Koko Suomi on suuren muutoksen äärellä


Haluan kiittää Veronmaksajain keskusliittoa kutsusta tähän Vero 2012 ?tapahtuman avajaistilaisuuteen. Puheenvuoroni otsikoksi oli merkitty ?talous- ja veropolitiikan päälinjat lähivuosina?. Aihe on ajankohtainen, sillä hallitus valmistautuu parhaillaan ensi viikon kehysriiheen, jossa tehdään päätöksiä valtion menokehyksistä vuosille 2013-2016.

Uudistajan asennetta tarvitaan

Kehysriihessä hallitus tarttuu neljään eritasoiseen haasteeseen: suhdannekehityksen heikkouteen, valtion velkaantumisen pysäyttämiseen, julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajeeseen ja pitkän aikavälin kasvuun.

Ensi viikon päätöksillä hallitus haluaa vahvistaa luottamusta Suomen taloutta kohtaan. Vastuullinen ja luottamusta vahvistava talouspolitiikka on ensiarvoisen tärkeää vakauden ja kasvun edellytysten kannalta. Luottamus syntyy konkreettisista päätöksistä. Suomessa julkista taloutta onkin pitkään hoidettu säntillisesti. Tämän seurauksena olemme ansainneet parhaan kolmen a:n luottoluokituksen ja sen mukana alhaisen korkotason niin valtion velalle kuin kotitalouksille ja yrityksille.

Vuoden 2009 rajusta taantumasta lukien valtio on ottanut lisää velkaa liki 23 miljardia euroa. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että hallitusohjelmassa sovituista 2,5 miljardin euron sopeutustoimista huolimatta valtio velkaantuu tulevina vuosina kuuden-seitsemän miljardin euron vuosittaista vauhtia. Tarkka velkaantumisvauhti ja sopeutuksen tarve selviävät valtiovarainministeriön uusimpien julkisen talouden lukujen myötä.

Luottamuksen vahvistamiseksi kiireellisin tehtävä on valtion velkaantumisvauhdin hillitseminen. Valtion velkaantumisvauhti on huolestuttavan nopea, eikä se ei lopu ilman päättäväisiä toimia. On siis valittava linja: katkaisemmeko velkaantumisen, vaikka se tarkoittaakin menojen karsintaa ja verojen korotuksia vai jätämmekö Suomen tuuliajolle. Valinta on selvä. Suomessa on aina hoidettu omat asiat kuntoon, vaikka se ei aina ole ollut helppoa meillekään. Ihmisiltä saamani suoran palautteen perusteella me olemme yhä se sama kansa joka arvostaa vastuullisuutta. Tehdään se mitä pitää.

Maailmantalouden heikko suhdanne on taloushaasteista pienin, vaikka sekin tuo merkittäviä haasteita. Suurimmat haasteemme tulevat kahdesta erityisestä seikasta: Suomi on tilanteessa, missä sekä julkinen talous että yrityksemme ovat samaan aikaan suuren rakennemuutoksen kourissa. Vuosia puhuttu ikääntyminen on nyt toden teolla ja konkreettisesti alkanut vaikuttamaan julkiseen talouteemme. Samaan aikaan paperiteollisuudesta alkanut ja ICT-sektorille edennyt raju rakennemuutos haastaa meitä työpaikkojen ja verotulojen menetysten muodossa.

Olemme tässä suhteessa vastaavassa tilanteessa kuin 1990-luvun alussa. Silloinkin julkisen talouden rakenteet ja mm. Neuvostoliiton romahduksen seurauksena yritystaloutemme olivat rakennemuutoksen kourissa. Silloin tuskaa lisäsi massatyöttömyys ja synkkä ilmapiiri. Tästäkin selvisimme päättäväisyyden ja tulevaisuudenuskon avulla.

Olen ihaillut niitä poliitikkoja, jotka keskellä lamaa ja leikkauslistoja satsasivat ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen investoimalla verovaroja T&K -toimintaan. Samaan aikaan tehtiin yritysverotuksen uudistus, ns. Avoir fiscal-malli, missä veropohjaa laajennettiin, veroprosentteja laskettiin ja yrityksiä kannustettiin kasvamaan. Näiden kahden toimen yhteisvaikutuksesta ja päättäväisestä julkisentalouden vakauttamisesta syntyi uusi Suomi.

Vaikka emme kärsikään massatyöttömyydestä, emmekä kansakuntana ole samalla tavalla akuutisti kuilun partaalla ja vaikka budjettisopeutuksen tarve ei ole samaa luokkaa kuin 1990-luvulla, olemme silti suurien haasteiden edessä. Nyt uutena haasteena on ikärakenteen muutos, jota ei voi muuksi muuttaa lyhyellä aikajänteellä. Siihen on osattava sopeutua uudistamalla rakenteitamme.

Nyt siis tarvitaan uudistajan asennetta, tulevaisuuteen katsovaa mieltä ja kykyä tehdä päätöksiä. Tuntemattoman tulevaisuuden rakentaminen ei ole yksinkertaista. Olemme joka tapauksessa tilanteessa, missä vastuullamme on rakentaa uusi Suomi. Sitä emme tiedä, miltä se tarkkaan ottaen näyttää tai miltä toimialalta uudet työllistävät yritykset nousevat. Tärkeintä on asettaa tavoitteet ja valita lääkkeet sen mukaan.

Haluamme, että Suomessa on laadukkaat hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Siihen me tarvitsemme elinvoimaisemmat ja vahvemmat kunnat. Nykyinen kuntarakenne ei riitä turvaamaan hyvinvointia. Tarvitsemme uusia kasvavia ja Suomessa työllistäviä yrityksiä. Tähän meidän on osattava etsiä kannusteita. Oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa lisääntyy vain, jos Suomeen syntyy uusia työpaikkoja. Kannustavuus, kasvu ja onnistuminen eivät ole tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden vastakohtia, vaan edellytys. Tarvitsemme myös jatkossa hyvät eläkkeet ja se on mahdollista jos teemme vähän pidempiä työuria, koska kulutamme eläkettä pidempään kuin aiemmin. Ja kaiken toivomamme edellytys on terve julkinen talous.

Velkaantuminen on taitettava

Kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallitusohjelmaan: velkaantuminen taitetaan tällä vaalikaudella. Hallitus tekee juuri niin paljon sopeutustoimia, kuin velkaantumiskierteen taittaminen edellyttää. Sopeutuksen tarkka mittaluokka perustuu valtiovarainministeriön uusimpiin laskelmiin. Yhtään turhaa veronkorotusta tai menoleikkausta ei tehdä, mutta yhtään tarpeellista ei myöskään jätetä tekemättä. Tavoite on yksiselitteinen: itseään ruokkiva velkakierre on torjuttava.

Monet ovat ilmaisseet huolensa sopeuttamistoimien vaikutuksesta talouskasvuun. On totta, että menojen karsinnalla ja verojen korotuksilla on kasvua hillitsevä vaikutus lyhyellä aikajänteellä. Siksi hallitus ajoittaa toimenpiteet seuraaville kolmelle vuodelle, jolloin toimet eivät häiritse juuri nyt heikkoa kasvua. On myös valittava huolella sellaiset sopeutustoimet, esimerkiksi veronkorotukset, joilla on mahdollisimman vähäinen vaikutus kasvuun. Suorilla suomalaisen työn ja työllistämisen verojen korotuksilla on todennäköisesti enemmän kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen, kuin tuontituotteiden verojen korotuksilla.

Kehysriihen päätöksenteossa pidetään huolta päätösten oikeudenmukaisuudesta. Talouden tasapainottamisen taakan on kohdistuttava suomalaisten maksukyvyn mukaan. Suurituloiset joutuvat kantamaan suuremman taakan kuin pienituloiset.

Tänä vuonna suhdannekehitys näyttää jäävän heikoksi. Vaikka talouden ennustetaan tulevina vuosina kasvavan jo reippaampaa tahtia investointien kasvun ja viennin vetämänä, tänä vuonna talouskasvun on arvioitu jäävän vaatimattomaksi.

Tämän vuoksi hallituksen tarkoituksena on päättää kehysriihen yhteydessä myös lisätalousarviosta, jossa toteutetaan valikoivasti talouden täsmäelvytystä. Näillä toimilla kohdennus on nopeasti vaikuttavassa ja työllisyyttä tukevissa toimissa. Hallitus valitsee elvytyskohteet niin, että yhdellä elvytyseurolla saadaan mahdollisimman suuri työllisyysvaikutus.

Kannustetaan kasvuun

Suomen julkisen talouden kestävyyden kannalta kestävä talouskasvu ja nykyistä korkeampi työllisyys ovat aivan keskeisiä kysymyksiä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpailukyvystä huolissaan.

Vientimme on edelleen lähes neljänneksen kesän 2008 ennätystasojen alapuolella. Tilanne on samankaltainen niin perinteisen tavaraviennin kohdalla kuin palveluissakin. Lisäksi huolestuttavaa on, että vuosituhannen vaihteen jälkeen käynnistynyt kauppataseen ylijäämän trendinomainen sulaminen on kiihtynyt entisestään viimeisten vuosien aikana. Kauppataseemme on lähellä tasapainoa eikä näköpiirissä ole paluuta entisen kaltaisiin ylijäämiin. Nettotulovirta maahamme on katoamassa, mitä vahvistaa vaihtosuhteen heikkenevä trendi: viemme yhä edullisemmin, tuomme yhä kalliimmalla. Toisin sanoen Suomessa syntyy suhteessa yhä vähemmän lisäarvoa.

Suomen yksityinen sektori on jatkuvan rakennemuutoksen keskellä. Hyvinvointimme säilyttäminen edellyttäisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeamman tuottavuuden ja suuremman lisäarvon työpaikkoja. Viime vuosien aikana olemme todistaneet tuhoa.

Osaammeko kääntää kehityksen luovaksi tuhoksi? Mitkä ovat niitä toimia ja kannusteita, jotka johtavat esimerkiksi ympäristöteknologian ja ohjelmistoalan yritysten merkittävään kasvuun Suomessa? Mitkä ovat niitä toimia, joiden seurauksena Suomeen alkaisi virrata enemmän investointeja? Uskallammeko kannustaa ihmisiä ja yrityksiä menestymään ja kasvamaan Suomessa, vai koemmeko, että onnistuminen on aina toiselta pois ja siksi ei niin suotavaa? Osaammeko luoda positiivisen tekemisen meiningin, pöhinän, vai surkastummeko puolustamaan taaksejäänyttä menneisyyttä?

Suomalaisten viesti on ollut toreilla ja sähköpostissa se, että tarvitsemme johtajuutta, päättäväisyyttä, vastuunkantamista ja tulevaisuudenuskoa. Tällä asenteella pärjäämme kyllä.

Rakenneuudistus on välttämätön

Hallitus sopii kehysriihessä myös rakenteellisista uudistuksista, joiden tarkoituksena on vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä.  Olennaisia ovat erityisesti työuria pidentävät ja työvoiman tarjontaa lisäävät toimet. Rakenneuudistusten merkitys on hyvin konkreettinen. Mitä uskottavammat rakenneuudistukset, sitä pienempiä ovat menoleikkaukset ja veronkorotukset. Tästä syystä työmarkkinajärjestöt ovat paljon vartijoina neuvotellessaan työurien pidennyksistä ja muusta työvoiman tarjontaan liittyvistä toimista.

Onnistuessaan sopimaan konkreettisista muutoksista, joista päätökset tehdään nyt, vaikka niiden toimeenpano tapahtuisikin joskus myöhemmin, voimme välttää merkittäviä leikkauksia ja veronkorotuksia. Välitön sopeutustarve on siis pienempi, jos tiedämme, että nyt päätettävät rakenneuudistukset vahvistavat kasvua, lisäävät työllisyyttä tai säästävät menoja tulevina vuosina. Jos taas näistä asioista ei onnistuta sopimaan, hallitus joutuu tasapainottamaan kestävyysvajetta budjettisopeutuksen määrää kasvattamalla. Näiden kahden metodin ero on siinä, että rakenneuudistukset yleensä lisäävät kasvua ja budjettisopeutus sitä leikkaa ainakin lyhyellä tähtäimellä. Jos pitää valita, lisätäänkö työn tekemistä vai leikataanko ostovoimaa veronkorotuksella, jonka voisi välttää, on vastaus monelle selvä.

Suomi muuttuu – me olemme valmiita

Olen huomannut, että suomalaiset tukevat vahvasti tavoitetta velkaantumisen taittamisesta. Suomalaiset ovat vastuuntuntoista kansaa ja ymmärtävät kyllä, että velaksi eläminen ei ole kestävä vaihtoehto.

Kehysriihessä tehtävät sopeutuspäätökset tulevat koskettamaan kaikkia suomalaisia. Sellaisia menosäästöjä tai veronkorotuksia ei olekaan, etteivätkö ne joitakin koskettaisi. Kipeiltäkin tuntuvia sopeutustoimia tehdään, jotta voisimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan laadukkaine palveluineen ja tulonsiirtoineen myös tuleville sukupolville.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen muuttavat Suomea perusteellisesti. Tulevien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdollisuus uudistaa Suomea.

Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuriakin muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskallamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelottaviltakin. Kaikkein pelottavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudistuisi. Se olisi taantumisen, velkaantumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen harmaa tie.