Koti­mai­seen keskus­te­luun saa pers­pek­tii­viä maail­malla. Suoma­lai­set opet­ta­jat saavat ansait­tuja kehuja aina, minne ikinä menen­kin. Suomen koulu­tus­maine on vahva – ja siitä pide­tään kiinni!

Se ei kuiten­kaan tapahdu ilman tekoja. Suoma­laista koulu­tusta on jatku­vasti kehi­tet­tävä. Miten voimme valmis­taa lapsiamme ja nuoriamme parem­min maail­maan, joka muut­tuu nopeam­min kuin koskaan? Miten meidän tulisi muut­taa koulu­tusta, kun tietoa ja infor­maa­tiota on saata­villa enem­män ja vaivat­to­mam­min kuin koskaan? Miten ruokimme uteliai­suutta tart­tua maail­man mahdol­li­suuk­siin? Miten autamme lapsiamme ja nuoriamme löytä­mään omat vahvuu­tensa? Miten valmis­tamme heitä maail­maan, jossa on sekä enem­män mahdol­li­suuk­sia että enem­män epävar­muutta? Miten turvaamme, että Suomi on koulu­tuk­sen, osaa­mi­sen ja moder­nin oppi­mi­sen kärki­maa myös tule­vai­suu­dessa?

Osal­lis­tun parhail­laan kaksi­päi­väi­seen koulu­tuk­sen kansain­vä­li­seen huip­pu­ko­kouk­seen ”Inter­na­tio­nal Summit on the Teac­hing Profes­sion” yhdessä OAJ:n puheen­joh­ta­jan Olli Luuk­kai­sen kanssa. Kokouk­sen ideana on, että maail­man parhai­den koulu­tus­mai­den minis­te­rit ja opet­ta­ja­jär­jes­tö­jen puheen­joh­ta­jat istu­vat saman pöydän ääressä ja yhteis­työssä pohdimme esimer­kiksi opet­ta­jien amma­til­lista kehit­ty­mistä.

Asia on mitä ajan­koh­tai­sin myös Suomessa. Kerroin kolle­goil­leni maail­malla, että olemme juuri käyn­nis­tä­neet Suomessa opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sen uudis­tuk­sen. Se herätti paljon mielen­kiin­toa.

Suoma­lai­sen koulu­tus­jär­jes­tel­män suuri vahvuus ja julki­nen salai­suus on opet­ta­jat. Meillä on korkeasti koulu­te­tut opet­ta­jat, joita arvos­tamme. Opet­ta­jat ovat oman työnsä kehit­tä­jiä ja heidän peda­go­gi­nen vapau­tensa suun­ni­tella ja toteut­taa opetusta on poik­keuk­sel­li­sen suurta. Näin ei ole kaik­kialla maail­malla, ei todel­la­kaan. On Euroo­pan maita, joissa polii­ti­kot kiis­te­le­vät, mitä oppi­kir­joja pitää käyt­tää. On maita, joissa säädel­lään päivän tark­kuu­della, mitä pitää opet­taa – riip­pu­matta siitä, tapah­tuuko oppi­mista. Suomessa ei ole stan­dar­doi­tuja kokeita, ei kovaa valvon­taa ja kont­rol­lia. Suomessa luotamme opet­ta­jiin ja heidän ammat­ti­tai­toonsa – erin­omai­sin tulok­sin. Opetus­suun­ni­tel­mat ovat ainoa kansal­li­nen koulu­tuk­sen ohjaus­vä­line, ja niiden­kin osalta kouluissa laadi­taan omat, paikal­li­set suun­ni­tel­mat.

Usein unoh­damme, miten tärkeästä asiasta on kyse. Koko suoma­lai­sen koulu­tus­jär­jes­tel­män keskei­nen tekijä on laadu­kas opet­ta­jan­kou­lu­tus. Jokai­nen opet­ta­jamme on suorit­ta­nut yliopis­to­tut­kin­non. Opetuk­sessa hyödyn­ne­tään viimei­sintä tutki­mus­tie­toa, ja opis­ke­li­jat harjaan­tu­vat myös itse etsi­mään ja sovel­ta­maan tietoa ja tutki­maan. Yliopis­tot osal­lis­tu­vat aktii­vi­sesti myös opet­ta­jien täyden­nys­kou­lu­tuk­sen järjes­tä­mi­seen.

Myös opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sen veto­voima on hyvin korkeaa. Opet­ta­ja­nura on monelle lahjak­kaalle nuorelle ensi­si­jai­nen vaih­toehto, ja ikäluok­kansa parhaat hakeu­tu­vat opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen.

Opet­ta­jamme koke­vat, että heidän työtään arvos­te­taan. Erot ovat suuria muihin Pohjois­mai­hin verrat­tuna, sillä esimer­kiksi Ruot­sissa vain viisi prosent­tia opet­ta­jista kokee, että työtä arvos­te­taan.

Lähtö­koh­dat Suomen opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sen kehit­tä­mi­selle ovat erin­omai­set!

Olemme valmis­tel­leet opetus­mi­nis­te­riössä kuutta osaa­mi­sen kärki­han­ketta, joista yhtenä uudis­tamme perus­kou­luamme ja koulu­jen toimin­ta­kult­tuu­ria uudella peda­go­gii­kalla, oppi­mi­sym­pä­ris­töillä ja digi­taa­li­silla ratkai­suilla. Olen kutsu­nut asian­tun­ti­joita Opetus­hal­li­tuk­sen pääjoh­ta­jasta Pasi Sahl­ber­gin toteut­ta­maan ja ideoi­maan uutta. Perus­kou­lun uudis­ta­mi­nen ei tapahdu ylhäältä sanel­len. Opet­ta­jat, jotka kehit­tä­vät opetus­taan joka päivä luokissa, ovat avai­na­se­massa muutok­sen teke­mi­sessä.

Olen aset­ta­nut opet­ta­jan­kou­lu­tus­foo­ru­min uudis­ta­maan opet­ta­jien perus- ja täyden­nys­kou­lu­tusta. Olemme kutsu­neet mukaan kaikki opet­ta­jan­kou­lu­tusta järjes­tä­vät korkea­kou­lut ja tärkeät sidos­ryh­mät. Mukana ovat myös opet­ta­jaksi opis­ke­le­vat. Fooru­min tehtä­vänä on laatia ensi elokuu­hun mennessä esityk­set opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sen uudis­ta­mi­seksi tule­vai­suutta ajatel­len. Fooru­min asian­tun­ti­joissa on profes­so­reita, tutki­joita, laitok­sen­joh­ta­jia ja dekaa­neja ympäri Suomea.

Olen anta­nut fooru­mille tehtä­väksi selvit­tää, miten voisimme taata jokai­selle opet­ta­jalle mahdol­li­suu­det kehit­tää omaa osaa­mis­taan läpi työuran. Tässä meillä on kirit­tä­vää, sillä opet­ta­jilla on hyvin erilai­set mahdol­li­suu­det kehit­tyä amma­tis­saan. Uusille, työuransa alussa oleville opet­ta­jille on tarjolla vähän tukea ja koulu­tusta. Huoles­tut­ta­vaa on, että joka viides opet­taja ei osal­listu täyden­nys­kou­lu­tuk­seen lain­kaan työuransa aikana.

Isona kysy­myk­senä fooru­min jäse­net pohti­vat, miten opet­ta­jille turva­taan hyvät mahdol­li­suu­det oman osaa­mi­sensa kehit­tä­mi­seen. Opet­ta­jien osaa­mi­seen panos­te­taan kärki­hank­keella yhteensä 50 miljoo­naa euroa – enem­män kuin mihin­kään muuhun yksit­täi­seen toimeen koulu­tuk­sen kärki­hank­keissa.

Toinen iso kysy­mys on, miten voisimme lisätä yhteis­työtä niin koulu­jen sisällä kuin koulu­jen välillä. OECD on kiin­nit­tä­nyt huomiota siihen, että Suomessa yhteis­työ on melko vähäistä. Opet­ta­jat ja koulut teke­vät työtään edel­leen aika yksin. Koulu­jen toimin­ta­kult­tuu­rin muutos yhteis­työtä koros­ta­vaan suun­taan voisi olla tehok­kain keino edel­leen paran­taa opetuk­sen laatua. Yhtei­so­pet­ta­juutta, toisilta oppi­mista, parhai­den käytän­tö­jen ja ideoi­den levit­tä­mistä ja verkos­toja niin koulu­jen sisällä kun niiden välillä! Tätä tehdään jo, tehdään lisää! Kaik­kea ei tarvitse keksiä itse.

Korkeasti koulu­te­tut opet­ta­jamme ovat koko koulu­tus­jär­jes­tel­mämme vahvuus. Niin meillä polii­ti­koilla kuin vanhem­milla ja koko yhteis­kun­nal­lamme on iso vastuu kertoa ja osoit­taa, että arvos­tamme opet­ta­jan ammat­tia nyt ja tule­vai­suu­dessa.

Tehdään yhdessä töitä, jotta Suomi on koulu­tuk­sen kärki­maa myös tule­vai­suu­dessa.

Sanni Grahn-Laaso­nen
Kirjoit­taja on opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­teri.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa