Päämi­nis­te­rin ilmoi­tuk­sen raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista anta­nut päämi­nis­teri Jyrki Katai­nen totesi Suomen olevan syvän raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Syitä raken­ne­muu­tok­seen löytyy maail­man muutok­sesta, mutta myös vuosien ajalta Suomen omista teke­mi­sistä ja teke­mättä jättä­mi­sistä.

Halli­tuk­sen uudis­tus­oh­jel­massa paino­te­taan talou­den perus­taa eli työl­li­syyttä, tuot­ta­vuutta ja talous­kas­vua vahvis­ta­via toimia sekä julki­sen sekto­rin tuot­ta­vuu­den ja tulok­sel­li­suu­den paran­ta­mista. Lisäksi halli­tus toteut­taa työl­li­syyttä ja kasvua vahvis­ta­vaa suhdan­ne­po­li­tiik­kaa ja tukee kilpai­lu­ky­kyä palaut­ta­vaa, työpaik­koja lisää­vää palk­ka­rat­kai­sua.

Päämi­nis­te­rin ilmoi­tus halli­tuk­sen raken­ne­po­liit­ti­sesta ohjel­masta

Arvoisa puhe­mies,

Suomi on syvän raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Syitä tähän raken­ne­muu­tok­seen löytyy maail­man muutok­sesta, mutta myös omista teke­mi­sis­tämme ja teke­mättä jättä­mi­sistä. Jos olisimme varau­tu­neet näihin haas­tei­siin ajoissa, muutos ei olisi nyt näin raju. Vastaa­vaa kehi­tystä on nähty myös monissa muissa Euroo­pan maissa.

Vuosien saatossa olemme menet­tä­neet kilpai­lu­ky­kyämme, emme ole osan­neet uudis­taa kunta- ja palve­lu­ra­ken­tei­tamme vastaa­maan ikään­ty­vän Suomen tarpei­siin ja osa yrityk­sis­tämme ei ole inves­toi­nut riit­tä­västi tuote­ke­hi­tyk­seen pärjä­täk­seen maail­man­kau­passa kilpai­li­joil­leen.

Suomen talou­den tilan­ne­kuva kertoo koru­tonta kieltä tästä raken­ne­muu­tok­sesta. Suomen BKT on samalla tasolla kuin seit­se­män vuotta sitten. Suomen talous supis­tuu tänä vuonna toista vuotta putkeen.

Teol­li­suu­den osuus Suomen talou­desta on laske­nut kolman­nek­sella vuodesta 2000. Kymme­nessä vuodessa olemme menet­tä­neet 100 000 teol­lista työpaik­kaa. Uusia, korvaa­via työpaik­koja ei ole synty­nyt muille sekto­reille samaa vauh­tia.

Metsä­teol­li­suu­den osuus talou­des­tamme on laske­nut vuodesta 2000 kuudesta prosen­tista kahteen prosent­tiin. Sähkö- ja elekt­ro­niik­ka­teol­li­suu­den syöksy on ollut vielä­kin nopeampi. Kun vielä vuonna 2000 tämän osuus Suomen talou­desta oli 6,4 prosent­tia, se on enää 1,3 prosent­tia. Eilen julkis­tettu Nokian matka­pu­he­lin­lii­ke­toi­min­nan myynti on symboli tälle muutok­selle.

Suomen vienti ei ole vielä­kään saavut­ta­nut vuoden 2007 finans­si­krii­siä edel­tä­vää tasoa. Euroa­lu­eella vain Krei­kan vienti on kehit­ty­nyt Suomea heikom­min. Suomen vien­nin rakenne on yksi­puo­li­nen ja erityi­sesti korkean jalos­tusas­teen vienti on raken­nettu pääosil­taan vain muuta­man yrityk­sen varaan.

Suomessa nimel­li­set ja reaa­li­set yksik­kö­työ­kus­tan­nuk­set ovat viime vuosina nous­seet selvästi nopeam­min kuin kilpai­li­ja­mais­samme. Suomen ulko­maan­kau­pan vaih­to­suhde on kymme­nessä vuodessa heiken­ty­nyt yli 10 prosent­tiyk­sik­köä. Viemme siis yhä vähem­män arvok­kaita tuot­teita ja palve­luita kuin tuomme. Suoma­lais­yri­tys­ten tuot­teita ja palve­luita ei maail­malla enää osteta enti­seen malliin, mikä näkyy vaih­to­ta­seen heik­ke­ne­mi­senä. Emme siis vaurastu. Uudet vien­tia­lat ja -yrityk­set eivät ole riit­tä­neet korvaa­maan tois­ten alojen ja yritys­ten mene­tyk­siä.

Mene­te­tyn talous­kas­vun seurauk­sena julkis­ten meno­jen osuus Suomen koko talou­desta on nous­sut kuudessa vuodessa 47,4 prosen­tista 56,6 prosent­tiin. Valtio ottaa tänä vuonna velkaa yli yhdek­sän miljar­dia euroa ja kunta­ta­loutta rasit­taa kahden miljar­din euron raken­teel­li­nen alijäämä. Näin siitä huoli­matta, että väes­tön ikään­ty­mi­sestä aiheu­tuva talous­kas­vun hidas­tu­mi­nen ja ikäsi­don­nais­ten julkis­ten meno­jen kasvu on vasta toden teolla alka­massa.

Ongelma on siis se, että elämme pysy­västi yli varo­jemme. Pystymme ennus­ta­maan kohta­lai­sen hyvin julkis­ten tulo­jen ja meno­jen kehi­tystä tule­vina vuosina. Työi­käi­sen väes­tön vähe­ne­mi­nen tarkoit­taa työn­teon vähen­ty­mistä, talous­kas­vun heik­ke­ne­mistä ja vero­tu­lo­jen ehty­mistä. Toisaalta väes­tön ikään­ty­mi­nen lisää tarvetta julki­sille palve­luille ja tulon­siir­roille. Menomme kasva­vat nopeam­min kuin tulomme. Tätä niin kutsuttu kestä­vyys­vaje tarkoit­taa. Tämä kehi­tys ei lopu odot­ta­malla. Mutta se on mahdol­lista pysäyt­tää. Meidän on mahdol­lista kään­tää kehi­tyk­sen suunta kestä­väksi, jos vain haluamme. Ja kyllä me haluamme.

Kestä­vyys­va­jeemme suuruu­deksi arvioi­daan noin 4,7 prosent­tia brut­to­kan­san­tuot­teesta, eli noin 9 miljar­dia euroa. Vajetta ei ole fiksua kuroa umpeen vain budjet­ti­leik­kauk­silla tai veron­ko­ro­tuk­silla, sillä niillä olisi kohtuut­to­mia kiel­tei­siä seurauk­sia. Järke­väm­pää on tehdä raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia, joilla vahvis­te­taan Suomen kilpai­lu­ky­kyä, lisä­tään työvoi­man tarjon­taa, alen­ne­taan raken­teel­lista työt­tö­myyttä, paran­ne­taan yksi­tyi­sen sekto­rin tuot­ta­vuutta sekä lisä­tään luovuutta julki­sella sekto­rilla tuot­ta­vuu­den ja tulok­sel­li­suu­den vahvis­ta­mi­seksi. Suoma­lai­nen hyvin­vointi on tien­haa­rassa: onko meistä teke­mään ne raken­teel­li­set uudis­tuk­set, joilla hyvin­voin­tiyh­teis­kunta saate­taan kestä­välle pohjalle?

Arvoisa puhe­mies,

Samalla on muis­tet­tava, että esimer­kiksi Maail­man talous­foo­ru­min tänään julkis­te­tun tutki­muk­sen mukaan Suomen raken­teel­li­nen kilpai­lu­kyky on edel­leen maail­man kolman­neksi paras. Suomessa on koulu­tettu kansa ja tasa-arvoi­nen yhteis­kun­ta­malli. Meillä esimer­kiksi talou­den ja insti­tuu­tioi­den toimi­vuus, tervey­den ja perus­kou­lu­tuk­sen tila ja inno­vointi on maail­man parhaalla tasolla. Näiden vahvuuk­sien varaan voimme raken­taa uutta hyvin­voin­tia. Kyse on siitä, kuinka saamme vahvuuk­sis­tamme nykyistä enem­män irti. Tule­vai­suu­den kasvua­loja voivat olla esimer­kiksi perin­tei­nen teol­li­suus uusine tuot­tei­neen sekä uudet vahvasti kasva­vat toimia­lat kuten clean­tech ja tervey­den­huol­lon tekno­lo­gia.

Halli­tuk­sen vastaus Suomen valta­viin raken­teel­li­siin haas­tei­siin ja toisaalta Suomen vahvuuk­sien valjas­ta­mi­seen koos­tuu neljästä pila­rista:

1)      Talou­den perus­taa eli työl­li­syyttä, tuot­ta­vuutta ja talous­kas­vua vahvis­ta­vat toimet.

2)      Julki­sen sekto­rin tuot­ta­vuu­den ja tulok­sel­li­suu­den vahvis­ta­mi­nen.

3)      Työl­li­syyttä ja kasvua vahvis­tava suhdan­ne­po­li­tiikka, jolle raken­teel­li­set uudis­tuk­set luovat tilaa.

4)      Halli­tuk­sen tuki kilpai­lu­ky­kyä palaut­ta­valle, työpaik­koja lisää­välle palk­ka­rat­kai­sulle.

1) Talou­den perus­taa eli työl­li­syyttä, tuot­ta­vuutta ja talous­kas­vua vahvis­ta­vat toimet.

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tus on budjet­ti­rii­hessä sovi­tussa raken­ne­po­liit­ti­sessa ohjel­mas­saan linjan­nut 33-kohtai­sen listan keinoja, joilla noste­taan työl­li­syyttä, piden­ne­tään työuria sekä lisä­tään yksi­tyi­sen sekto­rin tuot­ta­vuutta.

Näiden sekä halli­tuk­sen aiem­min linjaa­mien raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten punai­nen lanka on työn teke­mi­nen. Tarvit­semme lisää työtä Suomeen, jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kunta kyetään rahoit­ta­maan. Jos uskoo työhön, on myös oltava valmis teke­mään ratkai­suja, jotka lisää­vät työhön osal­lis­tu­mista.

On syytä hahmot­taa, että työvoi­man tarjonta ei tarkoita korkeam­paa työt­tö­myyttä. On pikem­min­kin niin, että maissa, joissa osal­lis­tu­mi­saste on suuri, myös työt­tö­myys on alhai­sempi.

Halli­tuk­sen tavoit­teena on piden­tää työuria 1/​2 vuotta alku­päästä ja 1 1/​2 vuotta loppu­päästä sekä vähen­tää katkok­sia ja vajaa­työl­li­syyttä työuran aikana. Raken­teel­lista työt­tö­myyttä pyri­tään alen­ta­maan yhdellä prosent­tiyk­si­köllä. Lisäksi halli­tus tavoit­te­lee puolen­toista prosen­tin kohen­nusta talou­den tuotan­to­po­ten­ti­aa­liin. Näillä toimilla on tarkoi­tus kattaa puolet suuruu­del­taan noin 4,7 prosent­tia brut­to­kan­san­tuot­teesta olevasta kestä­vyys­va­jeesta.

Työurien piden­tä­mi­sessä keskei­sin päätös­ko­ko­nai­suus on vuonna 2017 voimaan astuva eläke­uu­dis­tus. Tämän uudis­tuk­sen tavoit­teena on nostaa keski­mää­räi­nen eläk­keel­le­siir­ty­mi­sikä vähin­tään 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Uudis­tusta koske­vat neuvot­te­lut saate­taan päätök­seen syksyyn 2014 mennessä työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen sopi­muk­sen mukai­sesti.

Työl­li­syy­sas­tetta noste­taan ja työuria piden­ne­tään laajalla toimen­pi­de­ko­ko­nai­suu­della. Oppi­vel­vol­li­suusi­kää noste­taan, opis­ke­luun pääsyä nopeu­te­taan, opin­toai­koja lyhen­ne­tään ja oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sesta tehdään sekä yrityk­sille että nuorille nykyistä houkut­te­le­vampi vaih­toehto. Näillä toimen­pi­teillä vahvis­te­taan myös nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuun toteu­tu­mista.

Työuran katkok­sia vähen­ne­tään mm. tiuken­ta­malla vuorot­te­lu­va­paan ehtoja. Koti­hoi­don tuki kohden­ne­taan puoliksi molem­mille vanhem­mille ja vastaa­vasti subjek­tii­vista päivä­hoito-oikeutta rajoi­te­taan sosi­aa­li­set perus­teet huomioi­valla tavalla osa?aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona a?itiys?, isyys?, vanhem­pain? tai hoito­va­paalla tai koti­hoi­don­tuella. VM arvioi, että koti­hoi­don tukeen tehtä­vät muutok­set tuovat noin 6000 henki­löä - pääasiassa naista - mukaan työelä­mään. Nais­ten asemaa työelä­mässä kohen­ne­taan myös selvit­tä­mällä mahdol­li­suu­det vanhem­muu­den kustan­nus­ten tasaa­mi­seksi.

Halli­tus on jo aiem­min tehnyt lapsi­per­hei­den asemaa ja valin­nan­va­pautta kohen­ta­via päätök­siä mm. jous­ta­van hoito­ra­han käyt­töö­not­ta­mi­sesta sekä tunti­pe­rus­tei­sista päivä­hoi­to­mak­suista.

Työt­tö­myys­jak­soja lyhen­ne­tään kehit­tä­mällä sosi­aa­li­tur­vaa osal­lis­ta­vam­paan suun­taan, sovel­ta­malla työstä ja akti­voin­ti­toi­mista kiel­täy­ty­mi­sestä seuraa­via sank­tioita nykyistä johdon­mu­kai­sem­min ja laajen­ta­malla velvol­li­suutta ottaa vastaan tarjot­tua työtä nykyistä laajem­malle alueelle.

Halli­tus laatii myös toimen­pi­de­ko­ko­nai­suu­den, jolla paran­ne­taan ikään­ty­nei­den työl­li­syyttä edis­tä­mällä työssä pysy­mistä ja työt­tö­mien uudel­leen­työl­lis­ty­mistä.

Peri­aat­teel­li­sesti tärkeä muutos on asumis­tuessa ja työt­tö­myys­tur­vassa käyt­töön otet­ta­vat suojao­suu­det. Asumis­tuessa suojao­suus on 400 euroa, työt­tö­myys­tur­vassa 300 euroa. Tämä tarkoit­taa sitä, että jatkossa työtön voi tehdä suojao­suu­den verran töitä menet­tä­mättä tuke­aan. Tämä merkit­tävä kannus­tin­louk­kuja purkava uudis­tus kuvas­taa, kuinka halli­tus aset­taa työn teke­mi­sen ja sen kannat­ta­vuu­den etusi­jalle myös sosi­aa­li­tur­vassa. Uudis­tus helpot­taa monien työt­tö­mien asemaa ja mahdol­li­suuk­sia työhön.

Halli­tus on sitou­tu­nut siihen, että mikäli tavoi­tel­tua vaiku­tusta ei saavu­teta ehdo­te­tuilla toimen­pi­teillä, halli­tus tekee lisää päätök­siä, jotka lisää­vät työn määrää Suomessa.

Nämä ratkai­sut täyden­tä­vät halli­tuk­sen jo aiem­min teke­miä työn määrää lisää­viä raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia. Halli­tus on jo tehnyt päätök­set mm. työt­tö­myys­tur­van porras­ta­mi­sesta, ns. työt­tö­myys­put­ken ikära­jan nosta­mi­sesta, varhen­ne­tun vanhuuse­läk­keen pois­ta­mi­sesta, osa-aikae­läk­keen ikära­jan korot­ta­mi­sesta, nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuusta ja pieni­tu­loi­sim­pien palk­ka­ve­ron keven­tä­mi­sestä.

Halli­tuk­sen keväällä sopi­malla asun­to­po­liit­ti­sella uudis­tuk­sella tähdä­tään asun­to­ra­ken­ta­mi­sen lisää­mi­seen, jolla olisi merkit­tä­viä vaiku­tuk­sia pieni­palk­kai­sen työn kannat­ta­vuu­teen ja työvoi­man liik­ku­vuu­teen.

Arvoisa puhe­mies,

Talou­den kasvu­po­ten­ti­aa­lin vahvis­ta­mi­nen edel­lyt­tää paitsi lisää työtä, myös parem­paa tuot­ta­vuutta.

Yritys­tu­kia kohden­ne­taan tuot­ta­vam­piin kohtei­siin ja sään­te­lyä keven­ne­tään mm. raken­ta­mi­sessa. Venä­jän-kaup­paan liit­ty­viä mahdol­li­suuk­sia hyödyn­ne­tään mm. suju­voit­ta­malla rajan­yli­tyk­siä, paran­ta­malla saavu­tet­ta­vuutta ja uudis­ta­malla kaavoi­tusta. Kaavoi­tuk­seen liit­ty­viä kaupan kilpai­lun esteitä pure­taan siten, että jatkossa yksi­köi­den sijoit­tu­mi­sessa otetaan huomioon matkai­li­ja­vir­rat. Tämän pitäisi houku­tella lisää inves­toin­teja esimer­kiksi itäi­seen Suomeen.

ICT:n hyödyn­tä­mi­sellä, vali­tus- ja lupa­me­net­te­lyi­den keven­tä­mi­sellä ja EU:n raken­ne­ra­has­to­jen varoja kohden­ta­malla pyri­tään vauh­dit­ta­maan inves­toin­teja ja nopeut­ta­maan talou­den uusiu­tu­mista.

Halli­tuk­sen vero­rat­kai­suilla vahvis­te­taan talou­den uusiu­tu­mista. Vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­retty työn teke­mi­sen ja työn teet­tä­mi­sen vero­tuk­sesta työl­li­syy­den kannalta vähem­män haital­li­sen välil­li­sen vero­tuk­sen suun­taan, ympä­ristö- ja terveys­pe­rus­tei­suutta painot­taen. Yhtei­sö­ve­roa on kulu­valla vaali­kau­della päätetty alen­taa kuudella prosent­tiyk­si­köllä eli vuosi­ta­solla yli miljar­dilla eurolla. Yhtei­sö­vero on tutki­mus­ten mukaan tuot­ta­vuu­den kasvun ja inves­toin­tien kannalta erityi­sen haital­li­nen sekä toisaalta vero­kil­pai­lulle erityi­sen altis vero. Myös valtion­ta­lou­den tutki­mus­lai­tok­sen arvion mukaan halli­tuk­sen osin­ko­ve­ro­uu­dis­tus kannus­taa teke­mään nykyistä tehok­kaam­pia inves­toin­teja.

Tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­seen tähtää­vät myös esimer­kiksi halli­tuk­sen perus­ta­mat kasvu­ra­has­tot, jotka nouse­vat toimia­jal­laan miljar­di­luok­kaan. Rahas­toissa on mukana valtion lisäksi työelä­ke­va­kuut­ta­jat ja lukui­sat yksi­tyi­set sijoit­ta­jat.

Yritys­ten rahoi­tusta on helpo­tettu myös mm. vahvis­ta­malla Finn­ve­ran riskin­ot­to­ky­kyä suoma­lai­sen vien­nin rahoit­ta­mi­sessa.

2) Julki­sen sekto­rin tuot­ta­vuu­den ja tulok­sel­li­suu­den vahvis­ta­mi­nen.

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tuk­sen raken­ne­po­liit­ti­sen ohjel­man mukai­sesti toinen puoli­kas kestä­vyys­va­jeesta on tarkoi­tus kattaa julkista sekto­ria kosket­ta­villa toimilla. Halli­tus on aset­ta­nut tavoit­teeksi, että kunta­ta­lou­den raken­teel­li­nen kahden miljar­din euron alijäämä kyetään purka­maan. Tämä supis­taisi kestä­vyys­va­jetta yhdellä prosent­tiyk­si­köllä. Kuntien talous­vai­keu­det eivät ole vain kuntien ongel­mia, vaan ne ovat suoma­lais­ten julkis­ten palve­lui­den käyt­tä­jien ongel­mia. Olemme kaikki samassa veneessä.

Kuntien menot ovat lähes kolman­nek­sen julki­sen talou­den koko­nais­me­noista ja julki­sesta kulu­tuk­sesta peräti kaksi kolmas­osaa. Kunta­sek­to­rilla työs­ken­te­lee noin 460 000 henki­löä, eli lähes 20 prosent­tia koko kansan­ta­lou­den työl­li­sistä. Tule­vina vuosina kunta­ta­lou­den rooli kasvaa yhä suurem­maksi.

Tiedämme, mihin suun­taan oma koti­kun­tamme ja koko Suomen kunta­kenttä on menossa. Väestö ikään­tyy, ikäsi­don­nai­set palve­lu­me­not kasva­vat, työs­sä­käy­vien veron­mak­sa­jien määrä vähe­nee ja velka kasvaa. Kun valtio elää jo nyt raskaasti velaksi, kuntien ongel­mia ei myös­kään voida ratkaista valtio­no­suuk­sia lisää­mällä.

Kuntien alijää­mää pure­taan otta­malla käyt­töön talous­oh­jaus­jär­jes­telmä, jonka osana uudis­te­taan valtio­no­suus­jär­jes­telmä sekä tehos­te­taan perus­pal­ve­luoh­jel­ma­me­net­te­lyä. Näin kunta­ta­lou­teen saadaan tarvit­ta­vaa pitkä­jän­tei­syyttä, sito­vuutta ja ohjaus­vai­ku­tusta. Kuntien ja valtion väli­sessä kustan­nus­ten­jaon tarkis­tuk­sessa siir­ry­tään vuosit­tai­seen menet­te­lyyn. Kunnal­lis­ta­lou­den ja hallin­non neuvot­te­lu­kun­nan yhtey­teen perus­tettu jaosto arvioi valtion kunnille säätä­miin tehtä­viin ja velvoit­tei­siin liit­ty­vien kustan­nus­las­kel­mien luotet­ta­vuutta. Tällä luodaan täsmäl­li­sem­pää otetta kuntien ja valtion väli­seen rahoi­tuk­sen­ja­koon.

Kunta­sek­to­rin raken­teel­li­sen alijää­män ? siis kroo­ni­sen velkaan­tu­mi­sen ? purka­mi­nen edel­lyt­tää sitä, että kuntien sään­te­lyä keven­ne­tään. Halli­tus karsii kuntien tehtä­viä ja velvoit­teita siten, että kuntien toimin­ta­me­noissa on mahdol­lista saavut­taa miljar­din euron koko­nais­vä­hen­nys vuoden 2017 tasolla. Kuntien tehtä­vien arviointi -työryhmä käsit­te­lee syys­kuun aikana toimin­taoh­jel­man ja makro­ta­lou­den ohjauk­sen kehit­tä­mistä valmis­te­leva työryhmä täyden­tää ja tarken­taa ohjel­maa tarvit­taessa. Työn taka­ra­jaksi on asetettu marras­kuun loppu.

On totta, että tehtä­vien ja velvoit­tei­den karsi­mi­nen ei tule olemaan help­poa. Mutta yhtä totta on myös se, että kunnat eivät selviä nykyi­sen tehtä­vä­kuor­man ja tiukan sään­te­lyn kanssa. Mitä tiukem­min palve­lui­den järjes­tä­mistä ohja­taan sito­vin normein, sitä vähäi­sem­piä ovat kunta­vai­kut­ta­jien mahdol­li­suu­det kehit­tää uutta ja hillitä meno­jen kasvua. Tämän vuoksi halli­tus haluaa antaa normeja purka­malla paikal­li­sille päät­tä­jille lisää vapautta ja vastuuta ideoida, uudis­taa ja kokeilla. Tätä kautta saamme koko kunta­ken­tän kehit­tä­mään uusia parem­pia toimin­ta­ta­poja ja saamme parhaat keinot leviä­mään.

Edellä maini­tut toimet ovat tärkeitä, jotta tuot­ta­vuus voisi kestä­vällä tavalla paran­tua kunta­pal­ve­luissa. Julki­sen palve­lu­tuo­tan­non tuot­ta­vuu­den ja vaikut­ta­vuu­den kohen­ta­mi­nen on vält­tä­mä­tön osate­kijä julki­sen talou­den kestä­vyy­son­gel­man ratkai­se­mi­sessa. Jos julki­sen palve­lu­tuo­tan­non tuot­ta­vuu­den kasvu nopeu­tuisi esimer­kiksi 0,5 prosent­tiyk­si­köllä, koko julki­sen talou­den kestä­vyys­vaje piene­nisi 1,4 prosent­tiyk­sik­köä.

Kunta­uu­dis­tuk­sen sekä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sen loppuun­saat­ta­mi­sella on keskei­nen rooli kunta­sek­to­rin tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­sessa. Uudis­tus­ten avulla tulee varmis­taa, että kuntien keski­näi­nen sekä valtion ja kuntien väli­nen vastuun­jako sekä talou­del­li­set kannus­teet toimin­nan tehos­ta­mi­seksi kunnissa ovat selkeät, julkis­ten palve­lu­jen tuotan­to­ket­jut ovat eheitä eikä epäter­veel­listä osaop­ti­moin­tia esiinny.

Valtio­neu­vos­ton toimi­val­taa lisää­mällä varmis­te­taan keskeis­ten kaupun­ki­seu­tu­jen yhdys­kun­ta­ra­ken­tei­den eheys, aluei­den elin­voi­mai­suu­den kehit­tä­mi­nen ja palve­lu­jen teho­kas järjes­tä­mi­nen.

Palve­lu­tuo­tan­non tuot­ta­vuu­den lisää­mi­seksi halli­tus käyn­nis­tää nyt syksyllä laaja­poh­jai­sen valmis­te­lun nykyi­sen sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon moni­ka­na­vai­sen rahoi­tus­jär­jes­tel­män uusi­mi­seksi. Selvi­tyk­sen tavoit­teena on rahoi­tuk­sen selkiyt­tä­mi­nen ja sen ongel­mien pois­ta­mi­nen sekä osaop­ti­moin­nin mahdol­li­suuk­sien vähen­tä­mi­nen. Tällä pyri­tään paran­ta­maan koko järjes­tel­män tuot­ta­vuutta ja turvaa­maan palve­lu­jen rahoi­tuk­sen riit­tä­vyys.

Palve­lu­tuo­tan­non tuot­ta­vuu­den lisää­mi­seen pyri­tään myös edesaut­ta­malla tehok­kaam­paa työn­ja­koa palve­lui­den tuotan­nossa väljen­tä­mällä työn­te­ki­jöi­den kelpoi­suus­vaa­ti­muk­sia, työn laadusta tinki­mättä.

Raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten valmis­telu

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tuk­sen raken­ne­po­liit­ti­sen ohjel­man jatko­val­mis­telu tehdään sekto­ri­mi­nis­te­riöi­den asian­tun­ti­joista koos­tu­vissa osa-alue­koh­tai­sissa ryhmissä VM:n koor­di­noi­mana syksyn 2013 aikana. Halli­tus seuraa valmistelutyo?n etene­mista? talous­po­liit­ti­sessa minis­te­ri­va­lio­kun­nassa syksyn aikana.

Halli­tus valmis­tau­tuu pa?a?tta?ma?a?n konkreet­ti­sesta ohjel­masta osa-alue­koh­tai­sine toimi­neen ja niiden aika­tau­lui­neen marras­kuun loppuun mennessa?. Samalla halli­tus arvioi, ovatko esite­tyt toimet yhdessa? riitta?via? kesta?vyysvajeen umpeen kuro­mi­seksi.

Halli­tus arvioi VM:n laskel­mien pohjalta, että riit­tä­vätkö tehdyt päätök­set kestä­vyys­va­jeen katta­mi­seen. Jos lisää päätök­siä tarvi­taan, niin sitten halli­tus niitä tekee.

3) Työl­li­syyttä ja kasvua vahvis­tava suhdan­ne­po­li­tiikka, jolle raken­teel­li­set uudis­tuk­set luovat tilaa.

Arvoisa puhe­mies,

Kolmas osa halli­tuk­sen talous­po­liit­tista koko­nai­suutta on suhdan­ne­ti­lan­tee­seen vastaava finans­si­po­li­tiikka. Talou­den raken­tei­den uudis­ta­mi­nen vahvis­taa Suomen talou­den kestä­vyyttä keski­pit­källä aika­vä­lillä, joka luo liik­ku­ma­ti­laa suhdan­ne­ti­lan­tee­seen vastaa­valle, elvyt­tä­välle suhdan­ne­po­li­tii­kalle lyhyellä aika­jän­teellä.

Halli­tus on budjet­ti­rii­hes­sään sopi­nut lähes 400 miljoo­nan euron lisä­ta­lous­ar­vio­esi­tyk­sestä, jolla laite­taan toimeen nopeasti vaikut­ta­via, joka tapauk­sessa toteu­tet­ta­via julki­sia inves­toin­teja. Halli­tuk­sen lisä­ta­lous­ar­vion toimien työl­li­syys­vai­ku­tuk­set ovat VM:n arvion mukaan yli 16 000 henki­lö­työ­vuotta, kun huomioi­daan lisä­ta­lous­ar­violla käyn­nis­ty­vät Fina­vian karkeasti 900 miljoo­nan euron inves­toin­nit.

Myös vuonna 2014 voimaan astu­villa 100 miljoo­nan euron asun­to­ra­ken­ta­mi­sen korjausa­vus­tuk­silla, 870 miljoo­nan euron yhtei­sö­ve­ron keven­nyk­sellä, pieni­tu­lois­ten palk­ka­ve­ro­tuk­sen keven­ty­mi­sellä sekä koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen koro­tuk­sella on nopea vaiku­tus Suomen talou­den tilan­tee­seen.

4) Halli­tuk­sen tuki kilpai­lu­ky­kyä palaut­ta­valle, työpaik­koja lisää­välle palk­ka­rat­kai­sulle.

Neljäs osa halli­tuk­sen talous­po­liit­tista koko­nai­suutta on työpaik­koja lisää­vän, kokoa­van työmark­ki­na­rat­kai­sun tuke­mi­nen. Työmark­ki­na­jär­jes­töt pääsi­vät perjan­taina moni­vuo­ti­seen sopi­muk­seen, joka vahvis­taisi Suomen kilpai­lu­ky­kyä, lisäisi kaik­kien palkan­saa­jien osto­voi­maa ja toisi Suomeen ennus­tet­ta­vuutta.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi alus­ta­vasti, että palk­ka­rat­kaisu vahvis­taisi toteu­tues­saan Suomen työl­li­syyttä lähes 20 000 hengellä kahdessa vuodessa. Työl­li­syy­den vahvis­tu­mi­sen seurauk­sena kaik­kien palkan­saa­jien yhteen­las­kettu osto­voima kään­tyisi nousuun vuonna 2015. Toisaalta VM:n arvion mukaan palk­ka­rat­kaisu vahvis­taisi valtion rahoi­tus­a­se­maa.

Halli­tus on kulu­van kevään aikana pyrki­nyt pohjus­ta­maan ja osal­taan luomaan edel­ly­tyk­siä kokoa­van työmark­ki­na­rat­kai­sun synty­mi­selle. Halli­tus on ilmais­sut, että jos perjan­taina saavu­tettu sopi­mus saavut­taa riit­tä­vän katta­vuu­den, halli­tus vahvis­taa palkan­saa­jien osto­voi­maa estä­mällä palk­ka­ve­ro­tuk­sen kiris­ty­mi­sen. Halli­tus on vastaa­vasti sitou­tu­nut myös vahvis­ta­maan vien­ti­teol­li­suu­den toimin­tae­del­ly­tyk­siä puolit­ta­malla väylä­mak­sut ja pois­ta­malla rata­ve­ron määrä­ai­kai­sesti.

Lopuksi

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tus on tehnyt joukon kipei­tä­kin päätök­siä, joilla on yksi tavoite yli muiden: suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­nen.

Raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten teke­mi­nen ei ole itse­tar­koi­tus, vaan niillä pyri­tään vahvis­ta­maan talou­den kanto­ky­kyä ja tehos­ta­maan julki­sia palve­luita siten, että hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus saate­taan kestä­välle pohjalle.

Halli­tuk­sen raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten punai­nen lanka on työ. Halli­tus haluaa pork­ka­noi­den - ja myös kepin - avulla kannus­taa työi­käi­siä ja -kykyi­siä suoma­lai­sia teke­mään nykyistä enem­män tuot­ta­vaa työtä. Vaih­toehto tälle työlin­jalle on vero­tuk­sen voima­kas kiris­ty­mi­nen, palve­lui­den ja tulon­siir­to­jen leik­kaa­mi­nen sekä julki­sen sekto­rin velkaan­tu­mi­nen.

Halli­tus tekee kaik­kensa talou­den kestä­vyy­den vahvis­ta­mi­seksi. Suomen uudis­ta­mi­nen ei ole kuiten­kaan yksin halli­tuk­sen käsissä. Tarvit­semme tähän työhön mm. kunta­päät­tä­jät, suoma­lai­sen elin­kei­noe­lä­män, työn­te­ki­jät ja luon­nol­li­sesti koko edus­kun­nan tuen. Odotan mielen­kiin­nolla sitä, mistä kaikesta olemme yhtä mieltä ja myös sitä, minkä­lai­sia lisäe­si­tyk­siä oppo­si­tio­puo­lu­eet esit­tä­vät yhtei­sen haas­teen ratkai­se­mi­seksi. Suomi kaipaa nyt rehel­listä keskus­te­lua, koska Suomea kohtaa­vat haas­teet eivät tällä vaali­kau­della ratkea. Kestä­vyys­va­jeen katta­mi­nen edel­lyt­tää raken­ta­vaa vuoro­pu­he­lua.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa