Salolainen: Suomen panos Afganistanissa äärimmäisen tärkeä

Afganistanin tilanteesta on käyty eduskunnassa monta vakavaa keskustelua. Ja niin pitääkin, sillä kyse on erittäin vakavasta aiheesta.

Kyse on ensisijaisesti niistä afganistanilaisista, joiden tulevaisuudenuskoa jatkuva turvattomuus, huumeet ja korruptio nakertavat. Mutta samalla on kyse kansainvälisestä turvallisuudesta ja myös meidän suomalaisten omasta turvallisuudestamme.

Minultakin usein kysytään, miksi suomalaisten pitää kantaa niin suurta huolta Afganistanin asioista. Jos he eivät pysty sopimaan omia kiistojaan, mitä se meille kuuluu? Kyllä Afganistanin asiat kuuluvat meille, monestakin syystä:

Ensinnäkin, meillä on inhimillinen velvollisuus auttaa heikommassa asemassa olevia kanssaihmisiä myös ulkomailla. Ei vain Afganistanissa, vaan mahdollisuuksien mukaan myös muualla. Afganistania olemme tukeneet jo vuodesta 2001, ja kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä työ valuu hukkaan jos nyt annamme periksi. Orastavat edistysaskeleet koulutuksessa, naisten asemassa ja kansanvallassa valuvat hiekkaan.

Toiseksi, se mihin suuntaan Afganistan kehittyy, vaikuttaa suoraan myös omaan turvallisuuteemme. On muistettava, että Afganistan oli kansainvälisen terrorismin koulutuskeskus. Talebanien paluu valtaan lisäisi terrorismia, huumekauppaa ja pakolaisvirtoja. Jos sekasorto leviää syvälle Pakistaniin, kasvaa riski ydinaseiden joutumisesta terroristien käsiin.

Kolmanneksi, kyse on myös YK:n ja koko kansainvälisen yhteistyön uskottavuudesta ja tulevaisuudesta. Jos emme pysty auttamaan Afganistania, mitä se kertoo ääriliikkeille, jotka tälläkin hetkellä yrittävät horjuttaa laillisia hallituksia Jemenissä, Pakistanissa ja muualla?

Eli lyhyesti sanottuna: meillä on YK:n mandaatilla inhimillinen velvollisuus auttaa afganistanilaisia ja se on myös oma kansallinen etumme.

Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto esittävät eduskunnalle, että Suomi lisäisi tukeaan Afganistanille. Presidentti Halonen korosti valtiopäivien avajaispuheessaan, että päätös syntyi perusteellisen harkinnan jälkeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy presidentin ja valtioneuvoston kantaan.

Tilanne Afganistanissa on vaikea, mutta ei toivoton. Asiantuntijat katsovat, että seuraavan vuoden, puolentoista aikana kehitys voidaan kääntää parempaan suuntaan. Mutta se edellyttää, että toimimme entistä tehokkaammin, afganistanilaiset ja avunantajamaat yhdessä. Emme me halua jäädä Afganistaniin yhdeksikään ylimääräiseksi päiväksi.

Tavoitteemme on, että suomalaiset rauhanturvaajat palaavat kotiin heti kun afganistanilaiset seisovat tukevammin omilla jaloillaan. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, ja sotilaallisen läsnäolon jälkeenkin joudumme antamaan erilaista siviili- ja koulutusapua. Suomalaisilla ei ole ollut tapana jättää työtä kesken. Emmekä jätä nytkään.

Kokoomus on täysin samaa mieltä presidentti Halosen kanssa siitä, ettei tällaisia päätöksiä tehdä kepein perustein. Päätös tuen antamisesta ? etenkin sotilaiden lähettämisestä ? on aina raskas. Tiedämme, että suomalaisten joukkojen valintaperusteet, koulutus ja varustus ovat huippuluokkaa, mutta kriisinhallintaan liittyy aina riskejä, joita ei voi täysin poistaa. Siksi hallituksen on tehtävä kaikki mahdollinen joukkojen suojelemiseksi.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo rehellistä ? ja kriittistäkin ? keskustelua Afganistanin tilanteesta. Mutta samalla toivomme, että keskustelu pysyy asiassa. Keskustelu Afganistanista on oikea populistin päiväuni, oivallinen tilaisuus kerätä poliittisia irtopisteitä.

Jotkut ovat esimerkiksi väittäneet, että Suomi olisi mukana Afganistanissa nöyristelläkseen Yhdysvaltoja ja Natoa. Tällainen on aika löysää ja tarkoitushakuista puhetta. Ovet Natoon ovat Suomelle apposen auki, jos joskus päättäisimme jäsenyyttä hakea. Ei se Afganistanista ole kiinni. Tuskin Ruotsikaan on Afganistanissa edistämässä Nato-jäsenyyttään lähettämällä meitä moninkertaisesti enemmän sotilaita.

Tiedämme, että tilanne Afganistanissa on vaikea ja on turha odottaa nopeaa käännettä. Senkin tiedämme, että Afganistania ei rauhoiteta pelkin asein. Vastuullisten tahojen on kyettävä myös neuvottelemaan rauhasta. Siellä tarvitaan myös kehitysyhteistyötä, siviilikriisinhallintaa ja toimia korruption kitkemiseksi. Mutta koulujen, teiden, vesijohtojen ja muun rakentaminen onnistuu vain, jos työlle on riittävän turvalliset olosuhteet. Ja turvallisuus edellyttää ulkomaisia sotilaita, ainakin vielä toistaiseksi.

Olisi vastuutonta antaa periksi nyt ja jättää afganistanilaiset Talebanin armoille. Uskon, että täällä eduskunnassa vallitsee hallituksen selonteosta laaja yksimielisyys.


Kuvat