Stubbin puhe MTK:n valtuuskunnan kokouksessa

Pääministeri Alexander Stubbin puhe MTK:n valtuuskunnan kokouksessa ke 26.11.

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

 Hyvät MTK:n valtuuskunnan jäsenet,

Suomen talous ei ole kasvanut vuoden 2011 jälkeen. Kaikki talousennusteet ovat olleet ylioptimistisia. Suomen velkaantuminen alkoi finanssikriisistä 2008, eikä ole laantunut. Työpaikkoja on menetetty eri puolilla Suomea.

Ongelmat ovat osittain eurooppalaisia, osittain kotimaisia. Euroalueen talouskasvu on edelleen hyvin vaatimatonta. Rakenteellisia uudistuksia kilpailukyvyn parantamiseksi on tehty lähinnä Irlannin, Portugalin ja Espanjan kaltaisissa kriisimaissa. Suomessa emme ole pystyneet vastaavaan, vaan annoimme ongelmien kasaantua vaivihkaa 2000-luvun aikana.

Suomen velkaantumisen vauhti on huolestuttava eikä edes paluu normaalikasvuun riittäisi nostamaan julkista taloutta kestävästi ylijäämäiseksi. Tämä ns. kestävyysvaje muodostuu suurelta osin väestön ikääntymisen vaikutuksista.

Ylivelkaantumisen uhatessa hallitus on joutunut kiristämään merkittävästi finanssipolitiikkaa. Vaalikauden aikana on päätetty lähes 6,5 miljardin euron menosäästöistä ja veronkorotuksista. Maatalousmomenteille on jouduttu kohdistamaan isoja säästöjä. Tämä tuntuu tuottajaperheen käteen jäävissä tuloissa kouriintuntuvasti. Ensi vaalikaudella, uusia säästöjä etsittäessä, maatalouden tähänastiset ponnistukset on otettava huomioon.

Maatalouden kannalta EU-tason ratkaisut ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin kansalliset toimet. EU:n maatalouspolitiikan isot ratkaisut – rahoituskehykset ja CAP-reformi – on päätetty tällä vaalikaudella pitkäksi aikaa eteenpäin. Nämä hankkeet ovat olleet paitsi maatalousministerin, myös koko hallituksen EU-vaikuttamisen kärjessä. Oppositiosta esitettiin, että Suomi vaatisi erillistä maksupalautusta. Hallituksessa valitsimme sen sijaan panostamisen maaseudun kehittämisrahoihin. Mielestäni valinta oli oikea, ja toivon suomalaisten pystyvän hyödyntämään ohjelmia runsaasti niiden päästessä vauhtiin. CAP-reformin yhteydessä myös Etelä-Suomen kansallisille tuille neuvoteltiin jatko Euroopan parlamentin myötävaikutuksella. Pitkään hiertäneelle asialle on nyt toivottavasti löytynyt kestävä ratkaisu.

Olen ymmärtänyt että näihin päätöksiin ollaan oltu MTK:n kentällä valtaosin tyytyväisiä. Hallituksen puolesta haluan kiittää järjestöä ja puheenjohtaja Juha Marttilaa hyvästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämisessä ja paineen asettamisesta silloin, kun sitä on ollut syytä asettaa.

Arvoisat kuulijat,

Suomen talouden pelastaminen on seuraavan vaalikauden suuri tehtävä. Siinä tehtävässä tarvitsemme budjettikurin lisäksi paljon luovuutta ja ponnisteluja uusien menestysalojen ja -tuotteiden löytämiseksi. Hallituksen on tehtävä kaikkensa suomalaisen työn ja työpaikkojen edistämiseksi.

Tähän ei ole yhtään yksittäistä ihmelääkettä. Minua häiritsee Suomessa nousussa oleva valtiouskovaisuus; ajatus siitä, että valtio voisi valita voittaja-alat ja yritykset ja allokoida rahat. Tämä ei toimi avoimessa maailmantaloudessa. Totuus on, ettei kukaan tiedä varmasti, mistä tulevaisuuden kasvu löytyy. Asiantuntijoiden valistunut veikkaus kuitenkin on, että biotalous voi olla Suomelle merkittävä tukijalka.

Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan arvioiden mukaan 50 % nykyistä enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö biopohjaisten tuotteiden, ruuan, energian ja palvelujen tuottamiseen on korkean osaamisen Suomelle luontainen vahvuus. Tätä kautta voimme myös osaltamme auttaa muuta maailmaa globaalien haasteiden ratkaisussa. Suomessa valmistetaan jo nyt vuositasolla yli 14 miljardin euron arvosta erilaisia biotaloustuotteita vientiin. Hallitus on asettanut ministeri Vapaavuoren johdolla tavoitteeksi 100 000 uuden biotaloustyöpaikan syntymisen vuoteen 2025 mennessä.

Yli puolet Suomen nykyisestä biotaloudesta perustuu metsiin. Onkin toivoa antavaa, että metsäteollisuudessa on nähtävissä vahvoja toipumisen merkkejä, ja merkittäviä investointeja on nyt useita putkessa. Valtion on huolehdittava, että esimerkiksi Metsä Groupin Äänekoskelle suunnitteleman biotuotetehtaan yhteydessä ympäristövaikutusten arvioinnit ja liikennejärjestelyt hoidetaan mahdollisimman nopeasti.

Maa- ja metsätalousministeriössä laaditaan parhaillaan kansallista metsästrategiaa 2025. Yksi keskeisistä tavoitteista on yritysmäisen metsänomistajuuden edistäminen. Yritysmäisien metsänomistajien sukupolvenvaihdoksiin olisi loogista luoda samanlaiset kannustimet kuin muille yrittäjille. Tämä antaisi mahdollisuudet pitkäjänteiseen metsänhoitoon.

Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja luonnonvarojen rajallisuus synnyttävät luonnostaan kysyntää biotaloudelle. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten politiikka määrittää markkinaa tässä murrosvaiheessa. Suomalainen kotimarkkinamme on sen verran pieni, ettei se usein riitä yksinään. Tarvitaan vähintään eurooppalaisia ratkaisuja ja normeja. Siksi hallitus on pitänyt sinnikkäästi mm. biopolttoaineiden puolta EU-päätöksenteossa. Kyseessä on samalla kertaa järkevä ilmastopolitiikka että suomalaiset työpaikat.

Hyvät MTK-laiset,

Maatalouspolitiikassa on ajankohtaisia asioita pöydällä vielä tämän vaalikauden aikana. Nostan esille kolme asiaa.

Ensinnäkin, EU:n maatalouspolitiikan uudistus on monelta osin askel oikeaan suuntaan. Sen toimeenpano on kuitenkin nostattanut huolia, saadaanko viljelijöiden tuet maksettua ajallaan. Ymmärrän huolen erittäin hyvin. Sen takia hallitus esittää vuoden 2015 budjettiin rahoitusta, jolla turvattaisiin Maaseutuviraston viljelijätukien tietojärjestelmän uudistaminen ja ELY-keskusten valvontaresurssit. Maaseutuvirasto arvioi lokakuussa, että ensi vuoden tukia siirtyisi vuoden 2016 puolelle peräti 400?500 miljoonaa euroa. Nyt tilanne näyttää paremmalta, ja viivästyminen jää puoleen pelätystä.

Ohjelmakausien vaihtuessa on varmistettava myös maatalousinvestointien rahoitus. Tämän takia hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi eilen, että Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera voisi tukea investointeja etupainotteisesti.

Toiseksi, elinkeinoelämää, tuottajia, omistajia ja aika lailla kaikkia suomalaisia yhdistää halu välttää ja tarvittaessa purkaa liiallista sääntelyä. Aiheesta on riittänyt puhetta, mutta olemme nyt neljän puolueen hallituksessa päässeet käsiksi myös konkretiaan ministeri Grahn-Laasosen vedolla. Lauri Tarastin johtamaa asiantuntijaryhmä etsii helmikuun loppuun mennessä parhaat keinot sujuvoittaa ympäristöhallinnon lupaprosesseja tinkimättä ympäristönsuojelun tasosta.

Viime viikolla hallitus antoi esityksen ympäristönsuojelulain uudistamisesta. Uudistuksessa luovutaan ympäristölupien automaattisesta tarkastusmenettelystä sellaisissa tilanteissa, joissa toiminnassa ei ole tapahtunut muutosta. Jatkossa tavoitteena on siirtää lupahakemusten käsittelyä aluehallintovirastoilta kuntiin, lähemmäs ihmisiä.

Samassa yhteydessä sovittiin maa-ainesluvan ja ympäristöluvan menettelyjen yhdistämisestä ja eläinsuojien rakentamista koskevien luparajojen nostamisesta. Näin saamme pois yhden lupa- ja valituskierroksen ja viemme luvitusta kohti yhden luukun periaatetta. Eläinsuojien laajentaminen puolestaan helpottuu ilman luvanvaraisuuden laukeamista.

Juuri tällaiset sinänsä pienet asiat muodostavat kasautuessaan turhan taakan yrittäjille ja elinkeinonharjoittajille. Purkaminen on kuitenkin tehtävä harkiten, asia kerrallaan, sillä säädökset on tehty aikanaan hyvä tarkoitus mielessä.

Kolmas ajankohtainen asia on Venäjän asettaman elintarvikkeiden tuontikiellon aiheuttamat ongelmat maataloudelle.

Hallitus päätti elokuun budjettiriihen yhteydessä lisätalousarviosta, jossa varattiin 20 miljoonaa näiden ongelmien helpottamiseen. Valtaosa tuesta kohdistuu maitotalouteen, ja osa on jo maksussa.

Kotimaisten toimien lisäksi myös EU-tasolla tarvitaan päätöksiä. Toimimmehan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Nopeasti pilaantuvia hedelmiä ostettiinkin pois markkinoilta, jotta ylijäämät eivät heikentäisi hintatasoa entisestään.

Viime viikolla maatalouskomissaari Phil Hogan kertoi 28 miljoonan euron kompensaatiosta Baltian maiden maitosektorille. Komission päätösluonnos ei sisällä tukea Suomelle, sillä tuottajamaidon hinta ei ole laskenut osuuskuntamallimme takia ainakaan vielä yhtä paljon kuin Baltian maissa.

Komission ratkaisua on täydennettävä Suomen osalta. Olemme tiiviisti yhteydessä komissioon ja toimitamme heidän kaipaamansa tiedot. Ministeri Orpo on vetovastuussa, minä annan tarvittavan tuen.

Liiallisia odotuksia EU-tuen määrästä ei pidä kuitenkaan nostattaa. Venäjän tuontikiellon vaikutuksia ei tulla kompensoimaan kokonaan. Tiedostan kuitenkin, että jokainen sentti on tällaisessa tilanteessa tuottajille tärkeä. Suomelle EU:n jäsenmaana kyse on myös periaatteesta ja tasapuolisesta kohtelusta.

Hyvät ystävät,

Perusedellytys kotimaiselle elintarviketuotannolle on maatalousyrittäjän toiminnan kannattavuus.

Pohjoisissa viljelyoloissamme tuotantokustannukset ovat korkeat. Senkin takia kotimainen ruuantuotanto on varmistettava myös julkisen rahoituksen avulla.

Vielä olennaisempaa on kuitenkin, miten markkinoilta saadaan riittävä korvaus hyvin tehdylle työlle – miten tuottajahinta kattaisi mahdollisimman suuren osan tuotantokustannuksista. Erikoistuminen ja kansainvälistyminen voivat auttaa joitakin tuottajia. Kotimaassa huomio on suunnattava markkinoiden toiminnan parantamiseen reilun kilpailun ohjelman hengessä. Katteet on saatava kaikissa ketjun osissa oikeudenmukaisiksi.