Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Stubb: On tärkeää käydä avointa keskustelua Suomen taloushaasteista

Stubb: On tärkeää käydä avointa keskus­te­lua Suomen talous­haas­teista

Julkaistu:

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tule­vai­suus näyt­tää epävar­malta, on luotet­tava perus­ar­voi­hin. Uskon vahvasti, että teke­mällä Kokoo­muk­sen arvo­jen mukaista poli­tiik­kaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Tämä ja edel­li­nen halli­tus ovat joutu­neet teke­mään talous­po­li­tiik­kaa vaikeassa tilan­teessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taan­tu­massa ja tänä­kin vuonna ponnis­tamme hädin tuskin nolla­kas­vuun. Heikko talous­ke­hi­tys on johta­nut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaan­tu­nut huoles­tut­ta­vaa vauh­tia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljar­dista eurosta noin 102 miljar­diin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaali­kau­della on jouduttu teke­mään ikäviä päätök­siä tämän kehi­tyk­sen kään­tä­mi­seksi. Vaali­kau­den aikana on päätetty noin 6,5 miljar­din euron meno­sääs­töistä ja veron­ko­ro­tuk­sista. Budje­tin loppusumma piene­nee ensi vuonna toista vuotta peräk­käin. Näin on edel­li­sen kerran käynyt Lippo­sen 1. halli­tuk­sen aikaan. VM arvioi, että sopeu­tus­toi­met riit­tä­vät kään­tä­mään valtion velan suhteen koko­nais­tuo­tan­toon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finans­si­po­li­tiik­kaa on jouduttu merkit­tä­västi kiris­tä­mään, niin halli­tus on tehnyt kohden­net­tuja inves­toin­teja kasvuun ja työl­li­syy­teen. Esimer­kiksi Pisara-radan ja Länsi­met­ron jatkon raken­ta­mi­nen yhdessä tont­ti­tar­jon­nan lisää­mi­sen kanssa tarkoit­ta­vat miljar­di­luo­kan inves­toin­teja infraan ja asumi­seen. Viime keväänä halli­tus päätti valtion omai­suu­den myymi­sestä 1,9 miljar­dilla eurolla, mistä 600 miljoo­naa euroa kohden­net­tiin esimer­kiksi yritys­ten kasvu­hank­kei­siin ja yliopis­toille.

Lyhyen aika­vä­lin sopeu­tus­toi­mien ja kohden­net­tu­jen kasvu­toi­mien rinnalla vielä­kin tärkeämpi koko­nai­suus on viime syksynä käyn­nis­tetty raken­ne­po­liit­ti­nen ohjelma. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeen­pa­ne­maan tehok­kaasti, niin se riit­tää katta­maan julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jeen. Tämä edel­lyt­tää kuiten­kin sitä, että tavoit­tei­den mukai­nen eläke­uu­dis­tus ja tavoit­tei­den mukai­nen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tus saadaan maaliin.

Tehty­jen päätös­ten kertaa­mi­sen ja kehu­mi­sen sijaan haluai­sin esit­tää joita­kin omia ajatuk­siani siitä, mitä tästä eteen­päin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Haluan koros­taa, että tule­van vaali­kau­den talous­linja on seuraa­van halli­tuk­sen käsissä. Halli­tuk­sen koos­tu­muk­sesta päät­tää Suomen kansa ensi kevään edus­kun­ta­vaa­leissa. On kuiten­kin tärkeää, että Suomen talous­haas­teista käydään avointa keskus­te­lua jo hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tule­vai­suus näyt­tää epävar­malta, on luotet­tava perus­ar­voi­hin. Kokoo­muk­selle nämä perus­ar­vot ovat vapaus, vastuu ja demo­kra­tia, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, sivis­tys, kannus­ta­vuus, suvait­se­vai­suus ja välit­tä­mi­nen. Keskeistä on vapau­den ja vastuun tasa­pai­non tavoit­telu sekä yksi­löl­li­syy­den ja yrit­te­liäi­syy­den koros­ta­mi­nen.

Uskon vahvasti, että teke­mällä näiden arvo­jen mukaista poli­tiik­kaa saamme Suomen uuteen nousuun.

 

  • Finans­si­po­li­tii­kan linja

 

Tällä vaali­kau­della on jouduttu merkit­tä­västi leik­kaa­maan menoja ja korot­ta­maan veroja. Tämä finans­si­po­li­tii­kan linjan kiris­tys on myös heiken­tä­nyt talous­kas­vua. Linja on ollut oikea ja velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi vält­tä­mä­tön. Linjan merkit­tä­vään keven­tä­mi­seen ei myös­kään tule­valla vaali­kau­della ole mahdol­li­suuk­sia.

Ensin­nä­kin, Suomen talou­den ongel­mat liit­ty­vät raken­tei­siin ja kilpai­lu­ky­kyyn. Nämä ongel­mat eivät ratkea velkael­vy­tyk­sellä.

Toiseksi, Suomen julki­sen talou­den raken­teel­li­nen alijäämä on nouse­massa yli kansal­li­sessa ja EU-lain­sää­dän­nössä salli­tun. Suomen raken­teel­li­nen ? eli suhdan­ne­kor­jattu ? alijäämä saisi olla enin­tään puoli prosent­tia suhteessa koko­nais­tuo­tan­toon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tule­vina vuosina ylit­ty­mässä. Alijää­män nope­aan vähen­tä­mi­seen ei ole muuta keinoa kuin finans­si­po­li­tii­kan linjan kiris­tä­mi­nen. Tämä sään­tely on terve­tul­lut velkaan­tu­mista hillit­sevä pakko­paita, jonka myös seuraava halli­tus joutuu pääl­lensä puke­maan.

Huoli heikosta koko­nais­ky­syn­nästä on kuiten­kin aivan aiheel­li­nen. Tähän tavoit­tee­seen oikea tie ovat raken­teel­li­set uudis­tuk­set. Tarvit­semme uudis­tuk­sia, jotka lisää­vät työl­li­syyttä ja työn tuot­ta­vuutta sekä tehos­ta­vat julkista sekto­ria. Nämä toimet itses­sään paran­ta­vat osto­voi­maa. Lisäksi ne luovat pidem­mällä aika­vä­lillä liik­ku­ma­ti­laa tehdä kohden­net­tuja meno­li­säyk­siä tai veron­ke­ven­nyk­siä.

Velkael­vy­tyk­seen ei siis lähi­vuo­sina ole suuria mahdol­li­suuk­sia. Tämän vuoksi on lähdet­tävä siitä peri­aat­teesta, että jos vero­tusta halu­taan keven­tää, niin julki­sia menoja on vastaa­vasti vähen­net­tävä. Tämä on tuot­ta­vuu­den ja osto­voi­man näkö­kul­masta aivan oikea linja.

Suomen vaih­to­tase on viime vuosina heiken­ty­nyt huoles­tut­ta­vasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaih­to­tase oli 12 miljar­dia euroa ylijää­mäi­nen, viime vuonna se oli neljä miljar­dia euroa alijää­mäi­nen. Vaih­to­ta­seen alijäämä tarkoit­taa, että Suomi velkaan­tuu suhteessa ulko­maa­il­maan.

Vaih­to­ta­seen korjaa­mi­nen edel­lyt­tää Suomen kansain­vä­li­sen kilpai­lu­ky­vyn palaut­ta­mista. Samalla on katsot­tava tuon­tia: esimer­kiksi ener­gian tuon­nin vähen­tä­mi­nen koti­mais­ten vaih­toeh­to­jen kilpai­lu­ky­kyä paran­ta­malla paran­taisi Suomen ulkoista tasa­pai­noa.

Esitän seuraa­vaksi kuuden kohdan ohjel­man, joiden varaan Suomen talou­del­lista menes­tystä voidaan tule­vina vuosina raken­taa. Ne ovat:

 

  • Osaa­mi­nen, koulu­tus ja tutki­mus
  • ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­nen
  • Tehok­kaampi vero­tus
  • Työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­nen
  • Jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat, ja
  • Lisää yrit­tä­jyyttä ja kilpai­lua, vähem­män sään­te­lyä

 

Kuten edellä tote­sin, nämä ajatuk­set ovat omaa pohdin­taani Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana siitä, mikä Suomen tule­vien vuosien talous­po­li­tii­kan linjan tulisi olla.

 

  • Osaa­mi­nen, koulu­tus ja tutki­mus

 

Suomen menes­tys voi perus­tua vain koulu­tuk­seen ja osaa­mi­seen. Meidän on raken­net­tava mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon ja sivis­tyk­sen arvo­jen varaan.

Kun ajat ovat tiukat, syntyy houku­tus leikata koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen määrä­ra­hoja ja inves­toida hank­kei­siin, jotka lisää­vät työl­li­syyttä nopeasti. Tälle houku­tuk­selle ei pidä antaa periksi. Koulu­tus ei ole kuluerä vaan inves­tointi. Jotta voi tule­vina vuosina niit­tää koulu­tuk­sen satoa, tänään on kylvet­tävä. Vaikka tiukka talous­ti­lanne edel­lyt­tää tiuk­kaa meno­ku­ria, koulu­tuk­sen saralla se edel­lyt­tää tule­vai­suu­dessa päin­vas­toin lisää inves­toin­teja.

Suomen menes­tyk­sel­li­sestä koulu­tus­jär­jes­tel­mästä on muodos­tu­nut ehkä tärkein osa kansal­lista iden­ti­teet­tiämme ja kansain­vä­listä brän­diä. Suoma­laista koulua on kehi­tetty vasta­vir­taan monien muiden maiden koulu­lai­tok­siin verrat­tuna, ja hyvin tulok­sin. Oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mis­kes­kus­te­lun aikana kävi ilmi, miten sitou­tu­neita suoma­lai­set opet­ta­jat, rehto­rit ja vanhem­mat ovat lasten koulu­tuk­seen. Nähtiin, että kaava­mai­silla ratkai­suilla ei koulu­pu­dok­kai­den ongel­mista selvitä, vaan tarvi­taan luovem­pia ratkai­suja. Samalla tavalla koulu­jen ja opetus­hen­ki­lös­tön ammat­ti­tai­dolla on haet­tava ratkai­suja uudis­taa oppi­mista. Emme voi vaan katsoa että oppi­mis­tu­lok­semme laske­vat ja tasoe­rot suure­ne­vat, vaan tähän on saatava käänne.

Otetaan tieto- ja vies­tin­tä­tek­no­lo­gia hyöty­käyt­töön kouluissa, oppi­lai­den ehdoilla. Luodaan jokai­selle oman­lai­nen koulu­tus­polku. Lisä­tään työssä oppi­mista otta­malla käyt­töön oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen rinnalla uuden­lai­nen koulu­tus­so­pi­mus.

Korkea osaa­mi­nen edel­lyt­tää myös korkea­kou­lu­jemme uudis­ta­mista. Sekä ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen että yliopis­to­jen on keski­tyt­tävä omiin vahvuuk­siinsa. Parhai­den yliopis­to­jen ja huip­pu­yk­si­köi­den pärjää­mi­nen on tärkeää koko Suomelle. Koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen perus­ra­hoi­tusta on vahvis­tet­tava.

Koulu­tus­vienti on Suomelle hyödyn­tä­mä­tön mahdol­li­suus. Meidän on annet­tava yliopis­toille mahdol­li­suu­det tehdä Suomesta nykyistä houkut­te­le­vampi paikka myös ulko­mai­sille tutki­joille ja opis­ke­li­joille.

 

  • ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­nen

 

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tule­vai­suu­den mahdol­li­suu­tena, se on digi­ta­li­saa­tio. Emme ole ICT:n tuot­ta­vuus­hyö­ty­jen osalta pääs­seet vielä alkua pidem­mälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuot­ta­vuus­po­ten­ti­aali myös reali­soi­tuisi?

Ensin­nä­kin, voimme ottaa oppia Yhdys­val­to­jen tuot­ta­vuu­den kasvusta. Olen­naista on kaik­kialle ulot­tuva infor­maa­tio- ja kommu­ni­kaa­tio­tek­no­lo­gian sovel­ta­mi­nen eri orga­ni­saa­tioi­den toimin­taan. Suurim­mat muutos­haas­teet kohdis­tu­vat asiak­kaan ja yrityk­sen väli­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen eli liike­toi­min­ta­mal­lei­hin. Tämä koskee kaik­kia toimia­loja, julkista ja yksi­tyistä sekto­ria yhtä lailla.

Tuot­ta­vuus­hyö­ty­jen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää rohkeutta tart­tua teol­li­sen inter­ne­tin, robo­ti­saa­tion, pilvi­pal­ve­lu­jen, avoi­men datan ja 3D-maail­man muka­naan tuomiin mahdol­li­suuk­siin, unoh­ta­matta vahvaa osaa­mis­tamme mobii­lissa inter­ne­tissä.

Olemme raken­ta­massa yhteis­työssä Viron kanssa avoi­milla raja­pin­noilla ja avoi­mella ohjel­ma­koo­dilla kansal­lista palve­lu­väy­lää, joka on iso perus­in­fra­struk­tuuri-inves­tointi, kuten perin­tei­set tiet ja lento­ken­tät ovat aikoi­naan olleet. Jokai­nen ymmär­tää niiden posi­tii­vi­sen kasvu­vai­ku­tuk­sen, ja samaa haetaan nyt palve­lu­väy­län raken­ta­mi­sella. Sen avulla julki­nen hallinto ja yrityk­set voivat kytkey­tyä siihen liit­ty­nei­siin palve­lui­hin ja tieto­va­ran­toi­hin.

Samalla tavalla ICT:n hyödyn­tä­mi­nen siir­ty­mällä reaa­liai­kai­seen talou­teen on huima tuot­ta­vuu­den kasvun mahdol­li­suus.

 

  • Tehok­kaampi vero­tus

 

Maail­man talous­foo­ru­min tuoreen tutki­muk­sen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpai­lu­ky­ky­haitta. Suomen veroaste lähes­tyy maail­man huip­pua, ensi vuonna veroas­teen arvioi­daan nouse­van yli 44 prosent­tiin. Pitkällä aika­vä­lillä veroas­teessa tulisi pyrkiä euroop­pa­lai­seen keski­ta­soon.

Talous­tie­teel­li­sessä tutki­muk­sessa arvioi­daan, että vero­tuk­sen rakenne on kasvun kannalta vielä­kin merkit­tä­vämpi kysy­mys kuin vero­tuk­sen taso. Tutki­mus­ten mukaan talous­kas­vun kannalta haital­li­sim­pia veroja ovat yritys­ve­rot, pääoma­ve­rot ja työn verot­ta­mi­nen. Kasvun kannalta vähi­ten haital­li­sia veroja ovat kulu­tus- ja kiin­teis­tö­ve­rot.

Suomen kilpai­lu­ky­vyn kannalta olen­nai­nen kysy­mys on myös vero­tuk­sen ennus­tet­ta­vuus. Tällä vaali­kau­della vero­po­li­tiikka on ollut tempoi­le­vaa, mikä on huono asia. Vero­tus on poli­tii­kan ala, jonka olisi oltava koros­tet­ta­van enna­koi­ta­vaa ja vakaata.

Tule­valla vaali­kau­della vero­tuk­sen uudis­ta­mi­selle olisi asetet­tava kaksi päämää­rää ylitse muiden:

 

  1. Vero­tuk­sen yksin­ker­tai­suus ja selkeys: Vero­jär­jes­tel­mää on kyet­tävä yksin­ker­tais­ta­maan.
  2. Vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­ret­tävä veroi­hin, jotka vähi­ten vaikut­ta­vat talou­den toimi­joi­den aktii­vi­suu­teen.

Mitä nämä kaksi tavoi­tetta tarkoit­ta­vat käytän­nössä?

Ensin­nä­kin, vero­poh­jia on laajen­net­tava esimer­kiksi vero­tu­kia vähen­tä­mällä ja pois­ta­malla. Tällä vaali­kau­della aloi­tet­tua työtä on aihetta jatkaa. Kun vero­pohja on laaja ja yhte­näi­nen, se mahdol­lis­taa myös vero­kan­to­jen alen­ta­mi­sen.

Vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­ret­tävä työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tuk­sesta kohti ympä­ris­tölle haital­li­sen kulut­ta­mi­sen vero­tusta. Näin on toimittu edel­li­sellä vaali­kau­della, näin on toimittu tällä vaali­kau­della ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaali­kau­della.

Ensi vaali­kau­della työn vero­tusta on merkit­tä­västi keven­net­tävä. Työn vero­tusta tulisi keven­tää kautta linjan ? niin pieni­tu­lois­ten, keski­tu­lois­ten kuin suuri­tu­lois­ten­kin palk­ka­ve­roa on keven­net­tävä. Tämän rahoit­ta­mi­seksi on vähen­net­tävä julki­sia menoja ja kiris­tet­tävä kulu­tus­ve­roja.

Työn vero­kii­laa on kyet­tävä kaven­ta­maan. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­sen rinnalla työl­lis­tä­mi­sen sivu­ku­luja on vähen­net­tävä ja sekä työelä­ke­mak­su­jen että kunnal­lis­ve­ro­tuk­sen koro­tuk­sia on kyet­tävä patoa­maan.

Valtio­sih­teeri Hete­mäen vetämä vero­tuk­sen kehit­tä­mis­työ­ryhmä esitti vuonna 2010, että ansio­tu­lo­jen vero­tusta pitäisi keven­tää kautta linjan kahdella miljar­dilla eurolla ja että ylintä raja­ve­roas­tetta alen­ne­taan noin 50 prosent­tiin. Tämä on oikea ohje­nuora seuraa­van halli­tus­oh­jel­man pohjaksi.

Tule­valla vaali­kau­della maltil­lis­ten palk­ka­rat­kai­su­jen ja tulo­ve­ro­jen keven­nys­ten on pais­kat­tava kättä. Suomen vien­nin kilpai­lu­ky­vyn palaut­ta­mi­nen edel­lyt­tää tule­vina vuosina maltil­lista palk­ka­po­li­tiik­kaa. Halli­tuk­sen olisi aihetta tukea maltil­lis­ten nimel­lis­ko­ro­tus­ten palk­ka­rat­kai­suja ? keski­tet­tyjä tai hajau­tet­tuja ? paran­ta­malla palkan­saa­jien osto­voi­maa työn vero­tusta keven­tä­mällä.

Palk­ka­ve­ron keven­tä­mi­nen tarkoit­taa myös parem­paa työl­li­syyttä, kannus­tin­louk­ku­jen purka­mista ja korkeam­paa osto­voi­maa.

Tule­valla vaali­kau­della myös yritys- ja pääoma­ve­ro­tusta on aihetta keven­tää. Meidän on kysyt­tävä itsel­tämme: tarvit­seeko Suomi enem­män yrit­tä­jyyttä, enem­män koti­maista omis­tusta ja enem­män inves­toin­teja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on keven­net­tävä niihin kohdis­tu­vaa vero­taak­kaa.

Nykyi­nen yritys- ja pääoma­ve­ro­tus on sekava ja edel­lyt­tää raken­teel­lista uudis­ta­mista. Kilpai­lu­ky­kyi­sem­män ja selkeäm­män järjes­tel­män laati­mi­nen on tehtävä harki­ten, ajan kanssa ja parhaan asian­tun­te­muk­sen varassa. Olisi hyvä, jos seuraava halli­tus perus­taisi ensi töinään työryh­män laati­maan esityk­sen yritys- ja pääoma­ve­ro­tuk­sen uudis­ta­mi­sesta.

 

  • Lisää työvoi­man tarjon­taa

 

Suomessa väestö ikään­tyy. Kun työi­käi­nen väestö vähe­nee, myös työpa­nok­sen ja siten hyvin­voin­nin määrä vähe­nee. Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen edel­lyt­tää työvoi­man tarjon­nan lisää­mistä. Eli sitä, että työmark­ki­noille osal­lis­tuu nykyistä enem­män ihmi­siä. Seuraa­valla vaali­kau­della ohje­nuo­raksi on otet­tava työlinja. On käytet­tävä sekä keppiä että pork­ka­naa, jotta yhä useampi suoma­lai­nen tulisi mukaan työelä­mään.

Voimme ottaa esimerk­kiä Ruot­sista, jossa on viimei­sen kymme­nen vuoden aikana tehty rohkea valinta työn teke­mi­sen ja teet­tä­mi­sen puolesta.

Ensin­nä­kin, nykyistä suurempi osa työi­käi­sestä väes­töstä tarvi­taan mukaan työelä­mään.

Työuria on piden­net­tävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvi­taan nopeam­min koulun penkiltä työelä­mään. Pien­ten lasten äitien pois­sao­loja työelä­mästä on lyhen­net­tävä. Työmark­ki­noi­den vuoto­koh­tia on tukit­tava. Vanhuuse­lä­kei­kää on nostet­tava. Työssä jaksa­mista on paran­net­tava levit­tä­mällä yritys­ten parhaita käytän­töjä ja lisää­mällä jous­toja. Eläk­keellä työs­ken­te­le­mi­sestä on tehtävä jous­ta­vaa, help­poa ja kannus­ta­vaa.

Työmark­ki­noi­den ulko­puo­lella on suuri joukko suoma­lai­sia, jotka haluai­si­vat tehdä töitä. Esimer­kiksi työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä on noin 200 000 suoma­laista, joista moni olisi valmis teke­mään töitä, jos sopi­via mahdol­li­suuk­sia olisi tarjolla. Tarvi­taan esimer­kiksi mahdol­li­suuk­sia osa-aikai­seen työhön sekä palkan ja yhteis­kun­nan tukien yhteen­so­vit­ta­mista. Tämä on tärkeä viesti: kaik­kien suoma­lais­ten panos on arvo­kas.

Toiseksi, tarvi­taan kunnian­hi­moi­sia toimia, joilla alen­ne­taan raken­teel­lista työt­tö­myyttä.

Työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den ja avoi­mien työpaik­ko­jen parempi kohtaanto edel­lyt­tää ennen muuta parem­paa työvoi­man liik­ku­vuutta ja parem­pia uudel­leen­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Työvoi­man liik­ku­vuu­den paran­ta­mi­nen edel­lyt­tää asun­to­ra­ken­ta­mi­sen lisää­mistä. Erityi­sesti pääkau­pun­ki­seu­dulla asumi­sen korkea hinta tekee mata­la­palk­ka­töi­den vastaa­not­ta­mi­sen vaikeaksi. Talou­den jatkuva raken­ne­muu­tos tarkoit­taa, että moni työt­tö­mäksi jäänyt joutuu koulut­tau­tu­maan uuteen ammat­tiin. Mahdol­li­suuk­sia uudel­leen­kou­lut­tau­tu­mi­seen on lisät­tävä.

Raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­sessä sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­nen on avain­ky­sy­mys. Nykyi­nen järjes­telmä on paitsi kallis, myös passi­voiva. Turvan raken­netta on uudis­tet­tava siten, että lyhy­tai­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­nen on aina kannat­ta­vaa. Olisi hyvä, jos työt­tö­myys­turva tarjoaisi parem­man turvan lyhy­tai­kais­ten työt­tö­myys­jak­so­jen varalta, mutta toisaalta kannus­taisi otta­maan nopeasti myös vähän pienem­pi­palk­kaista työtä vastaan.

Samalla tarvi­taan myös työhön patis­ta­mista. Työt­tö­mälle on tarjot­tava apua ja neuvon­taa. Työtar­jouk­sia on tehtävä nykyistä enem­män. Tarjo­tusta työstä kiel­täy­ty­mi­sestä on seurat­tava myös talou­del­li­nen sank­tio.

Kolman­neksi, Suomi tarvit­see myös työpe­räistä maahan­muut­toa.

Suomen on oltava houkut­te­leva maa ulko­mai­sille huip­puo­saa­jille.

Yliopis­toi­himme tarvi­taan merkit­tä­västi lisää ulko­mai­sia opis­ke­li­joita, joista osa toivot­ta­vasti jää Suomeen työs­ken­te­le­mään. Yliopis­to­jen kansain­vä­lis­ty­mi­sen kannalta mahdol­li­suus periä luku­kausi­mak­suja EU/ETA-alueen ulko­puo­li­silta opis­ke­li­joilta olisi tärkeä uudis­tus.

Työlu­pien tarve­har­kin­nasta luopu­mi­nen tarkoit­taisi sitä, että yritys­ten olisi nykyistä helpompi palkata työn­te­ki­jöitä avoi­miin työpaik­koi­hin myös ulko­mailta.

 

  • Jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat

 

Työmark­ki­noi­den jous­ta­voit­ta­mi­sen on kuljet­tava käsi kädessä työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­sen kanssa. Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuus tarkoit­taa moni­puo­li­sia mahdol­li­suuk­sia järjes­tää yritys- ja työpaik­ka­ta­solla eten­kin työai­koja, palk­kausta ja palkan­ko­ro­tuk­sia. Tavoit­teena on yllä­pi­tää yrityk­sen kilpai­lu­ky­kyä ja työl­lis­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia.

Maail­man talous­foo­rumi on arvioi­nut, että rajoit­tava työlain­sää­däntö, työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­seen ja irti­sa­no­mi­seen liit­tyvä kankeus, työn korkea vero­tus sekä palkan ja tuot­ta­vuu­den heikko kytkös ovat Suomen suurim­pia kilpai­lu­ky­ky­hait­toja.

Paikal­li­seen sopi­mi­seen liit­tyy monia aiheel­li­sia­kin huolia. Neuvot­te­lua­se­tel­man on oltava tasa­pai­noi­nen yrityk­sen ja työn­te­ki­jöi­den välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimer­kiksi Saksassa paikal­li­nen sopi­mi­nen on yksi kilpai­lu­ky­vyn tärkeä osate­kijä. Katta­vista työeh­to­so­pi­muk­sista on tullut ylei­siä puite­so­pi­muk­sia, joiden sovel­ta­mi­sessa on siir­rytty yritys­ta­solle. Saksassa on käytössä ns. avaa­mis­lausek­keet, joiden perus­teella tietyistä työeh­doista voidaan sopia yrityk­sissä toisin kuin sopi­muk­sissa on määrätty.

Kyse on jous­toista, joiden vasta­pai­nona yritys voi esimer­kiksi sitou­tua vält­tä­mään irti­sa­no­mi­sia ja turvaa­maan työn­te­ki­jöi­den työpaik­ko­jen säily­mi­sen tietyn ajan­jak­son. Saksassa avaa­mis­lausek­keita käyte­tään laajasti esimer­kiksi yritys­koh­tai­sesti työai­ko­jen vaih­te­lussa, työajan lisää­mi­sessä, alku­palk­ko­jen alen­ta­mi­sessa ja sovit­tu­jen palkan­ko­ro­tus­ten lykkää­mi­sessä.

Esimer­kiksi Tans­kassa on tehty määrä­tie­toi­sesti uudis­tuk­sia, joilla on alen­nettu palk­kaa­mi­sen kynnystä. Tämä tarkoit­taa, että sekä palk­kaa­mi­nen että irti­sa­no­mi­nen on help­poa, joka puoles­taan tarkoit­taa korkeam­paa työl­li­syyttä.

Tans­kan mallin mukai­nen jous­to­turva perus­tuu kolmeen osate­ki­jään:

  • Heik­koon irti­sa­no­mis­suo­jaan
  • Korke­aan työt­tö­myys­tur­vaan
  • Aktii­vi­seen työvoi­ma­po­li­tiik­kaan.

Jäyk­kien työmark­ki­noi­den uudis­ta­mi­nen on ensi vaali­kau­den keskei­sim­piä kysy­myk­siä. Olen­naista on osata katsoa myös ympä­ril­leen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnis­tuttu.

 

  • Lisää yrit­tä­jyyttä ja kilpai­lua, vähem­män sään­te­lyä

 

Talous­kas­vun vahvis­ta­mi­nen edel­lyt­tää paitsi suurem­paa työpa­nosta, myös korkeam­paa tuot­ta­vuutta. Tuot­ta­vuu­den ajureita yhteis­kun­nassa ovat yrityk­set. Mitä enem­män pois­tamme esteitä yrit­tä­jyy­deltä ja reilulta kilpai­lulta, sitä korkeampi on työn­te­ki­jöi­den tuot­ta­vuus.

Olen kutsu­nut kaik­kien puoluei­den edus­ta­jat neuvon­pi­toon, jossa käydään läpi eri ehdo­tuk­set sään­te­lyn purka­mi­seksi vielä tämän vaali­kau­den aikana. Tätä työtä lähtee vetä­mään Kokoo­muk­sen uusi ympä­ris­tö­mi­nis­teri.

Reilu kilpailu mark­ki­noilla tarkoit­taa sitä, että parem­mat tuot­teet ja ratkai­sut voit­ta­vat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoit­taa enem­män valin­nan­mah­dol­li­suuk­sia ja edul­li­sem­pia hintoja.

Tällä vaali­kau­della on toteu­tettu terveen kilpai­lun ohjelma. Tämä ohjelma on oikean­suun­tai­nen, mutta tavoit­teil­taan aivan liian vaati­ma­ton. Tarvi­taan uusi, kunnian­hi­moi­nen kilpai­lun edis­tä­mi­sen ohjelma, jonka tavoit­teena on purkaa kilpai­lun esteitä ja siten paran­taa tuot­ta­vuutta. Ohjel­malle on asetet­tava kunnian­hi­moi­set tavoit­teet, joiden varti­jaksi on asetet­tava kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­rasto.

Kilpai­lun edis­tä­mi­nen tarkoit­taa esimer­kiksi sitä, että tarkas­te­lemme kriit­ti­sesti kaik­kia suojel­tuja toimia­loja. Esimer­kiksi juna­lii­ken­teessä, lääk­kei­den ja alko­ho­lin myyn­nissä tai taksi­lii­ken­teessä kilpai­lun rajoit­ta­mi­sella on sinänsä hyviä perus­teita. Jos kuiten­kin haluamme lisätä tuot­ta­vuutta ja lisätä kulut­ta­jien valin­nan­mah­dol­li­suuk­sia, niin kaikista aiheista on kyet­tävä keskus­te­le­maan.

Osana uutta reilun kilpai­lun ohjel­maa olisi myös puret­tava kilpai­lua estä­vää sään­te­lyä. Esimer­kiksi Suomen vähit­täis­kaup­pa­sek­tori on edel­leen EU:n sään­nel­lyim­piä. Onko esimer­kiksi kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen rajoit­ta­mi­nen kaik­kine poik­keuk­si­neen enää tätä päivää? Onko nykyi­nen suurien kaup­po­jen raken­ta­mista kuris­tava sään­tely kulut­ta­jien etujen mukaista?

Kilpai­lua on lisät­tävä myös julkis­ten palve­lui­den tuotan­nossa. Esimer­kiksi OECD on tois­tu­vasti kehot­ta­nut Suomea pitä­mään huolta siitä, että julki­set ja yksi­tyi­set palve­lun­tuot­ta­jat ovat mark­ki­noilla tasa­ver­tai­sessa asemassa.

Ensim­mäi­nen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedet­tävä, mitä heidän palve­lui­densa tuot­ta­mi­nen maksaa. Kun palve­lu­jen kustan­nuk­set on avattu nettiin ja tehty vertai­lu­kel­poi­seksi, palve­lui­den kustan­nus­te­hok­kuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdol­lis­taa hyvien käytän­tö­jen ja ideoi­den levit­tä­mi­sen. Kuntien on tasa­puo­li­sesti vertail­tava julki­sen, yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin tuot­ta­mi­sen laatua ja kustan­nuk­sia.

Palve­lui­den paran­ta­mi­seksi kuntien tulisi ottaa vastaan palve­lua­loit­teita ja käsi­tellä ne määrä­ajassa. Tämä tarkoit­taa, että kunta­lais­ten, kunnan työn­te­ki­jöi­den, järjes­tö­jen ja yritys­ten on voitava ehdot­taa uusia tapoja tuot­taa palve­lut laaduk­kaam­min ja edul­li­sem­min. Haas­te­taan kaikki suoma­lai­set mukaan palve­lu­jen kehit­tä­mi­seen ja veroeu­ro­jen sääs­tä­mi­seen.

Myös palve­luse­te­lei­den käytön laajen­ta­mi­nen tarkoit­taa kilpai­lua ja valin­nan­va­pautta. Se antaa kulut­ta­jalle mahdol­li­suu­den äänes­tää jaloil­laan. Jos yksi­tyi­nen palve­lun­tuot­taja tuot­taa saman palve­lun parem­min ja edul­li­sem­min kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kulut­taja pitäisi pakot­taa julki­selle?

Vaikka Suomen talou­den tilanne on vaikea, niin meillä on silti paljon vahvuuk­sia, joiden varaan raken­taa. Suomi pärjää, jos seuraa­van vaali­kau­den talous­po­li­tii­kan ohje­nuo­raksi otamme ennen muuta:

 

  • Kuri­na­lai­sen finans­si­po­li­tii­kan
  • Koulu­tuk­sen ja osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­sen
  • ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­sen
  • Työn ja inves­toin­tien vero­tuk­sen keven­tä­mi­sen
  • Työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­sen
  • Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuu­den lisää­mi­sen
  • Kilpai­lun lisää­mi­sen ja sään­te­lyn purka­mi­sen

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe Keskus­kaup­pa­ka­ma­rin vero­päi­vässä 24.9.2014

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content