Valtio­neu­vos­ton selon­teko julki­sen talou­den suun­ni­tel­masta vuosille 2017-2020
Lähe­te­kes­kus­telu 19.4.2016

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro 7 minuut­tia /​ Ed. Kai Mykkä­nen
Muutos­va­rauk­sin, julki­nen puhut­taessa

***

Arvoisa puhe­mies

Valtio ja kunnat velkaan­tu­vat suoma­lais­ten piik­kiin tämän­kin yhden päivän aikana lähes 15 miljoo­nan euron verran. Pelkäs­tään yhtei­siä korko­me­noja maksamme yli 4,3 miljoo­naa euroa päivässä – vaikka korko­taso on poik­keuk­sel­li­sen matala. Minulla on aiem­missa työpai­kois­sani ollut mahdol­li­suus työs­ken­nellä monien inves­toin­ti­pää­tök­siä teke­vien yritys­joh­ta­jien kanssa. Silloin tällöin olen kysy­nyt, mikä olisi heidän näkö­kul­mas­taan tärkein teko, joka vahvis­taisi uskoa toimin­nan laajen­ta­mi­seen Suomessa. Yllät­tä­vän usein vastaus on, että hoita­kaa velkaan­tu­mi­nen kuntoon. Niin kauan kuin valtio ja kunnat velkaan­tu­vat, se tietää tule­vai­suu­dessa korkeam­pia veroja, kipeitä leik­kauk­sia ja ennen pitkää Krei­kan tietä.

Velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­nen on siis myös talou­den käyn­tiin lähte­mi­sen kannalta paras teko, mitä tämä talo voi tehdä. Tämän halli­tus­kau­den aikana pitkälti ratkeaa, onnis­tuuko Suomi palaut­ta­maan maineensa. On äärim­mäi­sen tärkeää, että halli­tus pystyy pitä­mään kiinni sekä euro­mää­räi­sestä meno­ke­hyk­ses­tään että 4 miljar­din euron sopeu­tus­ta­voit­tees­taan. Vain se mahdol­lis­taa velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­sen, jos olemme lisäksi rohkeita muissa uudis­tuk­sissa. . Ja vain velkaan­tu­mi­sen tait­tu­mi­nen voi pelas­taa hyvin­voin­ti­val­tion.

Velka on myös suku­pol­vien väli­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den kysy­mys. 1900-luvulla työuran aloit­ta­neella oli edes­sään nopeasti kasvava talous, para­ne­vat julki­set palve­lut, melko turvattu työura, alhai­set eläke­mak­sut ja suhteel­li­sen alhai­nen eläk­keelle siir­ty­mi­si­kä­kin. Nyt työuraansa aloit­ta­valla ei ole edes­sään mitään näistä. Joudumme kysy­mään itsel­tämme: Haluam­meko, että lapsemme saavat taakak­seen myös kuralla olevan valtion­ta­lou­den ja massii­vi­set velan­hoi­to­kus­tan­nuk­set? Omasta ja Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puolesta vastaan: Sellai­seen meillä ei ole valmiutta eikä oikeutta.

Arvoisa puhe­mies

Sääs­tä­väi­syys ratkai­see, mutta sekin on tärkeää mihin rahat käyte­tään. Meno­puo­len raken­teen ratkai­seva kysy­mys on, pystym­mekö satsaa­maan riit­tä­västi osaa­mi­seen. Velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­sen ohella kehyk­sen tärkein päätös on, että koulu­tuk­seen, tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen ei kohdis­teta uusia sääs­töjä. Sen sijaan halli­tus tekee koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­seen reilun 100 miljoo­nan euron lisä­sat­sauk­sen vuosille 2017-18. Koko­nai­suu­tena koulu­tuk­sen määrä­ra­ha­ke­hys on edel­leen liian tiukka, mutta posi­tii­vista on, että uudis­tus­ten toteut­ta­mi­seen on osoi­tettu myös uusia määrä­ra­hoja.

Kehys­rii­hen yhtey­dessä halli­tus linjasi tukun täsmä­toi­mia työn ja yrit­tä­mi­sen puolesta. Erityi­sen tärkeää on työt­tö­myy­se­tuuk­sien muut­ta­mi­nen passii­vi­sesta tuesta akti­voin­ti­ra­han suun­taan. Fiilis ei saa olla se, että ei kannata yrit­tää, kun menee tuet. Asetel­man pitää olla se, että työ kannat­taa aina – oli se pientä tai suurta, pitkä­ai­kaista tai kerta­luon­toista. Halli­tus ottaa merkit­tä­vän aske­leen oike­aan suun­taan mahdol­lis­ta­malla työt­tö­myy­se­tuuk­sien käyt­tä­mi­sen yrit­tä­jäksi heit­täy­ty­vän start­ti­ra­hana ja töihin kiinni pääse­vän palk­ka­tu­kena. Täytyy kiit­tää myös oppo­si­tiota, erityi­sesti sosia­li­de­mo­kraat­teja, halli­tuk­sen valmis­te­lun spar­raa­mi­sesta oikean­suun­tai­silla aloit­teilla tässä teemassa. Muunto-osuu­den rajoit­tuessa perus­päi­vä­ra­haan jää ansio­si­don­nai­selta yrit­tä­jäksi hyppää­mi­nen edel­leen turhan usein uhka­roh­keu­den varaan. Toivon, että löydämme nyt otet­ta­valle aske­leelle yhdessä vielä jatko­rat­kai­sun, koska koke­nei­den osaa­jien yrit­tä­jyyttä tämä maa aivan erityi­sesti tarvit­sisi lisää.

Kasvu­yrit­tä­jyys edel­lyt­tää yhä useam­min kansain­vä­lis­ty­mistä heti alussa. Se onnis­tuu vain aidosti avoi­messa yhteis­kun­nassa. Aske­leena tähän suun­taan halli­tuk­sen täsmä­toi­met sisäl­tä­vät oles­ke­lu­lu­van myön­tä­mi­sen start-up yrit­tä­jyy­den perus­teella. Muis­tan hyvin, kun vierai­lin ensim­mäistä kertaa noin viisi vuotta sitten start-up sauna –valmen­nus­oh­jel­massa Otanie­messä. Ohjel­massa oli jo silloin kymme­niä ulko­mai­sia tiimejä. Monet olisi­vat halun­neet jatkaa kasvu­yri­tyk­sen kehit­tä­mistä Suomessa. Yrit­tä­jyy­teen perus­tu­van oles­ke­lu­lu­van saa kuiten­kin vain, jos firmalla on riit­tä­västi myyn­tiä ja se on kannat­tava – eihän sellaista yhdel­lä­kään start-upilla ole. Useim­mi­ten heidät heitet­tiin siis maasta ulos. Nyt tällai­nen valio­tai­mien hylki­mi­nen viimein loppuu.

Rovion ja Supercel­lin kaltais­ten pidem­mälle pääs­sei­den kasvu­yri­tys­ten pahin pullon­kaula on ollut ulko­mais­ten talent­tien rekry­toin­nin byro­kraat­ti­suus. Puolen vuoden päästä luvat saa, mutta siihen mennessä projekti on jo ohi tai rekry­toi­ta­van innos­tus Suomeen sammu­nut. Tähän hölmöy­teen puut­tuu halli­tuk­sen linjaus ulko­mais­ten erityis­asian­tun­ti­joi­den rekry­toin­nin nopeut­ta­mi­sesta – kunhan se uskal­le­taan tehdä tarpeeksi suora­vii­vai­sesti.

Para­dok­saa­li­sesti olemme tilan­teessa, jossa samaan aikaan on kasva­nut toisaalta työt­tö­myys ja toisaalta avoi­mien työpaik­ko­jen määrä. Avoin työpaikka on niin arvo­kas mahdol­li­suus, että se pitää saada täyt­ty­mään viivy­tyk­settä. Viime vuonna yli 16 000 henki­löä sai karens­si­lausun­non työstä tai akti­voin­ti­toi­mista kiel­täy­ty­mi­seen liit­tyen. Jokai­sen kiel­täy­ty­mi­sen taus­talla on yksi­löl­li­nen tilanne, joka täytyy huomioida. Työt­tö­myys­tuki ei kuiten­kaan ole subjek­tii­vi­nen oikeus. Tuntu­vien karens­sien liit­tä­mi­nen peli­sään­tö­jen rikko­mi­seen on oikein niin suoma­lais­ten oikeus­ta­jun kuin senkin kannalta, että meillä riit­tää rahaa tukea toinen tois­tamme siinä tilan­teessa, kun töitä ei oikeasti löydy.

Arvoisa puhe­mies,

Tässä salissa tullaan tänään­kin sanai­le­maan siitä, että halli­tus korot­taa hitusen bensan ja diese­lin veroja. Pyydän jokaista tähän tart­tu­vaa kerto­maan, hoitai­si­vatko he tämän noin 100 miljoo­naa euroa mieluum­min korot­ta­malla muita veroja, vai leik­kaa­malla lisää ja jos niin keltä? Jos ekono­mis­tit ovat jostain yhtä mieltä niin siitä, että kun verot­taa pitää, niin hyvin­voin­nin kannalta meidän pitäisi verot­taa mieluum­min kulu­tusta ja hait­toja kuin työtä ja yrit­tä­mistä.

Suoma­lais­ten yhteen­las­kettu vuosit­tai­nen lasku bensasta, diese­listä ja kevyestä polt­to­öl­jystä on supis­tu­nut kolmessa vuodessa noin 2,7 miljar­din euron verran öljyn hinnan romah­duk­sen takia. Bensa­ve­ro­pää­tök­sen jälkeen­kin tästä halpuu­tuk­sesta jää kulut­ta­jalle yli 96 %. Parin sentin bensa­ko­ro­tuk­sen sijaan suoma­lais­ten liik­ku­mista mullis­taa paljon enem­män se, jos uskal­lamme loikata etuno­jassa digi­ta­li­saa­tion mahdol­lis­ta­maan maail­maan, jossa erilai­set ajoneu­vot eivät seiso nykyi­seen tapaan yli 90% ajasta turhan pant­tina pysä­kissa vaan niitä voi käyt­tää jous­ta­vasti kyytien yhdis­te­le­mi­seen, maail­maan jossa ei tarvitse valita onko autoi­lija vai bussin­käyt­täjä vaan eri palve­lu­tyyp­pejä saa hankit­tua yksi­löl­li­sinä paket­teina ja maail­maan jossa infraan panos­te­taan käytön tarpei­den eikä poliit­tis­ten diilien mukaan. Liiken­ne­mi­nis­teri teki eilen tärkeän avauk­sen, jota jalos­tet­taessa meidän tulee toki huoleh­tia palve­lui­den saata­vuu­desta koko maassa. Se voidaan hoitaa myös läpi­nä­ky­västi kannus­tin­ra­halla eikä kehi­tyk­sen mahdol­li­suu­det hukkaa­villa pakko­paita-velvot­teilla kuten nyky­ään.

Arvoisa puhe­mies,

Kesän korvilla pääs­tään arvioi­maan, millai­sia vaiku­tuk­sia kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella on ja mitä tarvit­see tehdä sen päälle, jotta työl­li­syys­ta­voite toteu­tuu. Syksyn budjet­ti­rii­heltä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä edel­lyt­tää lisää avauk­sia erityi­sesti työn ja yrit­tä­jyy­den edis­tä­mi­seksi. Nyt kehys­pää­tök­sessä otetaan kolmessa mielessä tärkeä askel oike­aan suun­taan: 1) Osoi­te­taan Suomen kyky estää velkaan­tu­mi­sen riis­täy­ty­mi­nen käsistä, 2) Koulu­tuk­sen resurs­seissa tehdään käänne, 3) Sosi­aa­li­tur­van ja vero­tuk­sen valin­noissa suosi­taan työtä ja yrit­tä­mistä.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa