Juhana Vartiaisen ryhmäpuheenvuoro välikysymysvastauksessa

1305561781966

Arvoisa puhemies

Hallitus pelastaa hyvinvointivaltion

Välikysymykset ovat tilaisuuksia suurten valtiollisten kysymysten käsittelyyn. Käsillä oleva välikysymys alentaa vanhan instituution karnevaalitasolle. Välikysymyksessä on kysymys todellisuusotteensa menettäneen puolueen paniikkihuudosta. Sen voi tiivistää kolmeen sanaan: “Apua, jokin muuttuu”. Sen esittää puolue, joka, päätoimittaja Torbjörn Kevinin sanoin, “pelkää nykyaikaa”.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on yhteiskuntajärjestelmien kilpailun ja kylmän sodan voittaja. Siinä yhdistyvät talousliberalismin ja sosialidemokratian parhaat piirteet, ja sen ansiosta pohjoismaat ovat kärjessä kun vertaillaan aineellista vaurautta sekä oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden indikaattoreita.

Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli, kuten sen tutkijat hyvin osaisivat välikysyjille kertoa, ei ole joukko muuttumattomia instituutioita kuten 100-prosenttisen julkisia terveyskeskuksia, keskitetysti sovittuja yhtäläisiä palkkojen yleiskorotuksia, kiveen hakattuja eläkeikiä, alati muuttumattomia sosiaaliturvaetuja tai kilpailulta suojattuja elinkeinoja. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kykyä jatkuvaan muutokseen, jota ajaa eteenpäin Pohjolan vahvojen kansalaisyhteiskuntien ja terveen edustuksellisen demokratian, siis Pohjolan vapaiden ja valistuneiden naisten ja miesten, ymmärrys siitä että haluamme jatkuvasti tavoitella sekä yhä vauraampaa yhteiskuntaa että suurinta mahdollista oikeudenmukaisuutta. Teemme sen parhaiten ymmärtämällä ympäristön muutoksen, globaalin talouden mekanismit, väestön ikääntymisen merkityksen, digitaalisen ympäristön – kaiken sen, mikä ympärillä muuttuu. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion uudistaminen on sen ylläpitämistä.

Tämän ovat hallituksemme ja Kokoomus ymmärtäneet mutta SDP ei. Siksi välikysymyksessä huudetaan paniikissa apua. Se on osoitus SDP:n älyllisesti romahtaneesta analyysistä.

SDP:n pelottelutodellisuudessa terveydenhoito yhtiöitetään kuvitellun ideologisen salaliiton vuoksi. Kokoomukselle kysymys on yleiseurooppalaisesta pyrkimyksestä nostaa julkispalvelujen tuottavuutta sallimalla yksityinen palvelutuotanto jos se säästää niukkoja julkisia varoja, jotta kansalaisten oikeudet hyvinvointipalveluihin voidaan rahoittaa. Jos välikysyjät kysyvät alan parhailta tutkijoilta, nämä kertovat, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on olennaista, että julkinen valta järjestää ja takaa palvelut, mutta ei se, että niistä jokainen tuotetaan julkisessa palvelumonopolissa. Edunvalvontakoneeksi taantunut SDP ei taida enää itse edes muistaa, että se aikoinaan loi terveyskeskukset kansalaisia varten, ei palveluja tuottavaa, toki tärkeää ja arvokasta työtä tekevää henkilöstöä varten. Ja kyllä, toimivat hoivaketjut ovat tärkeitä, ja niistä huolehditaan nykyaikaisilla, valinnanvapautta ja digitaalista tietoa hyödyntävällä tavalla.

SDP:n pelottelutodellisuudessa hallitus syyllistää työttömiä, kun Kokoomukselle on kysymys yhteispohjoismaisesta pyrkimyksestä modernisoida sosiaaliturvaa niin että työn tekeminen olisi aina houkuttelevaa, tietoisina siitä että sosiaaliturva on myös luonut kannustinloukkuja. SDP:n harhatodellisuudessa hallitus pakottaa ihmiset ilmaistyöhön, kun meille muille kysymys on siitä, että luodaan uusia vapaaehtoisia polkuja työelämään. Me muut kun emme voi olla sokeita sille, että työsuhteita syntyy Suomessa liian vähän, eikä siihen auta yksin se, että julkisia työllisyysmenoja kasvatetaan.

Onko SDP tänä päivänä todella sama puolue, jota johtivat vastuulliset realistit Väinö Tanner, Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen? Sama liike, jonka johtajat Willy Brandt ja Olof Palme uursivat uria Euroopan rauhan ja hyvinvoinnin hyväksi? Sosialidemokratian luomukset eivät ole turvassa sosialidemokratialta itseltään. En ole ainoa suomalainen, joka kokee vahvaa yhteyttä sosialidemokraattisten arvojen kanssa mutta samalla kerta toisensa jälkeen toteaa että niitä edistetään parhaiten muissa puolueissa kuin SDP:ssä.

Arvoisa puhemies

Hallituksen kelpo ministerit osaavat tässä salissa kyllä ratkaisujaan puolustaa. Ja syytä onkin, koska ilman hallituksen uudistuspyrkimyksiä suomalaisten hyvinvointipalvelut todella olisivat uhattuina. Olen varma siitä, että täysistunto kuittaa tämän välikysymyksen sellaisin äänestysluvuin, jotka se ansaitsee.