Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro: Kansainvälisten asioiden täysistuntokeskustelu

Arvoisa puhemies,

Euroopan turvallisuudesta on vaikea käydä mielekästä keskustelua, ellei käsittele kahta myös Suomen kannalta keskeistä toimijaa: nimittäin Venäjää ja puolustusliitto Natoa.
Viime viikon Nato-huippukokous oli eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kannalta monella tapaa tärkeä merkkipaalu. Lissabonissa tapahtui ainakin kaksi huomionarvoista asiaa.
Ensinnäkin Nato julkisti uuden strategian, jolla se määrittelee roolinsa muuttuvassa maailmassa. Tuoreen määritelmän mukaan Natolla on kolme tehtävää: jäsenmaiden yhteinen puolustus, kansainvälinen kriisinhallinta yhdessä YK:n ja EU:n kanssa, sekä turvallisuusyhteistyö Naton ulkopuolisten maiden kanssa.
Toinen uutinen Lissabonista oli Venäjän ja Naton tiivistyvä yhteistyö. Georgian sodan jälkeen yhteistyö on ollut vähäistä ja suhteet viileät. Nyt presidentti Medvedev osallistui Naton ja Venäjän neuvoston kokoukseen, jossa osapuolet sopivat yhteistyöstä koskien aserajoitusta, Afganistanin vakauttamista ja terrorismin torjuntaa. Venäjä ja Nato päättivät myös selvittää yhteisen ohjuspuolustusjärjestelmän edellytyksiä ? tärkeä askel sekin.
Eurooppalaisen turvallisuusyhteisön kannalta ehkä merkittävin uutinen oli kuitenkin se, että Venäjä ja Nato-maat hyväksyivät määritelmän yhteisistä uhkista.
Kansainvälisissä suhteissa itsenäiset valtiot ajavat viime kädessä aina omaa etuaan. Siksi on tärkeää, miten maat määrittelevät oman etunsa. Ja siksi Venäjän ja Naton yhteisymmärrys yhteisistä haasteista on iso askel.
Yhteisen edun määrittelyssä tulee varoa liian lavean pensselin käyttöä. Muuten yhteistyö rakentuu liian huteralle pohjalle. Lopulta yhteinen uhka on kuitenkin vahvin eri maita yhdistävä tekijä.
Arvoisa puhemies,
Mitkä konkreettiset asiat sitten yhdistävät Euroopan maita tällä hetkellä?
Ehkä tärkeimmät yhteiset haasteet ovat joukkotuhoaseiden leviäminen ja ääriliikkeiden harjoittama terrorismi. Näihin haasteisiin ei mikään Euroopan maa pysty vastaamaan yksin. Meidän on panostettava yhtäältä aserajoitukseen ja toisaalta pitkittyneiden konfliktien ratkaisuun. Tässä myös Ety-järjestöltä on odotettava vahvempaa panosta.
Toinen yhdistävä tekijä liittyy julkisen talouden tasapainoon, joka on vaarassa, kun väestö ikääntyy ja menot kasvavat. Myös puolustusmenoja joudutaan karsimaan. Kiristyvät budjetit pakottavat maat toimimaan yhdessä myös turvallisuuskysymyksissä. Päällekkäisiin puolustusjärjestelmiin ei ole varaa.
Kolmanneksi, myös ulkoasianvaliokunta korostaa mietinnössään energiaturvallisuutta. Valiokunta toteaa, että kilpailu energiasta kovenee entisestään. Toisaalta esimerkiksi Arktisen alueen energiavarojen hyödyntäminen edellyttää myös yhteistyötä. Venäjällä on alueella suuret energiavarat, mutta se tarvitsee uutta teknologiaa. Tämä on Suomelle hieno mahdollisuus.
Meitä EU-maita yhdistää pelko ajautumisesta kansainvälisen politiikan sivuraiteelle. EU:n etu on olla maailmanpolitiikan aktiivinen vaikuttaja, ei sivustakatsoja. Ilman EU:n aktiivista panosta maailmalla leviää vastuullisen markkinatalouden ja kansanvallan sijasta Kiinan mallin mukainen valtiokapitalismi ja harvainvalta.
Kuten ulkoasianvaliokunta toteaa, EU:n täytyy keskittyä vahvuuksiinsa. EU:n vahvuus on sen kyky toimia kokonaisvaltaisesti, eli käyttää diplomatian, kriisinhallinnan, kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan työkaluja yhdessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä EU on Suomelle tärkein kansainvälinen vaikutuskanava, joten meidän etumme on ulkopoliittisesti vahva ja yhtenäinen unioni.
Arvoisa puhemies,
Kansainväliset järjestöt ? mukaan lukien valiokunnan mietinnössä käsitellyt Etyj, Euroopan neuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto ? täyttävät kaksi turvallisuusyhteisön kannalta oleellista tehtävää. Ne auttavat valtioita ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisesti ja edistävät yhteisen edun määrittelyä.
Keskustelussa kansainvälisestä turvallisuusyhteistyöstä ei kannata jumittua puhumaan rakenteista ja järjestöistä. Tärkeämpää on puhua tavoitteista ja keinoista.
Kansalaisten, meidän suomalaisten kannalta on tärkeintä, että voimme kokea olomme turvalliseksi ja auttaa mahdollisuuksiemme mukaan myös muita elämään turvassa. On lopulta toissijaista, mikä järjestö milloinkin on käytössä. Meillä Suomessa järjestöihin ja eri kirjainyhdistelmiin suhtaudutaan edelleen liian tunteikkaasti ja osittain jopa ideologisesti.
Yhteistyömuodot limittyvät ja kehittyvät. Meidän tulee arvioida panostamme eri järjestöihin niiden toimivuuden pohjalta.