Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Stubb: Vastak­kain on uusi ja vanha

Stubb: Vastak­kain on uusi ja vanha

Julkaistu:

Mitä mahtaisi J.V. Snell­man ajatella Suomesta nyt? Isän­maamme sata­vuo­tis­juh­lien lähes­tyessä.

Uskon, että Snell­man olisi varmasti ihmeis­sään Suomen talou­den räjäh­dys­mäi­sestä noususta maail­man kärkeen. Snell­ma­nin aikaan Suomi oli kurjaa taka­maata. Kehi­tys on ollut lähes käsit­tä­mä­töntä.

Kärsimme Snell­ma­nin elämän­työn päät­tyessä niin nälästä kuin eri taudeis­ta­kin. Kamp­pai­limme samoista ongel­mista kuin tällä hetkellä kamp­pai­lee karkeasti puolet maail­man kansa­kun­nasta.

Ja mihin tilan­tee­seen Suomi on tullut: Luku­tai­dot­to­muutta ei käytän­nössä ole. Lapsi­kuol­lei­suus on pienin koko maail­massa. Kukaan ei kuole nälkään. Kulku­tau­dit on nujer­rettu. Ani harva joutuu teke­mään sellai­sia töitä, joissa henki olisi päivit­täin vaarassa.

Snell­man olisi tästä varmasti erit­täin ylpeä. Ja syystä olisi­kin.

Toisaalta Snell­ma­nia ihme­tyt­täisi tule­vai­suu­de­nus­kon puute, vision puute, pysäh­ty­nei­syys, joka vaivaa maail­man rikkaim­piin valtioi­hin kuulu­vaa Suomea. Snell­man itse kuului poruk­kaan, joka katsoi rohkeasti eteen­päin. Snell­man ja 1800-luvun muut suuret suoma­lai­set kehit­ti­vät täysin hullun vision Suomesta edis­tyk­sen kärjessä.

Haluan tänään pohtia kans­sanne sitä, miltä Suomi näyt­tää tule­vai­suu­dessa. Jotta tilan­netta voidaan arvioida, taudin­kuva täytyy tuntea. Tehdä arvio, missä menemme.

Toiseksi haluan arvioida sitä, mikä on puoluei­den rooli yhteis­kun­nan kehi­tyk­sessä. Ja hiukan myös sitä, mikä on Kokoo­muk­sen paikka puolue­ken­tässä ja Suomen tule­vai­suu­den raken­ta­mi­sessa.

--------------

Pohdi­taan hiukan, mitä yhteistä on J.V. Snell­ma­nilla, J.K. Paasi­ki­vella ja Risto Rytillä.

Vastaus: He kaikki ymmär­si­vät, että pienen Suomen asema määräy­tyy kansain­vä­li­sen poli­tii­kan koko­nai­suutta vasten. Samalla he olivat patrioot­teja, isän­maal­li­sia suoma­lai­sia, jotka käyt­ti­vät koko elämänsä tämän maan palve­le­mi­seen.

Isän­maal­li­suus ja kansain­vä­li­syys eivät ole olleet koskaan Suomen histo­riassa vasta­koh­tia, ne ovat olleet tois­tensa ehtoja!

Esimer­kiksi Snell­ma­nin roolia Suomen kult­tuu­ri­his­to­riassa on analy­soitu viime vuosina. Heli Rantala teki vuonna 2013 Turun yliopis­tolle kult­tuu­ri­his­to­rian väitös­tut­ki­muk­sen Snell­ma­nista. Tutki­muk­sen mukaan Snell­ma­nia pide­tään kansal­lis­fi­lo­so­fina ja fenno­maa­nina, joka ajoi suomen­mie­li­syy­den asiaa aggres­sii­vi­seen tyyliin.

Rantala huomaut­taa suoraan, että Suomi-kiih­koi­li­jan leima ei Snell­ma­nille kuiten­kaan sovi. Snell­man oli natio­na­lis­ti­nen ajat­te­lija, muttei mikään nurk­ka­pat­riootti.

Kansal­lis­mie­li­syys on vaaral­li­nen sana. Se antaa mahdol­li­suu­den käyt­tää sitä myös järjen­vas­tai­sesti. Perus­te­luna sille, että Suomen pitäisi sulkeu­tua. Tuijot­taa omaa napaansa.

Tällä hetkellä kuulemme Suomessa paljon ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan osalta puhetta, joka haikai­lee mennee­seen.

Osa puolueista haikai­lee EU:n yhtei­sestä linjasta irrot­tau­tu­mi­sen perään. On heitä, joiden mielestä Suomen pitää irtau­tua yhtei­sestä linjasta ja peruut­taa takai­sin YYA-vuosien harmaalle vyöhyk­keelle. Jättää Suomi isojen pelaa­jien pallo­tel­ta­vaksi.

Sellaista, hyvät ystä­vät, Kokoo­mus ei salli.

Kansain­vä­li­syys on myös isän­maal­li­suutta. Miksi esimer­kiksi itse haluan olla mukana päämi­nis­te­rinä ja Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana?

Haluan viedä tätä maail­man­kolk­kaa eteen­päin, Suomea eteen­päin. Kansain­vä­listä Suomea, jossa on hyvä elää.

Myön­nän, että tässä on pateet­ti­nen­kin sävy. Mutta on aivan turha pelätä kyyni­syyttä sellai­sen asian kanssa, mihin uskoo.

Suoma­lai­sena minulla on vahva usko suoma­lai­suu­teen: Piru vie, olemme kansain­vä­li­siä ja katso­kaa, mistä lähdimme lähes sata vuotta sitten. Ollaan noustu, ollaan raken­nettu Suomesta yksi maail­man parhaim­mista maista. Ollaan luotu Suomeen vahva libe­raali demo­kra­tia, ollaan omalei­mai­sia, ollaan kansain­vä­li­siä. Tällai­sen kehi­tyk­sen vuoksi haluan olla mukana viemässä Suomea eteen­päin. Nyt on aika jälleen näyt­tää itsel­lemme ja muille!

--------------------------

Suoma­lai­set ovat parhaim­mil­laan, kun ajat ovat vaikeat.

Suomen sodat, niiden jälkei­set talou­del­li­set ponnis­tuk­set ja 90-luvun lamasta nouse­mi­nen ovat esimerk­kejä suurista kansal­li­sista ponnis­tuk­sista. Sisulla Suomi on aina selvin­nyt vaikeis­ta­kin paikoista.

Sitee­raan Sisu-tutkija Emilia Lahtea: “Sisun ydin ei useim­pien ihmis­ten mielestä ole niin­kään pitkä­jän­tei­syy­dessä, vaan se on parem­min­kin voimien reservi, jonka voi ottaa käyt­töön mahdot­to­massa tilan­teessa.”

Suomi on jälleen vaikeassa tilan­teessa. Suomi kärsii kansain­vä­li­sestä tilan­teesta. Finans­si­kriisi on jatku­nut velka­krii­sinä ja nyt euroop­pa­lai­sena kasvu­krii­sinä. Ehkä jatkeena vielä Ukrai­nan-tilan­teen muka­naan tuoma epävar­muus.

Suomella on myös omia ongel­mia: väestö ikään­tyy, valtio velkaan­tuu, julki­sessa talou­dessa on kestä­vyys­vaje, Suomelle tärkeät teol­li­suu­de­na­lat ovat raken­ne­muu­tok­sen kourissa, kilpai­lu­ky­kymme on heiken­ty­nyt.

Nyt tarvit­si­simme sisua. Nyt meidän olisi ammen­net­tava tuosta voimien reser­vistä. Kun olisi pitä­nyt löytää turbo-vaihde, olemme vali­tet­ta­vasti menneet kitkut­taen eteen­päin.

Suomi on tällä hetkellä pysäh­ty­nyt.

Totta kai oikei­ta­kin asioita tapah­tuu, mutta yleis­tun­nel­massa etenemme kuin käsi­jarru päällä. Tämä ei koske vain poli­tiik­kaa. Vaan myös perin­tei­siä yrityk­siämme, palkan­saa­ja­jär­jes­töjä, Etelä­ran­taa.

Olemme poli­tii­kassa epäon­nis­tu­neet kään­tä­mään Suomen suun­taa. Siitä tätä halli­tusta voi puolus­taa, että se on aloit­ta­nut raken­teel­li­set uudis­tuk­set. Uudis­tuk­set, jotka olisi pitä­nyt käyn­nis­tää jo edel­li­sen keskus­ta­joh­toi­sen tai sitä edel­tä­vän puna­mul­ta­hal­li­tuk­sen aikana.

Näiden uudis­tus­ten toteu­tuk­sessa olemme kuiten­kin jääneet jähnää­mään. Tällä vaali­kau­della on saatu aikaan monia hyviä ratkai­suja. Esimerk­keinä vaik­kapa sote-uudis­tus, eläke­uu­dis­tus, yhtei­sö­ve­ro­uu­dis­tus, kilpai­lu­ky­kyä palaut­ta­vat palk­ka­rat­kai­sut. Silti tämä halli­tus ole ollut niin jämäkkä muutok­sen­te­kijä kuin Suomi tässä tilan­teessa olisi tarvin­nut.

Ei ole päästy riit­tä­västi eteen­päin.

Mistä tämä johtuu?

Se johtuu siitä, että halli­tus­puo­lueilla ei ole ollut yhteistä tilan­ne­ku­vaa. Muis­tel­laanpa vuoden 2011 halli­tus­oh­jel­ma­neu­vot­te­luita. Silloin riidel­tiin siitä, onko valtio­va­rain­mi­nis­te­riön maalaama tilan­ne­kuva liian pessi­mis­ti­nen. Että onko VM:n arvio kestä­vyys­va­jeesta liioi­teltu. Että tarvi­taanko velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi sen suurem­paa sopeu­tusta.

No nyt tiedämme, ettei kasvu tule velkael­vy­tyk­sellä tai itses­tään ja korjaa ongel­miamme.

Vielä­kin suurempi syy on se, että päätök­siä on yritetty tehdä laajalla yhtei­sym­mär­ryk­sellä - konsen­suk­sella. Talou­den ongel­miin on etsitty lääk­keitä, joista löytyy yhtei­sym­mär­rys sekä poliit­ti­sen oikeis­ton että poliit­ti­sen vasem­mis­ton välillä. Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sissa on jääty odot­te­le­maan kaik­kien eturyh­mien yksi­mie­li­siä esityk­siä.

Suomen vahvuus on kette­ryys. Olemme aina löytä­neet uusia tapoja olla Suomi. Kokoo­mus on vieras­ta­nut etujär­jes­tö­ajat­te­lua, sillä sellai­nen helposti estää uusien toimin­ta­ta­po­jen löyty­mi­sen. Nyt tämä etujär­jes­tö­ajat­telu semen­toi Suomen rapis­tu­via raken­teita. Omista saavu­te­tuista eduista ei olla valmiita luopu­maan.

Konsen­suk­sella on Suomessa saatu aikaan hienoja tulok­sia Korpi­lam­men hengestä lähtien. Nyt tämä alim­man yhtei­sen nimit­tä­jän poli­tiikka uhkaa kuiten­kin halvaan­nut­taa Suomen.

Suoma­lai­set ansait­se­vat halli­tuk­sen, joka jakaa yhtei­sen tilan­ne­ku­van maamme asioista. Yhte­näi­sem­män tilan­ne­ku­van kuin mitä tämän halli­tus­kau­den alussa oli tarjolla.

Suoma­lai­set ansait­se­vat halli­tuk­sen, joka on valmis vaikei­siin päätök­siin silloin­kin, kun semi­naa­reissa ja yhtei­sessä pöydässä istu­mi­nen ei tuota tulosta. Eli halli­tuk­sen, joka ei tyydy alim­man yhtei­sen nimit­tä­jän poli­tiik­kaan.

Suoma­lai­set ansait­se­vat halli­tuk­sen, joka saa liikettä aikaan.

Tule­valla vaali­kau­della liike on laajaa yhtei­sym­mär­rystä eli konsen­susta tärkeäm­pää. Niin vaikeassa tilan­teessa olemme nyt.

Yksit­täi­nen polii­tikko, yksit­täi­nen puolue tai edes halli­tus ei voi olla hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme pelas­taja. Olosuh­teita ja edel­ly­tyk­siä esimer­kiksi kasvulle ja työl­li­syy­delle voimme toki luoda. Ja toki perus­tamme on laaduk­kaissa julki­sissa palve­luissa sekä lukui­sissa julki­sen palve­lun työn­te­ki­jöissä.

Hyvin­voin­ti­malli ei ole kuiten­kaan pysäh­ty­mistä vanhaan, vaan jatku­vaa liikettä.

Suomen saavat kuiten­kin liik­keelle vain suoma­lai­set itse. Tämän me osaamme kyllä, kun tahto on kohdal­laan. Esimer­kiksi Lasten­sai­raa­lan hyväksi järjes­tetty keräys on esimerkki, kuinka ihmi­set saavat itse asioita aikaan. Toinen aivan erin­omai­nen esimerkki on eri kaupun­geissa leviä­vät Hätä­kah­vit-ryhmät, joissa tarjo­taan leväh­dys­paikka vanhem­mille arjen kiirei­den ja jatku­van väsy­myk­sen keskellä. Tämä on hieno tarina, jossa tartu­taan varsin vaike­aan asiaan. Kolman­tena esimerk­kinä on Tans­kassa asuvan Heidi Miet­ti­sen Face­boo­kiin perus­tama Joulua­pua-yhteisö, jossa väli­te­tään lahja­toi­veita ja apua. Hieno juttu tämä­kin.

Yhteistä tässä on se, että nyt asioita tapah­tuu alhaalta ylös­päin. Ihmis­ten vetä­minä - ei vain poli­tii­kassa tai perin­tei­sissä ?vallan linnak­keissa?. Näitä tekoja teke­vät kaikki suoma­lai­set, eivät vain polii­ti­kot.

------------------

Suomi on ollut monesti jakau­tu­nut eri kysy­mys­ten ympä­rille. Jako­lin­jat ovat kulke­neet suhtau­tu­mi­sessa kansain­vä­li­syy­teen, kieli­ky­sy­myk­seen, Euroo­pan unio­niin ja vaikka oikeis­ton sekä vasem­mis­ton eroi­hin.

Itse­näi­syys­päi­vänä olemme nähneet, että vaaral­li­nen vastak­kai­na­set­telu on lisään­ty­mässä. Puheet esimer­kiksi luok­ka­so­dasta ovat herät­tä­viä. Ja vaaral­li­sia.

Käsi­tys siitä, että suoma­lai­set pysty­vät aina sopi­maan kaikesta rauhal­li­sesti ja sivis­ty­neesti, voi olla jopa hieman vääris­ty­nyt mieli­kuva. Itse asiassa varsin usein, kun mieli­pi­teet alka­vat vähän­kin erota, siitä nousee meillä iso meteli.

Väitän, että jos pystymme aset­ta­maan jako­lin­jat asial­li­seen keskus­te­luun, se voi vähen­tää vaaral­lista ? jopa väki­val­taan taipu­vaa vastak­kai­na­set­te­lua.

Poli­tii­kassa on edel­leen jako­lin­joja. Hyvä niin. Minulle ne ovat näke­my­se­roja, eivät riite­lyä. Tule­vissa edus­kun­ta­vaa­leissa tärkein poli­tii­kan jako­linja kulkee uuden ja vanhan välissä.

Ei toki ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa ajatella. Edes­sämme on tien­haara, kaksi erilaista näkyä Suomesta: Toinen on tule­vai­suu­teen katsova, tule­vai­suu­de­nus­koi­nen, haas­tei­siin tart­tuva, avoin, yhteis­työ­ha­kui­nen Suomi. Toinen on sisään­päin­kään­ty­nyt, pelo­kas, sulkeu­tu­nut, luovut­tava Suomi.

Mitä tämä jako­linja tarkoit­taa käytän­nössä?

Kokoo­mus julkis­taa omat vaali­tee­sinsä ensi vuoden puolella, mutta haluan konkre­ti­soida tätä jako­lin­jaa uuden ja vanhan välillä joil­la­kin esimer­keillä.

Vastak­kain on uusi ja vanha ulko­po­li­tiikka.

Vanha ulko­po­li­tiikka on Suomen ajamista harmaalle vyöhyk­keelle ja irtau­tu­mista EU:n linjasta.

Uusi ulko­po­li­tiikka tarkoit­taa avoi­mem­paa, kansain­vä­li­sem­pää ja Euroo­pan unio­niin sitou­tu­nutta Suomea.

Me uskomme siihen, että Suomen paikka on osana läntistä arvo­yh­tei­söä. Suomen on oltava aktii­vi­nen ja raken­tava Euroo­pan unio­nin ja euroa­lu­een jäsen. Kokoo­muk­sen mielestä Suomen jäse­nyys Natossa vahvis­taisi maamme turval­li­suutta ja kansain­vä­listä asemaa.

Kokoo­mus haluaa tart­tua kansain­vä­li­syy­den mahdol­li­suuk­siin. Kanna­tamme työpe­räi­sen maahan­muu­ton edis­tä­mistä. Haluamme Suomeen enem­män kansain­vä­li­siä opis­ke­li­joita. Uskomme vapaa­seen kansain­vä­li­seen kaup­paan. Haluamme auttaa suoma­lai­sia yrityk­siä pärjää­mään kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Kaikki edellä maini­tut ovat asioita, jotka helposti torpa­taan vanhoja etupii­rejä suoje­le­vassa ajat­te­lussa. Mutta uusi tapa on ajatella koko­nai­suutta, hyväk­syä myös uudis­tus­ten mukana tule­vat vaikeam­mat sivu­juon­teet.

Vastak­kain on uusi ja vanha talous­po­li­tiikka.

Vanha talous­po­li­tiikka on valtio­ka­pi­ta­lis­mia. Se on rahan lait­ta­mista yritys­ten taskui­hin. Vanhalla tavalla luodaan näyt­tä­viä raken­nel­mia, jotta poli­tiikka näyt­täisi kaik­ki­voi­pai­selta. Vanha talous­po­li­tiikka on kasvun teko­hen­git­tä­mistä julki­sella velalla, elin­kei­no­ra­ken­teen uusiu­tu­mista jarrut­ta­via yritys­tu­kia, uusia valtio­nyh­tiöitä ja saavu­tet­tu­jen etujen suoje­le­mista.

Uusi talous­po­li­tiikka tarkoit­taa puoles­taan työn aset­ta­mista etusi­jalle. Se luot­taa suoma­lai­siin työn­te­ki­jöi­hin ja suoma­lai­siin yrityk­siin ja iloit­see suoma­lai­sesta kasvu­yrit­tä­jyy­destä. Se pohjaa sosi­aa­li­seen mark­ki­na­ta­lou­teen. Se tunnus­taa, että julki­nen valta ei luo kasvua, mutta se voi raken­taa kasvua edis­tä­vät puit­teet. Se pyrkii yrityk­sille kilpai­lu­ky­kyi­sem­pään toimin­taym­pä­ris­töön, ei valtion kaina­lo­sau­voi­hin.

Kokoo­mus katsoo, että julki­sen velan hallit­se­ma­ton kasvu on kyet­tävä pysäyt­tä­mään. Suu on laitet­tava säkkiä myöten. Koko­nais­ve­roaste ei saa enää nousta nykyi­sestä.

Kokoo­mus uskoo, että kaikki lähtee suoma­lai­sesta työstä. Haluamme tehdä työn teke­mi­sestä nykyistä kannat­ta­vam­paa. Työn vero­tusta täytyy keven­tää. Työn on oltava kaikissa tilan­teissa joute­no­loa kannat­ta­vam­paa. Työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­nen tarkoit­taa korkeam­paa työl­li­syyttä. Työn­te­ki­jöille ja työnan­ta­jille on annet­tava enem­män vapauk­sia sopia palk­kauk­sesta ja työeh­doista yritys­ta­solla.

Uutta työtä ei synny ilman inves­toin­teja. Suomesta on tehtävä houkut­te­le­vampi maa yksi­tyi­sille inves­toin­neille. Myös julki­sia inves­toin­teja esimer­kiksi osaa­mi­seen sekä kasvun ja työl­li­syy­den kannalta tärke­ään infra­struk­tuu­riin tarvi­taan.

Yrit­tä­jyys on talous­kas­vun moot­tori. Sen kuris­ta­mi­nen sään­te­lyllä, byro­kra­tialla ja reilua kilpai­lua rajoit­ta­malla tarkoit­taa pienem­pää talous­kas­vua. Yrit­tä­jyyttä ei pidä kutis­taa rooliin, jossa valtio isäl­li­sesti valit­see ne yrityk­set, joita tuetaan. Ei ole myös­kään mitään syytä rajata entistä suurem­paa osaa mark­ki­noista vain valtiolle itsel­leen, esimer­kiksi haikai­le­malla yhä uusien valtio­nyh­tiöi­den perään tai varaa­malla tietyt julki­set palve­lut vain omalla tuotan­nolla toteu­tet­ta­vaksi. Mark­ki­noita avaa­malla ja lisää­mällä kilpai­lua vapau­tamme yrit­tä­jyy­den valta­van luovan voiman, johon on sisään­ra­ken­net­tuna pyrki­mys tehdä asiat fiksum­min.

Vastak­kain on uusi ja vanha koulu­tus­po­li­tiikka.

Vanha koulu­tus­po­li­tiikka on kaik­kien oppi­lai­den puske­mista samaan muot­tiin, keskus­joh­toi­suutta, kaava­mai­sia ratkai­suja, koulu­ver­kon käyt­tä­mistä alue­po­li­tii­kan keppi­he­vo­sena ja liitu­tau­lua­sen­netta.

Uusi koulu­tus­po­li­tiikka auttaa jokaista oppi­lasta löytä­mään omat vahvuu­tensa, antaa erityistä tukea heikom­massa asemassa oleville, tukee lahjak­kuuk­sien kehit­ty­mistä ja antaa opet­ta­jille enem­män mahdol­li­suuk­sia kehit­tää ja ideoida. Se uskoo kansain­vä­li­syy­teen ja kiel­ten oppi­mi­sen merki­tyk­seen. Se haluaa tart­tua tekno­lo­gian kehit­ty­mi­sen tarjoa­miin mahdol­li­suuk­siin.

Kokoo­muk­selle sivis­tys on tärkeä arvo. Uskomme vahvaan osaa­mi­seen ja koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­seen. Menes­tymme korkealla osaa­mis­ta­solla ja kyvyllä kehit­tää koulu­tusta ja osaa­mista vastaa­maan yhteis­kun­nan muut­tu­via tarpeita.

Kokoo­mus uskoo, että parempi koulu­tus vaatii niin perus­o­pe­tuk­sen, lukion, amma­til­li­sen koulu­tuk­sen ja korkea­kou­lu­tuk­sen omien vahvuuk­sien koros­ta­mista, rohkeutta uudis­taa raken­teita ja intoa tehdä asioita uudella tavalla. Haluamme lisätä julki­sia inves­toin­teja osaa­mi­seen, koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen.

Vastak­kain on uusi ja vanha hyvin­voin­ti­po­li­tiikka.

Vanha hyvin­voin­ti­po­li­tiikka on holhoa­mista, sään­te­lyä, järjes­tel­mä­us­koa, ongel­mien ratkai­se­mista aina uusilla laeilla ja lisää­mällä julki­sia menoja sekä palve­lui­den uudis­ta­mista hallin­to­ra­ken­tei­den ehdoilla.

Uusi hyvin­voin­ti­po­li­tiikka on palve­luita ihmis­ten ehdoilla. Se on valin­nan­va­pautta julki­sissa palve­luissa ja myös yksi­lön­vas­tuuta.

Kokoo­mus uskoo siihen, että hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan vastuu on turvata toimeen­tulo ja huolen­pi­toa kaikille, jotka eivät itse siihen kykene. Esimer­kiksi työt­tö­myys, sairaus tai työky­vyt­tö­myys voi kohdata meistä jokaista. Vanhana meille jokai­selle on tärkeää turval­li­suu­den tunne siitä, että kun tarvit­semme apua, se on oikeasti lähellä. Useim­mat meistä tarvit­se­vat jossain vaiheessa elämää hoivaa ja huolen­pi­toa, mutta haluamme sitä omilla ehdoil­lamme, ei yhteis­kun­nan. Laaduk­kaat julki­set sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut kuulu­vat jokai­selle suoma­lai­selle.

Kuiten­kin liian pitkään hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kehit­tä­mi­nen on tarkoit­ta­nut vain julkis­ten meno­jen lisää­mistä, uusia kuntien velvoit­teita ja tiukem­paa normi­tusta. Väes­tön ikään­tyessä julki­set tulot vähe­ne­vät ja menot kasva­vat. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tuk­sessa on kestä­vyys­vaje. Tällä tiellä ei voida jatkaa.

Suoma­lais­ten hyvin­vointi edel­lyt­tää laaduk­kaita palve­luita. Siksi uskomme, että tule­vai­suu­dessa suoma­lais­ten on itse saatava valita terveys­pal­ve­lunsa julki­selta, yksi­tyi­seltä tai kolman­nelta sekto­rilta. Julki­sen rahan on seurat­tava poti­lasta, ei päin­vas­toin.

Hyvin­voin­tia ei raken­neta yksin terveys­kes­kuk­sessa, sairaa­lassa tai vanhain­ko­dissa. Sitä raken­ne­taan joka ilta omissa perheissä ja kodeissa tai luke­mat­to­mien vapaa­eh­tois­työtä ja järjes­tö­työtä teke­vien suoma­lais­ten toimesta. Sitä raken­ta­vat lähei­ses­tään huolta pitä­vät omais­hoi­ta­jat. Sitä raken­ne­taan lasten ilta­päi­vä­ker­hoissa. Sitä raken­ne­taan urhei­luseu­roissa, partiossa ja seura­kun­nissa.

Uusi tapa on myös sitä, ettemme vain puhu ratkai­su­vaih­toeh­doista ja yhte­näi­sestä tilan­ne­ku­vasta. Uusi tapa on sitä, että tuomme ja myös hyväk­symme uusia käytän­töjä.

On mieles­täni selvää, että tule­valla halli­tus­kau­della on paljon vaikeita asioita ratkais­ta­vana. Mieles­täni raha­mää­räi­sesti suurim­mat ratkai­sut ? kuten sopeu­tuk­sen määrä sekä isoim­mat kasvu­pa­nos­tus­ten kohteet on päätet­tävä heti halli­tus­kau­den alussa. Myös vahvaa raken­tei­den uudis­ta­mista on jatket­tava niin työmark­ki­noi­den kuin palve­lui­den­kin osalta.

Yhte­näi­nen tilan­ne­kuva ja tahto näiden olen­nais­ten asioi­den hoita­mi­seen ratkai­se­vat sen, saako tuleva halli­tus liikettä aikaan.

Arvio siitä, miten luomme parhai­ten työl­li­syyttä ja turval­lista ilma­pii­riä Suomeen. Ja uskal­lamme tehdä päätök­set velka­taa­kan katkai­se­mi­seksi ja tule­vai­suu­den hyvin­voin­nin turvaa­mi­seksi.

Kyse on asioista, joita ei voi katsoa sivusta, vaan ne on tehtävä heti.

---------------
Yhteis­kun­nan elinehto on kuiten­kin dialogi ja kuun­telu ? emme tuomitse toisin ajat­te­le­vaa pahaksi ihmi­seksi tai hölmöksi, vaan ymmär­rämme että myös hänen ajat­te­lunsa nousee josta­kin. Vaikka olisim­me­kin eri mieltä.
Tässä yhtey­dessä haluan palaut­taa mieleen tari­nan kokoo­mus­lai­sesta patrioo­tista Väinö Havak­sesta, joka kaatui jatko­so­dassa vapaa­eh­toi­sena. Hänen kuvansa muuten roik­kuu Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män huoneen seinällä.
Havas oli ollut myös sisäl­lis­so­dassa. Vuonna 1939 Havas piti edus­kun­nassa puheen, jossa hän vaati sisäl­lis­so­dassa vuonna 1918 haavoit­tu­nei­den punais­ten inva­li­dien aseman paran­ta­mista valtio­val­lan toimin. Siis vaikka hän itse oli itse tais­tel­lut valkois­ten joukossa.
Edus­kun­nan pöytä­kir­jaan merkit­tiin seuraa­vat sanat: “Heidän joukos­saan oli varmasti ihan­teel­li­sia, herkästi innos­tu­via nuoru­kai­sia, jotka seisoi­vat paikal­laan vakau­muk­sel­li­sista syistä ja hyvässä uskossa. Jo silloin katse­limme asiaa yhtei­senä onnet­to­muu­tena. Ymmär­simme punai­sen tuli­lin­jan miehet kärsi­mys­kump­pa­neik­semme. Minulla on se vakau­mus, että tuli­lin­jo­jen kauhut kestä­vät, siellä haavoit­tu­vat ja kaatu­vat etupäässä ne miehet, jotka tais­te­le­vat oman­tun­tonsa ja velvol­li­suu­den­tun­tonsa pakosta aatteensa puolesta, olipa tämä aate sitten osoit­tau­tuva oikeaksi tai erheel­li­seksi. Juuri näitä miehiä kansamme tarvit­see nykyi­sessä yhtei­sessä rinta­mas­saan ja kaik­kien oikeaksi tunnus­ta­massa olemas­sao­lonsa tais­te­lussa.”
“Juuri näitä miehiä kansamme tarvit­see”, puhui Havas ihmi­sistä, jotka olivat suun­nan­neet kivää­rin­piip­punsa häntä kohti pari vuosi­kym­mentä aikai­sem­min.
Kokoo­mus­ta­kin on yritetty tunkea jako­lin­joissa eri suun­taan. Välillä oike­aan nurk­kaan, välillä kovaan maas­toon, välillä libe­raa­liin suun­taan. On kysytty, missä Kokoo­mus oikein menee. Tänä päivänä harva ihmi­nen löytää kuiten­kaan itse­ään tällai­sen aset­te­lun kautta. Nurkka-aset­telu perus­tuu vanhaan pelin poli­tiik­kaan. On silti harhaa kuvi­tella, etteikö jako­lin­joja olisi. Kyllä on, monel­la­kin saralla. Myös poli­tii­kassa, jossa jako­linja kulkee uudis­tu­mi­sen ja pysäh­ty­mi­sen välissä.
Jako­linja uuden ja vanhan välillä ei minul­le­kaan riipu puolu­eesta. Eikä uudis­ta­mi­nen ole itsei­sarvo. Se on tapa tehdä asioita parem­min. Se on tapa vastata haas­tei­siin, kun meillä ei ole jako­va­ra­po­li­tii­kan kulta-aikaa käsis­sämme.
Mutta uusi tapa ei ole sitä, että vanha olisi joten­kin pahasta. Usein jos et ole muutok­sen kannalla, sinut leima­taan konser­va­tii­viksi. Mieles­täni tulkinta on epäre­hel­li­nen.
Konser­va­tii­vi­suus ei ole minulle EI-liike. Sen sijaan se on minulle perin­teitä, kult­tuu­ri­pe­ri­määmme tukeva suun­taus. Se on Väinö Havak­sen kaltaista ajat­te­lua, jossa maltil­li­sesti analy­soimme tapah­tu­neet ja kään­nämme sen perus­teella katsetta eteen­päin. Minä kunnioi­tan syvästi esimer­kiksi vete­raa­ne­jamme. Pitäi­sin louk­kauk­sena, jos tämän­kal­taista kult­tuu­ri­pe­ri­mää ja suoma­lai­sen yhteis­kun­nan raken­ta­mista ei kunnioi­tet­taisi uudis­ta­mi­sen taus­talla.
Eteen­päin pääs­tään vain keski­näi­sen arvos­tuk­sen tietä.
-------------

Kokoo­mus haluaa tuoda liikettä Suomeen. Mutta miten paik­kamme tässä poli­tii­kan kentässä määräy­tyy?
Kokoo­mus on puolue, jolla ei ole käsis­sään mitään kirjoi­tet­tua Totuutta. Filo­so­fit Hege­listä Marxiin ja Keyne­sistä Haye­kiin näki­vät histo­rian jonkin­lai­sena ennak­koon kirjoi­tet­tuna tari­nana.
Emme usko, että histo­riaa on kirjoi­tettu etukä­teen mihin­kään oppaa­seen. Meillä ei ole omaa poliit­tista Kate­kis­musta tai Pääomaa.
Koska Kokoo­muk­sella ei ole käsis­sään vain yhtä totuutta, yhteistä ajatusta, olemme välillä myös eri mieltä asioista. Kokoo­muk­sessa saa olla eri mieltä asioista. Kokoo­muk­sessa pitää olla eri mieltä asioista, sillä yhteis­kunta kehit­tyy vain punni­tun keskus­te­lun kautta.
Kokoo­muk­sen ajama yhteis­kunta on suvait­se­vai­nen, moniar­voi­nen, avoin, kansain­vä­li­nen, moderni ja uudis­tuva.

Kokoo­mus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen usko­via ihmi­siä eri ammat­ti­ryh­mistä. Kokoo­mus kunnioit­taa juuri­aan ja ottaa aiem­masta opiksi.

Me olemme olleet opet­ta­jien puolue. Me olemme olleet kaup­piai­den puolue. Meitä kutsut­tiin joskus myös pappien puolu­eeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpe­nee nyky­ään vertai­lussa opis­ke­li­joi­den, yrit­tä­jien, sairaan­hoi­ta­jien, palo­mies­ten ja palkan­las­ki­joi­den määrään.

En sano tätä siksi, että kaup­piaissa tai papeissa olisi mitään pahaa. Vaan siksi, että kokoo­muk­sen jäsen­kunta elää ajassa. Se on poik­ki­leik­kaus kaikista suoma­lai­sista.

Ja miksi ei olisi? Nimi kokoo­mus keksit­tiin aikoi­naan siksi, että yhteen kokoon­tui­vat hyvin erilai­set ihmi­set. Hyvin erilai­sista lähtö­koh­dista. Joukossa oli vanha­suo­ma­lai­sia ja nuor­suo­ma­lai­sia. Monar­kis­teja ja tasa­val­ta­lai­sia. Profes­so­reita ja maan­vil­je­li­jöitä. Naisia ja miehiä.

Viime vuosina monet suoma­lai­set ovat sano­neet että usko­vat kokoo­muk­sen arvoi­hin, toiset taas kokoo­muk­sen prag­maat­ti­seen toimin­ta­ta­paan. Yhdis­tävä tekijä on kuiten­kin rakkaus isän­maa­han. Usko siihen, että työs­ken­tely Suomen puolesta on arvo­kasta, ja että se kannat­taa.

Se, että Suomi on olemassa vauraana maana ja kiis­tatta yhtenä 1900-luvun menes­tys­ta­ri­noista, ei ole mihin­kään kirjoi­hin kirjoi­tettu. Kyse on siitä, että päät­tä­jämme ovat osan­neet toimia kylmä­päi­sesti ja rohkeasti vaikeana aikana. Esimer­kiksi 90-luvun alun laman aikana valtion­va­rain­mi­nis­teri Iiro Viina­nen tai nykyi­nen presi­dent­timme Sauli Niinistö eivät katsel­leet suosio­lu­kuja, vaan keskit­tyi­vät Suomen saami­seen takai­sin oikealle uralle.

------------

Lopuksi on syytä pohtia, mihin tällä kaikella pyri­tään. Mikä on visio Suomesta? Mitä haemme jako­lin­jalla uuden ja vanhan välillä?

Minulle poli­tii­kassa lähei­nen visio, päämäärä, on ollut ihmis­ten onnel­li­suus. Tai onnel­li­nen Suomi. Mutta onko sekään oikeas­taan mikään visio?

Moni voi perus­tel­lusti sanoa, että minun onnel­li­suu­des­tani päät­tä­mi­nen ei ole polii­tik­ko­jen tehtävä. Tämä on varsin hyvä argu­mentti. En minä­kään ehkä haluaisi.

Mutta sen sijaan haluan, että edes muuta­milla valin­noilla, joilla voimme kannus­taa ihmi­siä töihin tai pystymme autta­maan arjen valin­noissa, se tekisi Suomesta edes hiukan parem­man tai onnel­li­sem­man paikan.

Poli­tii­kassa yhtei­sen päämää­rän maalaa­mi­nen on taito­laji. Urhei­lussa tavoit­teena on useasti voitto. Yrity­se­lä­mäs­sä­kin voi olla monia tavoit­teita. Lopulta kuiten­kin se, mitä viivan alle jää, määrit­tää koko yrityk­sen olemas­sao­lon.

Suomi ei ole yritys. Siksi sitä ei pidä edes yrit­tää johtaa kuin yritystä. Meillä yrit­tä­jät hoita­vat yrit­tä­mi­sen. Se ei ole poli­tii­kan tehtävä, vaikka tällai­set ajatuk­set tuntu­vat ajoit­tain yleis­ty­vän.

Poli­tii­kassa tuota yhteistä tavoi­tetta lähes­ty­tään montaa eri kautta. Ei ole olemassa mitään yrityk­sen kaltaista viivaa, yhden­mu­kaista visiota Suomesta, jonka eteen tais­tel­laan ja sitten hiukan keinoista välillä kiis­tel­lään.

Tätä varten eri puolueilla on arvoja, joiden varaan toimin­taa voidaan raken­taa. Kokoo­muk­sessa keskei­sim­mät arvot ovat: Vapaus ja vastuu, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, sivis­tys, välit­tä­mi­nen, suvait­se­vai­suus, kannus­ta­vuus ja kansain­vä­li­syys.

----------

Menes­tys­ta­rina ei synny käsi­jarru päällä, eikä tukeu­tu­malla vanhaan. Tarvi­taan oppia aiem­mista onnis­tu­mi­sista ja epäon­nis­tu­mi­sista. Tarvi­taan rohkeutta. Mutta ennen kaik­kea tarvi­taan liikettä. Tarvi­taan eteen­päin katso­vaa asen­netta.

Meillä on suuri vastuu ja tehtävä: se että jo Snell­ma­nin ajoista raken­tu­nut menes­tys­ta­rina kansain­vä­li­sestä, moder­nista, rohkeasta ja avoi­mesta Suomesta saa jatkoa. Mitä 208-vuotias J.V.Snellman antaisi meille, huono­jen uutis­ten ja risti­rii­to­jen riipo­mille nyky­suo­ma­lai­sille, elämän evääksi?

Syvän histo­rian tajun omaava ja paljon elämää nähnyt Snell­man kiteytti koke­muk­sensa sanoi­hin: “Pääasia on täyt­tää velvol­li­suu­tensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riit­tä­vät. Paha päivä menee meno­jaan niin kuin hyvä­kin.?

Suomi on selät­tä­nyt monta pahaa päivää ja nous­sut valoi­sam­paan tule­vai­suu­teen. Niin me selä­tämme tämän­kin, ja näytämme jälleen itsel­lemme ja maail­malle. Ryhdy­tään siis töihin. Kiitos.

 

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe Snell­man-säätiön talvi­se­mi­naa­rissa 16.12.2014

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content