Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Kanerva: Pohjois­maista soti­la­syh­teis­työtä tiivis­tet­tävä

Kanerva: Pohjois­maista soti­la­syh­teis­työtä tiivis­tet­tävä

Julkaistu:

Turval­li­suutta ei voi määri­tellä puhtaasti soti­laal­li­sin käsit­tein. Se riip­puu yhä enem­män myös poliit­ti­sesta, talou­del­li­sesta ja syvem­mästä yhteis­kun­nal­li­sesta vakau­desta ja mikseipä myös kansa­kun­tien ylei­sestä hyvin­voin­nista sinäl­lään. Sodan uhka ei ole kuiten­kaan hävin­nyt maail­masta, ei myös­kään Euroopasta.Samaan aikaan kansain­vä­li­sen turval­li­suusym­pä­ris­tön kehi­tyk­sessä on kuiten­kin paljon myön­teistä.

Turval­li­suus­po­li­tiik­kamme nimen­omai­sena päämää­ränä tulee olla, että kyke­nemme ehkäi­se­mään maamme joutu­mi­sen krii­si­ti­lan­tei­siin ja tietysti erito­ten sota­toi­mien kohteeksi. Siltä varalta, ettemme kykene ehkäi­se­mään tämän­kal­tai­sen uhka­ti­lan­teen muodos­tu­mista on selvää, että Suomen puolus­tus­voi­mien ehdo­ton pääteh­tävä on Suomen oman alueen ja Suomen oman kansan puolus­ta­mi­nen.

Uhka maatamme kohtaan on tänään pieni, mutta pahim­paan mahdol­li­seen vaih­toeh­toon varau­tu­mi­nen on kuiten­kin aina vält­tä­mä­töntä. Omasta puolus­tuk­sesta huoleh­ties­saan kansa­kunta ottaa vakuu­tuk­sen sen varalle, ettei pahin koskaan pääsi­si­kään toteu­tu­maan. Puolus­tus­ky­kyä ei luoda enää silloin, kun kriisi on uhkaa­massa.

Globa­li­saa­tion ja talou­den inte­graa­tion myötä keski­näi­sen riip­pu­vuu­den kasvaessa on myös uusiin turval­li­suusuh­kiin mahdo­tonta antaa vastauk­sia vain kansal­lis­ten toimien muodossa. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män mielestä Suomen­kaan turval­li­suus ei lisäänny eris­täy­ty­mällä, vaan tietysti lisää­mällä kansain­vä­listä yhteis­työtä.

Vaikka Venä­jään liit­ty­vät tapah­tu­mat muut­ta­vat arvioita maan kehi­tyk­sestä ja sen harjoit­ta­masta poli­tii­kasta, on hyvä nähdä, että Venä­jälle Eurooppa on vält­tä­mä­tön moder­ni­soin­ti­kump­pani. Myös Suomen on aihetta toimia kahden­kes­kis­ten suhtei­den lisäksi aktii­vi­sesti EU-Venä­jän suhtei­den kehit­tä­mi­seksi.

Turval­li­suut­tamme voidaan lisätä myös toimi­malla aktii­vi­sesti omien rajo­jemme ulko­puo­lella. Kysy­myk­seen tule­vat esimer­kiksi Euroo­pan Unio­nin ja Naton krii­sin­hal­lin­nan mahdol­li­suu­det ja keinot. Meillä on oltava valmiutta ja kykyä puolus­taa myös muualla maail­massa niitä arvoja, jotka kirk­kaim­min kitey­ty­vät YK-poli­tii­kas­samme.

Paineet krii­sien ennal­taeh­käi­syyn ja krii­sin­hal­lin­ta­ky­vyn kehit­tä­mi­seen johta­vat puolus­tus­jär­jes­tel­mien kehit­tä­mi­seen niin, että krii­sei­hin pysty­tään reagoi­maan mahdol­li­sim­man nopeasti ja tehok­kaasti. Osal­lis­tu­mi­nen kansain­vä­li­seen yhteis­työ­hön konflik­tien estä­mi­seksi ja krii­sin hallit­se­mi­seksi vahvis­taa myös Suomen omaa turval­li­suus­po­li­tiik­kaa.

Kansain­vä­li­sen rauhan ja turval­li­suu­den yllä­pi­tä­mi­sessä konflik­tien ehkäi­syn näkö­kulma on ensiar­voi­sen tärkeä. Käytet­tä­viä keinoja ovat luon­nol­li­sesti kehi­ty­syh­teis­työ, asei­den­rii­sunta, ihmi­soi­keuk­sien edis­tä­mi­nen ja kansa­lai­syh­teis­kun­nan roolin vahvis­ta­mi­nen ja krii­sin­hal­linta. Tarvit­semme krii­sin­hal­lin­taan koko­nais­val­taista, sauma­tonta lähes­ty­mis­ta­paa.

Emme saa Suomessa unoh­taa Martti Ahti­saa­ren rauhan Nobe­lia kellas­tu­vien sano­ma­leh­tien sivuille. Olemme Ahti­saa­ren palkin­non myötä kansa­kun­tana saaneet uuden velvol­li­suu­den ? emme vapau­tusta tai synnin­pääs­töä. Rauhan Nobe­lin tulisi innos­taa uusiin suoma­lai­siin pyrki­myk­siin raken­taa ja saavut­taa rauha niiden kesken, jotka ovat asei­siin tart­tu­neet ja väki­val­taan turvau­tu­neet ja joiden kesken epäluulo, viha ja katke­ruus vievät mahdol­li­suu­det rinnak­kai­se­lolta.

Suomella on oikeus ja velvol­li­suus huoleh­tia itse omien turval­li­suuse­tu­jensa määrit­te­lystä. Emme saa koskaan ajau­tua tilan­tee­seen, jossa toisaalta oma puolus­tus­ky­kymme osoit­tau­tuisi riit­tä­mät­tö­mäksi, mutta jossa toisaalta emme olisi varmis­ta­neet myös­kään avun saan­tia.

Euroo­pan unioni on epäi­le­mättä Suomelle tärkein ulko­suh­tei­den viite­ke­hys ja vaiku­tus­ka­nava monien keskeis­ten turval­li­suusuh­kien torju­mi­seksi. Pain­opis­tea­lueita ovat krii­sin­hal­linta, terro­ris­min vastai­nen toiminta ja puolus­tus­ma­te­ri­aa­liyh­teis­työ. Nämä vastaa­vat Suomen tarpeita.

Meidän on järke­vää kehit­tää edel­leen unio­nin krii­sin­hal­lin­ta­ky­kyä. EU:n tulee olla suun­nan­näyt­täjä kansain­vä­li­sessä poli­tii­kassa maail­man­laa­juis­ten turval­li­suusuh­kien ratkai­se­mi­sessa ja vastaa­vasti Suomen tulee olla aktii­vi­nen EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan kehit­tä­mi­sessä.

Kun tuemme EU:n pysy­vän raken­teel­li­sen yhteis­työn muotou­tu­mista, merkit­see se mahdol­li­suutta avun saami­seen muilta unio­ni­mailta. Tämä nostaa hyök­käys­kyn­nystä ja ehkäi­see maahamme kohdis­tu­vaa voiman­käy­tön uhkaa.

Unio­nilla on myös sisäi­siä velvoit­teita yhteis­vas­tuusta ja keski­näi­sestä avun­an­nosta aseel­li­sessa hyök­käys­ti­lan­teessa. Suomen on aihetta edis­tää yhteis­vas­tuun toteu­tu­mista ja paran­taa valmiuk­siamme avun­an­to­vel­voit­teen osalta. EU on meidän kannal­tamme soli­daa­ri­suusyh­teisö, muttei kollek­tii­vi­sen puolus­tuk­sen väline. Tämän puolus­tusu­lot­tu­vuu­den tuleva kehi­tys on aivan keskei­sessä asemassa arvioi­taessa myös Suomen Nato-suhdetta.

EU ei voi yksin tai edes ensi­si­jai­sesti ratkaista Suomen poten­ti­aa­lista turval­li­suuson­gel­maa tai osal­lis­tu­mista kansain­vä­li­seen krii­sin­hal­lin­taan. Kansal­li­sen puolus­tuk­sen vahvis­ta­mi­seksi Suomen tulee edel­leen tiivis­tää yhteis­työ­tään Naton kanssa ja kehit­tää soti­laal­lista suori­tus­ky­ky­ään liit­to­kun­nan kansain­vä­lis­ten stan­dar­dien mukai­sesti.

Ytimen toimin­taan liit­tyvä EU-osal­lis­tu­mi­semme on edel­ly­tyk­senä tiiviille yhteis­toi­min­nalle Naton kanssa ja päin­vas­toin. Toisin sanoen ilman aktii­vista Nato-poli­tiik­kaa ei voida puoles­taan toimia menes­tyk­sek­käästi unio­nin yhtei­sessä turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kassa. Muussa tapauk­sessa liit­tou­tu­mat­to­mat jäsen­maat saat­ta­vat joutua sivu­rai­teelle. Yhteis­työtä EU:n ja Naton välillä on siis aihetta tiivis­tää. Suomen tulee omalta osal­taan pyrkiä lähen­tä­mään EU:ta ja Natoa toisiinsa.

Mahdol­lista Nato-jäse­nyyttä on arvioi­tava paitsi tiivis­ty­vän krii­sin­hal­lin­tayh­teis­työn myös Suomen ulko­po­liit­ti­sen aseman ja puolus­tuk­sen kannalta. Ensi­si­jai­sina etuina olisi­vat tasa­ver­tai­nen mahdol­li­suus vaikut­taa liit­to­kun­nan päätök­siin sekä osal­lis­tu­mi­nen Nato-Venäjä neuvos­toon. Tieten­kin jokai­nen myös ymmär­tää minkä­lai­sia turval­li­suus­vai­ku­tuk­sia soti­las­lii­ton jäse­nille koituu. Jäse­nillä on moraa­li­nen velvol­li­suus osal­lis­tua sen toimin­taan. Turval­li­suus­vai­ku­tus­ten arvioin­nissa on aina kyse suhteel­lis­ten etujen ja hait­to­jen punnin­nasta.

Huomio­nar­voista kuiten­kin on, että Naton tavoit­teet, tehtä­vät ja velvoit­teet kansain­vä­li­sen vakau­den ja turval­li­suu­den edis­tä­mi­seksi ovat yhteen­so­pi­via EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tis­ten tavoit­tei­den kanssa. Ja mitäpä muuta­kaan ne voisi­vat olla, kun Naton 26:sta jäsen­maasta 21 kuuluu myös EU:hun. Tämä merkit­see mitä toden­nä­köi­sim­min myös sitä, ettei EU:lle tule luota­vaksi eril­listä puolus­tusta, koska niin moni EU-maa on Naton jäsen.

Soti­laal­lista yhteis­työtä Pohjois­mai­den kanssa tulee vahvis­taa voima­pe­räi­sesti. Se ei tarjoa vaih­toeh­toa yhteis­toi­min­nalle Naton kanssa. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män mielestä Thor­vald Stol­ten­ber­gin esityk­set anta­vat hyviä virik­keitä tälle työlle. Ne on syytä tarkoin hyödyn­tää.

Puolus­tus­jär­jes­tel­mää on arvioi­tava pitkä­jän­tei­sesti turval­li­suusym­pä­ris­tössä tapah­tu­vat nopeat­kin muutok­set enna­koi­den. Varau­tu­mi­nen tule­vai­suu­den krii­sei­hin vaatii­kin pitkä­jän­tei­sen työn lisäksi myös vakaata talou­del­lista rahoi­tus­poh­jaa. Puolus­tuk­semme tarvit­se­mia riit­tä­viä talou­del­li­sia resurs­seja ei pidä alis­taa suhdan­teille. Selon­teossa päätetty rahoi­tus­jär­jes­telmä on omiaan luomaan varmuutta suun­nit­te­lun kehit­tä­mi­seen.

Olen­naista on, että Suomen ulko­po­li­tii­kan johdolla on koko ajan turval­li­suus­po­liit­ti­nen toimin­ta­va­paus erilais­ten vaih­toeh­to­jen varalle. Perus­ky­sy­mys on, onko meillä suoma­lai­silla sellaista puolus­tus­ky­kyä, joka turvaa turval­li­suus­po­liit­ti­sen toimin­ta­va­pau­temme. Tähän on edus­kun­ta­kä­sit­te­lyssä löydyt­tävä myön­tei­nen vastaus.

Maail­massa, jossa keski­näi­siä uhka­ku­via ovat jouk­ko­tu­hoa­seit­ten leviä­mi­nen, terro­rismi ja järjes­täy­ty­nyt rikol­li­suus, pitää Suomen huoleh­tia puolus­tuk­sensa nyky­ai­kai­suu­desta.

Me toimimme laajan turval­li­suus­kä­si­tyk­sen mukai­selta pohjalta, jossa soti­laal­li­sen voiman­käy­tön uhkaa ei voida sulkea ulos. Kun parla­men­taa­ri­nen­kin seuran­ta­ryhmä aset­taa puolus­tuk­selle tietyt määrä­vaa­ti­muk­set, on edus­kun­nan oltava vastaa­vasti myös­kin valmis ratkai­suun, joka vastaa tehtä­vien edel­lyt­tä­mää rahoi­tus­ta­soa.

Nykyi­sellä selon­te­ko­me­net­te­lyllä on Suomessa histo­riansa. Menet­te­lyn parhaat puolet on syytä säilyt­tää. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män mielestä nykyi­nen järjes­telmä tarvit­see kuiten­kin uudis­tusta, jonka vähim­mäis­vaa­ti­muk­sena on kerran vuodessa edus­kun­nassa käsi­tel­tävä laaja ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­nen arvio.

Me suoma­lai­set emme suorita asevel­vol­li­suut­tamme eri tavoin ja eri muodoissa sen vuoksi, että tahtoi­simme sotaa, vaan siksi, ettei siihen koskaan enää joudut­taisi. Suomessa on voima­kas maan­puo­lus­tus­tahto. Tahto puolus­taa tätä maata hyök­kää­jää vastaan on erit­täin yksi­mie­li­nen. Me suoma­lai­set haluamme paitsi olla toteut­ta­massa maan­puo­lus­tus­tah­toamme myös samalla kantaa oman vastuumme krii­sin­hal­lin­nassa ja turvata rauhaa ja ihmi­soi­keuk­sia myös rajo­jemme ulko­puo­lella.


Kuvat

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

15.4.2024

Susanna Kisner: ”Hyvin­voin­nilla on hinta ja tänään se on edul­li­sempi kuin huomenna”

Euroo­pan unio­nista puhut­taessa esillä on usein talou­den, turval­li­suu­den ja kult­tuu­rin teemoja. Unio­nilla on kuiten­kin myös liian vähälle huomiolle jäävä asema

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

Skip to content