Maahan­muu­tosta ei keskus­tella ilman tunne­ryöp­pyä. Mistä tämä kertoo? Aina­kin siitä, että ihmi­sillä on tarve käsi­tellä asiaa. Tarkoit­taako kiih­keä suhtau­tu­mi­nen maahan­muut­toon sitä, että Suomessa on paljon rasis­teja? Uskon vakaasti, että ylivoi­mai­nen enem­mistö maahan­muu­tosta kiin­nos­tu­neista suoma­lai­sista ei ole rasis­teja. Moni on koke­nut, että heidän käsi­tyk­sensä oikeu­den­mu­kai­suu­desta ei ole toteu­tu­nut maahan­muut­to­po­li­tii­kassa ja tietä­mät­tö­myyt­tä­kin esiin­tyy.

Uskon tunne­kuo­hui­sen suhtau­tu­mi­sen kerto­van myös siitä, että aiheesta ei ole osattu keskus­tella. Tästä vastuun kanta­vat polii­ti­kot ja media. Olemme olleet neuvot­to­mia sen suhteen, kuinka asiasta tulisi keskus­tella, vai pitäi­sikö keskus­tella lain­kaan. Luulen, että syy tälle neuvot­to­muu­delle lähtee hyvästä tarkoi­tuk­sesta: emme ole halun­neet antaa tilaa maahan­muut­ta­ja­vi­ha­mie­li­sille asen­teille.

Olemme halun­neet vaien­taa keskus­te­lun, jotta voisimme lähet­tää yhden­mu­kai­sen ja vahvan vies­tin siitä, että Suomessa ei sallita rasis­mia. Tämä on jalo päämäärä. Ihmi­sar­voa louk­kaava syrjintä on syvästi vasten­mie­listä. Asenne on oikea, mutta samalla olemme tulleet tukah­dut­ta­neeksi myös terveen ja tarpeel­li­sen keskus­te­lun maahan­muut­to­po­li­tii­kasta. Julkista keskus­te­lua voi padota dikta­tuu­rissa, mutta libe­raa­lissa demo­kra­tiassa se ei pidem­män päälle ole mahdol­lista.

Tämä kaikki on johta­nut nyky­ti­lan­tee­seen, jossa ihmi­set on jaettu tarpeet­to­man jyrkästi suvait­se­vai­siin ja suvait­se­mat­to­miin. Se on puoles­taan loukan­nut monia, jotka suvait­se­vat erilai­suu­den, mutta koke­vat epäoi­keu­den­mu­kai­suutta nykyi­sen maahan­muut­to­po­li­tii­kan käytän­nöissä. Perus­teel­li­sen keskus­te­lun puut­tuessa monet asiat ovat monille hämär­ty­neet.

Onko kyse siitä, että maahan­muut­taja ihmi­senä on ongelma vai ovatko ongel­mat maahan­muut­to­po­li­tii­kassa? Kun käsit­teet, erilai­set maahan­muut­ta­ja­ryh­mät ja maahan­muut­to­po­li­tii­kan sisältö ovat yhtä seka­mels­kaa, on riski, että väärät tiedot lähte­vät elämään ja provo­soi­vat tarpee­tonta epäoi­keu­den­mu­kai­suu­den tunnetta. Samalla tämä seka­melska peit­tää alleen aidot maahan­muut­to­po­li­tii­kan kehit­tä­mis­tar­peet. Vastaa­mat­to­mat kysy­myk­set ja keskus­te­le­mat­to­mat ongel­mat ovat lisän­neet epätie­toi­suutta ja turhau­tu­nei­suutta.

On myös sallit­tava erilai­set mieli­pi­teet. Jokai­sella on ymmär­ret­tävä tarve tulla kuul­luksi. Tämä ei silti tarkoita rasis­min hyväk­sy­mistä missään muodossa. Pidän tärkeänä, että otamme maahan­muut­ta­jat mukaan tähän keskus­te­luun.

Suomi on libe­raali demo­kra­tia, maamme perus­oi­keuk­siin ja arvoi­hin kuuluu yhtä­läi­nen ihmi­sarvo ja ihmi­soi­keu­det. Tämä ei ole neuvo­tel­ta­vissa. Sitä paitsi moni­kult­tuu­ri­suus ja suvait­se­vai­suus ovat niitä teki­jöitä, joista luovuus ja uudet inno­vaa­tiot synty­vät. Ulos­päin suun­tau­tu­nut ja avoin Suomi pärjää tule­vai­suu­dessa. Sisään­päin kään­ty­nyt ja sulkeu­tu­nut Suomi kuih­tuu pois.

Kokoo­muk­sella on maahan­muut­to­po­liit­ti­nen ohjelma ?Realis­mia turva­paik­ka­po­li­tiik­kaan, resurs­seja kotou­tu­mi­seen?, jonka tavoit­teita viemme eteen­päin. Maahan­muut­to­po­li­tiik­kamme perus­tuu siihen, että Suomeen on jokai­nen terve­tul­lut teke­mään työtä. Itse asiassa väes­tön ikään­ty­mi­sestä johtuen tarvit­semme työpe­räistä maahan­muut­toa. Kannamme myös humaa­nin vastuumme lähim­mäi­sistä. Suomeen saa tulla hake­maan apua, jos on joutu­nut vainon kohteeksi koti­maas­saan. Suomen on kannet­tava humaa­nia vastuuta myös otta­malla kohtuul­li­nen määrä kiin­tiö­pa­ko­lai­sia, jotka ovat kaik­kein suurim­man avun tarpeessa.

Humaa­nia vastuuta kantaes­saan Suomen on oltava samalla viivalla muiden EU-maiden ja pohjois­mai­den kanssa. Meillä ei saa olla ns. posi­tii­vi­sia veto­voi­ma­te­ki­jöitä turva­pai­kan­ha­ke­mi­seen verrat­tuna naapu­ri­mai­hin. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­hin liit­ty­vien käytän­tö­jen ja sosi­aa­li­tur­van tulee vastata pohjois­maa­laista tasoa. Suoma­laista maahan­muut­to­po­li­tiik­kaa on jo muutettu parem­paan suun­taan halli­tuk­sen toimesta, mutta muutos­tar­peita löytyy edel­leen.

Hyvin­voin­ti­jär­jes­tel­män hyväk­si­käyt­tä­mistä ei pidä hyväk­syä kanta­suo­ma­lai­silta eikä maahan­muut­ta­jilta. Järjes­tel­mämme tulee kohdella eri ihmi­siä tasa­ve­roi­sesti ja oikeu­den­mu­kai­sesti. Maahan­muut­ta­jien koulu­tuk­seen ja kotou­tu­mi­seen on panos­tet­tava. Kielen, kult­tuu­rin ja yhteis­kun­tamme peli­sään­tö­jen omak­su­mi­nen on ainoa tie tulla aidoksi uussuo­ma­lai­seksi.

[Kirjoi­tus on julkaistu Helsin­gin Sano­missa 22.3.2010]

Lisää sisältöä samassa kategoriassa