Arvovaltakysymyksiä?

Päivän lehdet koneessa kertovat vieläkin suurta uutista siitä, että puhemies Niinistö on ollut veronkevennyksistä eri mieltä kuin minä. Monessa kommentissa sanotaan, että häntä pitäisi kuunnella, eikä asia saisi olla arvovaltakysymys.

Olen ollut onnekseni aika pitkään poissa maasta, ensin Unkarissa työmatkalla ja lomalla vaimoni kanssa ja sitten Brysselissä. Olen näin ollen välttynyt tältä hieman ylikierroksilla käyneeltä ja ylitulkitulta keskustelulta.

Ensiksi: Sauli käytti hyvän puheenvuoron. Antakaa miehen puhua. Hänellä on kokemusta ja näkemystä. Ei hänenkään mielipiteensä kuitenkaan ainoita totuuksia ole. Siksi on normaalia, että asioista voidaan olla eri mieltä. Itse asiassa en edes ole täysin tietoinen esittikö Sauli veronkevennysten perumista vai mitä? Se ei ole täsmällisesti uutisoinnista käynyt selville.

Toiseksi: On kuulostanut hieman hassulta, että jonkun toimittajan keksimä näkemys, että en saisi tehdä arvovaltakysymystä Saulin mielipiteestä, on levinnyt kulovalkean tavoin monen kirjoittajan ajatukseksi. Näyttää siltä, että arvovaltakysymyksestä tulee julkinen totuus, vaikka kukaan ei ole vaivautunut minulta kysymään onko asia minulle arvovaltakysymys. Tietenkään ei ole. Mielestäni veronkevennykset vain ovat nyt juuri oikeaa politiikkaa. Pidemmät perustelut asialle voi lukea kolumnistani Turun Sanomista.

Se, että minulla on erilainen mielipide talouspolitiikasta, ei tarkoita sitä, että olisin erimieltä arvovaltasyistä. Näyttää nimittäin siltä, että valtaosa talousasiantuntijoista on kanssani samaa mieltä. Tuskin heillekään kyseessä on arvovaltakysymys.

Eli: annetaan keskustelun käydä. Niinistö on yksi niistä harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka haluavat käydä talouspoliittista keskustelua. Hänellä on siihen vielä poikkeuksellisen laaja-alainen kokemus. Ei aina kannata hyppiä seinille, jos hän esittää mielipiteitään. Unilukkarilla riittää työsarkaa Suomessa.