Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Stubb: Ratkaisuja on etsittävä yhdessä

Stubb: Ratkai­suja on etsit­tävä yhdessä

Julkaistu:

Halli­tus on pääs­syt käyn­tiin Suomen uudis­ta­mi­sessa. Olemme tehneet esityk­siä, joiden tavoit­teena on kohen­taa Suomen talou­del­lista tilan­netta ja sitä kautta vahvis­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan perus­taa. Ilma on sakeana keskus­te­lua halli­tuk­sen esityk­sistä ja niiden vaiku­tuk­sista.

Puheen ensim­mäi­sessä osassa hahmo­tan talous­po­li­tiik­kamme isoa kuvaa. Mikä on halli­tuk­sen ja myös Kokoo­muk­sen stra­te­gia, jolla Suomi saadaan uuteen nousuun?

Aloi­tan kuvaa­malla lyhyesti Suomen talou­den tilan­netta ja meitä kohtaa­via haas­teita. Sitten kerron, miksi halli­tus tekee uudis­tuk­sia, joilla Suomen kilpai­lu­ky­kyä vahvis­te­taan sekä teen muuta­man huomion työn tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­sesta.

Puheeni toisessa osiossa käsit­te­len varsin ajan­koh­taista turva­paik­ka­krii­siä sekä suoma­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia ratkai­suja siihen.

Suomen talou­den tilanne

Suomen talou­den kurja tila on jo varsin tuttua kerto­maa. Kansan­ta­lou­temme on supis­tu­nut. Kasvun ennus­te­taan olevan tule­vi­na­kin vuosina varsin vaati­ma­tonta, Euroo­pan alhai­sinta. Kilpai­lu­ky­kymme maail­man­mark­ki­noilla on rapau­tu­nut, eikä missään muussa Euroo­pan maassa työt­tö­myys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Suomi on jäämässä vaille maail­man ja Euroo-pan talous­kas­vua, joka sekään ei ole vielä kovin varmalla pohjalla.

Ovatko Suomen ongel­mat raken­teel­li­sia vai onko ongelma heikossa suhdan­ne­ti­lan­teessa?

Suomella toki on jonkin­lai­nen suhdan­neon­gelma. Ekono­mis­tit arvioi­vat, että Suomen koko­nais­tuo­tanto on noin kolme prosent­tia normaa­lin tasonsa alapuo­lella. Tämä ”tuotan­to­kuilu”, kuten ekono­mis­ti­kie­lellä sano­taan, kuvaa sitä, miten paljon Suomen talous tällä hetkellä alisuo­riu­tuu suhteessa poten­ti­aa­li­seen tasoon. Alisuo­riu­dumme siis noin kolmen prosen­tin verran.

Suomen talous on karkeasti 20 prosent­tia heikompi verrat­tuna ennen finans­si­krii­siä arvioi­tuun kasvut­ren­diin. Tähän suhteu­tet­tuna tuo kolmen prosen­tin tuotan­to­kuilu on siis pieni. On selvää, että pääosa Suomen ongel­mista on raken­teel­li­sia. Suomen talou­den normaa­li­tila suhdan­ne­vaih­te­luista puhdis­tet­tuna on paljon heikompi kuin ehkä haluai­simme edes uskoa.

Suhdan­ne­toi­met, kuten elvyt­tävä finans­si­po­li­tiikka, auttai­si­vat kyllä koti­mark­ki­noita, mutta samalla nostai­si­vat hintoja ja tätä kautta edel­leen vaikeut­tai­si­vat Suomen kilpai­lu­ky­vyn korjaa­mista. Emme voi myös­kään enää lähteä siitä, että talous­kasvu kyllä hoitaa elvy­tys­ve­lan kuin itses­tään, kun kasvu lähtee käyn­tiin. Juuri siksi olemme kovin tuka­lassa tilan­teessa. Joudumme hoita­maan talou­den suurta raken­teel­lista ongel­maa eivätkä suhdan­teet­kaan tässä meitä auta.

Raken­neon­gel­mat ja kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­nen

Mitä sitten ovat Suomen suuret raken­teel­li­set ongel­mat?

Niitä on aina­kin kaksi. Ne teke­vät Suomesta Euroo­pan talou­den sairaan miehen.

Toinen on heikko kilpai­lu­ky­kymme. Olemme euroa­lu­een sisällä liian kallis maa.

Toinen on liian alhai­nen työl­li­syy­sas­teemme ja heik­ke­nevä huol­to­suh­teemme – eli liian vähäi­nen käsi­pa­rien määrä. Käsi­pa­rit vähe­ne­vät, vaikka tarvit­semme lisää työtun­teja, jotta voimme rahoit­taa julki­set palve­lut ja tulon­siir­rot.

Kumpaa­kaan näistä ongel­mista ei hoideta ripot­te­le­malla lisää julkista rahaa. Ne vaati­vat talou­den raken­teel­li­sia muutok­sia.

Vaikka arvioi­den suuruus vaih­te­lee, vallit­see laaja yksi­mie­li­syys siitä, että työvoi­ma­kus­tan­nuk­semme ovat liian korkeat. Palkat ovat liian korkeita suhteu­tet­tuna siihen, miten tuot­ta­via olemme ja millai­sia hintoja suoma­laista tava­roista ja palve­luista voi maail­malla pyytää. Oikeas­taan kaikki asian­tun­ti­jat ovat sitä mieltä, että kilpai­lu­ky­ky­kaula on vähin­tään kaksi­nu­me­roi­nen prosent­ti­luku. Ihan sama asia voidaan sanoa totea­malla, että työl­lis­tä­mi­nen ei ole meillä riit­tä­vän kannat­ta­vaa. Syistä voi väitellä, mutta syyt­tely ei auta ja olivat syyt tai syyl­li­set missä vain, emme yksin­ker­tai­sesti pääse mukaan talous­kas­vuun ellemme paranna kilpai­lu­ky­kyämme.

Suomeen ei inves­toida riit­tä­västi, koska tänne ei kannata inves­toida. Suoma­lai­sia yrityk­siä moiti­taan huonosti johde­tuiksi ja niiden tuote­va­li­koi­maa puut­teel­li­seksi – mutta monet suoma­lai­set yrityk­set ovat viime vuosi­na­kin laajen­ta­neet tuotan­to­aan ulko­mailla, jossa se on kannat­ta­vam­paa.

Tämän vuoksi halli­tus yritti solmia yhteis­kun­ta­so­pi­musta ja on etene­mässä nyt oman kilpai­lu­ky­ky­pa­ket­tinsa kanssa. Tavoit­teena on alen­taa työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia viidellä prosen­tilla. Monet keinoista ovat ikäviä, mutta on jokai­sen suoma­lai­sen palkan­saa­jan etu, että työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia alen­ne­taan. Pienellä tinki­mi­sellä palkasta tai palkan­li­sistä saadaan työpaik­koja turvat­tua, työt­tö­miä töihin ja sitä kautta vahvempi julki­nen talous.

Julki­suu­dessa on kysytty, onko halli­tuk­sen nyt valit­se­milla toimilla vaiku­tusta kilpai­lu­ky­kyyn ja sitä kautta vien­tiin ja työl­li­syy­teen. On. Vaikka ajan mittaan toki kehi­tämme parem­pia tuot­teita ja palve­luita, karu tosia­sia on, että jokai­nen suoma­lai­nen yritys toimii koko ajan globaa­lissa kilpai­lussa.

Jos kannat­ta­vuutta saadaan parem­maksi, moni yritys joka nyt miet­tii tuotan­non siir­tä­mistä tai rekry­toin­teja tai irti­sa­no­mi­sia huomaa työl­lis­tä­mi­sen olevan kannat­ta­vam­paa ja tekee­kin Suomen työl­li­syy­den kannalta myön­tei­sen päätök­sen. Nämä talou­den laina­lai­suu­det eivät ole muut­tu­neet mihin­kään, vaikka uusia aloja syntyy­kin.

On kysytty myös, miten esimer­kiksi kaupan ylityöt tai ravin­to­loi­den sunnun­tai­li­sät tai kuntien ja valtion lomat liit­ty­vät vien­nin kilpai­lu­ky­kyyn. Kyllä ne liit­ty­vät. Vien­tiy­ri­tys­temme kilpai­lu­kyky riip­puu myös koko kansan­ta­lou­temme kustan­nuk­sista.

Kun en ole ekono­misti vaan poli­to­logi, olen vään­tä­nyt tätä koko­nai­suutta rauta­lan­gasta itsel­le­ni­kin:

Ilman kilpai­lu­ky­kyä ei synny vien­tiä.
Ilman vien­tiä ei synny vahvaa kasvua.
Ilman kasvua ei synny uusia työpaik­koja.
Ilman työpaik­koja ei synny vero­tu­loja.
Ilman vero­tu­loja ei yllä­pi­detä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa palve­lui­neen ja etuuksi-neen.

Eli kään­täen: jotta paitsi säily­tämme, myös pystymme kehit­tä­mään moder­nia hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa, tarvit­semme kilpai­lu­ky­vyn, vien­nin, kasvun, työpai­kat ja näistä seuraa­vat vero­tu­lot.

Ja mitä teke­mistä vaik­kapa julki­sen sekto­rin lomilla tai yleensä työajan pituu­della on kilpai­lu­ky­vyn kanssa?

Julkista sekto­ria, hyvin­voin­ti­val­tiota, ei ole olemassa ilman yksi­tyistä sekto­ria. Talou­del­li­sen toime­liai­suu­den ja yritys­ten kautta saamme ne vero­tu­lot, joilla julkista sekto­ria pyöri­te­tään. Vahva julki­nen sektori tarvit­see teki­jäk­seen, pohjak­seen, rahoit­ta­jak­seen vahvan yksi­tyi­sen sekto­rin.

Yritys­ten tehtävä on kannat­taa, sitä kautta ne voivat työl­lis­tää. Se edel­lyt­tää yhtäältä sitä, että on mitä myydä ja kilpai­lussa pärjää, toisaalta sitä, että työl­lis­tä­mi­sen kynnys on riit­tä­vän matala. Sitä kautta yksi­tyi­nen sektori voi kanna­tella julki­sen sekto­rin: sekä suorien vero­tu­lo­jen kautta että luomalla suoma­laille työpaik­koja. Työn kautta julki­seen kassaan kertyy paitsi vero­tu­loja työstä, myös hyötyä siten, että yhä harvempi joutuu elämään etuuk­sien varassa.

On tärkeää hahmot­taa, että kun julkista sekto­ria paisu­te­taan, tullaan samalla aset­ta­neeksi lisää painetta yritys­ten menes­tyk­selle. Julki­sen sekto­rin menot on katet­tava, tämä on varsin selkeää mate­ma­tiik­kaa. Ja vastaa­vasti, kun julkista sekto­ria keven­ne­tään, myös sen rahoit­ta­mi­sen taakka keve­nee. Tähän on löydet­tävä kestävä tasa­paino.

Nyt yritys­ten sotu­mak­sua laske­taan rahoi­tuk­sella, joka saadaan vaik­kapa julki­sen sekto­rin lomia lyhen­tä­mällä. Näin sanot­tuna tämän saa kuulos­ta­maan pahalta: viedään työn­te­ki­jän selkä­na­hasta jotta pääoma pärjää. Mutta tästä ei ole kyse.

Kyse on siitä, että yritys­ten on pärjät­tävä ja työl­lis­tet­tävä, jotta emme joudu jatka­maan julki­sen sekto­rin leik­kaa­mista. Tässä pallo on nyt yritys­ten päädyssä: olemme halli­tuk­sen toimin laske­neet yritys­ve­ro­tusta. Olemme sitou­tu­neet kilpai­lu­ky­ky­loik­kaan. Teemme parhaamme tukeak­semme tuot­ta­vuu­den nostoa, kuten pian käyn läpi. Vahva viesti onkin: huomioi­kaa nämä toimet suun­ni­tel­mis­sanne: yrit­tä­kää, työl­lis­tä­kää, jatka­kaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­ta­mista!

Kilpai­lu­ky­kymme paran­ta­mi­nen on meille kier­tä­mä­tön paikka, kansal­li­nen vält­tä­mät­tö­myys. Nyt sekä halli­tus­oh­jel­massa että yhteis­kun­ta­so­pi­musta korvat­taessa pääte­tyt toimet anta­vat sekä kilpai­lu­ky­ky­loik­kaan että työl­lis­tä­mi­sen kynnyk­sen madal­ta­mi­seen hyvän alun, mutta työ jatkuu. Yhdessä.

Työn tuot­ta­vuus

Monissa puheen­vuo­roissa esite­tään ”tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen” vaih­toeh­tona Suomen hinta­kil­pai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­selle. On esimer­kiksi väitetty, että halli­tus tuijot­taa vain kustan­nuk­sia, eikä näe uuden kehit­tä­mi­sen ja tuot­ta­vuu­den mahdol­li­suuk­sia. Tätä tulkin­taa en alle­kir­joita. Pikem­min­kin toivon, että tuot­ta­vuutta vaih­toeh­tona tarjoa­vat ovat valmiita myös esit­te­le­mään toimi­via keinoja tuot­ta­vuu­den nousun tuke­mi­seen.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nus­ten alen­ta­mi­nen ja työn tuot­ta­vuu­den lisää­mi­nen eivät ole toisil­leen vastak­kai­sia asioita. Molem­pia tarvi­taan. Kilpai­lu­ky­ky­loikka vaikut­taa nopeasti, tuot­ta­vuutta paran­ta­vat toimet pidem­mällä aika­jän­teellä.

Työn tuot­ta­vuutta on vaikea nopeasti ja helposti talous­po­li­tii­kan keinoin paran­taa. Mutta voimme tehdä paljon­kin sen eteen, että tuot­ta­vuus­kas­vulle on hyvät edel­ly­tyk­set. Tärkeintä on pitää talous avoi­mena ja kilpai­lul­li­sena.

Muita keinoja ovat esimer­kiksi:
-koulu­tuk­sen, tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen uudis­ta­mi­nen ja stra­te­gi­nen vahvis­ta­mi­nen
-vahva kaupun­ki­po­li­tiikka, jotta osaa­mi­set ja työti­lai­suu­det kohtaa­vat
-kilpai­lun lisää­mi­nen, jotta yrityk­set inno­voi­vat ja niiden johta­mi­nen kehit­tyy
-jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat, joissa muutos on myös mahdol­li­suus ja ihmi­siä tuetaan muutos­ti­lan­teissa
-tehot­to­mien yritys­tu­kien karsinta
-paikal­li­sen sopi­mi­sen edis­tä­mi­nen, jotta yrityk­set voivat parem­min palkita tuot­ta­vuu­den kasvusta
-työn­te­koon kannus­tava vero­tus, jotta oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ja ahke­ruus kannat­ta­vat
-kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyi­nen toimin­taym­pä­ristö työlle ja inves­toin­neille
-yritys­ten moni­kult­tuu­ri­suus, joka tukee toimin­taa globaa­leilla mark­ki­noilla

Tuot­ta­vuutta voi nostaa myös kehit­tä­mällä työelä­män laatua. Kokoo­muk­selle on erit­täin tärkeää, että myös työelä­män laadul­li­sissa kysy­myk­sissä, kuten työhy­vin­voin­nin edis­tä­mi­sessä ja johta­mi­sen kehit­tä­mi­sessä pääs­tään eteen­päin. Tässä kohtaa lähe­tän tervei­set erityi­sesti Etelä-rantaan. Työelä­män laadul­li­set kysy­myk­set eivät ole vain plus ja miinus -lasku­har­joi­tuk­sia, vaan niitä pitää pystyä tarkas­te­le­maan yhteis­kun­nan koko­nai­se­dun näkö­kul­masta. Tässä työnan­ta­ja­puo­lella on paran­net­ta­vaa ja toivon­kin EK:lta jous­ta­vam­paa ajat­te­lua.

Kuten jo tämä listaus osoit­taa, tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen edel­lyt­tää paljon oike­aan suun­taan vieviä keinoja, joista monet ovat vaikeita toteut­taa. Vielä muis­tu­tan, että nämä toimet eivät myös­kään ole halli­tuk­sen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tille vaih­toeh­toi­sia, vaan molem­pia tarvi­taan.

Tässä yhtey­dessä ei pidä vähä­tellä myös­kään elin­kei­no­po­li­tii­kan merki­tystä. Paitsi että luomme hyviä edel­ly­tyk­siä inves­toida Suomeen, on meidän osat­tava hyödyn­tää niitä parem­min. Tulen vielä tänä syksynä osal­tani linjaa­maan sitä, millaista elin­kei­no­po­li­tiik­kaa Suomen tulisi harjoit­taa uusien työpaik­ko­jen, kasvun ja ulko­mais­ten inves­toin­tien houkut­te­le­mi­seksi. Tarvit­semme uutta tapaa toimia, uutta elin­kei­no­po­li­tiik­kaa.

Haluan vielä kiteyt­tää miksi tämä kaikki tehdään, miksi talou­den suun­nan kään­tä­mi­nen on tarpeen. Siksi, että voimme jatkos­sa­kin elää hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa ilman jatku­vaa kurjis­tu­mi­sen kier­rettä ja leik­kaus­tar­vetta. Ennem­min tai myöhem­min hyvin­voin­nin pohja rapau­tuu, ellei taloutta saada kuntoon. Siksi talous­puhe on myös puhetta hyvin­voin­nista. Siitä, miten neuvo­lat, lasten­tar­hat, koulut ja hoiva­ko­dit ovat kaik­kien saata­villa ja korkea­laa­tui­sia. Monesti epäil­lään, että talou­den ja työn raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia ajavilla on jokin ketun­häntä kaina­lossa. Aina­kin omalla kohdal­lani pohja talous­a­jat­te­lulle on ylpeys pohjois­mai­sesta hyvin­voin­ti­val­tio-mallista. Sitä puolus­tan ja siksi nostan esiin toimia, jolla hyvin­voin­nille tehdään kestävä perusta.

Turva­paik­ka­kriisi

Päätän puheeni tällä hetkellä hyvin laajasti kosket­ta­vaan aihee­seen, turva­paik­ka­krii­siin ja maahan­muut­toon. Tämä on talous- ja työl­li­syys­ti­lan­teen lisäksi toinen vaativa asia­ko­ko­nai­suus, joka meidän on pystyt­tävä käsit­te­le­mään. Keskus­telu turva­pai­kan­ha­ki­joista haas­taa jokai­sen suoma­lai­sen miet­ti­mään arvo­jaan, suhtau­tu­mis­taan toiseen ihmi­seen, suvait­se­vai­suu­den ja vastuul­li­suu­den ajatuk­siin ja myös Euroo­pan ideaan.

Turva­paik­ka­ti­lanne on Suomessa uusi. Suurin muut­to­liike sitten toisen maail­man­so­dan tuntuu meil­lä­kin. Suomeen on tullut aiem­min turva­pai­kan­ha­ki­joita suhteel­li­sen vähän moneen muuhun euroop­pa­lai­seen maahan verrat­tuna. Edel­li­nen suurem­pien haki­ja­mää­rien vuosi oli 2009, jolloin haki­joita oli vajaat 6000. Sen jälkeen haki­joi­den määrä on tasaan­tu­nut alle 4000:een ulko­maa­lais­lain uudis­ta­mi­sen myötä. Nyt olemme tilan­teessa, jossa esimer­kiksi tois­sa­päi­vänä, siis pelkäs­tään yhtenä päivänä, rekis­te­röi­tiin 645 turva­paik­ka­ha­ke­musta. Se on uusi ennä­tys.

Haluan koros­taa, että vaikka tilanne on muut­tu­nut nopeasti, olemme tilan­teen tasalla ja luomme koko ajan ratkai­suja, joilla tilanne pysyy hallin­nassa.

Kyseessä on Suomelle samaan aikaan iso haaste, mutta myös mahdol­li­suus. Mahdol­li­suus voi kään­tyä uhaksi, ellemme onnistu kolmessa asiassa:

1) Yhteis­työssä euroop­pa­lai­sella tasolla
2) Turva­pai­kan­ha­ku­pro­ses­seissa, joiden on oltava nopeita, tehok­kaita ja oikeu­den­mu­kai­sia
3) Maahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sessa suoma­lai­seen yhteis­kun­taan.

Näistä kolmesta haluan tehdä muuta­man huomion.

1) Yhteis­työ euroop­pa­lai­sella tasolla

Kun sadat­tu­han­net ihmi­set krii­sien ja näkö­alat­to­muu­den keskellä ovat tulleet siihen johto­pää­tök­seen, että heidän on tultava turval­li­sem­paan Euroop­paan, on Euroo­pan pystyt­tävä johto-päätök­siin yhdessä. On täysin selvää, että tarvit­semme vahvaa yhteis­työtä.

Tilanne ei ratkea piik­ki­lanka-aidoilla. Tilanne ei ratkea yksit­täis­ten EU-maiden kansal­li­silla toimilla. Tilanne ei ratkea ylilyön­neillä tai syyl­lis­tä­mi­sellä. Tilanne ratkeaa teke­mällä yhtei­siä, kestä­viä euroop­pa­lai­sia ratkai­suja. Tässä työssä Suomen kannat­taa olla mukana jo oman etunsa vuoksi.

Mitä konkreet­ti­sia toimia Euroo­pan tasolla voidaan esimer­kiksi tehdä:

Ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jat on saatava kiinni. EU on jo vahvis­ta­nut valvon­tao­pe­raa­tioita Väli-merellä. Nyt käydään neuvot­te­luita lähtö- ja kaut­ta­kul­ku­mai­den kanssa yhteis­työn tiivis­tä­mi­sestä.

EU:n ulko­ra­jo­jen valvon­taa pitää tehos­taa ja varmis­taa, että kaikki turva­pai­kan­ha­ki­jat rekis­te­röi­dään. Erityi­sen tärkeää on auttaa Kreik­kaa, jotta se pystyisi noudat­ta­maan Dublin-velvoit­tei­taan. Myös muut raja­maat tarvit­se­vat tukea. EU:n yhtei­set hake­mus­ten käsit­te­ly­kes­kuk­set käyn­nis­tä­vät toimin­taansa. EU:n raja­val­von­ta­vi­ran­omai­sen Fron­texin resurs­seja on vahvis­tet­tava.

EU-maiden sisä­mi­nis­te­rit päät­ti­vät tiis­taina helpot­taa raja­mai­den taak­kaa. Muut jäsen-maat otta­vat vastaan yhteensä 120 000 tuhatta suoje­lun tarpeessa olevaa turva­pai­kan-haki­jaa seuraa­van kahden vuoden aikana. Tätä rahoi­te­taan EU:n budje­tista.

EU on jo päät­tä­nyt laajen­taa turval­li­seksi katso­miensa maiden listaa. Tällä ehkäis­tään perus­tee­tonta turva­pai­kan­ha­kua.

Kovan paineen alla olevia maita pitää auttaa myös pitä­mään huolta turva­pai­kan­ha­ki­joista. Suomi lähet­tää Unka­riin 200 armei­jan telt­taa hätä­ma­joi­tuk­seksi. Euroo­pan komis­sio ohjaa maihin varoja EU-budje­tista.

Aivan yhtä tärkeää on tukea konflik­ti­maita ja niiden naapu­reita kehi­ty­syh­teis­työn ja huma­ni­taa­ri­sen avun keinoin. EU:n pitää tehdä kaikki voita­vansa myös konflik­tien ratkai­se­mi­seksi ja elino­lo­jen kohen­ta­mi­seksi lähtö­maissa.

Maahan­muu­tossa ja muut­to­liik­keissä on kyse ihmis­kun­nan suurim­mista muutos­voi­mista. Muutos koet­te­lee koko Euroo­pan ideaa. Euroo­pan laajui­nen yhteis­työ on ollut Suomelle eduksi vuosien varrella ja on sitä myös tässä kysy­myk­sessä. Siitä huoli­matta on tärkeää muis­taa, ettei turva­paik­ka­krii­sissä ole kyse kiin­tiöistä, insti­tuu­tioista tai päätök­sen­teosta. On kysy­mys ihmi­sistä.

2) Turva­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sien toimi­vuus

Sekä inhi­mil­li­sesti että koko­nai­suu­den kannalta muuten­kin on tärkeää, että turva­paik­ka­ha­ke­muk­set käsi­tel­lään asian­mu­kai­sesti ja mahdol­li­sim­man ripeästi ja jos päätös on myön­tei­nen, kotout­ta­mis­toi­met käyn­nis­te­tään heti.

Hädä­na­lais­ten ihmis­ten autta­mi­nen on tärkeintä. Mutta tärkeää on myös varmis­taa perus­teet-ta tullei­den ihmis­ten nopea palaut­ta­mi­nen. Mitä tehok­kaam­paa palaut­ta­mi­nen on, sitä vähem­män meille tulee perus­teet­to­mia turva­pai­kan­ha­ki­joita, ja sitä parem­min voimme auttaa heitä, jotka apua todella tarvit­se­vat.

Otan muuta­man konkreet­ti­sen esimer­kin siitä, millä tavoin tilan­netta pide­tään hallin­nassa:

Asian­tun­ti­ja­ryhmä yllä­pi­tää tilan­ne­ku­vaa maahan­muu­ton koko­nai­suu­desta joka päivä. Sisä­mi­nis­teri Orpon kokoa­maan ryhmään kuulu­vat edus­ta­jat sisä­mi­nis­te­riöstä, Maahan­muut­to­vi­ras­tosta, Polii­si­hal­li­tuk­sesta, Raja­var­tio­lai­tok­sesta, Suoje­lu­po­lii­sista sekä ulkoa­siain­mi­nis­te­riöstä.

Maahan­muut­to­vi­rasto on perus­ta­nut tilan­ne­kes­kuk­sen, jolla on ajan­ta­sai­nen tieto vastaan­ot­to­kes­kus­ten vapaista paikoista. Uusia vastaan­ot­to­ti­loja on onnis­tuttu lisää­mään, mutta sopi­via tiloja etsi­tään jatku­vasti.

Maahan­muut­to­vi­rasto päivit­tää Irakin ja Soma­lian turval­li­suusar­viot ja uudis­taa turva-paik­ka­ha­ke­mus­ten ratkai­su­lin­jauk­sia ajan­ta­sai­sen tiedon mukaan.

Tavoite on, että turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely on turval­lista, oikeu­den­mu­kaista ja teho­kasta kaikille osapuo­lille. Turva­pai­kan­ha­ki­jat on saatava hallit­tuun, lail­li­seen proses­siin heti rajalta.

Käytän­nössä tämä tarkoit­taa esimer­kiksi sitä, että kun ns. järjes­te­ly­kes­kuk­set alka­vat toimia (kuten Torniossa), turva­pai­kan­ha­ki­jat ohja­taan ensin sinne. Siellä saapu­vat ihmi­set rekis­te­röi­dään turva­pai­kan­ha­ki­joiksi, ja heidät siir­re­tään ohja­tusti vastaan­ot­to­kes­kuk­siin. Vastaan­otto-keskuk­sissa olon aikana turva­paik­ka­ha­ke­mus käsi­tel­lään. Ellei oles­ke­lu­lu­paa myön­netä, edessä on kotiin­pa­luu. Oles­ke­lu­lu­van saavien osalta alkaa sopeu­tu­mi­nen Suomeen.

Viran­omais­ten määrää ja resurs­seja lisä­tään tähän työhön tarpeen mukaan.

3) Maahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­nen

Jo pelkäs­tään turva­pai­kan­ha­ki­joi­den kasva­nut määrä tarkoit­taa sitä, että Suomeen tulee enem­män maahan­muut­ta­jia, vaikka tiuken­namme turva­pai­kan myön­tä­mis­pe­rus­teita muiden Pohjois­mai­den mukana. Myön­teis­ten päätös­ten määrä kasvaa siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että aiheel­li­sesti suoje­lua ja turvaa tarvit­se­vien ihmis­ten määrä on kasva­nut.

Tämä­kin herät­tää kysy­myk­siä ja huolta suoma­lais­ten keskuu­dessa. Ei ole ihme, että moni ihmi­nen on huolis­saan ja kaipaa sekä faktaa että turval­li­suu­den­tun­netta jatku­van muutok­sen keskellä. Pohdin­nassa on esimer­kiksi, miten Suomen rahat riit­tä­vät, vaikut­taako maahan­muutto työl­li­syys­ti­lan­tee­seen, onko maahan­muu­ton kasvulla vaiku­tusta maamme turval­li­suu­teen ja niin edel­leen.

Ytimessä on se, että maahan­muut­ta­jien sopeu­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan on saatava käyn­tiin välit­tö­mästi, kun he saavat oles­ke­lu­lu­van. Tässä on teke­mistä koko yhteis­kun­nalla.

Kotou­tu­mi­nen voi edel­lyt­tää esimer­kiksi kielen oppi­mista sekä suoma­lai­sen kult­tuu­rin, tapo­jen ja lain­sää­dän­nön omak­su­mista. Tähän tarvi­taan ohjausta, neuvon­taa ja koulu­tusta alusta lähtien. Maahan­muut­ta­jien työl­lis­ty­mistä voidaan edis­tää myös mahdol­li­suuk­silla hyödyn­tää aiem­paa koulu­tus­taus­taa sekä tarvit­taessa suorit­ta­malla täyden­ny­so­pin­toja. Työlu­pa­pro­ses­se­ja­kin on syytä suju­voit­taa. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useam­man ihmi­sen – jo Suomessa asuvan tai Suomeen muut­ta­van teke­mään työtä, se hyödyt­tää koko yhteis­kun­taa.
Vaikka näin laaja maahan­muutto on yllät­tä­nyt meidät kaikki ja nosta­nut esiin lukui­sia ongel­mia, uskon silti että siitä seuraa myös hyviä asioita. Ihmis­ten kohtaa­mi­sia, mahdol­li­suuk­sia tehdä hyvää ja auttaa, myös merki­tyk­sel­li­syy­den tunteita sekä autta­jille että autet­ta­ville. Maahan­muu­ton on kuiten­kin tapah­dut­tava halli­tusti, lail­li­sesti ja niin, että järjes­te­lyt voidaan ylei­sesti kokea oikeu­den­mu­kai­siksi.

Lopuksi

Asioista on voitava keskus­tella ja ratkai­suja ongel­miin on voitava etsiä yhdessä. Talou­den kysy­myk­sissä on paljon ideo­lo­gi­sia ja näke­myk­sel­li­siä eroja. Maahan­muu­ton kysy­myk­sissä on paljon sekä eettistä että käytän­nöl­listä pohdit­ta­vaa. Nämä aiheet eivät ole help­poja, mutta silti keskus­te­luun on löydet­tävä tasa­paino. Minä olen tätä mieltä, sinä ehkä toista, mutta kunnioi­te­taan toisiamme, keskus­tel­laan rauhassa ja löyde­tään ratkai­sut. Sellai­sessa Suomessa toivon voivani elää.

 

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan Alexan­der Stub­bin puhe puolue­hal­li­tuk­sessa 24.9.2015

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content