Pääministeri, puheenjohtaja Jyrki Kataisen muistosanat valtioneuvos Harri Holkerin poismenon johdosta

Suoraselkäinen isänmaan mies on poissa.

Valtioneuvos Harri Holkeri oli suoraselkäinen ja periaatteellinen isänmaan mies. Hän teki pitkän päivätyön Suomen ja suomalaisten hyväksi kansanedustajana, Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä ja pääministerinä.

Valtioneuvos Holkeri oli henkilö, joka kykeni rakentamaan luottamusta ihmisiin myös vaikeissa tilanteissa. Tämä oli yksi tärkeä henkilökohtainen ominaisuus, joka auttoi häntä saavuttamaan tuloksia myös merkittävissä kansainvälisissä tehtävissä. Pohjois-Irlannin ja Kosovon rauhanvälitystehtävät ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan tehtävät olivat suuria tehtäviä rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Me suomalaiset saamme olla ylpeitä siitä työstä, mitä Harri Holkeri suomalaisena teki maamme rajojen ulkopuolella.

Harri Holkeri oli paitsi suomalainen valtiomies, myös Kokoomuksen suurmies. Kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Holkeri ehti pitkän ja kunniakkaan uransa aikana toimia Kokoomuksessa puoluesihteerinä, puolueen puheenjohtajana, kahdesti presidenttiehdokkaana ja ensimmäisenä kokoomuslaisena pääministerinä sitten Paasikiven.

Valtioneuvos Harri Holkerin poismeno on suru-uutinen meille kaikille.

***

Helsingin Säätytalossa on avautunut muistokirja valtioneuvos Harri Holkerille. Muistokirja, johon kansalaiset voivat jättää surunvalittelunsa, on avoinna kello 8?16 perjantaihin 19. elokuuta saakka. Säätytalon osoite on Snellmaninkatu 9?11.

Valtioneuvos Holkerille järjestetään valtiolliset hautajaiset. Siunaustilaisuus on Helsingin tuomiokirkossa lauantaina 27. elokuuta klo 10. Kukkatervehdysten sijaan muistamiset pyydetään osoittamaan UNICEF:ille, tili 152930-87, tiedonantoja kohtaan merkintä ?Harri Holkerin muistolle?.
Valtioneuvoston tiedote 11.8.2011, jossa lisätietoja:

***

Pääministeri Jyrki Kataisen muistopuhe Harri Holkerin siunaustilaisuudessa 27.8.2011

Suoraselkäinen isänmaan mies!
Tämä on se määritelmä, jolla tiedotusvälineet ja kansalaiset ovat luonnehtineet edesmennyttä ystäväämme ja merkittävää suomalaista vaikuttajaa, valtioneuvos Harri Holkeria.
Luonnehdinta on ehdottomasti oikea. Tämän jokainen Harri Holkerin tuntenut ja häntä seurannut pystyy mielessään tuntemaan ja sielujensa silmissä näkemään oikeaksi. Periaatteellisuus ja vastuunkantajuus olivat hänen ominaisuuksiaan, jotka tulivat esille niin kotimaan toimissa kuin merkittävissä kansainvälisissä tehtävissäkin.
Harri Holkeri oli mies, jonka kädenjälki Suomessa ja kansainvälisestikin vahvistui ja kirkastui ajan saatossa. Tehtävät kasvoivat, vastuu lisääntyi ja ajattelu sekä henkiset voimavarat kehittyivät valtiomiesmittoihin. Kodin perintö – isänmaanrakkaus, kristilliset elämänarvot ja vastuuntuntoisuus – olivat Holkerin henkinen kivijalka, jonka perustalle rakentui kunnioitettava elämänkaari ja yhteiskunnallinen ajattelu.
Tätä perustaa tarvittiinkin, kun eteen tuli tehtäviä ja tilanteita, jotka olivat haastavuudessaan erittäin mittavia. Vaikeuksien edessä Harri Holkeri oli parhaimmillaan. Usein hän toisti lempilausahduksiaan: ”Elämässä ei pääse tekemään helppoja päätöksiä, ellei ensin ole valmis vaikeisiin ratkaisuihin.” ja ” Politiikassa on aika ajoin hyvä pysähtyä pohtimaan pennien ja prosenttien sijasta aatteellisia peruskysymyksiä.” Hänelle oli ominaista se, että hän myös toimi niin kuin sanoi. Nuo aforisminomaiset ilmaisut eivät olleet vain korulauseita vaan elämänohjeita hänelle itselleen.
40 vuotta sitten silloin 34-vuotias puoluesihteeri oli tällaisen haasteen edessä. Juha Rihtniemen jälkeen Kokoomuksen puheenjohtajuus lankesi tehtävään vielä valmistautumattomalle Harri Holkerille. Ratkaisulle ei ollut vaihtoehtoa, mutta vaikea se oli. Ilman elämänkatsomuksellisia ja yhteiskunnallisia perusarvoja taakka olisikin ollut ylivoimainen tälle Euroopan nuorimmalle konservatiivijohtajalle. Ponnistusalustana oli ihanteellisuus, joka kiteytyi Rihtniemen hautapaateen ikuistettuihin J.J. Nervanderin säkeisiin:
           Henkeni sä löydät aina sieltä,
           missä hehkuvimmin sytyttävät mieltä
           valo, vapaus ja Isänmaa.
Harri Holkerin työtä kokoomuksen puheenjohtajana leimasi kaksi suurta kysymystä: Puolueen yhteistyökanavien avaaminen muihin poliittisiin liikkeisiin ja hallituspaitsion purkaminen. Tavoilleen uskollisena Holkeri antoi näillekin pyrkimyksille mietelausetyyppiset ilmaisunsa. Päämääränä oli ”hovikelpoinen puolue” joka viedään hallitukseen ”paraatioven kautta”.
Suhde presidentti Urho Kekkoseen, ulkopoliittinen uskottavuus ja oman puolueväen yhtenäisyys olivat asioita, joiden samanaikainen vahvistaminen vaati taitoa, näkemystä ja neuvottelukykyä. Holkeri halusi tehdä Kokoomuksesta aatteellisesti ja järjestöllisesti eheän, parlamentaarisesti vahvan hallituspuolueen, joka osallistuu suomalaiseen vallankäyttöön kannatuksensa edellyttämällä painoarvolla. Tavoitteet eivät täysimääräisesti toteutuneet vielä hänen puheenjohtajakaudellaan, mutta vankka perusta silloin rakennettiin.
* * *
Harri Holkerin pääministerikausi osui haasteelliseen aikaan. Suomea oli uudistettava ja avattava niin, taloudellisesti kuin kansainvälisestikin. Uudistetun Suomen mahdollisuudet ja vapaudet sokaisivat monet hetkellisesti uskomaan helppoon kasinomaailmaan.
Politiikassa täytyy osata kantaa vastuuta vaikeinakin aikoina, vaikka ongelmien syyt olisivatkin muualla. Vaikeuksien takaa Harri Holkerista siilautui todellinen henkilökuva vastuun kantavasta, itsensä likoon pistävästä ja sanansa pitävästä miehestä.
Nämä ominaisuudet olivat vahvasti esillä myös silloin, kun Harri Holkeri oli kahdesti Kokoomuksen presidenttiehdokkaana vuosina 1982 ja 1988. Holkerille ehdokkuudessa oli kysymys muustakin kuin valtaan pyrkimisestä. Asettuminen käytettäväksi oli osa poliittista järjestelmää, jota hän halusi tukea. Ja jo ehdokkuus sinänsä oli hänelle suuri isänmaallinen kunnia-asia, niin kuin hän itse asian ilmaisi.
* * *
On kysytty, milloin Harri Holkeria ryhdyttiin pitämään todellisena valtiomiehenä. Ehkä jo pääministeriys ja kaksinkertainen presidenttiehdokkuus antoivat siihen aihetta. Mutta kiistattomaksi asia tuli merkittävien kansainvälisten vastuiden kautta 1990- ja 2000-luvuilla.
Vuodesta 1995 vuoteen 1998 hän toimi Pohjois-Irlannin aseidenluovutusta selvitelleen kansainvälisen ryhmän jäsenenä ja yhtenä sen kolmesta puheenjohtajasta. Tässä prosessissa hänen yhteistyökykynsä ja neuvottelukestävyytensä tulivat vahvasti esiin. Neuvottelukunnan keulahahmona toiminut Yhdysvaltalainen senaattori George Mitchell luonnehti Holkeria Yleisradiolle antamassaan televisiohaastattelussa seuraavasti: ”Hyvä sovittelija, varma mies, johon voi luottaa. Voin sanoa, että ilman Harri Holkerin panosta sopimusta ei olisi syntynyt.”
Sovittelutyön mittavuudesta kertoo se, että neuvottelujen sopijapuolet palkittiin vuonna 1998 Nobelin rauhanpalkinnolla.
Harri Holkerin valtiomiesuran huipennus ja ehkä myös henkilökohtainen elämäntyöpalkinto oli YK:n yleiskokouksen puheenjohtajuus 2000-2001. Siinä tehtävässä hän sai kansainvälistä tunnustusta neuvottelutaidostaan, johtamiskyvystään ja humaanista ajattelustaan.
Isänmaan miehestä oli kasvanut kansainvälinen valtiomies, jonka lapsuudesta perityt arvot olivat saaneet jatkokseen voimakkaan asenteen kehitysavun, kansainvälisen solidaarisuuden ja rauhan puolesta.
Harri Holkerin perusarvot eivät olleet muuttuneet, mutta niiden painopiste oli liikkunut kansainvälisen inhimillisen vastuuntunnon suuntaan. YK-tehtävissä nähdyn ja koetun perusteella hän toi vahvasti esiin näkemyksen, että kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen ja ihmisoikeuksien kohentaminen on tärkeintä työtä maailmanrauhan puolesta.
Harri Holkerin luonteeseen kuului syvällinen ihmisyyden pohtiminen ja lämmin inhimillisyys. Tämä tuli esiin paitsi yksityiselämässä myös politiikassa. Kirjansa Itsenäisiä ajatuksia hän päättää lukuun, joka on otsikoitu ”kaikkein tärkeimmästä – ihmisestä”. Siinä hän painotti, että ”yhteiskunnallisessa toiminnassa ei ole mitään muuta hyväksyttävää tavoitetta kuin ihmisyyden asian ajaminen. Politiikka on parhaimmillaan ihmisen palvelemista.”
Omalla toiminnallaan ja kaikissa tehtävissään Harri Holkeri osoitti, että nämä sanat olivat hänen oman työnsä pysyvä ohjenuora.