Grahn-Laasonen: Jokaisen suomalaisen on voitava kokea luonnonsuojelu omakseen

Ympäristöstä huolehtiminen on meidän kaikkien asia. Kyse on tulevien sukupolvien asiasta: millaisen elinympäristön haluamme jättää lapsillemme.

Uskon, että kaikki suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän kiinnostuneita luonnonsuojelusta. Tuskin kenelläkään on ainakaan mitään puhtaita vesistöjä ja rantoja, hyvää ilmanlaatua ja monimuotoista luontoa vastaan. Päinvastoin! Valtaosa meistä haluaa tehdä ympäristön kannalta kestäviä valintoja ja potee syyllisyyttä, jos ei arjen paineissa niihin aina pysty.

Luonnonsuojeluun liittyy paljon syyllisyydentunnetta ja syyllistämistäkin. Paljon mieluummin kannattaisi keskittyä miettimään, miten voisimme helpottaa ympäristön ja luonnon kannalta hyvien tekojen tekemistä arjessa. Toisaalta, miten voisimme poliitikkoina tehdä sellaista politiikkaa, joka kannustaa osallistumaan luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja joka tukee arjen ympäristötekoja?

Ympäristönsuojeluun liittyy monenlaista vastakkainasettelua. Joko olet ympäristöihminen tai et ole. Joko ajat luonnon etua ja jonkun ihan muun asian etua. Minä en usko, että asia on näin mustavalkoinen. Ympäristönsuojelu kuuluu kaikille. Ympäristöpolitiikka ja luonnonsuojelu on saatava pois pienen porukan marginaalista meidän kaikkien yhteiseksi asiaksi.

Jotta tähän päästään, meidän täytyy lisätä vuoropuhelua eri ympäristötoimijoiden ja kansalaisten välillä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta on saatu hyviä tuloksia vahvistamalla vapaaehtoisuuteen perustuvia luonnonsuojelukeinoja. Metsien suojeluun tähtäävä METSO-ohjelma on kerännyt kiitosta kaikilta. Vapaaehtoisuuteen perustuvilla keinoilla on pystytty hälventämään ympäristöasioihin liittyvää vastakkainasettelua ja lisättyä luonnonsuojelutavoitteiden hyväksyttävyyttä. Vapaaehtoisuus ei tarkoita, ettei olisi sääntöjä tai velvollisuuksia. Vapaaehtoisuuteen perustuvissa malleissa maanomistajat ovat voineet myydä maataan luonnonsuojeluohjelmaan, vaihtaa maata valtion maahan tai saada korvausta yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisesta. Reilu peli kaikille.

Viime päivinä on puhututtanut soidensuojelun täydennysohjelma ja haluni selvittää, miten voisimme hyödyntää soiden suojelussa metsiensuojelun hyviä kokemuksia. Suomen arvokkaita soita pitää suojella, sillä yli puolet suoluontotyypeistämme on uhanalaisia ja tilanne on erityisen huolestuttava eteläisessä Suomessa. Soidensuojelun täydennysohjelma siis tulee, mutta selvitämme, voitaisiinko maaliin päästä enemmän vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön perustuvilla keinoilla pakkolunastuskortin heiluttamisen sijaan.

Pakko ei lisää ihmisten sitoutumista luonnon ja ympäristön suojeluun. Vuosien varrella on nähty, mihin vastakkainasettelu maanomistajien ja ympäristöliikkeen välillä voi johtaa.  Sen sijaan tarvitsemme lisää vuoropuhelua. Tarvitaan uusi tapa toimia. Jokaisen suomalaisen on voitava kokea luonnonsuojelu omakseen.

Kirjoitus on julkaistu Itä-Hämeessä 24.10.2014