Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubbin linjapuhe Lahden puoluekokouksessa

Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb piti linjapuheensa Lahden puoluekokouksessa sunnuntaina 15.6.


 

Hyvät ystävät, kokoomuslaiset. Kära vänner, samlingspartister.

Eilen puheenjohtajaehdokkaana pidin poliittisen urani siihen asti tärkeimmän puheen. Niin kuin kerroin, jännitti. Ja paljon. Kiitos vielä kerran luottamuksestanne.

Tämä ensimmäinen puheeni kokoomuksen puheenjohtajana on monin verroin eilistä tärkeämpi. Nyt on kyse meidän joukkueemme suunnasta ja menestyksestä.

Mutta hyvät ystävät, minun täytyy tunnustaa, että nyt ei kyllä jännitä yhtä paljon. Nyt ennemminkin kihelmöi. Jännitys on muuttunut innostukseksi.

Det är en stor ära att få ta emot Jyrkis stafettpinne efter tio lyckade år för Samlingspartiet. Samlingspartiet är mitt hem, vårt lag. (On valtava kunnia saada tarttua Jyrkin 10 vuotta kantamaan viestikapulaan ja viedä kokoomusta eteenpäin. Kokoomus on minun kotini, meidän joukkueemme.)

Kokoomuksen 13.12.1918 hyväksytyssä perustamisjulistuksessa todetaan, että ”Nykyinen aika on suuri ja vakava. On käytävä päättäväiseen rakentavaan uudistustyöhön.” Noiden sanojen hyväksymisestä tulee pian sata vuotta, ja edelleenkin ne pitävät kutinsa. Kokoomusta tarvittiin Suomen itsenäisyyden alkumetreillä, ja kokoomusta tarvitaan itsenäisyyden täyttäessä sata vuotta.

I Uusi tapa tehdä politiikkaa

Kokoomus on hyvässä kunnossa, mutta meidänkin on uudistuttava maailman mukana. Minä en ole yhtään huolissani kokoomuksesta, sillä me olemme valmiita tähän muutokseen.

Sen sijaan olen huolissani Suomen poliittisesta järjestelmästä. Olen huolissani kyvystämme saada aikaan päätöksiä. Ja vielä enemmän huolissani olen kyvystämme toimia tavalla, joka herättää luottamusta.

Politiikassa on liikaa paternalismia ja maternalismia, liikaa me- ja ne -ajattelua. Poliitikot puhuvat itsestään liian usein kolmannessa persoonassa – antaen ymmärtää, että he tietäisivät asiat muita paremmin.

Ei politiikka ole vain vaaleissa ehdolla olemista ja äänestämistä. Se ei ole rahan jakamista omille äänestäjille tai vain uusien kieltojen ja sääntöjen laatimista. Poliitikkojen tehtävä ei ole saavutettujen etujen puolustaminen ja maailman muutoksen tiellä seisominen.

**

Suomi tarvitsee uuden, paremman tavan tehdä politiikkaa. Politiikan on oltava keino uudistaa yhteiskuntaa. Rakentavasti ja asiallisesti, ei muita haukkumalla.

Se on myös politiikkaa, kun opiskelija osoittaa mieltään rauhanomaisesti. Se, kun eläkeläisrouva puhuu taitetusta indeksistä kansanedustajalle torilla, se vasta politiikkaa onkin. Politiikan tekemisen tapoja on monia. Eilisessä puheessani oli useampi kohta, jotka perustuivat sosiaalisen median kautta saamaani palautteeseen. Osa oli tullut kokoomuslaisilta, osa muilta. Hyviltä ideoilta ei kysytä jäsenkirjaa.

Olennaista on, miten suhtaudumme toinen toisiimme. Arvostammeko itseämme ja kilpailijoitamme, vai ajaudummeko keskinäisen ilkeilyn kierteeseen medianäkyvyyden toivossa? Minä haluan tuoda uuden, positiivisemman tavan tehdä politiikkaa. Arvostan ja kunnioitan kaikkia taustasta ja mielipiteistä riippumatta.

**

Poliitikot eivät ole täydellisiä. En minä ainakaan. En kuvittele tietäväni kaikkea 5,4 miljoonan suomalaisen erilaisista arkipäivistä. Minä opin joka päivä jotain uutta. Teen virheitä. Joskus sanon asiat liiankin suoraan. Kokoomuksen ja hallituksen on uskallettava kokeilla uutta, epäonnistua ja onnistua. Ennen kaikkea meidän on osattava kuulla.

Meidän on siis löydettävä uusi tapa politiikan tekemiseen yhdessä. Tarvitsen siinä teitä. Ihan jokaista. Teidän ajatuksianne ja ehdotuksianne. Meidän yhteistä positiivista linjaamme.

II Seuraavat 10 kuukautta

Ensi viikolla lähdemme rakentamaan hallitusta nykyisen pohjalta. Tiedossa on toteutushallitus, jonka tärkein tehtävä on kymmenessä kuukaudessa toteuttaa Jyrkin johdolla tehdyt päätökset.

Haluan tuoda uutta toimintakulttuuria hallituksen työskentelyyn. Pistevoittojen kerääminen saa nyt loppua. Sama koskee etujen jakamista ja politiikan tekemistä kumppaneiden kustannuksella. Luottamus syntyy vain avoimuudella. Tiedolla, ettei kumppaneilla ole kätkettyjä motiiveja ja pelejä.

Aloitamme heti alkuviikosta viisikon voimin luottamuksen rakentamisen, ja keskiviikkona alkavat hallitusneuvottelut. Näissä minineuvotteluissa ei ole tarvetta Säätytalolla tapahtuvalle teatterille.

Elokuussa käymme koko hallituksen joukolla keskustelun siitä, miten haluamme työtämme tehdä. Minulle hallitustyöskentely on tiimityötä. Isot ratkaisut on tehtävä laadukkaan valmistelun pohjalta ihmisten aikoihin, ei puheenjohtajaporukalla aamuyöllä, silmät ristissä. Toimintatavat vaikuttavat aina lopputulokseen.

**

Talous asettaa hallituksen työlle reunaehdot. Janne siteerasi eilen Paasikiveä ja totesi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Valitettava tosiasia on, että taloustilanne ei ole kehuttava.

Teollisuutemme kivijalat ovat rakennemuutoksen kourissa. Olemme menettäneet suuren määrän työpaikkoja. Väestön ikääntymisen vuoksi julkiset tulot eivät nykymenolla riitä kattamaan julkisia menoja. Suomi noteerattiin juuri Euroopan kilpailukykyisimmäksi maaksi, mutta talouskasvumme on Euroopan heikoimpia.

Meitä ei tästä tilanteesta pelasta marina, ei syyttely eivätkä kertaluonteiset elvytyspaketit. Niin kuin eilen totesin: jos meidän on uudesta luotava maa ja sen menestys, se tapahtuu vain tulevaisuudenuskolla, osaamisella, luovuudella ja ahkeruudella. Minä uskon, että niitä suomalaisilla riittää!

**

Hallitusneuvotteluissa on kyse kolmesta kokonaisuudesta. Tehtyjen päätöksien toimeenpanosta, eri hallituspuolueita hiertävien kysymysten läpikäymisestä sekä talouskasvua ja työllisyyttä vahvistavista uusista ratkaisuista.

Uusi nousu edellyttää vakautta ja ennustettavuutta. Tehdyt päätökset on toteutettava. Hallitus on keväällä sopinut menokehyksistä, joiden tavoitteena on taittaa valtion velkaantuminen. Tästä tavoitteesta minä en tingi. En aio olla Suomen ensimmäinen pääministeri, jonka hallitus rikkoo nykymuotoisen menokehyksen. On meiltä itsekästä, jopa moraalitonta, ylläpitää velaksi elintasoa ja lähettää lasku lapsillemme.

Kestävyysvajeen kattaminen edellyttää rakennepaketin toteuttamista sote- ja eläkeuudistuksineen. Eläkeuudistuksen odotetaan valmistuvan alkusyksystä. Minusta olisi perusteltua, että lakimuutokset annetaan eduskunnalle mahdollisimman pian. Sote-uudistus on ratkaistava tavalla, joka lisää ihmisten valinnanvapautta, tehostaa hallintoa eikä luo palvelutuotannon monopolia – ei julkista eikä yksityistä.

Meidän on käytävä ensi viikolla rehdisti läpi eri hallituspuolueita hiertävät kysymykset. Muuten yksittäiset asiat kasvavat kokoaan suuremmiksi ja alkavat nakertaa hallitusyhteistyön kokonaisuutta. Jos sote-ratkaisun myötä metropolihallinnolle ei ole tarvetta, niin siitä on luovuttava. Uutta hallintoa ja byrokratiaa ei pidä rakentaa turhan takia. Lapsilisäsäästön rakennetta voidaan tarkastella uudelleen, kunhan säästötavoitteesta ei lipsuta. Myös oppivelvollisuuden pidentäminen on arvioitava uudelleen, sillä esitetyn mallin kustannukset karkaavat sovitusta.

Hallituksen on tehtävä myös uusia päätöksiä, joilla on oikeaa merkitystä talouskasvun vahvistamisessa. Yhteisiä rahoja ei pidä käyttää toimiin, joiden ainoa tarkoitus on puoluepolitikointi. Aikaa ei ole paljon, uudet toimet on saatava nopeasti liikkeelle. Minä uskon, että kasvua ja työllisyyttä vahvistetaan parhaiten purkamalla esteitä ihmisten ahkeruudelta, luovuudelta ja yritteliäisyydeltä. Näin uskovat myös yrittäjät, joita tapasimme eduskuntaryhmän yrittäjyyskiertueella. Siksi neuvotteluissa olisi syytä sopia muutamista toimenpiteistä, joilla esimerkiksi investoidaan yliopistoihin ja koulutukseen, lisätään työmarkkinoiden joustoja, vahvistetaan tonttitarjontaa ja yksityistä asuntorakentamista, kevennetään investointien lupamenettelyitä, vähennetään yritysten hallinnollista taakkaa ja avataan markkinoita reilulle kilpailulle.

Elokuun budjettiriihessä hallituksen on arvioitava, voidaanko menoja kohdentaa kehyksen puitteissa talouskasvun kannalta paremmin. Riihessä on myös täydennettävä rakennepoliittista ohjelmaa, sillä tavoitteisiin työurien pidentämisestä tai rakenteellisen työttömyyden vähentämisestä ei päästä ilman uusia päätöksiä.

Hyvät ystävät, työsarkaa siis riittää. Mutta meidän on samalla katsottava pidemmälle kuin seuraavaa kymmentä kuukautta. Elämää on vaalien jälkeenkin.

III Seuraavat vuodet

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtäväni on ollut edustaa Suomea maailmalla. Sen on voinut tehdä rinta rottingilla. Me olemme oikeasti yksi maailman parhaista maista. Olen sanonut kevään aikana moneen kertaan, että haluan Suomen olevan maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Mutta mitä se tarkoittaa? Jokainen suomalainen kokee maailman ja yhteiskunnan eri tavalla. 2010-luvulla ei ole olemassa yhtä suomalaista unelmaa, vaan jokainen suomalainen haluaa elää omaa unelmaansa. Nyt on kyse siitä, millainen Suomi tarjoaa suomalaisille mahdollisuuden siihen.

Kokkolalainen Anders Chydenius kiteytti ainakin osan vastausta vuonna 1765 julkaistussa teoksessaan Kansallinen voitto. Hän totesi: ?Jos ovi avataan ansioon myöntämällä elinkeinovapaus ja vapaa menekki, niin joka mies muutamassa vuodessa on täydessä toimessa, mutta jollei se tapahdu, niin kansakunta, kaikista muista toimenpiteistä huolimatta, pysyy erehtymättömästi haukottelevana niin kuin ennen ja uneliaana keskellä päivää.?

En osaisi sanoa itse paremmin. Paitsi, että tämä koskee naisia siinä kuin miehiä.

**

Kokoomuksen arvomaailman ytimessä ovat vapaus, vastuu ja oikeudenmukaisuus. Niille on hyvä rakentaa. Kaikilla on oltava mahdollisuus toteuttaa vapauttaan itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Jokainen meistä haluaa valita oman elämänsä päämäärät ilman muiden puuttumista. Suvaitsevaisuus on pohjimmiltaan toisten ihmisten vapauden kunnioittamista ja arvostamista.

Itse olen yhteiskunnalliselta ajattelultani maltillinen liberaali, mutta kuitenkin omilta elämänvalinnoiltani varsin konservatiivinen. Talonpätkä Espoossa, vaimo, kaksi lasta ja pieni maasturi. Vain kannattamalla suvaitsevaa yhteiskuntaa voin odottaa, että muut kunnioittavat minun elämänvalintojani.

Vapautta on myös mahdollisuuksien luominen. Jokaisella suomalaisella on oltava perhetaustastaan riippumatta mahdollisuus tavoitella oman elämänsä parasta. Tämä liittyy erityisesti koulutukseen: jokaiselle on taattava kattava yleissivistys ja mahdollisuus opiskella kykyjensä, kiinnostustensa ja ahkeruutensa mukaan. Sivistys ei saa olla lompakon paksuudesta kiinni.

Ympäristön, luonnon monimuotoisuuden ja maapallon tilan vaaliminen on tulevien sukupolvien vapauden ja tasavertaisten mahdollisuuksien puolustamista. On meidän vastuullamme, että myös jälkeemme tulevilla on oikeus puhtaaseen ilmaan, veteen ja luonnon rikkauteen.

Vapaus ja vastuu ovat erottamattomia. Vastuu on ensisijaisesti välittämistä ja huolenpitoa perheestä, läheisistä ja muista ihmisistä. Sitä ei voi ulkoistaa valtiolle.

Oikeudenmukaisuus ei tarkoita, että kaikkien elämän tulisi olla ihan samanlainen – kun se ei sitä kuitenkaan ole. Paulan sanoin: elämä ei ole pelkkää menestystä, vaan myös menetyksiä. Kaikki kohtaavat matkallaan ylä- ja alamäkiä. Minun ajamani oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että ahkeruudesta ja itsensä likoon laittamisesta palkitaan. Mitä enemmän on ahkeruutta, sitä enemmän on verotuloja, sitä paremmassa kunnossa yhteiskunnan turvaverkko.

Hyvä ystävät, yhteiskunta ei onneksi ole nollasummapeli.

**

Kokoomus on arvopuolue, ei etujärjestö. Emme ole osto- ja myyntiliike. Politiikan uskottavuutta heikentää petettyjen lupausten kierre. Liian pitkään puolueet ovat antaneet lupauksia, joita eivät ole pystyneet lunastamaan. Tältä tieltä meidän on pysyttävä visusti poissa.

Totesin puheen alussa, että Kokoomuksenkin on uudistuttava. Meidän on päivitettävä toimintatapojamme 2010-luvulle.

Ensimmäinen askel on syyskuussa alkava puheenjohtajakiertue. Pyydän teiltä ajatuksia siitä, missä päin puheenjohtajaa tarvitaan sekä ideoita siitä, mitä voisimme yhdessä tehdä. Millaisia uusia poliittisen keskustelun tapoja ja paikkoja löytäisimme?

Toinen askel on Kokoomuksen aatteellisen pohjan kirkastaminen. Tavoitteena on löytää Kokoomuksen politiikan selkärangaksi kestävät, jaetut arvot. Tämä ei voi tarkoittaa, että hautaudumme kahdeksi vuodeksi sisäisiin seminaareihin. Ohjelmatyöhönkin täytyy löytää uusi, parempi tapa. Työn lopputuote voi olla uusi periaateohjelma tai esimerkiksi vuonna 2018 – puolueen satavuotisjuhlien tiimoilta – hyväksyttävä uusi perustamisasiakirja Kokoomukselle.

Kolmas askel on tiiminä toimiminen. Kokoomuksen jäsenet on kytkettävä mukaan politiikan valmisteluun ja järjestölliseen kehittämiseen. Jäsenellä, jolla on kysymys, uusi idea tai asiaa, on oltava kanava vaikuttaa. Tässä uskon vahvasti siihen, että Kokoomuksen on tartuttava digitaalisen maailman mahdollisuuksiin. Yhteiskunnallinen osallistuminen siirtyy kovaa vauhtia verkkoon. Kokoomuksen on mentävä mukana.

Hyvät ystävät,

Samlingspartiet är Finlands största partiet. (Kokoomus on Suomen suurin puolue.) Siksi me olemme monien muiden puolueiden taktiikassa heidän päävastustajansa. Julkisissakin arvioissa muut asemoivat itseään suhteessa meihin. Ikään kuin joidenkin muiden puolueiden olemassaolo perustuisi Kokoomuksen vastustamiseen. Hyvät ystävät, otetaan tämä kunnianosoituksena! Kokoomus ei ole olemassa vastustaakseen muita puolueita, vaan tehdäkseen tästä maasta entistä paremman.

Kokoomusta yritetään tulkita ja lokeroida muiden toimesta. Kiireisimmät ehtivät eilen arvailla, olemmeko menossa äärioikealle tai ääriliberaaliin suuntaan. Voin kertoa, että emme taatusti mene, emme kumpaankaan! Kokoomus siirtyy vain yhteen suuntaan – eteenpäin.

On vain yksi porukka joka määrittää Kokoomuksen. Se olemme me. Kokoomuksen linja määrittyy tekojen kautta; se miten toimimme, miten kohtelemme muita, mitä saamme aikaiseksi – siihen meidän pitää nyt kiinnittää kaikki huomio. Karavaani kulkee, sivuille katselematta.

Hyvät kokoomuslaiset,

meillä on edessä uusi matka. En vielä tiedä tarkkaan, minne tiemme vie. Mutta sen tiedän, että suunta on kohti uutta nousua, Kokoomukselle ja Suomelle.

Tein eilen yhden lupauksen. Lupasin, että tulen tekemään kaikkeni tämän joukkueen eteen. Joka päivä. Sen lupauksen pidän.

Nyt esitän teille yhden pyynnön. Lähdettekö te tälle yhteiselle matkalle kanssani? Tuletteko mukaan tekemään uutta nousua? Yksin en pysty siihen. Yhdessä pystymme mihin vain.

Kiitos.