Suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita

Tulevaisuuden Suomi on nykyistä monikulttuurisempi. Työ ja pääoma liikkuu vapaasti ja talous kansainvälistyy. Globaali avoimuus lisääntyy ja sen mukanaan tuomat hyvät ja huonot puolet siirtyvät rajojen yli vaivattomasti. Myös ihmisten oma halu nähdä maailmaa johtaa monikulttuurisuuden lisääntymiseen. Hyvä niin. Erilaisuus rikastuttaa ja lisää luovuutta. Monikulttuurisuuden lisääntyminen on siis sisäänrakennettuna tulevaisuuteemme monesta syystä johtuen. Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen joukko, eivät oikeastaan yhtenäinen joukko lainkaan.

Maahanmuutto ja sen luoma monikulttuurisuus ovat osa luontaista globaalia kehitystä kaikissa niissä maissa, jotka kehittyvät ja menestyvät. Maahanmuuttokysymystä käsitellään usein tarpeen tai humaanin vastuun lähtökohdista. Huomaan tämän myös itsessäni. Olen monesti todennut, maahanmuuttoa puolustaessani kolme periaatetta: A) Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työvoimaksi, kun oma väki vähenee, B) Suomen tulevaisuus perustuu luovuudelle ja sen syntymisen edellytyksenä on monikulttuurisuus ja C) meillä on humaani vastuu niistä ihmisistä, joita vainotaan omissa maissaan ja siksi meidän on kannettava vastuumme pakolaisuudesta.

Jotta monikulttuurisuus voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla, on yhteiskuntien otettava vastuuta muuttajien kotouttamisesta ja tasavertaisten mahdollisuuksien antamisesta. Toisaalta meidän on otettava huomioon mahdolliset kulttuuriset tai muut yhteentörmäykset. Maahanmuuttajuuteen liittämissämme ongelmissa on kuitenkin monesti kyse pikemminkin normaaleista ihmisen elämään liittyvistä asioista. Jokaisella meistä voi olla omat vikamme, erityispiirteemme ja tapamme.

Olen huomannut, että viime vuosien aikana suhtautuminen maahanmuuttajiin on jollakin tavalla muuttunut. Tästä ikävänä esimerkkinä on netissä teeman ympärille kokoontuneet ryhmät. Toisaalta aihe puhututtaa muutenkin. Heikoista signaaleista on muodostumassa äänekkäitä signaaleja. Ilmiön leviämisessä on samoja piirteitä, kuin kaikissa ilmiöissä. On hiljaisia jurnuttajia, kriitikoita, aktiivisia kriitikoita ja ääriaineksia – rasismia.

En ole oikein päässyt kiinni syistä, jotka olisivat johtaneet ulkomaalaiskriittisyyden kasvuun. Yksittäisiä syitä en ole kuullut tai tunnistanut. Taloustilanteen heikkeneminen voi kärjistää tilannetta. Olen kuitenkin havainnut, että ehkä yhtenä syynä on asiaan liittyvä vaikeneminen, keskustelukulttuurin puute ja leimaamisen perinne.

Moni meistä maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuden lisääntymiseen positiivisesti suhtautuvasti poliitikosta tai toimittajasta on hyvää tarkoittaessaan halunnut tuomita jyrkästi kaiken, missä voidaan tulkita olevan ulkomaalaisvihamielisyyttä. Tarkoituksenamme on siis ollut katkoa siivet vääränlaiselta kehitykseltä. Olemme saattaneet onnistua katkomaan siivet keskustelulta, mutta emme itse ilmiöltä. Kun aiheesta keskustelemisesta on tehty tabu ja ihmisiä syyllistetty ehkä perusteettomastikin, on se kasvattanut turhautuneisuutta ja katkeruutta.

Jokaisella on tarve tulla kuulluksi, vaikka mielipide olisi kriittinenkin. Tämä meidän tulisi ymmärtää. Kriittinen keskustelu on kehityksen avain kaikilla muillakin yhteiskunnan aloilla. Poliitikkojen ja lehdistön tehtävänä on myös vetää rajaa kriittisen keskustelun ja syrjivän tai vihamielisen keskustelun välille. Tähän saakka olemme halunneet suojella maahanmuuttajia tukkimalla suut niiltä, jotka olisivat halunneet puhua myös kielteisistä seurauksista ? todellisista tai oletetuista. Pelkään, että tämä johtaa ajan mittaan siihen, että paine pullossa kasvaa. Lopulta ei lennä vain korkki, vaan räjähtää koko pullo. Parempi vaihtoehto olisi todennäköisesti se, että ongelmista puhuttaisiin suoraan, jotta niihin osattaisiin myös oikein puuttua.

Voi olla, että olen päätynyt väärään johtopäätökseen arvioidessani kriittisesti itseäni ja muita kaltaisiani suhteellisen liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattajia. En ole vain paremmin osannut jäsentää syitä kasvaneelle ulkomaalaiskriittisyydelle.

On päivän selvää, että toisiin ihmisiin tai ihmisryhmiin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta ei saa suvaita. Rasismia ei voida hyväksyä missään oloissa. Sen sijaan meidän on osattava puhua avoimesti myös niistä maahanmuuton seurauksena aiheutuvista kielteisistä piirteistä, joita joku näkee työkseen tai muuten vain ympärillään. Monesti ne ongelmat ovat aivan samanlaisia kuin kantaväestölläkin Ongelmien syntymiseen voi erityisesti vaikuttaa kielitaidottomuus tai kulttuurien eroavaisuus.

Siksi kaikkein tärkeintä on saada maahanmuuttajat mahdollisimman nopeaan kielen ja suomalaisen yhteiskunnan opetukseen. Siihen laitetut rahat saadaan moninkertaisena takaisin työllistymisen nopeutumisena ja sosiaalisen syrjäytymisen vähenemisenä, inhimillisistä eduista puhumattakaan. Mitä nopeammin nämä tavoitteet toteutuvat, sitä nopeammin tänne tulijoihin ei tarvitse suhtautua maahanmuuttajien ryhmänä, vaan uusina suomalaisina muiden suomalaisten joukossa.