Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Stubb: Talous- ja veropolitiikan kulmakivi on työ

Stubb: Talous- ja vero­po­li­tii­kan kulma­kivi on työ

Julkaistu:

Valmis­tel­les­sani vero­päi­vien puhet­tani, luin melko tark­kaan vuosi sitten samassa tilai­suu­dessa pitä­mäni puheen. Silloin kävin läpi pohjus­tusta tule­viin vaalei­hin. Onneksi aika moni niistä silloi­sista ajatuk­sista on tullut osaksi uuden halli­tuk­sen ohjel­maa. Valit­simme työn. Ja sillä tiellä jatkamme.

Tämä on tärkeää siksi, että kansain­vä­li­nen talous­kriisi iski vien­ti­ve­toi­seen Suomeen kaik­kein kovim­min koko euroa­lu­eella. Tämän lisäksi talou­temme raken­teet ovat huonossa kunnossa – teol­li­suus ja elin­kei­noe­lämä eivät ole kyen­neet uudis­tu­maan; väes­tömme ikään­tyy ja työi­käis­ten suoma­lais­ten määrä vähe­nee kovaa vauh­tia, samalla julki­sen sekto­rin yksi­tyi­selle sekto­rille aset­tama paino­lasti on kasva­nut. Olemme jo vuosia lisän­neet julki­sia menoja huoleh­ti­matta niiden kestä­västä rahoi­tus­poh­jasta pitkällä aika­vä­lillä – eläneet siis velaksi.

Emme ole otta­neet riit­tä­vän vaka­vasti sitä, että hyvin­voin­timme rahoi­tus­pohja on supis­tu­nut noin 20 prosent­tia verrat­tuna finans­si­krii­siä edel­tä­vään kasvut­ren­diin. Keskei­set kilpai­li­ja­maamme Saksa ja Ruotsi ovat mm. onnis­tu­nei­den uudis­tus­ten kautta menneet meistä kauas ohi ja lisän­neet hyvin­voin­ti­aan samalla kun Suomen talous­ke­hi­tys on hiipu­nut miinus­merk­ki­seksi. On olen­naista hahmot­taa, että suhdan­ne­vai­ku­tuk­sista puhdis­tettu talou­temme normaa­li­tila on paljon heikompi kuin olemme ehkä tahto­neet edes uskoa. Pitää katsoa koko­nai­suutta, ei riitä, että valit­see vain yhden osion koko­nai­suu­desta ja tekee ratkai­suja sillä perus­teella.

Todel­li­sia raken­teita uudis­ta­via toimia on meillä tehty varsin niukasti ja liian myöhään. Enää emme voi vivut­taa hyvin­voin­tiamme velka­ra­halla, tule­vien suku­pol­vien laskuun. Yksi­se­lit­tei­nen päämää­rämme on, että Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta myös tule­vina vuosina. Tämä edel­lyt­tää sitä, että talous on kunnossa.

Vanha viisaus on, että talous­po­li­tii­kan onnis­tu­mi­sen näkee aina vasta jälkeen­päin.

Uskal­tai­sin jo arvioida, että kansain­vä­li­nen finans­si­kriisi rajoitti näkö­alaamme koti­mais­ten haas­tei­den osalta. Elvyt­tä­vällä poli­tii­kalla onnis­tuimme varmasti pehmen­tä­mään kovim­man ulko­puo­lelta tule­van iskun vaiku­tusta työt­tö­myys­ke­hi­tyk­seen. Elvy­tys auttoi – mutta vain hetken verran. Samalla kun finans­si­krii­sin vaiku­tuk­sia pehmen­net­tiin, olisi kiireesti pitä­nyt ryhtyä uudis­ta­maan myös talou­den raken­teita. Yritystä toki oli, mutta ei vielä riit­tä­västi rohkeutta ja krii­si­tie­toi­suutta.

Nyt me olemme Euroo­pan sairas mies. Emme ole pääs­seet mukaan uuden kasvun imuun krii­sin helli­tet­tyä, vaan olemme jääneet talous­ke­hi­tyk­sessä Euroo­pan hännille. Huoles­tut­ta­vinta on, että missään muussa Euroo­pan maassa työt­tö­myys ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Tule­vana vuonna työt­tö­myy­sas­teemme nous­see jo lähelle kymmentä prosent­tia, mikä on paitsi inhi­mil­li­sesti myös talou­del­li­sesti kestä­mä­tön taso.

Olemme toki reagoi­neet heikon talous­ke­hi­tyk­sen kier­tee­seen teke­mällä merkit­tä­viä julki­sen talou­den sopeu­tus­toi­mia. Tämä on ollut vält­tä­mä­töntä, jotta julki­sen talou­den tasa­pai­noa on voitu paran­taa. Luot­ta­mus julki­sen talou­temme kanto­ky­kyä kohtaan onkin säily­nyt vahvana. Suomi, suoma­lai­set yrityk­set ja koti­ta­lou­det ovat saaneet ja saavat halpaa lainaa mark­ki­noilla. Viimeksi perjan­taina kuulimme Fitc­hin pitä­vän luot­to­luo­ki­tuk­sensa Suomen osalta AAA –luokassa.

Sopeut­taa olemme osan­neet, mutta myös raken­neon­gel­miin on pääs­tävä kiinni. Suomen talou­den suuret raken­teel­li­set ongel­mat voidaan karkeasti jakaa kahteen kastiin. Toinen on heikko kilpai­lu­ky­kymme: olemme euroa­lu­een sisällä liian kallis maa. Toinen on liian alhai­nen työl­li­syy­sas­teemme, heik­ke­nevä huol­to­suh­teemme: vähem­millä käsi­pa­reilla pitää tehdä enem­män työtun­teja, jotta voimme rahoit­taa julki­set palve­lut ja tulon­siir­rot.

Kumpi­kaan näistä ongel­mista ei ratkea elvy­tys­toi­milla. Yhtä selvää on, että sääs­tä­mällä emme kasvua luo. Ratkaisu ei ole suhdan­ne­ti­lan­teen läpi odot­ta­mi­nen vaan raken­teel­li­set uudis­tuk­set.

Talous­kas­vun tärkein edel­ly­tys on kyky uudis­tua. Talou­temme ei kasva, mikäli suoma­lai­set yrityk­set eivät kykene tai pyri uudis­tu­maan ja muok­kaa­maan tarjon­taansa vastaa­maan tämän hetken kysyn­tää. Talou­temme ei kasva, mikäli emme tee entistä enem­män työtä. Talou­temme ei kasva, mikäli emme saa yhä useam­paa suoma­laista – niin täällä synty­nyttä, kuin maahamme muut­ta­nutta töihin. Talou­temme ei kasva, jos emme onnistu uudis­ta­maan julki­sen sekto­rin raken­teita sellai­siksi, että yksi­tyi­nen sektori kyke­nee sitä kannat­te­le­maan.

Uusi halli­tus on nyt pääs­syt nyt käyn­tiin Suomen uudis­ta­mis­työssä. Meillä on yhtei­nen visio siitä, mihin suun­taan Suomea tulee viedä. Tästä haluan kiit­tää halli­tus­kump­pa­neita.

Osana raken­teel­lis­ten talous­on­gel­mien ratkai­suja – ja sanot­ta­koon heti tässä, että tekoja tarvi­taan useita, sekä suuria että pieniä – yritimme saada aikaan yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sen työnan­taja- ja työn­te­ki­jä­os­a­puol­ten kanssa. Tavoit­teena on vastata kilpai­lu­ky­ky­haas­tee­seen ja alen­taa työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia viidellä prosen­tilla. Monet keinoista ovat vaikeita, mutta niitä ei tehdä niiden itsensä takia, vaan jotta saisimme pidet­tyä kiinni työpai­koista ja edel­ly­tyk­set luoda työtä vailla oleville uusia työpaik­koja ja sitä kautta paljon vahvem­man julki­sen talou­den.

Moni kysyy ihan oikeu­te­tusti, onko halli­tuk­sen valit­se­milla toimilla vaiku­tusta kilpai­lu­ky­kyyn ja sitä kautta vien­tiin ja työl­li­syy­teen. Vastaus kuuluu, että on. Kannat­ta­vuu­den raja­mailla sinnit­te­le­vät yrityk­set tai yrityk­set jotka miet­ti­vät tuotan­non siir­toja teke­vät Suomen työl­li­syy­den kannalta parem­pia valin­toja, kun työl­lis­tä­mi­sestä tulee kannat­ta­vam­paa.

Kilpai­lu­ky­kymme paran­ta­mi­nen on meille kansal­li­nen vält­tä­mät­tö­myys. Nyt pääte­tyt toimen­pi­teet ovat tämän työn alku. Onnis­tu­mi­nen edel­lyt­tää kuiten­kin usei­den vuosien kuri­na­laista poli­tiik­kaa ja laajasti toimia, jotka vievät samaan suun­taan.

Vält­tä­mä­töntä on myös, että palkoista pysty­tään sopi­maan siten, ettei kilpai­lu­ky­kymme pääse vajoa­maan. Tätä osal­taan tukee halli­tuk­sen linjaus paikal­li­sen sopi­mi­sen edis­tä­mi­sestä. Myös työmark­ki­na­jär­jes­töillä on ja tulee jatkos­sa­kin olemaan iso vastuu suoma­lai­sista työpai­koista. Kilpai­lu­ky­kymme vahvis­tu­mi­sen on oltava palk­ka­so­pi­mus­ten keskei­nen päämäärä.

Halli­tuk­sen talous­po­liit­ti­nen linja sisäl­tää lääk­keitä myös toiseen isoon raken­neon­gel­maamme – alhai­seen työl­li­syy­sas­tee­seen. Kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­nen­kaan ei yksin auta, mikäli työl­lis­tä­mi­nen ei kannata ja ellei meillä riitä osaa­via työn teki­jöitä.

Halli­tus on sopi­nut, että työl­lis­tä­mi­sen kynnystä alen­ne­taan ja työvoi­man tarjon­taa lisä­tään mm. kannus­tin­louk­kuja purka­malla, viemällä eläke­uu­dis­tusta eteen­päin, työpe­räistä maahan­muut­toa edis­tä­mällä, uudis­ta­malla ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa kannus­ta­vam­paan suun­taan, kiris­tä­mällä vuorot­te­lu­va­paan ehtoja, helpot­ta­malla paikal­lista sopi­mista, piden­tä­mällä koeai­kaa, helpot­ta­malla määrä­ai­kais­ten työsuh­tei­den solmi­mista, jous­ta­voit­ta­malla takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta irti­sa­no­mis­ti­lan­teessa, uudis­ta­malla työvoi­ma­hal­lin­toa ja niin edel­leen.

Jos emme saa raken­neon­gel­mia haltuun ja sinänsä vaikei­ta­kin uudis­tuk­sia toteu­tet­tua, edessä on vuosi­kau­palla sääs­töjä ja kurjis­tu­mi­sen kierre. Jos sen sijaan onnis­tumme vahvis­ta­maan kilpai­lu­ky­kyämme ja työl­li­syy­sas­teemme nousee, julkista taloutta vaivaava kestä­vyys­vaje sulaa kuin itses­tään.

Uskon, että tällä visiolla on hyvä tavoi­tella parem­paa huomista. Tämä halli­tus tekee poli­tiik­kaa, jonka takana seison ja jonka vaikut­ta­vuu­teen uskon. Talous­po­li­tii­kan linja on selkeä: kilpai­lu­ky­vyn ja työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­nen on ainut kestävä väylä ratkaista valtion ja kuntien talou­den ongel­mat.

Vaikka teemme nyt tiukasti töitä sen eteen, että saamme Suomen nopein, lyhyellä aika­vä­lillä vaikut­ta­vin toimin oikeille raiteille, on samalla tiedos­tet­tava, että kasvu-uralle pääse­mi­nen edel­lyt­tää ennen kaik­kea tuot­ta­vuu­den kasvua. Työn tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen on talous­po­li­tii­kan tärkeim­piä tavoit­teita. Työn tuot­ta­vuutta on vaikea nopeasti paran­taa, mutta halli­tus voi tehdä paljon­kin sen hyväksi, että tuot­ta­vuu­den kasvulle on suotui­sat edel­ly­tyk­set.

Voisin puhua teille tunti­kau­palla koulu­tus­po­li­tii­kan, korkean osaa­mi­sen, tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen merki­tyk­sestä tuot­ta­vuus­kas­vulle – tai jous­ta­vien työmark­ki­noi­den posi­tii­vi­sesta vaiku­tuk­sesta, tai kilpai­lun lisää­mi­sen eduista. Ne kaikki ovat erit­täin olen­nai­sia tuot­ta­vuus­kas­vun osate­ki­jöitä. Mutta koska vietämme vero­päi­vää, pyrin valot­ta­maan halli­tuk­sen vero­po­liit­tista linjaa.

Edellä mainit­se­mieni asioi­den ohella vero­tus ja sen rakenne ovat yhteis­kun­nan keskei­sim­piä keinoja vaikut­taa hyvin­voin­tiin, työl­li­syy­teen, kasvuun ja ihmis­ten valin­toi­hin vaik­kapa tervey­den tai ympä­ris­tön kannalta. Vero­tuk­sen tärkein tehtävä on kuiten­kin fiskaa­li­nen – kerätä yhteis­kun­nan tarvit­se­mat tulot yhtei­sesti sovit­tu­jen meno­jen katta­mi­seksi.

Vero­po­li­tii­kassa on muuta­mia suuria kehi­tys­lin­joja, joihin vero­tuk­semme uudis­ta­mi­sella tulisi pitkällä aika­vä­lillä pyrkiä:

Vero­jär­jes­tel­mämme tulisi olla mahdol­li­sim­man yksin­ker­tai­nen. Kuka voi väit­tää, että esimer­kiksi osin­ko­ve­ro­jär­jes­tel­mämme olisi tällä hetkellä mahdol­li­sim­man ymmär­ret­tävä ja selkeä? Ylei­nen ohje lienee, että mitä useam­pia hyviä tavoit­teita pyrimme vero­tuk­sella saavut­ta­maan, sitä moni­mut­kai­sem­maksi järjes­tel­mämme muodos­tuu. Vaikka vero­tus herät­tää meissä kaikissa monen­lai­sia into­hi­moja, pitäisi silti pystyä keskit­ty­mään olen­nai­seen. Minusta se kuiten­kin on fiskaa­li­nen tehtävä ja vero­jen teho­kas ja mahdol­li­sim­man yksin­ker­tai­nen kerää­mi­nen.

Verot olisi kerät­tävä mielui­ten kestä­vällä vero­poh­jalla ja mata­lilla vero­kan­noilla.
Joita­kin vero­jär­jes­tel­mämme erikoi­suuk­sia pitäisi pyrkiä korjaa­maan – esimer­kiksi kansain­vä­li­sesti vertail­len poik­keuk­sel­li­sen kireää progres­siota ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­ses­samme. Tämä siksi, että se kiis­tatta heiken­tää työn­teon kannus­teita. Maail­man korkeim­piin lukeu­tuva koko­nais­ve­roas­teemme ei voi enää nousta – pikem­min­kin se pitäisi kään­tää maltil­li­seen laskuun.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä pyrin pitä­mään erityi­sesti huolen siitä, että vero­po­li­tiik­kamme on mahdol­li­sim­man ennus­tet­ta­vaa ja johdon­mu­kaista. Tästä peri­aat­teesta kiinni pitä­mi­nen on tieten­kin sitä vaikeam­paa, mitä hanka­lam­mat ovat talou­den ajat. On kuiten­kin kestä­mä­tön tilanne, että vero­pe­rus­teita vuosit­tain muute­taan aikana, jolloin yritys­ten inves­toin­ti­ha­luk­kuutta tai suoma­lais­ten työn­teon kannus­teita pitäisi päin­vas­toin ruok­kia ennus­tet­ta­vuutta lisää­mällä.

Vaikka lyhyellä aika­vä­lillä halli­tuk­sen vero­po­liit­tis­ten linjaus­ten lähtö­koh­dat eivät ole voineet karata kauas vallit­se­vasta talous­po­li­tii­kan realis­mista, olemme mieles­täni otta­massa aske­lia oike­aan suun­taan. Halli­tuk­sen vero­lin­jauk­set on mietitty siten, että vero­tuk­sessa tehtä­vät ratkai­sut konkreet­ti­sesti edis­tä­vät talou­del­lista toime­liai­suutta, kannus­ta­vat työn­te­koon ja luovat luot­ta­musta talou­teen, jotta epävar­muus aina­kin vero­po­li­tii­kan osalta mini­moi­tuisi.

Halli­tus perus­taa vero­po­li­tiik­kansa työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­seen.

Jatkamme vero­tuk­sen pain­opis­teen siir­toa pois työn ja yrit­tä­jyy­den vero­tuk­sesta. Vero­jen koro­tuk­set pyri­tään toteut­ta­maan erityi­sesti ns. hait­ta­ve­roja korot­ta­malla. Näihin lukeu­tu­vat ympä­ris­tölle ja tervey­delle haital­li­siksi katso­tut hyödyk­keet, kuten tupakka. Lämmi­tyk­sen ja työko­nei­den polt­toai­nei­den veroa koro­te­taan samoin kuin jäte­ve­roa. Ympä­ris­tö­syillä perus­tel­laan myös auto­ve­ron alen­ta­mi­nen ja vastaa­vasti ajoneu­vo­ve­ron korot­ta­mi­nen. Veron piiriin otetaan myös rekis­te­röi­dyt veneet ja muut moot­to­ria­jo­neu­vot.

Tasa­pai­noi­lua julki­sen talou­den alijää­män tait­ta­mi­sen ja kasvun luomi­sen osalta on tehtävä niin, että vero­tuk­sen raken­netta muute­taan koko­nais­ve­ro­ra­si­tusta kuiten­kaan kasvat­ta­matta. Vero­jen määrä suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen, nk. koko­nais­ve­roaste, on kasva­nut vuodesta 2010 lähtien jyrkem­min kuin OECD-maissa keski­mää­rin. Nyt me teemme kaik­kemme, ettei koko­nais­ve­roaste enää nykyi­sestä 44 % tasosta nousisi. Vero­tuk­sen korkea taso vaikut­taa passi­voi­vasti, mikä voi syven­tää krii­siämme enti­ses­tään.

Kuten todettu, halli­tuk­sen vero­po­li­tii­kan keskei­sin kulma­kivi on työl­li­syys. Työl­li­syyttä edis­tä­vää vero­po­li­tiik­kaa on muun muassa työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen ja kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­nen. Halli­tuk­sen ohjel­massa on selkeästi linjattu, ettei kenen­kään työn vero­tus saa tällä halli­tus­kau­della kiris­tyä. Ansio­ta­soin­dek­si­tar­kas­tuk­set ja työtu­lo­vä­hen­nys astu­vat voimaan heti ensi vuoden alusta ja tähtää­vät siihen, että työl­lis­ty­mi­nen tuot­taa selvää talou­del­lista hyötyä ja että työtä kannat­taa tehdä entistä enem­män. Työtu­lo­vä­hen­nyk­sen kasvat­ta­mi­nen keven­tää erito­ten pieni- ja keski­tu­lois­ten vero­tusta. Työvoi­man aktii­vi­suu­den lisään­ty­mi­nen kasvat­taisi myös koti­maista kulu­tusta ja lisäisi sitä kautta vauh­tia talou­teen.

Työn vero­tuk­seen tehdään kiris­tys vain kaik­kein suurim­pien ansio­tu­lo­jen osalta, kun soli­daa­ri­suus­ve­ron alara­jaa laske­taan 90 000 eurosta noin 70 000 euroon. Tämä toimen­pide tehdään väliai­kai­sena kahdelle seuraa­valle vuodelle. Ansio­tu­lo­ve­ro­jen kiris­tä­mi­nen ei ole työn­teon kannus­ta­vuu­den tai korkean tuot­ta­vuu­den työpaik­ko­jen houkut­te­lun kannalta kestä­vää poli­tiik­kaa, mutta soli­daa­ri­suus­ve­ron tavoite on kirjai­mel­li­sesti nimensä mukai­nen. On tärkeää, että kaikki suoma­lai­set voivat kokea olevansa samassa veneessä. Leik­kauk­set ja kiris­tyk­set koske­vat meistä jokaista.

Mikäli tuleva palk­ka­rat­kaisu on ääri­mal­til­li­nen, halli­tus on varau­tu­nut teke­mään miljar­din euron keven­nyk­sen ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­seen kaikilla tulo­ta­soilla. Tämä keven­täisi työn vero­tusta merkit­tä­västi halli­tus­kau­den jälkim­mäi­sellä puolis­kolla.

Yksi haas­teis­tamme on sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tuk­seen liit­tyvä rahoi­tus­rat­kaisu. Halli­tus on ohjel­mas­saan sitou­tu­nut siihen, ettei koko­nais­ve­roaste nouse eikä kenen­kään työn vero­tus halli­tus­kau­den aikana kiristy. On selvää, että sote-rahoi­tus­rat­kai­sua on etsit­tävä näistä reunaeh­doista tinki­mättä.

Kaiken kaik­ki­aan, isois­ta­kin liik­ku­vista osista huoli­matta, suunta on selvä. Halli­tuk­sen päätök­sin työn vero­tus keve­nee jo ensi vuonna noin 600 miljoo­nan euron edestä. Vahva vies­timme suoma­lai­sille on: tehkää lisää työtä - ja yrit­tä­kää.

Enna­koi­ta­valla ja johdon­mu­kai­sella talous- ja vero­po­li­tii­kalla voimme lisätä tule­vai­suu­den kasvun edel­ly­tyk­siä samalla kun raken­teel­li­sin uudis­tuk­sin korjaamme talou­den pohjaa. Halli­tuk­sella on yhtei­nen tilan­ne­kuva ja käsi­tys talou­den haas­teista ja olemme yhdessä sitou­tu­neet niitä korjaa­viin toimen­pi­tei­siin.

Se on vasta alku, mutta suunta on oikea. Se on eteen­päin.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe vero­päi­villä 23.9.2015

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content