivayksikkö noudattaa kuntouttavaa työotetta. Uni- ja psykoosilääkkeiden käyttöä on pystytty vähentämään ilman merkittävää unihäiriöiden ja käytösoireilujen kasvua.

Suomessa on ammattitaitoinen, koulutettu hoitohenkilöstö ja heidän osaamistaan tulee arvostaa. Alalle tarvitaan jatkossa väestön ikääntymisen myötä uusia käsipareja ja toivonkin, että myös tällä nyt käytävällä keskustelulla motivoidaan hakeutumaan alalle, eikä pelotella pois vanhustyön parista. Työn huono organisointi tai liian alhainen henkilöstömitoitus eivät toden totta ole hoitajien syytä. Ne ovat asioita, joihin meidän päättäjien niin täällä eduskunnassa kuin kunnissakin on luotava mahdollisuudet.

Mahdollisuuksia hyvään hoivaan on tällä vaalikaudella parannettu. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus uudistettiin jo viime vuoden alussa. Aiemmasta, vuonna 2001 annetusta, laatusuosituksesta täsmennettiin henkilöstömitoitusperusteita ja annettiin mitattavia määrällisiä tavoitetasoja keskeisille palveluille sekä konkreettisia mittareita tavoitteiden toteutumisen seurantaan. Johtamisen rooli tunnustetaan myös. Hyvällä johtamisella vaikutetaan paitsi henkilöstön määrään ja osaamiseen, myös työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen.

Laatusuosituksissa painotetaan terveyden, toimintakyvyn ja kuntoutumisen tukemista kaikissa palveluissa. Näiden vaikuttavuudesta on olemassa selkeää näyttöä. Henkilöstömitoitussuosituksissa on huomioitu se, ettei hyvä hoiva tarkoita pelkästään vanhusten ruokkimista ja vaipanvaihtoa neljän seinän sisällä, vaan myös kuntouttavaa tekemistä. Jo pelkästään arkikuntoutus on erittäin tärkeää: se, että ikäihmisten annetaan tehdä päivittäisiä askareita voimien ja kyvyn mukaan itse. Laatusuositus muistuttaa myös sektorit ylittävän yhteistyön tärkeydestä, esimerkiksi kuntien kulttuuri- ja liikuntatoimi tai järjestöt ja seurat voivat olla ikäihmisten palveluissa hyvänä tukena ja toteuttajana.

Laatusuositusten toimeenpanoa on tuettu esimerkiksi kohdentamalla lisää valtionosuuksia vanhusten koti- ja laitoshoidon palveluiden henkilöstön lisäämiseen ja kotihoidon kattavuuden parantamiseen. Valtion toimien positiivinen vaikutus kuntatalouteen on ollut nykyhallituksen aikana moninkertainen verrattuna punamultahallitukseen. Samoin Kaste-ohjelmasta on ohjattu rahaa ikäihmisten palveluiden kehittämiseen laatusuositusten mukaisesti.

Näistä toimista huolimatta laatusuosituksia ei ole riittävässä määrin noudatettu. Opposition retoriikkaa voi tässä suhteessa lainata sanomalla, että toimet ovat olleet hyvin oikeansuuntaisia, mutta sellaisinaan valitettavasti riittämättömiä. Hallitus ei silti todellakaan jäänyt seisomaan tumput suorina, päinvastoin. Kun seurannoissa kävi ilmi, että laatusuosituksia ei riittävästi noudateta, ministeri Risikko linjasi, että vanhustenhuollosta on tehtävä laki. Eli opposition nyt vaatima lainvalmistelu on ollut jo viime toukokuusta lähtien STM:n työryhmän käsittelyssä. Lain valmistelun yhteydessä osasta laatusuosituksia tehdään sitovia.

Vanhustyön osaamiseen paneudutaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön yhteisvoimin. Tosiasiallisesti lähes kaikki hoitotyöntekijät kohtaavat työssään ikääntyneitä ihmisiä toimivatpa he sitten terveyttä edistävien, ennalta ehkäisevien, akuutti- tai pitkäaikaishoidon palveluyksiköissä. Tämän työntekijäjoukon osaaminen vaikuttaa suuressa määrin asiakkaiden elämän- ja palvelun laatuun ja vaikuttavuuteen. Siksi hoitotyön ammatillisessa perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa on turvattava riittävä vanhustyön asiantuntemus ja mahdollisuus gerontologiseen työhön pätevöitymiseen ja erikoistumiseen.

akuuttiosastolla käydessäni mieleen jäi myös henkilöstön toive omaisten osallistumisesta hoitoyksiköiden arkeen. He eivät tunne, että vanhusten läheiset olisivat hoiva-alan ammattilaisten vaivana, vaan päinvastoin. Viesti on vahvasti se, että kaikki apu ja omaisten osallistuminen on tervetullutta.

Ikäihmisistä huolenpito onkin meille kaikille hyvä välittämisen oppitunti. Vastuu ikäihmisten hoivayksiköistä on aina kunnilla ja valtiolla. Omaisten tehtävänä ei ole paikata vajaata henkilöstömitoitusta. Lähimmäisenrakkaus on silti tarpeen. Viranomainen ei voi korvata läheistä ihmistä. Vanhusten masennus johtuu usein yksinäisyydestä, sitä ongelmaa ei yksin rahalla ratkaista. Meidän lasten ja lastenlasten pitäisi viettää useammin aikaa oman äitimme tai isämme, mummomme tai pappamme kanssa. Hoivakoteihinkin voimme tuoda hyvää mieltä vaikkapa vanhuksia ulkoiluttamalla tai musiikkituokioita järjestämällä. Me voimme vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ikäihmisten sosiaalisia verkostoja.

Läheisten välittämistä tuetaan myös ensi keväänä eduskunnan käsittelyyn tulevalla kotikuntalain muutoksella. Jatkossa vanhuksilla ja vammaisilla on mahdollisuus valita kotikuntansa ja muuttaa lähelle sukulaisiaan.

Omaisilla ja muilla läheisillä on tärkeä rooli siinäkin, että ikäihmisten hoidontarve huomataan ajoissa. Mitä aiemmin esimerkiksi alkava dementia havaitaan, sen helpompaa sitä on hoitaa ja sitä pidempään voidaan varmistaa turvallinen kotihoito. Kun ikääntyvästä lähimmäisestä on pienikin huoli, se kannattaa tuoda esiin ja selvittää, miten tilanteessa voidaan ikäihmistä tukea. Tässä työssä tukena on palvelutarpeen arvioinnin ikärajan laskeminen 80 vuodesta 75 vuoteen.

Kun puhutaan läheisten välittämisestä, ei omaishoitoa voi unohtaa. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu useita omaishoitajien aseman parantamiseen liittyviä tavoitteita. Omaishoitajien sijaisavun saantia parannetaan ja pyritään luomaan myös sisällöllisesti mielekästä sijaishoitoa, kuten lomituspalveluita kotona tai perhehoidossa. Kansanedustajamme Arto Satosen lakialoitteen pohjalta selvitetään myös mahdollisuutta hoitovapaajärjestelmän kehittämiseen työn ja omaishoidon paremmaksi yhteensovittamiseksi. Omaishoidon tuen piiriin kuuluvien määrää pyritään lisäämään. SATA-komiteassa tehdään parhaillaan työtä omaishoidon tuen ja eläkettä saavan hoitotuen yhteensovittamiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että omaishoidon tuki siirretään Kelan vastuulle, jotta kuntien epätasaiset tukikäytännöt yhtenäistyvät.

kuten hyvin tiedämme, samalla rahalla saa niin hyvää kuin huonoakin hoivaa ja palveluita. Kokoomus nosti viime kuntavaalien yhteydessä esiin kuntia, joissa ikäihmisten palveluissa on kyetty toteuttamaan hyviä käytäntöjä. Kuopiossa pyörii Yhessä immeisiks’ -projektista alkanut avoin päiväkeskustoiminta, jolla tarjotaan ikäihmisten omaehtoiselle harrastamiselle puitteet. Hyvien neuvonta- ja hoivapalveluiden lisäksi onkin tärkeää tukea ikäihmisten omaa toimintaa. Ikäihmiset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, jota hoidetaan pitkäaikaishoivassa, vaan on myös paljon heitä, jotka selviytyvät itsenäisesti, matkustelevat ja ovat aktiivisia aivan viimeisiin vuosiin asti. Tätä omaehtoisuutta on tuettava, ei tukahduttaen, vaan mahdollisuuksia tarjoten.

Päijät-Hämeessä on puolestaan ikäihmisten palvelukeskus Palvelu Santra, joka toimii yhteistyössä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken. Sieltä ikäihminen saa sopivan palvelun tai neuvon oikealle palvelupolulle. Palvelukeskukset voivat myös ohjata palvelusetelin käytössä ja näin tuoda ikäihmisten arkeen uusia palvelumuotoja. Sodankylässä taas on tehty hienoja avauksia ikäihmisten muistineuvolatoimintaan. Ajoissa aloitetulla kuntoutuksella, lääkinnällisellä hoidolla ja neuvonnalla on pystytty lisäämään laadukkaita kotona asumisen vuosia ja siirtämään laitoshoidon alkamista. Monista kunnista löytyy myös kodinomainen dementiayksikkö ja päiväosastolla tuetaan omaishoitajien jaksamista.

Hyvillä ennakoivilla toimilla on kunnissa kyetty parantamaan ikäihmisten toimintakykyä merkittävästi, vähentämään laitoshoivan nopeaa tarvetta ja tuomaan elämään virikkeitä. Ikäihmisten palveluista löytyy valitettavia epäkohtia, mutta myös hyviä ja toimivia palveluita. Kokoomuksen eduskuntaryhmä vetoaakin niin oman puolueensa edustajiin kuin muihinkin kuntapäättäjiin, että jo löydetyistä hyvistä käytännöistä pidetään kiinni myös vaikean taloustilanteen aikana. Myös hoitoketjut ja hoidon porrastus tulee kunnissa hoitaa kuntoon. Ihmisiä ei saa makuuttaa väärillä paikoilla, kuten sairaaloissa kodinomaisen pitkäaikaishoivan sijaan. Se on paitsi epäeettistä, myös kallista. Kun pulmien ennaltaehkäisyssä ja kunnollisen hoivan järjestämisessä säästetään, säästö maksetaan raskaampana laitoshoivana tai erikoissairaanhoitona ? eikä se säästö saa johtaa vanhusten epäinhimilliseen kohteluun.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erittäin tärkeänä tätä vanhustenhuollosta nyt käytävää keskustelua. Toivomme, että keskustelussa tulee monia hyviä uusia avauksia, joita hallitus voi ministeri Risikon johdolla viedä eteenpäin. Uusi laki tai merkittäväkään rahanlisäys ei takaa kaikkien ikäihmisten hyvää hoivaa, tarvitaan monia samansuuntaisia toimia ja myötäelämisen kykyä.

Maailma ei tule valmiiksi yhdessä vaalikaudessa. Se ei tullut valmiiksi niiden kahdentoista vuoden aikana, kun sosialidemokraatit olivat hallituksessa, eikä se tule valmiiksi tälläkään vaalikaudella. Paljon kuitenkin tehdään ja eteenpäin mennään. Yhteisenä tavoitteena on ikäihmisten hyvä hoito ja hoiva, turvallinen olo niin kotona kuin tarvittaessa laitoshoidossakin.


Kuvat