Päämi­nis­teri, Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja Jyrki Katai­nen korosti Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa Lahdessa, että keskus­telu Euroo­pan tule­vai­suu­desta tai euroa­lu­een krii­sin­hal­lin­nasta on mitä suurim­massa määrin keskus­te­lua suoma­lai­sen hyvin­voin­ti­mal­lin puolus­ta­mi­sesta.

- Selvästi yli puolet suoma­lai­sista kannat­taa euro­jä­se­nyyttä. Euro on meille suoma­lai­sille tärkeä valuutta ja yhteisö. Toisaalta myös tais­te­lu­vä­sy­mystä krii­sin kanssa paini­mi­sen suhteen on. Talou­del­li­nen kata­strofi euroa­lu­eella on euro­mai­den toimin onnis­tuttu vält­tä­mään, mutta krii­sin leviä­mistä ei. Tämä ymmär­ret­tä­västi turhaut­taa sekä kansa­lai­sia, mutta myös krii­sin ratkai­se­mi­sen parissa työs­ken­te­le­viä.

Katai­nen koros­taa, että Suomella on oltava osaa­mista ja halua kehit­tää euroa ja edis­tää Euroo­pan inte­graa­tiota. Katai­sen mukaan Suomella on krii­sin­hoi­dossa kolme tavoi­tetta yli muiden.

- Ensin­nä­kin, Suomi haluaa säilyt­tää euroa­lu­een. Tähän tavoit­tee­seen pääse­mi­nen edel­lyt­tää keinoja, joilla kriisi voidaan taltut­taa. Tämä tarkoit­taa esimer­kiksi yhtei­siä ratkai­suja siihen, kuinka suuret euro­maat kuten Italia ja Espanja kyke­ni­si­vät lainaa­maan mark­ki­noilta rahaa kohtuul­li­sella korolla. Tähän ongel­maan olemme esit­tä­neet osarat­kai­suksi vakuu­del­li­sia velka­kir­joja. Muilta euro­mailta olemme kuul­leet lähinnä ratkai­sue­si­tyk­siä, jotka olisi­vat täyttä yhteis­vas­tuul­li­suutta: piikki auki euro­mailta tai piikki auki EKP:ltä. Kumpi­kaan ei ole kestävä vaih­toehto. EU:n kehit­tä­mi­nen ei tarkoita sitä, että siir­tyi­simme yhteis­vas­tuuseen.

- Toiseksi, Suomi pitää tärkeänä, että jokai­nen maa huoleh­tii itse omasta talou­des­taan. Ei voi olla niin, että epäsuo­rasti hyväk­syi­simme, että kaikki maat eivät tule­vai­suu­des­sa­kaan kykene pitä­mään kiinni yhtei­sistä sään­nöistä.

- Kolman­neksi, euroa­lu­eesta ja EU:sta on tehtävä yhä kilpai­lu­ky­kyi­sempi talous­a­lue, joka houkut­te­lee inves­toin­teja, houkut­te­lee yrityk­siä kasva­maan ja houkut­te­lee yrityk­siä luomaan uusia työpaik­koja. Tässä keskei­nen väline on EU:n sisä­mark­ki­noi­den kehit­tä­mi­nen. Talous­kasvu on vält­tä­mä­tön edel­ly­tys krii­sin ratkai­se­mi­sessa.

Katai­nen toivoo, että eri tahot alkai­si­vat tarjota aktii­vi­sesti ratkai­suja krii­sin ratkai­se­mi­seksi.

- Missä ovat kilpai­le­vat ratkai­su­vaih­toeh­dot nykyi­sen krii­sin hoita­mi­seen? Ei riitä, että sanoo vain ei, ei, ei. On tärkeää tietää, mitä emme kannata, mutta se ei ratkaise yhteistä krii­siämme.

- Maail­malla on vääriä käsi­tyk­siä siitä, mitä Suomi ajaa. Joil­la­kin on Suomesta sellai­nen käsi­tys, että Suomessa suun­ni­tel­laan lähtöä eurosta tai että Suomi olisi ensim­mäi­senä hyppää­mässä pois eurosta. Tämä on väärä mieli­kuva. Moni kansain­vä­li­nen toimit­taja on esimer­kiksi yllät­ty­nyt kuul­les­saan, että Suomessa ei ole yhtä­kään puoluetta, joka haluaisi Suomen eroa­van eurosta. Ulko­po­li­tii­kassa sanomme, että olemme mieluum­min lääkäri kuin tuomari. Euro­po­li­tii­kassa meidän olisi oltava mieluum­min ongel­mien ratkai­sija kuin niiden aiheut­taja.

- Suomi on krii­sin­hal­lin­ta­toi­missa pääty­nyt samaan johto­pää­tök­seen kuin muut euro­maat ja euroop­pa­lai­set insti­tuu­tiot: lainaoh­jel­mia on ollut syytä tehdä, jotta vältämme talou­del­li­sen kata­stro­fin. Samoin olemme olleet kehit­tä­mässä parem­pia sään­töjä EU:lle.

- Euroo­passa on perus­tel­lusti erilai­sia mieli­pi­teitä. Osa maista haluaa enem­män yhteis­vas­tuuta, osa vähem­män. Osa haluaa tiukem­pia sään­töjä ja sank­tioita, osa löysem­piä. Osa haluaa komis­siolle seuran­ta­val­taa talou­den suhteen, osa ei.

- Suomen euro­kan­nat ovat perus­tu­neet talou­del­li­seen analyy­siin. Tähän ainoa poik­keus ovat vakuu­det, jossa olemme hake­neet eriva­pautta. Sillä­kin on omat perus­teensa ja siitä­kin olemme maksa­neet hinnan, jota muilla ei ole ollut mahdol­lista maksaa. Muissa asioissa kantamme ovat perus­tu­neet talou­del­li­seen analyy­siin Suomen ja euroa­lu­een parhaasta, ei mihin­kään ei-linjaan tai euros­kep­ti­syy­teen.

- Suomi ei kannata vahvem­pia peli­sään­töjä euroa­lu­eella siksi, että olisimme euros­kep­ti­siä. Haluamme vahvem­mat sään­nöt siksi, että olemme euro­myön­tei­siä.

- Kaikissa tilan­teissa Suomen on toimit­tava vastuul­li­sesti, jotta ei syntyisi vääriä mieli­ku­via, jotka horjut­tai­si­vat haurasta tilan­netta EU:ssa.

Katai­nen toivoo, että Suomessa käyn­nis­tyisi laajempi keskus­telu Euroo­pan tule­vai­suu­desta.

- Toivon, että esimer­kiksi tutki­jat, elin­kei­noe­lämä ja palkan­saa­ja­liike osal­lis­tui­si­vat nykyistä painok­kaam­min keskus­te­luun siitä, minkä­lai­nen euro ja minkä­lai­nen Eurooppa olisi suoma­lais­ten kasvu­yri­tys­ten, suoma­lais­ten palkan­saa­jien tai suoma­lai­sen hyvin­voin­ti­mal­lin kannalta paras vaih­toehto.

Katai­nen koros­taa, että parem­min yhden­ty­nyt Eurooppa ja vahvem­pien sään­tö­jen Eurooppa on suoma­lais­ten työpaik­ko­jen ja suoma­lai­sen hyvin­voin­nin kannalta paras vaih­toehto.

- Ensin­nä­kin, meidän on oltava eturin­ta­massa kehit­tä­mässä EU:n sisä­mark­ki­noita. Esimer­kiksi tekno­lo­giay­ri­tyk­set pääse­vät Yhdys­val­loissa yli 300 miljoo­nan kulut­ta­jan digi­taa­lis­ten palve­lui­den mark­ki­noille yksillä peli­sään­nöillä, kun Euroo­passa vastassa on 27 maan sään­te­lyyn perus­tuva seka­melska. Rajo­jen purka­mi­nen Euroo­pan sisä­mark­ki­noilta loisi uutta kasvua ja uusia työpaik­koja. Sama kaupan vaurautta luova logiikka toimii myös EU:n ja muiden maiden välillä. Suomen on kannus­tet­tava EU:ta vapaut­ta­maan kansain­vä­listä kaup­paa.

- Toiseksi, tarvit­semme EU:lle parem­mat peli­sään­nöt. Tarvit­semme näyt­töjä siitä, että uudet tiukem­mat peli­sään­nöt laite­taan jäsen­maissa myös käytän­töön. Komis­sion on oltava riit­tä­vän vahva, jotta sään­nöt ja myös niihin liit­ty­vät sank­tiot laite­taan toimeen myös käytän­nössä. Sään­tö­jen noudat­ta­mi­nen ja niiden noudat­ta­mi­sen valvonta tarkoit­taa syvem­pää inte­graa­tiota. Tämä on Suomen kansan­edus­tus­lai­tok­sen­kin tahtoma linja: tältä osin Suomi kannat­taa erit­täin vahvasti tiiviim­pää inte­graa­tiota.

- Kolman­neksi, tärkeä askel inte­graa­tion syven­tä­mi­sessä olisi rahoi­tus­mark­ki­noi­den peli­sään­tö­jen uudis­ta­mi­nen. Tarvit­semme euroop­pa­laista sään­te­lyä euroop­pa­lai­sille, rajat ylit­tä­ville pankeille. Tarvit­semme myös euroop­pa­lai­sen pank­kien krii­si­ra­has­ton. Näillä toimilla voisimme vahvis­taa mark­ki­na­ta­loutta ja tuoda terveet peli­sään­nöt pank­ki­sek­to­rille. Näiden toimien avulla voitai­siin estää se, että pank­kien horju­mi­nen kaataisi euroop­pa­lai­sia valtioita: häntä ei saisi heilut­taa koiraa.

Katai­nen koros­taa, että rahoi­tus­mark­ki­nau­nioni ei saa tarkoit­taa sitä, että ratkai­suilla etsi­tään uusia maksa­jia olemassa olevien pank­kion­gel­mien maksa­mi­seen.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa