Katainen: Uuden vuoden tuomat haasteet vaativat kykyä uudistua

Uutena vuotena juhlimme vanhan kääntymistä uudeksi. Vuosi 2012 jää taaksemme ja edessämme on uusi vuosi 2013. Tulevana vuonna Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on uudenlaisten suurten haasteiden edessä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on lupaus huolenpidosta. Se on lupaus siitä, että yhdenkään suomalaisen ei tarvitse pelätä, että sairastuessaan jäisi vaille laadukasta terveydenhuoltoa. Se on lupaus siitä, että ketään ei jätetä yksin työttömyyden tai muiden vaikeuksien kohdatessa. Se on lupaus siitä, että jokainen voi ikääntyä arvokkaasti ja saa tarvitsemansa palvelut silloin, kun yksin pärjääminen käy hankalaksi.

Nämä lupaukset palveluista, tulonsiirroista ja huolenpidosta ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydin. Näiden lupausten pitävyyttä kuitenkin koetellaan. Suomea kohtaa kaksi hyvinvointiyhteiskunnan luihin ja ytimiin menevää haastetta: väestön ikääntyminen ja elinkeinorakenteen muutos.

Suomessa väestö ikääntyy vauhdikkaasti. Kun työikäisiä on aikaisempaa vähemmän, Suomessa tehdään aikaisempaa vähemmän työtunteja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi hitaampaa talouskasvua ja pienempiä verotuloja. Samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa merkittävästi.

Yhtälö ei ole tasapainossa. Tulot vähenevät samalla kun menot kasvavat. Julkista taloutta rasittaa kestävyysvaje. Nykymenolla rahat eivät riitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen.

Samalla Suomea haastaa poikkeuksellisen nopea elinkeinorakenteen muutos. Neljässä vuodessa teollisuudesta on hävinnyt 60 000 työpaikkaa. Rakennemuutosta ja teollisuuden työpaikkamenetyksiä onkin vauhdittanut Suomen heikentynyt kilpailukyky. Suomessa palkat ovat nousseet tuottavuuden kasvua nopeammin samaan aikaan kun esimerkiksi vientihinnat ovat pudonneet tuntuvasti.

Entisestään kiristynyt kansainvälinen talouskilpailu on armotonta. Tuorein Suomea kirpaiseva esimerkki tästä on meriteollisuuden menettämä iso risteilijätilaus. Tilausta ei saatu Suomeen ja Turkuun vaikka valtiovalta oli tukemassa risteilijätilauksen järjestymistä ennen näkemättömän suurella veronmaksajien panostuksella. Telakan ja sen alihankkijayritysten työntekijöiden huoli tulevaisuudesta on totta kai suuri ja epävarmuus vaivaa. Juuri nyt tärkeintä onkin pyrkiä varmistamaan telakan muu tilauskanta. Telakka- ja meriteollisuutemme osaaminen on sitä luokkaa, että alan tulevaisuuteen on kaikki syy uskoa. Mutta tulevaisuutta on vain, jos olemme tarpeeksi kilpailukykyisiä. Telakka- ja meriteollisuuden uudistamiseksi hallitus on päättänyt käynnistää meriteollisuuden kilpailukykyohjelman, jossa keskitytään muun muassa arktiseen meriteollisuuteen ja offshore-teollisuuteen, tavoitteena vahvistaa alan pitkän aikavälin kilpailukykyä ja kannattavuutta.

Uusia työpaikkoja talouden rakennemuutoksen myllerryksessä syntyy erityisesti palvelusektorille, mutta valitettavasti saldo on miinusmerkkinen: työpaikkoja häviää reilusti enemmän kuin uusia syntyy tilalle. Kun julkisella ja palvelusektorilla tuottavuuden kasvu on teollisuutta heikompaa, niin elinkeinorakenteen muutos osaltaan hidastaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta olennaista talouskasvua.

Lyhyellä aikavälillä Suomea koettelee ikääntymisen ja elinkeinorakenteen muutoksen lisäksi Euroopan velkakriisistä johtuva suhdanneluonteinen taantuma. Taantuman seurauksena valtio joutuu ensi vuonnakin ottamaan noin seitsemän ja puoli miljardia euroa uutta velkaa menojen kattamiseen.

Nämä haasteet pakottavat meitä uudistamaan Suomea. On oltava rehellinen: hyvinvointiyhteiskunta ei nykymuodossaan kestä tulevien vuosikymmenien haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteellisiin heikkouksiin on kuitenkin löydettävä ratkaisuja riippumatta siitä, onko suhdanne juuri nyt kuuma tai kylmä. Nyt kun suhdanne on kylmä, toimeen on tartuttava sitäkin nopeammin.

Erityisesti väestön ikääntyminen edellyttää meiltä rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään yhteiskunnassa tehdyn työn määrää. Suomessa sadasta työikäisestä noin 70 käy töissä, kun vaikkapa Ruotsissa töissä käy liki 75 työikäistä sadasta. Suomalaiset ovat työelämässä noin kolme vuotta lyhyemmän ajan kuin EU:ssa keskimäärin. Suomalaisten eläkkeellesiirtymisiän odote on 60,5 vuotta, kun eläkejärjestelmän kestävyys edellyttäisi 65,5 vuoden keskimääräistä eläkeikää vuonna 2050.

Tarvitsemme liudan uudistuksia, joilla kyetään lisäämään tehtyjen työtuntien määrää, pidentämään työuria ja saamaan yhä useampi suomalainen mukaan työelämään. Tarvitsemme lisää työtunteja, -viikkoja, -kuukausia ja -vuosia. Lisää työtä tarkoittaa parempia ansioita, parempia julkisia palveluita ja vahvempaa eläketurvaa. Työn määrän lisääminen on hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymys.

Elinkeinorakenteen muutos puolestaan edellyttää uudistuksia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Kilpailukyky tarkoittaa lisää työpaikkoja. Ja työpaikkoja tarvitaan: jopa 180 000 työhaluista ja -kykyistä suomalaista on vailla työtä. Tämä on yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta kestämätön tilanne.

Kilpailukyvyn parantaminen edellyttää uudistuksia, jotka kannustavat yrityksiä investoimaan ja palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tämän rinnalla tarvitaan palkkaratkaisuja, jotka lisäävät työpaikkoja eivätkä vähennä niitä. Suomen Pankin arvion mukaan pienilläkin eroilla palkkakehityksessä voi olla syntyvien työpaikkojen lukumäärään jopa kymmenien tuhansien vaikutus.

Hallituksessa etsimme näihin haasteisiin ratkaisuja alkuvuoden puolivälitarkastelussa ja kehysriihessä. Hallitus on myös pyytänyt työmarkkinajärjestöjä tekemään konkreettisia esityksiä tehdyn työn määrän lisäämiseksi ja työurien pidentämiseksi helmikuun puoliväliin mennessä.

Osa tulevana keväänä tehtävistä ratkaisuista voi tuntua kipeiltä, mutta ne ovat välttämättömiä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden turvaamiseksi. On oikein laittaa tulot ja menot tasapainoon, jotta emme jätä lapsiemme maksettavaksi kohtuutonta velkataakkaa. On oikein tehdä kaikki ne uudistukset, jotka varmistavat, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös lapsillemme ja heidän lapsilleen. Menneetkin vuosikymmenet osoittavat, että me pärjäämme kyllä Suomessa, kunhan meillä on kykyä ja rohkeutta uudistua. Näin on myös jatkossa.

Samalla kun joudumme yhdessä ponnistelemaan hieman aikaisempaa kovemmin yhteiskuntamme kestävyyden turvaamiseksi, meidän on muistettava, että lopulta yksikään virkamies, julkinen palvelu tai tulonsiirto ei voi korvata perheen ja läheistemme huolenpitoa. Hyvinvointiyhteiskunnan perimmäinen käyttövoima ei ole veroeuro vaan lähimmäisistään välittäminen. Voimme jokainen omilla toimillamme jokapäiväisessä arjessamme osoittaa lähimmäisillemme, että välitämme.

Toivotan valtioneuvoston puolesta kaikille suomalaisille oikein onnellista uutta vuotta.