Kokoomus sote-uudistuksesta: Ihmisen on oltava palveluiden keskiössä

Kokoomus on tänään jättänyt lausuntonsa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnokseen. Kokoomuksen mielestä olennaisinta on, että ihminen on palveluiden keskiössä.

Lisäksi Kokoomus katsoo, että 1) sote-alueilla on oltava yksiselitteinen järjestämisvastuu ja -valta ja että 2) tuottajina on oltava mukana julkisen sektorin lisäksi järjestöt ja yritykset.

Kokoomuksen mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa tärkeintä olisi huomioida palvelujen käyttäjien näkökulma. Helpoiten tämä olisi toteutettavissa mallissa, jossa raha seuraisi asiakasta. Kun huomio on ihmisessä, on ensiarvoista ihmisen kokemus palvelusta ja sen laadusta.

Potilaiden tarpeet ovat erilaisia: toisille terveydenhuolto on yksi hammaslääkärikäynti vuodessa, toiselle lonkkaleikkaus tai diabeteksen ja sen tuomien ongelmien hoito. Sosiaali- ja terveyspalveluita suunniteltaessa on huomioitava ihmisten erilaiset tarpeet, pidettävä huolta hoitopoluista ja panostettava moniongelmaisten potilaiden hoidon koordinaatioon.

Lisänormeja säätäessä on muistettava ihminen. Kansallinen ohjaus on kannatettavaa, mutta laki ei saa olla liian jäykkä. On ensiarvoisen tärkeää, että ohjaus mahdollistaa palvelujen potilaslähtöisen innovatiivisuuden ja kokeilutoiminnan ilman sitovaa normiohjausta.

1. Ensiarvoisen tärkeää on, että sote-alueilla on yksiselitteinen järjestämisvastuu ja -valta

Huomiota tulisi erityisesti kiinnittää palveluiden järjestämisen ja tuottamisen suhteeseen. Sote-palveluiden kannalta selkeä työnjako on tärkeä, sillä ei saa käydä niin, että kenelläkään ei ole yksiselitteistä järjestämisvastuuta ja -valtaa. Vallan on oltava sote-alueella ja sote-palvelujen integraation tapahduttava ennen kaikkea järjestäjän eli sote-alueen kautta.

Ratkaisun on annettava raamit, joiden sisällä sote-alueiden päättäjillä on mahdollisuus toteuttaa malleja, jotka aidosti lisäävät palveluiden saatavuutta, lisäävät valinnanvapautta ja hillitsevät kustannuksia. Tavoitteena tiukan tuotannon määrittelyn sijaan tulisi olla, että viidellä eri sote-alueella on viisi erilaista tapaa toteuttaa palveluita ? mahdollisuus tehdä benchmarkkausta ja saada aikaan alueiden välistä ?kilpailua? parhaassa tavassa toteuttaa.  Sote-alueiden tulee olla vahvoja ja itsenäisiä myös siksi, että ne pystyvät huomioimaan alueiden erityispiirteet.

Integraatiovastuun tulisi olla vain järjestäjällä/järjestämisessä, mutta tuottajat voisivat olla yksittäisiin palveluihin keskittyviä pieniäkin toimijoita, joista sote-alue kokoaisi asiakkaille palvelukokonaisuuksia. Integraation on voitava tapahtua vaihtoehtoisesti myös potilaan ja/tai hoitoketjun tasolla, jolloin sote-alue vastaisi hoitoketjusta, esimerkkinä lonkkaliukumäki. Integraation on vietävä hoidon painopistettä ennaltaehkäiseviin palveluihin ja peruspalveluihin. Laadukkaan peruspalvelut eli esimerkiksi hyvin toimivat terveyskeskukset ovat korvaamaton perusta muille terveys- ja sosiaalipalveluille.

Järjestäjän ja tuottajan suhteen on mahdollistettava kustannusten hallinta. Suomen luottoluokitus on laskenut ja perusteluna oli muun muassa huono varautuminen ikääntymiseen eli palveluiden tarpeen kasvuun. Sote-uudistuksen pitää osaltaan vastata siihen, miten käytännössä kustannuksia hillitään eli miten kestävyysvajeeseen tullaan vastaamaan.

2. Tuottajina on oltava mukana julkisen sektorin lisäksi järjestöt ja yritykset

Nyt laissa on liikaa keskitytty tuotannon määrittelyyn. Sote-alueiden tehtävät järjestäjinä eivät saa valua tuottajille. Tuottamisen osalta on ongelmallista, jos Suomeen syntyy julkiset maakunnanlaajuiset tuotanto-organisaatiot, joilta puuttuu kannustimet tehokkaaseen toimintaan ja kansalaisilta puuttuvat aidot valinnanmahdollisuudet. Malli, jossa kaikki tuottajat ovat samalla viivalla, on paras potilaalle.

Lakiesitys ei riitta?va?n selva?sti mahdollista erilaisia tuottamisrakenteita eika? esimerkiksi selkea?sti tue tuottajien va?lista? kilpailua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Sote-sektorilla, erityisesti yrityksissä ja järjestöissä, tapahtuu paljon palveluinnovaatioita yhdistettynä uuteen teknologiaan.  Palvelujen uudistamisen kannalta kirittäjät ovat julkiselle sektorille enemmän kuin tarpeen.

Kustannusten ja laadun julkisuus tukee sekä eri tuottajien pääsyä samalle viivalle että kustannusten hallintaa. Selkeyttä ja läpinäkyvyyttä laadun mittaamisessa ja kustannuksissa ei voi korostaa tarpeeksi. Parhaiten mittaaminen ja laskenta tapahtuvat yhtenäisillä kriteereillä sote-alueiden sisällä tai valtakunnallisesti.

Jotta eri tuottajat pääsisivät paremmin samalla viivalle, on tärkeää, että palvelusetelin ja ostopalveluiden käyttömahdollisuudet kirjataan lakiin.