Risikko: Suomalainen yhteiskunta tarvitsee läheishoivavapaata

Juhannusviikolla minulle luovutettiin Kaikenikäisille hyvä Suomi -raportti, jossa esitettiin keinoja miten varmistetaan yhteiskunta, joka on oikeudenmukainen kaikille sukupolville.

Yhtenä keinona työllisyysasteen nostamiseksi ja työurien pidentämiseksi esitetään työn ja perheen parempaa yhteensovittamista.

Kyse on pikkulapsiperheiden tarpeista, mutta tulevina vuosina asia koskettaa yhä enemmän omista vanhemmistaan ja lähisukulaisistaan huolehtivia aikuisia.

Työryhmä esittääkin, että esimerkiksi vanhempiaan hoitaville on luotava pienten lasten osittaisen hoitovapaan ja ?rahan kaltainen järjestely helpottamaan ansiotyön ja omaishoidon yhteen sovittamista.

Esitettyä hoivavapaata on jo aikaisemmin varmistettu lainsäädännöllä.

Kansanedustaja Arto Satosen lakialoitteen pohjalta lisättiin vuonna 2011 työsopimuslakiin säädös, jonka mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois töistä, jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun läheisen henkilön erityistä hoitoa varten.

Tänä keväänä tehdyn selvityksen (Kauppinen 2013) mukaan hoivavapaata koskeva lainmuutos on työpaikoilla heikosti tunnettu.

Työpaikoilla käytetään kuitenkin erilaisia muita järjestelyjä kuten etätyötä, liukuvaa työaikaa, työajan lyhennystä.

Kaisa Kauppisen selvityksen mukaan noin viidennes työntekijöistä huolehtii apua tarvitsevasta henkilöstä.

Suurin osa huolehtii omista tai puolison vanhemmista. Muita huolehdittavia ovat oma puoliso, oma tai puolison lapsi tai muu sukulainen tai läheinen.

Yksi syy hoivavapaan käyttämättömyyteen lienee se, ettei työstä pois jääminen ole monellekaan mahdollista taloussyistä. Hoivavapaata tarvitaan tulevaisuudessa entistäkin enemmän, ja siksi aion käynnistää toimet hoivavapaan korvausmallin kehittämiseksi.

Suomalaisen hoivavapaan kehittämisessä voidaan hyödyntää Ruotsin hoivavapaajärjestelmää, jonka mukaan työntekijä voi olla työstä pois omaisen tai läheisen vakavan sairastumisen vuoksi enintään 20 viikkoa.

Ruotsissa korvaus maksetaan sairausvakuutuksen kautta, mikä voisi olla myös Suomessa tarkoituksenmukaista, sillä silloin rahoittamiseen osallistuisivat valtio, työnantajat ja työntekijät yhdessä.

Kaiken kaikkiaan korvausjärjestelmä ei välttämättä tulisi kalliimmaksi, kuin nykytilanne on.

Jos omainen tai läheinen joutuu laitokseen, maksaa se moninkertaisesti enemmän.

Lisäksi nykyisin siinä tilanteessa varsin usein saa sairaslomaa, mikä taas on työnantajalle kalliimpi vaihtoehto.

Kaikenikäisille hyvä Suomi ?raportissa on monia muitakin varteenotettavia keinoja ja huomioita sosiaalisesti kestävän Suomen rakentamiseksi.

Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa meillä on neljä sukupolvea yhtä aikaa.

Lapset ja nuoret, työikäiset, juuri eläkkeelle siirtyneet aikuiset ja ikäihmiset.

Tämä on tulosta pitkäikäisyyden lisääntymisestä, mistä voidaan olla ylpeitä.

Onhan se hyvinvointivaltion merkki ja osoitus myös kansanterveystyön onnistumisesta.

Neljän sukupolven Suomessa on taloudellisen kestävyyden lisäksi nostettava tavoitteeksi yhteiskunnan sosiaalinen kestävyys, joka tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta eri sukupolvien välillä.

Päätöksiä on arvioitava jokaisen sukupolven näkökulmasta.

Paula Risikko
sosiaali- ja terveysministeri

Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisessa 7.7.2013