Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Kalle Joki­sen puhe kesä­ko­kouk­sessa 23.8.2016

Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Kalle Joki­sen puhe kesä­ko­kouk­sessa 23.8.2016

Julkaistu:

Hyvät kolle­gat, lehdis­tön edus­ta­jat, kokous­väki,

terve­tu­loa Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­seen Suomen Turkuun. Tänne kokoo­mus­lai­sen on aina mukava tulla. Turku on kautta aikain ollut vahvaa Kokoo­muk­sen kanna­tusa­luetta. On edus­kun­ta­ryh­män ja kokoo­muk­sen onni, että täältä on aina lähe­tetty vahvoja vaikut­ta­jia Helsin­kiin Isän­maan asioita hoita­maan.

Jo tässä vaiheessa kiitos teille varsi­nais­suo­ma­lai­sille, Turun ja Salon kaupun­geille sekä lukui­sille alueen yhteis­työ­kump­pa­neille, jotka tarjoa­vat lois­ta­vat puit­teet kesä­ko­kouk­sen järjes­tä­mi­selle.

Viime viikolla minis­te­ri­ryh­män kesä­ko­kous oli Tampe­reella ja nyt edus­kun­ta­ryhmä kokoon­tuu täällä Turussa. Turun ja Tampe­reen välillä on aina vallin­nut veljel­li­nen ilveily, joka ei ole kuiten­kaan välejä tuleh­dut­ta­vaa ilkei­lyä vaan parhaim­mil­laan kannus­taa toista pistä­mään parem­maksi. Poli­tii­kas­sa­kin voitai­siin ottaa mallia Turun ja Tampe­reen omaan itse­tun­toon ja naapu­rin arvos­tuk­seen perus­tu­vasta suhtau­tu­mi­sesta pyrkiä parem­paan.

Hyvät kuuli­jat,

edus­kun­ta­ryh­mämme kokoon­tuu tänään ensim­mäistä kertaa uudella kokoon­pa­nolla kesä­kuun vaih­dos­ten jälkeen. Aistin posi­tii­vi­sen odot­ta­vaa tunnel­maa, ja ehkä hieman jänni­tys­tä­kin. Myös kesän tapah­tu­missa kansa­lais­ten kohtaa­mi­sissa oli vahva posi­tii­vi­nen vire. Toreilla on kesän aikana voinut iloita monista kokoo­muk­sen liik­keelle lait­ta­mista, merkit­tä­vistä hank­keista, kuten kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen vapaut­ta­mi­sesta tai teiden korjaus­vel­ka­pa­ke­tin tietöistä. Hyvät päätök­set näky­vät ihmis­ten arjessa. Niiden kannus­ta­mina ponnis­te­lemme päätök­sissä eteen­päin.

Henki­lö­vaih­dok­set tuovat aina muka­naan mahdol­li­suu­den muutok­seen. Kokoo­mus on viime vuosina menes­ty­nyt kohtuul­li­sesti, mutta pystymme paljon parem­paan. Kokoo­muk­sen puolue­väessä ja edus­kun­ta­ryh­mässä on valta­vasti osaa­mista, joka meidän tulee saada parem­paan käyt­töön.

Tätä työtä Kokoo­muk­sessa on jo käyn­nis­telty vaikut­ta­ja­ver­kos­toissa, joihin jokai­nen Kokoo­muk­sen jäsen sai hakea. Verkos­toi­hin valit­tiin yli tuhat jäsentä, ja myös lukui­sat kansan­edus­ta­jamme ovat niissä mukana. Lupaan teille, että jokai­sen edus­ta­jan eri poli­tii­kan alojen osaa­mi­sen hyödyn­tä­mi­nen otetaan jatkossa myös edus­kun­ta­ryh­mässä parem­min huomioon. Kannus­tan kaik­kia kehit­tä­mään omaa subs­tans­sio­saa­mis­taan ja pereh­ty­mään aihe­pii­rei­hin pohja­mu­tia myöten. Ryhmämme uskot­ta­vuus ja vaikut­ta­mi­sen voima raken­tuu vain yksi­löi­den ammat­ti­tai­don kautta.

Toinen Kokoo­muk­sen haaste on ollut nopea­tem­poi­suus. Olemme välillä olleet hieman malt­ta­mat­to­mia uudis­tus­ha­lumme kanssa. Tiedämme kuiten­kin, että parhaat tulok­set tehdään pitkä­jän­tei­sellä työllä. Pika­voit­toja raapi­malla ei kansa­lais­ten luot­ta­musta lunas­teta, se ei ole meidän tapamme tehdä poli­tiik­kaa. Toivon, että pysäh­dymme kesä­ko­kouk­sen aikana hetkeksi pohti­maan tapaa tehdä poli­tiik­kaa.

Työs­ken­nel­lään päät­tä­väi­sesti ja rauhal­li­sesti. Pereh­dy­tään ja punni­taan, ja ollaan aina muita parem­min valmis­tau­tu­neita. Muis­te­taan maltti, ei sinkoilla. Luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen on pitkä tie. Se tapah­tuu vain teko­jen ja päivit­täi­sen työn kautta.

Hyvät kuuli­jat,

jos joku kuvit­teli, että tule­vasta poli­tii­kan syksystä tulee helppo ja isot ja vaikeat päätök­set ovat pääosin takana, se on väärä johto­pää­tös. Poli­tii­kassa on aina edessä vaikeita ja vielä vaikeam­pia päätök­siä. Se on tämän homman työsuhde-etu.

Nykyi­nen talous­kasvu ja työl­li­syy­saste eivät riitä sellai­sen Suomen kustan­ta­mi­seen, kuin me haluai­simme. Talou­temme laahaa vuoden 2007 tasolla. Elin­ta­soamme on yllä­pi­detty velalla. Olemme yli tuplan­neet valtion­ve­lan kahdek­sassa vuodessa. Olemme tulleet tilan­tee­seen, jossa luot­to­luo­ki­tuk­set ovat lähte­neet laskuun ja leik­kauk­set osuvat lähes joka puolelle. Veroas­teemme on länti­sen maail­man kärkeä.

Tämän tien päässä on aivan erilai­nen Suomi kuin toivomme. Se ei ole reilu Suomi. Jois­ta­kin puolueista on edel­leen ehdo­tettu ratkai­suksi vero­jen korot­ta­mista. Heille sanon, että se tie on kuljettu loppuun. Korkea veroaste on tukah­dut­ta­nut Suomen talou­den ja kannus­ta­vuu­den työhön. Vero­tuk­sessa on vain yksi tie – ja se on alas­päin.

Hyvät kuuli­jat,

tasa-arvoi­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ja korkea työl­li­syys ovat erot­ta­ma­ton pari. Ilman toista ei voi kestä­västi olla toista.

Vuonna 2008 väes­töl­li­nen huol­to­suh­teemme oli noin 50. Se tarkoit­taa sitä, että 100 työi­käistä kohden työelä­män ulko­puo­lella olevia, esimer­kiksi lapsia ja vanhuk­sia, oli 50. Kaksi työi­käistä yhtä työelä­män ulko­puo­lella olevaa kohtaan. Nykyen­nus­teen valossa vuonna 2030 huol­to­suh­teemme on noin 70. Huol­to­suh­teen muutos tarkoit­taa sitä, että sadan työi­käi­sen ihmi­sen, tulee 50 työelä­män ulko­puo­lella olevan sijaan, ottaa vastuu 70 ei-työi­käi­sestä. Tämä ei ole mikään pieni muutos. Koska huol­to­suh­tee­seen vaikut­ta­mi­sen keinot ovat raja­tut, jäljelle jää se, että yhä useampi työi­käi­sistä pitää saada töihin. Muuten kape­ne­vat hyvin­voin­nin hartiat eivät kestä.

Lähiai­ko­jen poli­tii­kan tärkein tavoite pitää olla työl­li­syy­den paran­ta­mi­nen. Edes­sämme on valinta, jonka pitäisi olla helppo: joko paran­namme työl­li­syyttä, tai kärsimme ja karsimme suoma­laista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa on kyseessä meille kaikille tärkeistä asioista: toimeen­tulo, koulut, neuvo­lat, terveys­kes­kuk­set ja eläk­keet. Me Kokoo­muk­sessa haluamme pitää kiinni tästä hyvästä yhteis­kun­ta­mal­lis­tamme. Sen puolesta olemme valmiit tais­te­le­maan.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan loppu olisi nimit­täin jakau­tu­nut yhteis­kunta, jossa mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo on järk­ky­nyt. Me emme tahdo sellaista Suomea. Tahdomme, että kaikki pysy­vät mukana, myös nopeassa muutok­sessa. On kyse suuresta arvo­va­lin­nasta: annam­meko yhteis­kun­nan jakau­tua menes­ty­jiin ja häviä­jiin, vai kuljem­meko eteen­päin yhdessä. Kyseessä on valinta tule­vai­suu­desta, valinta lastemme huomi­sesta.

Hyvät kuuli­jat,

talous ja työl­li­syys eivät parane ilman päätök­siä. Asioita ei tapahdu, niitä tehdään. Valtio­va­rain­mi­nis­teri Orpon budjet­tie­si­tyk­sessä on paljon myön­tei­siä työtä ja yrit­tä­jyyttä edis­tä­viä päätök­siä. Yrit­tä­jä­vä­hen­nys, maksu­pe­rus­tei­nen arvon­li­sä­vero ja koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen korot­ta­mi­nen ovat kaikki kokoo­muk­sen työlin­jan mukai­sia päätök­siä. Työn vero­tuk­sessa 7- vuoden koro­tus­ten korpi­vael­lus päät­tyy vihdoin, kun työn­ve­ro­tusta laske­taan kaikissa tulo­luo­kissa, eläke­läi­set mukaan lukien. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen tukee koti­maista kysyn­tää ja tekee työn vastaa­not­ta­mi­sesta kannat­ta­vam­paa.

Halli­tus on jo aikai­sem­min tehnyt joitain työl­li­syyttä lisää­viä päätök­siä. Koeai­ko­jen piden­tä­mi­nen, takai­sin­ot­to­vel­voit­teen keven­tä­mi­nen ja määrä­ai­kais­ten työso­pi­mus­ten helpot­ta­mi­nen kaikki paran­ta­vat ihmis­ten mahdol­li­suuk­sia päästä töihin.

Tiedämme, että näiden päätös­ten myötä työtä saadaan lisää, muttei riit­tä­västi. Uusia päätök­siä tarvi­taan, tai Suomi ei tule halli­tus­kau­den aikana kuntoon. Keinoja kyllä on. Tarvi­taan vain rohkeutta toteut­ta­mi­seksi. Halli­tuk­sen on pidet­tävä kiinni itse itsel­leen aset­ta­masta tavoit­teesta nostaa työl­li­syy­saste 72 prosent­tiin. (Ruotsi 76%, Tanska ja Norja n. 75% lähde OECD)
Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen on tällä hetkellä suoma­lais­ten ihmis­ten hyvin­voin­nin kannalta kaik­kein tärkein asia.

Hyvät kuuli­jat,

Suomen työmark­ki­nat ovat tällä hetkellä kummal­li­sessa tilassa. Työt­tö­myys on edel­leen korkea, mutta avoi­mien työpaik­ko­jen määrä on samaan aikaan kasva­nut merkit­tä­västi. Meillä on itsea­siassa ensim­mäistä kertaa yhtä paljon avoi­mia työpaik­koja kuin ennen vuonna 2008 alka­nutta finans­si­krii­siä. Suomessa on työvoi­man kohtaanto-ongelma, joka pitää ratkaista.

Viime touko­kuussa TE- palve­lu­jen mukaan Suomessa oli 332 000 työtöntä työn haki­jaa ja samaan aikaan 92 000 avointa työpaik­kaa. Miten voi olla mahdol­lista, että 332 000 työt­tö­män joukosta ei löydy edes 50 000 ihmistä täyt­tä­mään avoi­mia työpaik­koja. Miten voi olla mahdol­lista, että avoi­mia työpaik­koja on eniten alueilla, joissa on eniten työt­tö­miä työn­ha­ki­joita?

Syitä kohtaanto-ongel­maan on pääpiir­teit­täin kolme. 1) Työn teke­mi­nen ei ole kannat­ta­vaa 2) Ihmis­ten osaa­mi­nen ei vastaa avoi­mia työpaik­koja 3) Työn perässä ei ole kannus­ta­vaa liik­kua.

Näihin kaik­kiin kolmeen tulee budjet­ti­rii­hen työl­li­syys­pa­ke­tin ja sitä seuraa­van työn pystyä vastaa­maan. Se on velvol­li­suu­temme, sillä suurin osa työtä vailla olevista työt­tö­mistä haluaa tehdä työtä.

Kokoo­mus­lai­sille kaikki työ on arvo­kasta. Työn teke­mi­sen pitää myös aina kannat­taa. Tais­telu kannus­tin­louk­kuja vastaan on aloi­tet­tava välit­tö­mästi. Ihmi­set on vapau­tet­tava kannus­tin­louk­ku­jen ikeestä. Kannus­tin­louk­kuja on puret­tava jo nyt budjet­ti­rii­hessä. Tällä hetkellä Suomessa on paljon teke­mä­töntä työtä, jonka teke­mi­nen ei kannata. Ei ole yksin työt­tö­män vika, jos tarjot­tua työtä ei kannata ottaa vastaan, kun se jois­sa­kin tilan­teissa leik­kaisi tuloja. Meidän vastuul­lamme on, että kaikilla työky­kyi­sillä on mahdol­li­suus tehdä kannat­ta­vaa työtä.

OECD:n pohjois­mai­nen vertailu kertoo, että Suomessa 15-29 vuotiaista nuorista 13% ei ole koulu­tuk­sessa tai töissä. Missä he ovat, mitä he teke­vät ja kenen kustan­nuk­sella? Suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kirjoit­ta­mat­to­maan yhtei­sesti hyväk­syt­tyyn peri­aat­tee­seen kuuluu, että kun saa ilmai­sen neuvo­lan, tervey­den hoidon, koulu­tuk­sen, pahan päivän varalle sosi­aa­li­tur­van ja ikään­ty­neenä eläk­keen, vasti­neeksi työky­kyi­senä tehdään töitä ja maksan veroja. Minä ajat­te­len niin, että työi­käi­sen ja -kykyi­sen suoma­lai­sen tehtä­vänä on lähtö­koh­tai­sesti osal­lis­tut­tava hyvin­voin­nin rahoit­ta­mi­seen teke­mällä työtä. Ei voi olla ihmi­sen oma valinta vain ottaa eikä antaa.
OECD:n vertailu kertoo, että työn vastaan­ot­to­vel­voit­ta­vuu­dessa olemme löysiä, kaukana muiden pohjois­mai­den tasosta.

Näihin ja moniin muihin työl­li­syys­po­li­tii­kan yksi­tyis­koh­tiin on syytä syven­tyä, kun teemme työl­li­syyttä paran­ta­via toimen­pi­teitä. Samalla on muis­tet­tava, että nämä­kin päätök­set on tehtävä reilusti. Sillä tavalla, että kannus­teet ja velvoit­teet ovat tasa­pai­nossa, eikä kenen­kään asemaa kohtuut­to­masti heiken­netä.

Hyvät kuuli­jat,

työl­li­syys on syksyn tärkein teema, mutta syksyn asia­lis­talla on myös paljon muuta.

Tämä halli­tus päätti ohjel­mas­saan olla ensim­mäi­nen halli­tus, joka ei ainoas­taan lisää, vaan myös purkaa normeja. On suoras­taan erikoista, että Suomessa otet­tiin vasta nyt tosis­saan härkää sarvista ja keksit­tiin, että osa sään­te­lystä on aikansa elänyttä. Koko suoma­lai­nen keskus­telu normin­pu­rusta lähti itse asiassa liik­keelle kokoo­mus­lais­ten aloit­teesta.

Halli­tus­oh­jel­maan kirja­tut normin­pur­ku­ta­voit­teet ovat melkoi­sen hyviä. Lisää­kin saisi tulla, mutta jo halli­tus­oh­jel­maa toteut­ta­malla pääsi­simme merkit­tä­västi eteen­päin.

Uusien ideoi­den kerää­mi­nen ja listo­jen laadinta ei koskaan ole turhaa, päin­vas­toin. Nyt on kuiten­kin aika viedä sovi­tut normin­pur­ku­pää­tök­set käytän­töön. Parempi 20 puret­tua kuin kaksi­sa­taa listat­tua ja purka­ma­tonta normia. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä antaa täyden tukensa, ja edel­lyt­tää halli­tuk­selta rivak­kaa ja kunnian­hi­moista etene­mistä esimer­kiksi kaavoi­tuk­sen ja raken­ta­mi­sen normien purka­mi­sessa, lupa- ja vali­tus­pro­ses­sien keven­tä­mi­sessä ja nopeut­ta­mi­sessa sekä yritys­ten hallin­nol­li­sen taakan keven­tä­mi­sessä. Maata­lou­den kannat­ta­vuus­krii­siin Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä esitti jo alku­ke­sästä oman pelas­tus­pa­ket­tinsa, kehoi­tamme maata­lous­mi­nis­te­riä tutus­tu­maan siihen ja lait­ta­maan toimeksi, jotta koti­mai­nen ruoan tuotanto ei näivety kannat­ta­vuus­krii­sin alle. Pure­taan, ei vain puhuta.

Hyvät kuuli­jat,

poli­tii­kan syksyä sävyt­tää varmasti myös maakunta- ja sote-uudis­tus. Ensim­mäi­nen paketti lakeja lähtee lausun­noille näinä päivinä, ja myöhem­min syksystä keski­ty­tään erityi­sesti valin­nan­va­pau­den konkre­tian luomi­seen.

Kokoo­mus ajaa valin­nan­va­pautta, koska valin­nan­va­pau­dessa on ennen kaik­kea kyse tasa-arvon ja valin­nan mahdol­li­suuk­sien lisää­mi­sestä. Nykyi­sessä tervey­den­huol­lon järjes­tel­mässä maksu­ky­kyi­sillä on ohitus­kaista palve­lui­hin. Nyky­mal­lin sijaan, valin­nan­va­pau­dessa jokai­sella suoma­lai­sella on oikeus valita. Valin­nan­va­paus on valtava ajatus­ta­van muutos suoma­lai­seen tervey­den­huol­lon järjes­tel­mään.

Kokoo­mus ajaa valin­nan­va­pautta myös siksi, että valin­nan­va­paus paran­taa palve­lu­jen laatua. Kun poti­laat saavat itse valita, huonon palve­lun tai pitkien jono­tusai­ko­jen palve­lun­tar­joa­jat karsiu­tu­vat pois. Kilpai­lun jalos­tava vaiku­tus laskee myös tervey­den­huol­lon kustan­nuk­sia. Kun valin­nan­va­paus järjes­te­tään oikein, on mahdol­li­suus sekä tervey­se­ro­jen pienen­ty­mi­seen, että kustan­nus­ta­son laskuun. Tasa-arvoi­sem­piin, tehok­kaam­piin ja ihmis­läh­töi­sem­piin palve­lui­hin. Sitä Kokoo­mus haluaa.

Sote- ja maakun­ta­uu­dis­tus muut­taa tule­vai­suu­den kuntaa ja sen tehtä­viä. Maakun­tien ydin­teh­tä­väksi tulee sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mi­nen, jolloin iso osa kunta­ta­lou­desta siir­tyy maakun­tiin. Jäljelle jäävä kunta on useassa yhtey­dessä jo ristitty elin­voima- ja sivis­tys­kun­naksi.

Parhaan mahdol­li­sen elin­voi­ma­kun­nan luomi­seksi meidän polii­tik­ko­jen tulee antaa myös keinot sen toteut­ta­mi­seen. Tule­vai­suu­den kunnalle tulisi sivis­tys­po­li­tii­kan lisäksi antaa avai­met työl­li­syys- ja elin­kei­no­po­li­tii­kan teke­mi­seen.

Kokoo­muk­sen mielestä tule­vai­suu­den kunnan tehtä­väksi sopisi TE-palve­lui­den tuot­ta­mi­nen. Tällä hetkellä TE-palve­luissa valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä. Kunnilla on käytän­nössä parhaat keinot työl­li­syys­po­li­tii­kan hoita­mi­seksi, aina koulu­tuk­sesta yritys­ten elin­voi­maan. Siksi olisi luon­te­vaa, että myös vastuu työl­li­syy­den hoita­mi­sesta annet­tai­siin kunnille.

Työl­li­syy­den hoita­mi­sessa keskeistä on muis­taa tavoite: työpai­kan saami­nen. Digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suu­det on hyödyn­net­tävä TE-palve­luissa parem­min. Myös yksi­tyi­sestä työn­vä­li­tyk­sestä on paljon opit­ta­vaa. Yksi­tyi­sen sekto­rin tuot­ta­maa työn­vä­li­tystä osana julkista palve­lua ei pidä myös­kään sulkea ulos.

Hyvät ystä­vät,

Minä haluan raken­taa reilua yhteis­kun­taa. Sellai­sessa yhteis­kun­nassa aivan jokai­sesta väli­te­tään ja yhteis­kunta koetaan oikeu­den­mu­kai­seksi.

Kokoo­muk­sen on jatkossa pystyt­tävä katso­maan yhteis­kun­taa entistä laajem­masta näkö­kul­masta. Teke­mämme poli­tii­kan tulee kestää tarkas­te­lua siten, että se tuntuu reilulta aivan jokai­selle suoma­lai­selle. Se tarkoit­taa niin yhteis­kun­nan ulko­puo­lelle pudon­nutta nuorta, liikun­ta­ra­joit­teista eläke­läistä, keski­tu­loista palkan­saa­jaa kuin suoma­laista perhey­rit­tä­jää­kin.

Tällä hetkellä Suomessa yhä pienempi työs­sä­käy­vien joukko joutuu kanta­maan yhä raskaam­man vastuun hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan yllä­pi­dosta. Samaan aikaan työelämä ja yhteis­kunta ovat muut­tu­neet epävar­mem­maksi. Enti­siä koko uran työsuh­teita ei enää ole. Työ on nopea­tem­poi­suu­den vuoksi muut­tu­nut eri tavalla kuor­mit­ta­vaksi.

Tarvit­semme työtä pitääk­semme kiinni välit­tä­mi­sen lupauk­sesta. Välit­tä­mi­sen lupaus on koko suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kivi. Se tarkoit­taa turva­verk­koa, jonka välistä yksi­kään ei tipu, vaan ponnah­taa takai­sin ylös.

Siksi meidän on huoleh­dit­tava siitä, että tässä maassa työn teke­mi­nen kannat­taa. Että se on kannat­ta­vaa keski­tu­loi­sissa perheissä, joissa lapset ovat päivä­koti-ikäi­siä. Että työstä jää myös pienellä palkalla riit­tä­västi käteen. Ja että työt­tö­män on kannus­tava hakea uutta työtä.

Pide­tään siis mielessä, että kaik­kein tärkein asia, joita työpaik­ko­jen lisää­mi­sellä tavoi­tel­laan, on välit­tä­vän ja oikeu­den­mu­kai­sen yhteis­kun­nan turvaa­mi­nen ja kehit­tä­mi­nen. Työ on väli­nearvo, hyvä yhteis­kunta itsei­sarvo.

Näillä sanoin, totean Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sen avatuksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

19.4.2024

Ted Apter: ”Menes­tyvä Eurooppa on mahdol­li­nen, mutta se ei synny itses­tään”

Aloi­tan sisäl­tö­va­roi­tuk­sella. Olen pahem­man luokan EU-nörtti, minkä lisäksi työk­seni ratkon elin­kei­no­po­liit­ti­sia ongel­mia. En siis aio kaunis­tella tosi­asioita: laiva on törmän­nyt

18.4.2024

Mika Aaltola kokoo­muk­sen euro­vaa­lieh­dok­kaaksi

Ulko­po­liit­ti­sen insti­tuu­tin johtaja Mika Aaltola lähtee ehdok­kaaksi euro­par­la­ment­ti­vaa­lei­hin kokoo­muk­sen ehdok­kaana. Puolue­hal­li­tus nimesi Aalto­lan viral­li­sesti ehdok­kaaksi kokouk­ses­saan tors­taina.  Mika Aaltola on

17.4.2024

Sari Sarko­maa: Kouluista ja lapsen arjesta on tehtävä kaikille turval­lista

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro ajan­koh­tais­kes­kus­te­luun koulu­tur­val­li­suu­desta ja koulu­rau­hasta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Koulu­rauha ja lastemme hyvin­vointi on meidän aikuis­ten vastuulla. Valtaosa lapsista ja

Skip to content