Suomalaisen työn puolesta

Viimeistään maailmanlaajuinen finanssikriisi ja siitä seurannut taantuma osoittivat, että maailmantalous on tiukassa keskinäissuhteessa. Tämä on pääosin meille suomalaisille hieno asia. Suomen nopea elintason nousu 1900-luvun lopulla maailman vauraimpien maiden joukkoon johtuu tästä. Maailmanlaajuisessa työnjaossa Suomi on vienyt osaamista ja arvokkaita teollisuustuotteita. Suomalainen hyvinvointi on syntynyt tästä suhteesta avoimeen maailmantalouteen. Ilman sitä Suomi ei olisi maailman paras maa.

Kaikilla asioilla on myös kääntöpuolensa. Kiinteästi kytkeytyneen talousjärjestelmämme myötä jaamme myös ongelmat. Kun amerikkalainen investointipankki Lehman Brothers kaatui 2008 syksyllä, sitä seurannut maailmantalouden taantuma pysäytti Suomenkin viennin. Taloutemme supistui 8 prosenttia ja hyvinvoinnistamme katosi pysyvästi 10 miljardia euroa. Jokainen voi miettiä mitä vielä suurempi rahoitusjärjestelmän kaatuminen tarkoittaisi sisämarkkinoillamme euroalueella.
Kokoonnuimme sunnuntaina Brysselissä muiden eurooppalaiset valtiovarainministereiden kanssa. Ainoa ja suurin huolemme oli omien kansalaistemme hyvinvointi. Jos asioita ei hoideta kuntoon tai päästämme jonkun maan velkasaneeraukseen tässä tilanteessa, johtaisi se erittäin todennäköisesti eurooppalaiseen lamaan. Tämä iskisi luonnollisesti myös meihin suomalaisiin.
Meillä on aina erilaisia vaihtoehtoja toimia. Kun Irlannin ongelmat ja toimintavaihtoehdot tulivat päälle, ryhdyin pohtimaan: mikä tässä on suomalaisen työntekijän, veronmaksajan ja yhteiskunnan turvasta riippuvaisen etu? Myös hallituksen päätöksen Irlannin tukemisessa takauksin ratkaisi yksin ja ainoastaan suomalaisen hyvinvoinnin etu.
Pohdintamme oli yksinkertaisesti seuraava: Ovatko tukematta jättämisen seuraukset suomalaisille pahempia, kuten asiantuntijat arvioivat? Kaatuuko Irlanti ja moni muu maa väistämättä, eli kannattaako meidän edes yrittää? Arviomme näihin kysymyksiin olivat, että asiantuntijoiden arvioon on syytä luottaa, varsinkin kun olemme juuri saaneet itsekin todistaa miten rajuja seurauksia rahoitusmarkkinoiden lamasta voi meillekin olla. Arviomme oli myös, että meillä on vielä yhteistyössä mahdollisuus ottaa kriisi hallintaan, rauhoittaa markkinat ja aloittaa korjaustoimet kohti kasvua.
Siitä kukaan ei voi mennä takuuseen, leviävätkö ongelmat silti jatkossa esimerkiksi Portugaliin, vaikka toimisimme nyt Irlannissa. Mutta siitä voidaan olla aivan varmoja, että jos emme toimi, niin ongelmat leviävät. Varmaa on myös se, että jos emme olisi toimineet keväällä Kreikan suhteen, olisi nämä kaikki maat kaatuneet silloin kerralla.
Tämä tilanne toisaalta kiukuttaa meitä: miksi meidän pitää olla muita pelastelemassa, vaikka olemme itse hoitaneet omat hommamme hyvin? Kyse on kuitenkin hetken harkinnan jälkeen lopulta siitä, pelastammeko suomalaisten hyvinvoinnin. Pitää ratkaista ongelmat, turvata suomalaisten
hyvinvointi ja varmistaa sen kasvu myös tulevaisuudessa. Se ei onnistu eristäytymällä ja ?pitämällä vain huolen omista asioistaan?.
Suomi sai eilen kansainväliseltä luottoluokituslaitokselta Standard & Poor?silta parhaimman AAA luokituksen valtionlainoilleen. Suomi tulee siten saamaan jatkossa suhteellisesti vieläkin edullisempaa lainaa kuin leväperäisesti taloudestaan huolehtineet maat. Luottoluokitus kertoo kuitenkin tehdystä työstä ja päätöksistä. Säilytämme tuon luottamuksen vain jos hoidamme talouttamme jatkossakin vastuullisesti.
[Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 30.11.2010.]