Katainen: Suvaitsevaisuus, välittäminen ja avoimuus

Uutinen Jyväskylässä tapahtuneesta puukotusvälikohtauksesta tavoitti minut paluumatkalla Chilestä Suomeen, välilaskulla Pariisissa. Ensireaktioni oli kaksijakoinen. Ensinnä helpotus siitä, että kukaan ei loukkaantunut vakavasti, vaikka ainekset todelliseen tragediaankin olivat olemassa. Toisekseen koin syvää pettymystä. Uutisia tämän tyyppisistä tapahtumista ei haluaisi lukea mistään, mutta erityisen harvinaisia ne ovat olleet meillä Suomessa. Eivät ennen kuulumattomia, mutta kuitenkin harvinaisia.

Vain avoin yhteiskunta on todella terve yhteiskunta. Sananvapaus on avoimen, demokraattisen yhteiskunnan ehdoton edellytys. Samoin kokoontumisen vapaus. Molemmat näistä oikeuksista ovat loukkaamattomia ja rikkomuksiin niitä kohtaan on oltava nollatoleranssi. Ihmisoikeuksia ei voi haastaa.

Mitä tulee Jyväskylän välikohtaukseen, viranomaiset tulevat tietenkin tekemään perusteellisen tutkinnan tapahtuneesta sekä tekijöiden taustoista ja motiiveista, kuten sisäministeri Päivi Räsänen on aiemmin tänään todennut.  Vaikka monet kysymykset ja yksityiskohdat ovat vielä selvittämättä, antaa tapaus aihetta miettiä yhteiskuntamme ilmapiiriä laajemmaltikin.

Yhteiskunnallisessa keskusteluilmapiirissämme on jotain mennyt ja menossa pahasti väärälleen. Fyysisellä väkivallalla uhkaaminen puhumattakaan siihen ryhtymisestä poliittisten mielipide-erojen takia on tietysti aivan omaa luokkaansa. Mutta muutos on havaittavissa myös ihan jokapäiväisissä keskusteluissa: äärimielipiteet ja äärimmäiset tavat ilmaista niitä ovat yleistyneet. Entistä kovemmat ilmaukset ovat tulleet ikään kuin sallituiksi ja ihmisten henkilökohtaista koskemattomuuttakin kyseenalaistavia puheita kuitataan toisinaan jonkinlaisella olankohautuksella.

Meillä kaikilla, asemasta ja roolista riippumatta, on yhteinen vastuu siitä, että vihanlietsontaan puututaan ajoissa ja riittävän jämäkästi ? myös internetin keskustelupalstoilla. Keinotekoisen vastakkainasettelun lietsonta, vihapuheet ja suoranainen rasismi on tuomittava ja torjuttava. Pyrin omalta osaltani työskentelemään entistä vahvemmin sen puolesta, että julkinen keskustelu pysyy asiallisena ja toisia ihmisiä kunnioittavana. Hyvää mieltä saan siitä, että tiedän että aivan ylivertainen enemmistö suomalaisista on samassa hengessä mukana torjumassa äärimmäisyyksiä.

Asioista voi ja pitääkin keskustella, erilaisia mielipiteitä voi ja pitääkin esittää. Näkemyserot eivät kuitenkaan koskaan saa johtaa siihen, että kyseenalaistetaan toisten ihmisten, ihmisryhmien tai poliittisten mielipidesuuntien edustajien oikeus elää rauhassa ja turvassa.

Suomalaisuuteen kuuluvat vapaus ja vastuu sekä huolenpito muista. Näitä periaatteita puolustamme parhaiten toimimalla päättäväisesti kukin tahollamme ja yhdessä suvaitsevaisuuden, välittämisen ja avoimuuden puolesta. Silloin vihaa, pelkoa ja ihmisten välistä vastakkainasettelua lietsovat voimat eivät voi voittaa.