Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Koko Suomi on suuren muutok­sen äärellä

Koko Suomi on suuren muutok­sen äärellä

Julkaistu:


Haluan kiit­tää Veron­mak­sa­jain keskus­liit­toa kutsusta tähän Vero 2012 ?tapah­tu­man avajais­ti­lai­suu­teen. Puheen­vuo­roni otsi­koksi oli merkitty ?talous- ja vero­po­li­tii­kan päälin­jat lähi­vuo­sina?. Aihe on ajan­koh­tai­nen, sillä halli­tus valmis­tau­tuu parhail­laan ensi viikon kehys­rii­heen, jossa tehdään päätök­siä valtion meno­ke­hyk­sistä vuosille 2013-2016.

Uudis­ta­jan asen­netta tarvi­taan

Kehys­rii­hessä halli­tus tart­tuu neljään erita­soi­seen haas­tee­seen: suhdan­ne­ke­hi­tyk­sen heik­kou­teen, valtion velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mi­seen, julki­sen talou­den pitkän aika­vä­lin kestä­vyys­va­jee­seen ja pitkän aika­vä­lin kasvuun.

Ensi viikon päätök­sillä halli­tus haluaa vahvis­taa luot­ta­musta Suomen taloutta kohtaan. Vastuul­li­nen ja luot­ta­musta vahvis­tava talous­po­li­tiikka on ensiar­voi­sen tärkeää vakau­den ja kasvun edel­ly­tys­ten kannalta. Luot­ta­mus syntyy konkreet­ti­sista päätök­sistä. Suomessa julkista taloutta onkin pitkään hoidettu säntil­li­sesti. Tämän seurauk­sena olemme ansain­neet parhaan kolmen a:n luot­to­luo­ki­tuk­sen ja sen mukana alhai­sen korko­ta­son niin valtion velalle kuin koti­ta­louk­sille ja yrityk­sille.

Vuoden 2009 rajusta taan­tu­masta lukien valtio on otta­nut lisää velkaa liki 23 miljar­dia euroa. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on arvioi­nut, että halli­tus­oh­jel­massa sovi­tuista 2,5 miljar­din euron sopeu­tus­toi­mista huoli­matta valtio velkaan­tuu tule­vina vuosina kuuden-seit­se­män miljar­din euron vuosit­taista vauh­tia. Tarkka velkaan­tu­mis­vauhti ja sopeu­tuk­sen tarve selviä­vät valtio­va­rain­mi­nis­te­riön uusim­pien julki­sen talou­den luku­jen myötä.

Luot­ta­muk­sen vahvis­ta­mi­seksi kiireel­li­sin tehtävä on valtion velkaan­tu­mis­vauh­din hillit­se­mi­nen. Valtion velkaan­tu­mis­vauhti on huoles­tut­ta­van nopea, eikä se ei lopu ilman päät­tä­väi­siä toimia. On siis valit­tava linja: katkai­sem­meko velkaan­tu­mi­sen, vaikka se tarkoit­taa­kin meno­jen karsin­taa ja vero­jen koro­tuk­sia vai jätäm­mekö Suomen tuulia­jolle. Valinta on selvä. Suomessa on aina hoidettu omat asiat kuntoon, vaikka se ei aina ole ollut help­poa meil­le­kään. Ihmi­siltä saamani suoran palaut­teen perus­teella me olemme yhä se sama kansa joka arvos­taa vastuul­li­suutta. Tehdään se mitä pitää.

Maail­man­ta­lou­den heikko suhdanne on talous­haas­teista pienin, vaikka sekin tuo merkit­tä­viä haas­teita. Suurim­mat haas­teemme tule­vat kahdesta erityi­sestä seikasta: Suomi on tilan­teessa, missä sekä julki­nen talous että yrityk­semme ovat samaan aikaan suuren raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Vuosia puhuttu ikään­ty­mi­nen on nyt toden teolla ja konkreet­ti­sesti alka­nut vaikut­ta­maan julki­seen talou­teemme. Samaan aikaan pape­ri­teol­li­suu­desta alka­nut ja ICT-sekto­rille eden­nyt raju raken­ne­muu­tos haas­taa meitä työpaik­ko­jen ja vero­tu­lo­jen mene­tys­ten muodossa.

Olemme tässä suhteessa vastaa­vassa tilan­teessa kuin 1990-luvun alussa. Silloin­kin julki­sen talou­den raken­teet ja mm. Neuvos­to­lii­ton romah­duk­sen seurauk­sena yritys­ta­lou­temme olivat raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Silloin tuskaa lisäsi massa­työt­tö­myys ja synkkä ilma­piiri. Tästä­kin selvi­simme päät­tä­väi­syy­den ja tule­vai­suu­de­nus­kon avulla.

Olen ihail­lut niitä polii­tik­koja, jotka keskellä lamaa ja leik­kaus­lis­toja satsa­si­vat ennak­ko­luu­lot­to­masti tule­vai­suu­teen inves­toi­malla vero­va­roja T&K -toimin­taan. Samaan aikaan tehtiin yritys­ve­ro­tuk­sen uudis­tus, ns. Avoir fiscal-malli, missä vero­poh­jaa laajen­net­tiin, vero­pro­sent­teja lasket­tiin ja yrityk­siä kannus­tet­tiin kasva­maan. Näiden kahden toimen yhteis­vai­ku­tuk­sesta ja päät­tä­väi­sestä julki­sen­ta­lou­den vakaut­ta­mi­sesta syntyi uusi Suomi.

Vaikka emme kärsi­kään massa­työt­tö­myy­destä, emmekä kansa­kun­tana ole samalla tavalla akuu­tisti kuilun partaalla ja vaikka budjet­ti­so­peu­tuk­sen tarve ei ole samaa luok­kaa kuin 1990-luvulla, olemme silti suurien haas­tei­den edessä. Nyt uutena haas­teena on ikära­ken­teen muutos, jota ei voi muuksi muut­taa lyhyellä aika­jän­teellä. Siihen on osat­tava sopeu­tua uudis­ta­malla raken­tei­tamme.

Nyt siis tarvi­taan uudis­ta­jan asen­netta, tule­vai­suu­teen katso­vaa mieltä ja kykyä tehdä päätök­siä. Tunte­mat­to­man tule­vai­suu­den raken­ta­mi­nen ei ole yksin­ker­taista. Olemme joka tapauk­sessa tilan­teessa, missä vastuul­lamme on raken­taa uusi Suomi. Sitä emme tiedä, miltä se tark­kaan ottaen näyt­tää tai miltä toimia­lalta uudet työl­lis­tä­vät yrityk­set nouse­vat. Tärkeintä on aset­taa tavoit­teet ja valita lääk­keet sen mukaan.

Haluamme, että Suomessa on laaduk­kaat hyvin­voin­ti­pal­ve­lut myös tule­vai­suu­dessa. Siihen me tarvit­semme elin­voi­mai­sem­mat ja vahvem­mat kunnat. Nykyi­nen kunta­ra­kenne ei riitä turvaa­maan hyvin­voin­tia. Tarvit­semme uusia kasva­via ja Suomessa työl­lis­tä­viä yrityk­siä. Tähän meidän on osat­tava etsiä kannus­teita. Oikeu­den­mu­kai­suus yhteis­kun­nassa lisään­tyy vain, jos Suomeen syntyy uusia työpaik­koja. Kannus­ta­vuus, kasvu ja onnis­tu­mi­nen eivät ole tasa-arvoi­suu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den vasta­koh­tia, vaan edel­ly­tys. Tarvit­semme myös jatkossa hyvät eläk­keet ja se on mahdol­lista jos teemme vähän pidem­piä työuria, koska kulu­tamme eläkettä pidem­pään kuin aiem­min. Ja kaiken toivo­mamme edel­ly­tys on terve julki­nen talous.

Velkaan­tu­mi­nen on taitet­tava

Kaikki halli­tus­puo­lu­eet ovat sitou­tu­neet halli­tus­oh­jel­maan: velkaan­tu­mi­nen taite­taan tällä vaali­kau­della. Halli­tus tekee juuri niin paljon sopeu­tus­toi­mia, kuin velkaan­tu­mis­kier­teen tait­ta­mi­nen edel­lyt­tää. Sopeu­tuk­sen tarkka mitta­luokka perus­tuu valtio­va­rain­mi­nis­te­riön uusim­piin laskel­miin. Yhtään turhaa veron­ko­ro­tusta tai meno­leik­kausta ei tehdä, mutta yhtään tarpeel­lista ei myös­kään jätetä teke­mättä. Tavoite on yksi­se­lit­tei­nen: itse­ään ruok­kiva velka­kierre on torjut­tava.

Monet ovat ilmais­seet huolensa sopeut­ta­mis­toi­mien vaiku­tuk­sesta talous­kas­vuun. On totta, että meno­jen karsin­nalla ja vero­jen koro­tuk­silla on kasvua hillit­sevä vaiku­tus lyhyellä aika­jän­teellä. Siksi halli­tus ajoit­taa toimen­pi­teet seuraa­ville kolmelle vuodelle, jolloin toimet eivät häiritse juuri nyt heik­koa kasvua. On myös valit­tava huolella sellai­set sopeu­tus­toi­met, esimer­kiksi veron­ko­ro­tuk­set, joilla on mahdol­li­sim­man vähäi­nen vaiku­tus kasvuun. Suorilla suoma­lai­sen työn ja työl­lis­tä­mi­sen vero­jen koro­tuk­silla on toden­nä­köi­sesti enem­män kiel­tei­siä vaiku­tuk­sia työl­li­syy­teen, kuin tuon­ti­tuot­tei­den vero­jen koro­tuk­silla.

Kehys­rii­hen päätök­sen­teossa pide­tään huolta päätös­ten oikeu­den­mu­kai­suu­desta. Talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sen taakan on kohdis­tut­tava suoma­lais­ten maksu­ky­vyn mukaan. Suuri­tu­loi­set joutu­vat kanta­maan suurem­man taakan kuin pieni­tu­loi­set.

Tänä vuonna suhdan­ne­ke­hi­tys näyt­tää jäävän heikoksi. Vaikka talou­den ennus­te­taan tule­vina vuosina kasva­van jo reip­paam­paa tahtia inves­toin­tien kasvun ja vien­nin vetä­mänä, tänä vuonna talous­kas­vun on arvioitu jäävän vaati­mat­to­maksi.

Tämän vuoksi halli­tuk­sen tarkoi­tuk­sena on päät­tää kehys­rii­hen yhtey­dessä myös lisä­ta­lous­ar­viosta, jossa toteu­te­taan vali­koi­vasti talou­den täsmäel­vy­tystä. Näillä toimilla kohden­nus on nopeasti vaikut­ta­vassa ja työl­li­syyttä tuke­vissa toimissa. Halli­tus valit­see elvy­tys­koh­teet niin, että yhdellä elvy­ty­seu­rolla saadaan mahdol­li­sim­man suuri työl­li­syys­vai­ku­tus.

Kannus­te­taan kasvuun

Suomen julki­sen talou­den kestä­vyy­den kannalta kestävä talous­kasvu ja nykyistä korkeampi työl­li­syys ovat aivan keskei­siä kysy­myk­siä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpai­lu­ky­vystä huolis­saan.

Vien­timme on edel­leen lähes neljän­nek­sen kesän 2008 ennä­tys­ta­so­jen alapuo­lella. Tilanne on saman­kal­tai­nen niin perin­tei­sen tava­ra­vien­nin kohdalla kuin palve­luis­sa­kin. Lisäksi huoles­tut­ta­vaa on, että vuosi­tu­han­nen vaih­teen jälkeen käyn­nis­ty­nyt kaup­pa­ta­seen ylijää­män tren­din­omai­nen sula­mi­nen on kiih­ty­nyt enti­ses­tään viimeis­ten vuosien aikana. Kaup­pa­ta­seemme on lähellä tasa­pai­noa eikä näkö­pii­rissä ole paluuta enti­sen kaltai­siin ylijää­miin. Netto­tu­lo­virta maahamme on katoa­massa, mitä vahvis­taa vaih­to­suh­teen heik­ke­nevä trendi: viemme yhä edul­li­sem­min, tuomme yhä kalliim­malla. Toisin sanoen Suomessa syntyy suhteessa yhä vähem­män lisä­ar­voa.

Suomen yksi­tyi­nen sektori on jatku­van raken­ne­muu­tok­sen keskellä. Hyvin­voin­timme säilyt­tä­mi­nen edel­lyt­täisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeam­man tuot­ta­vuu­den ja suurem­man lisä­ar­von työpaik­koja. Viime vuosien aikana olemme todis­ta­neet tuhoa.

Osaam­meko kään­tää kehi­tyk­sen luovaksi tuhoksi? Mitkä ovat niitä toimia ja kannus­teita, jotka johta­vat esimer­kiksi ympä­ris­tö­tek­no­lo­gian ja ohjel­mis­toa­lan yritys­ten merkit­tä­vään kasvuun Suomessa? Mitkä ovat niitä toimia, joiden seurauk­sena Suomeen alkaisi virrata enem­män inves­toin­teja? Uskal­lam­meko kannus­taa ihmi­siä ja yrityk­siä menes­ty­mään ja kasva­maan Suomessa, vai koem­meko, että onnis­tu­mi­nen on aina toiselta pois ja siksi ei niin suota­vaa? Osaam­meko luoda posi­tii­vi­sen teke­mi­sen meinin­gin, pöhi­nän, vai surkas­tum­meko puolus­ta­maan taak­se­jää­nyttä mennei­syyttä?

Suoma­lais­ten viesti on ollut toreilla ja sähkö­pos­tissa se, että tarvit­semme johta­juutta, päät­tä­väi­syyttä, vastuun­kan­ta­mista ja tule­vai­suu­de­nus­koa. Tällä asen­teella pärjäämme kyllä.

Raken­ne­uu­dis­tus on vält­tä­mä­tön

Halli­tus sopii kehys­rii­hessä myös raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista, joiden tarkoi­tuk­sena on vahvis­taa julki­sen talou­den kestä­vyyttä pitkällä aika­vä­lillä.  Olen­nai­sia ovat erityi­sesti työuria piden­tä­vät ja työvoi­man tarjon­taa lisää­vät toimet. Raken­ne­uu­dis­tus­ten merki­tys on hyvin konkreet­ti­nen. Mitä uskot­ta­vam­mat raken­ne­uu­dis­tuk­set, sitä pienem­piä ovat meno­leik­kauk­set ja veron­ko­ro­tuk­set. Tästä syystä työmark­ki­na­jär­jes­töt ovat paljon varti­joina neuvo­tel­les­saan työurien piden­nyk­sistä ja muusta työvoi­man tarjon­taan liit­ty­vistä toimista.

Onnis­tues­saan sopi­maan konkreet­ti­sista muutok­sista, joista päätök­set tehdään nyt, vaikka niiden toimeen­pano tapah­tui­si­kin joskus myöhem­min, voimme vält­tää merkit­tä­viä leik­kauk­sia ja veron­ko­ro­tuk­sia. Väli­tön sopeu­tus­tarve on siis pienempi, jos tiedämme, että nyt päätet­tä­vät raken­ne­uu­dis­tuk­set vahvis­ta­vat kasvua, lisää­vät työl­li­syyttä tai sääs­tä­vät menoja tule­vina vuosina. Jos taas näistä asioista ei onnis­tuta sopi­maan, halli­tus joutuu tasa­pai­not­ta­maan kestä­vyys­va­jetta budjet­ti­so­peu­tuk­sen määrää kasvat­ta­malla. Näiden kahden meto­din ero on siinä, että raken­ne­uu­dis­tuk­set yleensä lisää­vät kasvua ja budjet­ti­so­peu­tus sitä leik­kaa aina­kin lyhyellä tähtäi­mellä. Jos pitää valita, lisä­täänkö työn teke­mistä vai leika­taanko osto­voi­maa veron­ko­ro­tuk­sella, jonka voisi vält­tää, on vastaus monelle selvä.

Suomi muut­tuu - me olemme valmiita

Olen huoman­nut, että suoma­lai­set tuke­vat vahvasti tavoi­tetta velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­sesta. Suoma­lai­set ovat vastuun­tun­toista kansaa ja ymmär­tä­vät kyllä, että velaksi elämi­nen ei ole kestävä vaih­toehto.

Kehys­rii­hessä tehtä­vät sopeu­tus­pää­tök­set tule­vat kosket­ta­maan kaik­kia suoma­lai­sia. Sellai­sia meno­sääs­töjä tai veron­ko­ro­tuk­sia ei olekaan, ettei­vätkö ne joita­kin kosket­taisi. Kipeil­tä­kin tuntu­via sopeu­tus­toi­mia tehdään, jotta voisimme turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan laaduk­kaine palve­lui­neen ja tulon­siir­toi­neen myös tule­ville suku­pol­ville.

Väes­tön ikään­ty­mi­nen ja huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­nen muut­ta­vat Suomea perus­teel­li­sesti. Tule­vien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdol­li­suus uudis­taa Suomea.

Tärkeintä on ymmär­tää, että tule­vat vuosi­kym­me­net edel­lyt­tä­vät suuria­kin muutok­sia. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskal­lamme uudis­tua. Monien silmissä nämä muutok­set tuntu­vat vaikeilta, pelot­ta­vil­ta­kin. Kaik­kein pelot­ta­vin näkymä on kuiten­kin se, jos emme uudis­tuisi. Se olisi taan­tu­mi­sen, velkaan­tu­mi­sen ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rapau­tu­mi­sen harmaa tie.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

15.4.2024

Susanna Kisner: ”Hyvin­voin­nilla on hinta ja tänään se on edul­li­sempi kuin huomenna”

Euroo­pan unio­nista puhut­taessa esillä on usein talou­den, turval­li­suu­den ja kult­tuu­rin teemoja. Unio­nilla on kuiten­kin myös liian vähälle huomiolle jäävä asema

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

Skip to content