Ruokaa on aihetta arvostaa

Suomalaista ruokakeskustelua ovat liian pitkään hallinneet maatalouden tukijärjestelmät, ruoan kalorimäärät tai ravitsemussisällöt. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita mutta ruokaan liittyy paljon enemmän.

Entistä useammalle meistä ruokaan liittyy paljon arvoja. Ruoan alkuperä halutaan tietää, ruoan tekijöille halutaan saada kasvot, raaka-aineet halutaan saada tuoreina ja mahdollisimman käsittelemättöminä ja ruoalta odotetaan elämyksiä, tarinoita ja ennen kaikkea aitoutta ja maukkautta. Ruoan tuotannon eettisyydestä ollaan entistä kiinnostuneempia. Samalla monet kantavat huolta ruoan tuotannon kestävyydestä niin talouden, ympäristön kuin yhteiskunnankin kannalta.

Luomuruoka on monelle meistä arvovalinta. Haluamme edistää paikallisten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kierrättämistä sekä mahdollisimman vähäistä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Haluamme edistää syömällä luonnon monimuotoisuutta ja tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia tuottajille sekä luomuraaka-aineita jalostaville ja markkinoiville yrityksille.

Lähiruokaa ostaessamme haluamme toimia paikallisesti ja tukea oman alueemme yritystoimintaa. Lähiruoalla on monia vahvuuksia: maaseudun elinvoimaisuuden vahvistaminen, asiakkaan lähellä toimiminen, joustavuus, mahdollisuus vaikuttaa ympäristökuormitukseen sekä lisäarvon tuottaminen kauppojen ja ammattikeittiöiden valikoimiin.

Lähiruoka tuo työtä ja toimeentuloa sekä jättää julkisissa elintarvikehankinnoissa kuntalaisten veroeurot oman alueen käyttöön. Lähiruoan tuottajat ovat yleensä pienempiä yrityksiä, joten lähiruoan edistäminen antaa piristysruiskeen ja uran pk-yritysten kasvulle. Lähiruoan avulla voidaan ylläpitää ja kehittää sekä ennen kaikkea siirtää tulevillekin sukupolville maamme rikasta ruokakulttuuria. Sen käyttö myös edistää kestävän kehityksen mukaista yritystoimintaa, mahdollistaa ruoan paremman jäljitettävyyden sekä antaa tuottajille kasvot tuotteen takana.

Hallitusohjelmassa olemme luvanneet edistää lähiruokaa ja luomua julkisissa elintarvikehankinnoissa. Vuositasolla kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa ym. tehdään noin 450 miljoonaa ateriaa vuosittain. Asia koskee siis todella suurta joukkoa kansalaisiamme.

Julkisten ruokapalveluiden asiakkaat ovat usein heitä, jotka itse eivät pysty ateriaansa vaikuttamaan vaan sen sisältö on poliittisten päätösten kohteena. Kuntatasolla päättäjien tulisikin käydä arvokeskustelua siitä, onko ruoka vain välttämätön kuluerä vai voisiko kunta omilla päätöksillään vaikuttaa ruoan laatuun, tuotantotapojen eettisyyteen ja elintarvikesektorimme tulevaisuuden näkymiin ja kannattavuuteen. Tällä olisi laajoja välillisvaikutuksia myös muiden alojen työpaikkojen määrään.

Meidän kuluttajien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ruoan ja sen raaka-aineiden alkuperään ja nähdä turvallisuus ja jäljitettävyys arvotekijöinä sinänsä. Tarvitsemme selvästi enemmän informaatiota oman ruokamme tuotantotavoista, raaka-aineista ja koko siitä ketjusta, mitä pitkin ruoka kulkee pellolta tai navetasta lautaselle.

Tässä meillä kaikilla on yhteinen tehtävä. Vain tuntemalla ruoan alkuperän ja tekijät voimme myös aidosti arvostaa ruokaa. Arvostus näkyy ennen kaikkea ostovalinnoissamme ravintoloiden linjastoissa tai kaupan kassalla, jos osaamme ja uskallamme perätä ostoksiltamme tuoreutta, aitoutta ja lähellä tuotettua laatua.

Meidän täytyy myös huolehtia ruoan tuotannon kannattavuudesta. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niukkuuden ja säästöjen aikoina mutta tähän pyritään esimerkiksi kohdentamalla nykyisiä tukia enemmän aktiivitiloille.  Tilojaan kehittäville viljelijöille on annettava mahdollisuuksia yrittää ja ennemminkin suunnattava säästöjä tuotantoaan jäähdytteleville tiloille. Meidän on tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa luotava tulevaisuuden toimintaedellytyksiä niille tuottajille, jotka nykyisessä epävarmassa taloudellisessa tilanteessa haluavat jatkaa ja kehittää toimintaansa.

Ruoka on maailmalaajuinen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomessakin.  Maailman elintarvikejärjestö FAO on arvioinut, että tuotannon tulisi kasvaa 70 % vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua. Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon tähän haasteeseen vastattaessa sillä ruokaturvasta huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti itsenäisen valtion perusvelvollisuuksiin.

Minulle on tärkeää myös toimiva markkinatalous. Koko ruokaketjun on toimittava avoimilla ja reiluilla pelisäännöillä. Tilanne, missä keskittynein osa ketjua kasvattaa osuuttaan muiden kustannuksilla, ei ole tervettä markkinataloutta. Suomen ruokakauppa on Euroopan keskittyneintä, mihin EU-komissiokin kiinnitti tällä viikolla huomiota.   Viranomaisille tarvitaankin nykyistä paremmat valvonnan välineet ja mahdollisuuden puuttua kauppatapojen vääristymiin.

Toivon, että ruokakeskustelu jatkuu, laajenee ja kerää erilaisia näkökulmia yhteen. Suomessa on rikas ruokakulttuuri, maailman puhtaimmat maaperä- ja vesivarat, koulutettu ammattikunta ja koko ruokaketjua sitouttava elintarvikkeiden laatutyö. Nämä ovat tekijöitä, joista suomalainen hyvä ja laadukas ruoka muodostuu.

Kolumni Savon Sanomissa 3.6.2012