Jyrki Kataisen puhe puoluevaltuustossa

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen

Kokoomuksen puoluevaltuustossa 27.9.2008 – muutokset mahdollisia puhuttaessa

Hyvät ystävät,

Haluan puhua tiistain järkyttävistä tapahtumista. Meillä kaikilla on varmasti paha olla. Kun Kauhajoen murhenäytelmän kaltainen tapahtuma kohtaa, on suru ja hämmennys suunnaton. Varmasti jokaiselle meistä on noussut mieleen paljon vaikeita kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia.

Pyrimme löytämään tapahtuneelle loogisen selityksen, joka auttaisi meitä käsittelemään sitä. Mitkä ovat ne syyt, jotka ajavat yksittäisiä kansalaisia näin äärimmäisiin tekoihin? En usko, että tapahtuneelle löytyy yksinkertaista ja kaikenkattavaa selitystä, emmekä välttämättä koskaan saa tietää, mitä kaikkea tapahtuneen taustalla on ollut.

Missä olemme epäonnistuneet ja miten tämä tragedia olisi voitu välttää? Ihan tätä samaa ? kuten jokainen meistä – olen itsekin miettinyt.

Itseäni, ja uskon että meitä kaikkia, ovat hämmentäneet ne kommentit, joita olemme kuulleet ja lukeneet niiden ihmisten kertomana, jotka jollakin tapaa tunsivat ampujan. Julkisuudessa olleissa kommenteissa on todettu, että hän oli mukava, tavallinen ja sosiaalinen kaveri. Ei siis päällisin puolin katsottuna syrjäytynyt tai sairas.

Tämä on ainakin itselläni herättänyt kysymyksen, millä viranomaisilla edes olisi ollut mahdollisuus puuttua nuoren miehen toivottomuuteen tai mielenongelmiin, ja jos olisi, niin kenen ja missä vaiheessa? Ei riittänyt, että oppilaitoksella oli poikkeuksellisesti oma psykologi.

Jos läheiset eivät huomanneet mitään tai heidän toimestaan ampujaa ei saatu hoitoon, niin olisiko joku viranomainen voinut puuttua asiaan?

Olen miettinyt sitä, olisiko tämä voinut välttää rahalla. Heti seuraavaksi mieleeni nousevat seuraavat kysymykset: missä vaiheessa olisi tarvittu lisää rahaa ja kuka sitä olisi tarvinnut: jos koulu, niin mikä koulu? Jos terveydenhuolto, niin missä kunnassa ja minä vuonna? Poliisi, armeija vai kuka? Tapahtuiko tämä teko siksi, että tekijä on jäänyt paitsi jostakin palvelusta rahan puutteen vuoksi. Onko syynä se, että meillä on ollut liian vähän viranomaisia?

Tämän pohdinnan tuloksena olen miettinyt, miksi kukaan ei osannut ohjata häntä hoitoon? Oliko tarve täysin mahdotonta huomata? Varmastikin oli.

Jos tällaiset tapaukset olisi mahdollista estää rahalla, niin käytetään varmasti kaikki tarvittava raha siihen. Se raha löytyy kyllä.

Luulen, että tässä on kyse jostakin suuremmasta.

Toinen teema jota olen pohtinut on se, että niin hyvä kuin internet onkin, näyttää olevan, että netissä moraali ja etikka eivät välttämättä ole samoja kuin todellisessa elämässä. Netissä on helpompaa elää ilman todellisen maailman mukaisia hyvän ja pahan käsitteitä. Jos kaikille avoimet ihmiskunnan vihaajien yhteisöt toimivat yhtä hyväksyttynä, kuin mikä muu yhteisö hyvänsä, on tilanne vakava. Tämän pitäisi olla yhtä tuomittavaa riippumatta siitä kokoontuuko yhteisö netissä vai todellisessa elämässä. En halua syyttää internetiä mistään, vaan vaatia samoja oikean ja väärän määritelmiä myös virtuaalimaailmaan.

Vaikka asian looginen selittäminen tai syyllisen etsiminen onkin vaikeaa tai mahdotonta, emme me saa jäädä toimettomiksi.

Aivan alkuun on todettava se, että nyt tämä riittää! Me emme hyväksy tätä, ja suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään kaikki voitava tämän estämiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän jokaisen on oltava valmiita luopumaan jostakin.
Viranomaistoimet

Hallituksella ja viranomaisilla on varmasti mahdollisuus tehdä paljon.

Muutamme aselainsäädäntöä. Käsiaseiden kantolupien saantia, hankintaa ja valvontaa on ehdottomasti tiukennettava. Luovumme siis nykyisestä vapaasta aselainsäädännöstä, koska Suomi on muuttunut.

Lasten ja nuorten psykiatrian hoito tarvitsee varmasti lisää rahaa.

Kunnat parantavat kouluterveydenhuoltoa.

Samoin parannamme internetin seurantaa.

Lisämäärärahat ovat aina jostakin muusta pois, mutta jos asian hoito vaatii rahaa, niin sen on löydyttävä.

Samoin muutamme viranomaisten välistä tiedonvaihtoa mm. ihmisten terveystiedoissa. Luovumme osasta tähän saakka pyhää tietosuojaa yhteisen hyvän edistämiseksi.

Samoin uudistamme poliisin toimintamalleja.

Nämä kaikki on tehtävä. Riittävätkö nämä vianomaistoimet silti? En usko.

Yhteiskunnan kielloin, rajoituksin ja tukevin toimenpitein voimme varmasti pienentää tämänkaltaisen tapahtuman todennäköisyyttä. Mitä vähemmän käsiaseita on, sitä pienempi matemaattinen todennäköisyys on sillä, että pistoolilla tehtyjä onnettomuuksia tapahtuu. Tälläkin on merkitys, mutta se ei poista itse ongelmaa.
Kansalaisvelvollisuus

Me tarvitsemme Suomessa välittämisen ryhtiliikkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen meistä pitäisi miettiä, voisinko minä kantaa enemmän vastuuta läheisistäni.

Yhteisöllisyys ei synny, jos ihmiset eivät sitä sisäistä tai halua. Lain säätäjä ei voi yhteisöllisyyttä synnyttää.

Haluan, että jokainen suomalainen ottaa tämän vakavasti. On oikein, kun katson vähän kaverinkin perään. On oikein, että tiedän mitä naapurin mummolle kuuluu, on oikein että viestitän viranomaisille, jos kaverin käyttäytyminen huolestuttaa.

Tämä ei ole vastuun siirtämistä pois poliitikoilta tai viranomaisilta, vaan jokaisen ihmisen luovuttamattomana velvollisuutena olevan humaanin vastuun alleviivaamista. Viranomaiset yksin ovat vajavaisia toimiaan.

Meidän on siis luovutettava vapaudestamme sulkea silmämme läheisiltämme.

Haluan kiittää niitä satoja henkilöitä, jotka ovat viimepäivinä olleet yhteydessä poliisiin ja ilmoittaneet uhkaavista videoista tai sivustoista internetissä. Se on yksi osa tämän päivän kansalaisvastuuta ja yhtei-söllisyyttä.

Olen varma, että me perusfiksut ja vastuulliset suomalaiset osaamme ottaa vastuuta lähimmäisistämme. Näinhän meillä perinteisesti on tehty. Hienokaan hyvinvointiyhteiskunta ei kykene korvaamaan aikuisen ihmisen henkilökohtaista vastuuta.

Meidän ei pidä antaa valtaa pelolle ja toivottomuudelle. Emme halua luopua luottamusyhteiskunnasta ja korvata sitä poliisivaltiolla. Tiedän, että me osaamme kantaa vastuumme, kunhan vain sen teemme.

***

Hyvät ystävät,

Kokoomuksen vaaliohjelman tavoitteena on lisätä tuota yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemisen meininkiä ja toisilta oppimista.

Ohjelmamme on konkreettisia toimia ja esimerkkejä, miten Kokoomus haluaa pistää hommat kunnissa kuntoon, jos vain suomalaiset antavat meille siihen mahdollisuuden.

Kuluneen vuoden aikana Kokoomus on järjestänyt satoja talkoita, joissa on maalattu päiväkodin aitoja, ulkoilutettu ikäihmisiä, kerätty leluja päiväkoteihin ja pistetty paikkoja kuntoon ympäristössämme.

Tässä vihkossa on kuvauksia noista talkoista. Sivulla 12 kerrotaan esimerkiksi Herttoniemen talkoista.

Täällä kerrotaan miten Vesilahdella vietiin vuodeosaston väki happea haukkaamaan luontoon.

Hollolassa kerättiin koulureppuja Viipurin reippaille koululaisille.

Pieksämäellä kitkettiin myrkyllisiä jättiputkia.

Tällä kaikella on tarkoitus näyttää kokoomuslaista yhteisöllistä asennetta, että jos jokin on rempallaan, sen voi pistää kuntoon muitta mutkitta. Ei tarvitse soittaa kunnalle, viranomaiselle tai vain puida nyrkkiä taskussa kun kukaan ei laita tuotakaan kuntoon.

Voi myös katsoa naapurin lapsienkin perään, kysyä tarvitseeko samassa rapussa asuva vanhus apua. Voi myös kysyä työkaverilta tai muulta lähipiiriin kuuluvalta ?onko kaikki hyvin??, kun näkee että ei ehkä ole.

Sama asenne on saatava aikaan kuntapolitiikassa. On käärittävä hihat, otettava vastuuta ja ryhdyttävä toimeen. Terveyskeskus, koulu ja vanhainkoti on laitettava kuntoon siinä missä rikkinäinen aita tai roskattu puisto.

Tekeminen, asioiden kuntoon laittaminen ja yhdessä toimiminen luo toivoa paremmasta huomisesta. Kun pystymme yhdessä laittamaan tämän homman kuntoon, niin pystymme yhdessä mihin vain.

Haluan nostaa muutaman keskeisen teeman ohjelmastamme esille: peruskoulu, terveyspalvelut, ikäihmisten palvelut ja yhteisöllisyys. Teemoista löytyy ohjelmastamme myös konkreettisia toimintamalleja.

Hyvä koulu on aikaa lapselle. Meillä on jo maailman parhaat opettajat. Ryhmäkokoja pienentämällä opettajille jää enemmän aikaa oppilasta kohti. Laitamme hallituksessa koulujen kehittämiseen lisärahaa tällä vaalikaudella 80 miljoonaa euroa. Se oli kokoomuksen vaade jo oppositiossa.

Haluamme että nyt kunnissa huolehditaan, että tuo lisäraha todella menee lastemme koulujen kehittämiseen pohjattomien kassamenojen sijaan. Siihen tarvitaan kokoomuslaisia kuntapäättäjiä.

Kaikkeen ei tarvitse odottaa valtiota päättämään kuntalaisten puolesta. Lopen kunnassa on jo säädetty, että alakoulussa on enintään 27 oppilasta luokallaan. Vantaalla luokka jaetaan kahtia sellaisia tunteja varten, joilla tarvitaan erityistä keskittymistä.

Lohjalla koulunkäyntiavustajienkin työoloista on keksitty pitää parempaa huolta. Kaikki saavat myös kesäkuukausiksi töitä esimerkiksi leiriohjaajina ja kirjastoissa.

Miten koulut voisivat edistää yhteisöllisyyttä? Minun mielestäni esimerkiksi harrastusjärjestöt, seura-kunnat ja liikuntajärjestöt tekevät parasta työtä yhteisöllisyyden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Harrastusmahdollisuudet ja yhdessä tekeminen opitaan niissä.

Voisiko olla, että jokaisessa Suomen koulussa ja oppilaitoksessa olisi yhtenä päivänä vuodessa näillä vapaaehtois- ja harrastusjärjestöillä ja ?yhteisöillä mahdollisuus tulla esittelemään toimintaansa? Olisiko tämä yksi pieni askel, jotta saataisiin syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria mukaan yhteisölliseen toimintaan?

Haluaisin kuulla tähän ajatukseen myös opetusalan ammattilaisten ja järjestöjen näkemyksiä?

Ohjelmassamme on esimerkkejä myös terveyspalvelujen parantamisesta. Koulutusmääriä on lisättävä, jotta osaavia hoitajia ja lääkäreitä riittää.

Oululaiset ovat lisänneet hoitajien roolia hoidon tarpeen määrittelyssä ? työnjako selkiytyi ja palvelu parani. Espoolaiset ovat Jorvissa ottaneet käytännön, jossa henkilökunta voi sopia vapaammin työajoistaan ? työssä viihtyminen parantui ja joustavuus vastaanottoajoissa lisääntyi.

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä sijaiset on vakinaistettu. He sijaistavat edelleen, mutta vakinaisissa virkasuhteissa. Näin on mahdollisuus saada riittävästi hoitajia.

Kotkassa, Lahdessa ja Porvoossa lääkäripulaan on löydetty vastaus ostopalveluista. Nyt joukko kotkalaisia pitää itse asiassa jo eriarvoistavana sitä, että kunnan omista terkkareista ei saa yhtä hyvää palvelua, kuin tästä yhdestä terveysasemasta, jota pyörittää yksityinen yritys.

Vanhusten palveluissa on mahtavia käytäntöjä ympäri Suomea. Kuopiolaiset ennaltaehkäisevät liikuntamahdollisuuksilla vaivoja. Kotkalaisilla on erinomainen kotisairaalakäytäntö. Tampereen Kotio! – projekti on kuntouttanut ja kotouttanut satoja ikäihmisiä takaisin kotiin kattavien palveluiden kera – sairaalasängyn sijaan. Sodankylässä muistineuvolassa on kuntoutettu onnistuneesti dementiaa sairastavia. Porvoossa omaishoitajien vapaapäiviin on keksitty nerokas lähilomittajajärjestelmä.

Näitä kaikkia me kokoomuslaiset haluamme toteuttaa muuallakin.

Kuntalaiset eri puolilla Suomea ovat näyttäneet, että pelkkä lisärahan vaatiminen ei ole ainoa, mitä kuntapäättäjä voi tehdä ? maailma on fiksuja ideoita pullollaan, joilla parannetaan suomalaisten elämää.
* * *

Hyvät kuulijat,

Ohjelmassamme kerromme lisäksi miten muitakin palveluita järjestetään eri puolilla Suomea verovaroja parhaiten käyttämällä.

Ohjelma on täynnä käytännön toimia, joilla haluamme kunnissa edistää ilmasto- ja ympäristöasioita. Lisäksi kerrotaan, miten kunnat ovat onnistuneet saamaan uutta työtä yritysten toimintaa helpottamalla.

Kokoomuksessa on aina ajateltu näin: jos jokin on vinossa, se pitää korjata. Ajattelemme, että yhdessä toimeen ryhtymällä tapahtuu enemmän kuin arvostelemalla.

Lisäksi pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Suomi on täynnä loistavia käytäntöjä toteuttaa palvelut kun vain annetaan mahdollisuus monimuotoisuudelle, luovuudelle ja kekseliäisyydelle.

Eri kunnissa etelästä pohjoiseen ja lännestä itään on jokaisessa tehty jotakin paremmin kuin muualla. Eri puolueet ovat olleet rakentamassa parempaa hyvinvointia kuntalaisille. Me kokoomuslaiset pistämme asiat yhdessä kuntoon.

* * *

Arvon puoluevaltuutetut,

Haluaisin välittää kauttanne myös viestin viimeaikaiseen keskusteluun kaavoituksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.

Keskustelu ?puutarhakaupungit vastaan betonilähiöt? ei ole tästä maailmasta ja pelkkää mielikuvilla kikkailua.

Ensinnäkin: kokoomuslaisuus on vapautta valita elämäntyylinsä, myös asuinpaikan suhteen. Minä en halua tunkea ihmisiä vasten tahtoa kerrostaloihin enkä myöskään kauas keskustoista. Jokainen ihminen ja perhe saa valita asuinpaikkansa itse.

Toiseksi: tarvitsemme kaikenlaista asumista. Haja-asutusalueella voi asua miten haluaa. Kaupunkeihin ja kuntiin tarvitsemme viihtyisästi kaavoitettuja omakotitaloja, rivitaloja ja kerrostaloja, joiden lähistöltä palvelut ja joukkoliikenne löytyvät.

Kolmanneksi: Kaavoituksen pitää ehdottomasti olla energiaa säästävää ja ekologista. Kaavoitetaan erilaisia asumismuotoja eheästi fiksujen joukkoliikenneyhteyksien varteen. Eheä ei tarkoita ahdasta. Tiivis ja ekologinen ei tarkoita epäviihtyisää.

Jokainen suomalainen siis valitkoon itse ilman korkean tahon neuvoja oman kotinsa. Siitä tosin on pidettävä kiinni, että yhdyskuntarakenne kokonaisuudessaan on eheä ja ekologinen.

* * *

Rakkaat ystävät,

vaaleihin on neljä viikkoa. Meidän ehdokasasettelumme onnistui hyvin, ja kokoomuksen porukkaan luotetaan.

Ykköspaikka vaaleissa on meille täysin mahdollinen. Tavoittelemme sitä, jotta saisimme yhdessä muuttaa kuntiamme ja saattaa siten ne lähemmäksi kuntalaisia. Annetaan suomalaisille syitä lähteä mukaan tekemisen meininkiin. Meillä riittää tekijänaisia ja -miehiä.

Jatketaan toivotalkoita ja ryhdytään Suomen suurimmaksi kuntapuolueeksi. Tehdään se yhdessä!