Paula Risikko: Toimenpideohjelma osatyökykyisten työllistymiseksi

Osatyökykyisyydellä tarkoitetaan toimintakyvyn vajausta, joka haittaa työn tekemistä. Selvitysmies Mika Vuorela on määritellyt osatyökykyisen ?henkilöksi, jolla on käytössä osa työkyvystään ja myös halu tämän kyvyn käyttämiseen?.

Suomessa oli vuonna 2011 lähes 260 500 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä. Heistä osatyökyvyttömyyseläkkeellä oli noin kymmenen prosenttia. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi noin 25 000 henkilöä. Osatyökykyisten määrä on kasvussa.

Työkyvyttömyyseläkkeellä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä joka vastaisi heidän jäljellä olevaa työkykyään.

Ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin ei voida vastata toimintatavoilla, joissa pienikin työkyvyn alenema johtaa kokonaan pois työmarkkinoilta.

Tarkoituksena onkin käynnistää toimenpideohjelma osatyökykyisten työllistymisen ja työssä jatkamisen edistämiseksi. Toimenpideohjelma sisältää tukipalveluja osatyökykyisille sekä lainsäädäntömuutoksia, joilla poistetaan työllistymisen esteitä. Jo nyt on olemassa monia keinoja, joilla työkyvyssä havaitut puutteet voidaan korjata tai kompensoida.

Työpaikalla voidaan tehdä paljon asian hyväksi. Työskentelyoloja voidaan muuttaa, työtehtäviä muokata ja työaikaa säädellä. Työterveyshuolto, kuntoutus ja koulutus tarjoavat keinoja työkyvyn ja osaamisen edistämiseksi.

Työ- ja elinkeinohallinto sekä sosiaalivakuutus voivat osallistua koulutuksesta, kuntoutuksesta ja työjärjestelyistä aiheutuviin kustannuksiin.

Keinovalikoiman laajuus ja kirjavuus onkin yksi järjestelmän ongelmista.

Tällä hetkellä nämä kokonaisuuden osat toimivat toisistaan erillisinä. Ei ole välttämättä olemassa asiantuntevaa tahoa, joka loisi räätälöidyn, oikea-aikaisen ja saumattoman palveluketjun osatyökykyiselle. Lisäksi tukitoimien käynnistyminen usein pitkittyy. Osatyökykyiset työelämään -toimenpideohjelma vastaisi näihin ongelmiin.

Uuden toimintamallin mukaan työnantaja tai TE-toimisto nimeäisi osatyökykyiselle henkilökohtaisen työkykykoordinaattorin, joka toimisi ?kopin ottajana? osatyökykyisen tilanteesta.
Työkykykoordinaattori räätälöisi eri keinoista, palveluista, koulutuksesta ja etuuksista henkilökohtaisen ja toimivan kokonaisuuden yhdessä osatyökykyisen kanssa.

Työkykykoordinaattorina voisi toimia esimerkiksi työterveyshuollon asiantuntija tai TE-.toimiston edustaja. Avukseen hän tarvitsee vahvaa asiantuntijaverkostoa sekä ajantasaista tietopankkia osatyökykyisyyttä koskevista palveluista, etuuksista, keinojen vaikuttavuudesta ja tutkimuksesta. Tätä varten on tarkoitus luoda sähköinen palveluportaali.

Lainsäädännön muutoksiakin tarvitaan. Yksi sellainen on ammatillisen kuntoutuksen kriteerien lieventäminen. Tämä muutos auttaisi erityisesti nuoria, joiden on vaikea päästä koulutukseen tai työelämään.

Uuden toimintamallin käyttöönotto ja vaikuttavuus edellyttävät toki lisäresursseja, mutta uskon, että satsaukset kannattavat. Ennen kaikkea tarvitaan käytäntöjen ja asenteiden muutosta. Tarvitaan suvaitsevaisuutta ja osatyökykyisen omaa motivaatiota.

Pohjalainen, 17.3.2013