Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Uusi nousu: Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kilpailukykyisempi talous

Uusi nousu: Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan uudis­ta­mi­nen ja kilpai­lu­ky­kyi­sempi talous

Julkaistu:

Suomi on globaa­lissa kilpai­lu­ti­lan­teessa, halusimme sitä tai emme. Globaali konteksti ja kansain­vä­li­nen talous ei ole asia, jonka voimme valita tai joka riip­puisi arvoista tai ideo­lo­gioista. Muut­tuva toimin­taym­pä­ristö on tosia­sia. Meillä ei ole muuta vaih­toeh­toa kuin pärjätä kilpai­lussa.

Olemme eden­neet vuonna 2008 alka­neesta globaa­lista finans­si­krii­sistä Euroo­pan velka­krii­siin ja siitä kasvu­krii­siin. Suomen omat raken­teel­li­set ongel­mat ja kilpai­lu­ky­vyn mene­tys tarkoit­ta­vat sitä, että julki­nen talous pysyy jatkos­sa­kin alijää­mäi­senä, vaikka talous kasvaisi.

Valtion velka nousee vuoden 2008 tasosta, 54 miljar­dista eurosta, noin 101 miljar­diin euroon ensi vuoden loppuun mennessä. Velka siis lähes kaksin­ker­tais­tuu seit­se­män ?laihan? vuoden aikana. Näin ei voi jatkua.

Mitä sitä kier­te­le­mään: Suomi on hoita­nut hommansa huonosti. Kymme­nen vuotta sitten olimme Euroo­pan edel­lä­kä­vijä. Nyt olemme ongel­ma­ta­paus­ten joukossa. Kysy­mys kuuluu: miten tähän tultiin? Ja vielä tärkeämpi kysy­mys: miten tästä eteen­päin?

Tähän tultiin siksi, että sekä julki­nen että yksi­tyi­nen sektori teki­vät virheitä. Vien­ti­teol­li­suus menetti mark­ki­noita. Vien­ti­tuot­tei­den arvo laski. Kustan­nuk­set karka­si­vat käsistä.

Poliit­ti­sella puolella suurin virhe oli suuret puheet ja pienet tulok­set. Sen sijaan, että olisi tehty konkreet­ti­sia kilpai­lu­ky­kyä paran­ta­via uudis­tuk­sia, lähdet­tiin tavoit­te­le­maan liian montaa suurta refor­mia yhtä aikaa. Suomi ajau­tui muuto­säh­kyyn. Mitään asiaa ei saatu nopeasti maaliin.

Tätä ja muuta­maa edel­listä halli­tusta voi ihan aiheesta syyt­tää siitä, että isot raken­ne­uu­dis­tuk­set ovat edel­leen kesken. Totta ei kuiten­kaan ole, että ihan toimet­to­mia olisimme tällä vaali­kau­della olleet.

On estetty euroa­lu­een romah­dus ja onnis­tuttu pitä­mään Suomi vaiku­tus­val­tai­sena EU:n ja euro­jär­jes­tel­män jäse­nenä. Painetta muuhun­kin on ollut.

On onnis­tuttu estä­mään työt­tö­myy­den nousu niin korkealle kuin huono­jen talous­lu­ku­jen perus­teella olisi voinut kuvi­tella.

On tehty päätök­set lähes 6,5 miljar­din euron valtion­ta­lou­den sopeu­tuk­sesta. Valtion budje­tin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräk­käin. Näin on viimeksi käynyt Lippo­sen 1. halli­tuk­sen aikoi­hin.

On pystytty teke­mään tuntuva yritys­ve­ro­uu­dis­tus, jossa yhtei­sö­ve­roa on keven­netty 1,2 miljar­dilla eurolla.

On tehty lukui­sia muita yritys­ten rahoi­tusta paran­ta­via toimia ja viety isoja infra­hank­keita eteen­päin.

On saatu aikaan eläke­uu­dis­tus, josta kiitos työmark­ki­na­jär­jes­töille.

Sote-uudis­tuk­sesta saatiin tänä aamuna sopu. Monet raken­ne­uu­dis­tuk­siin liit­ty­vät lait ovat edus­kun­nan käsit­te­lyssä, mutta osa pitää vielä viedä halli­tuk­sesta edus­kun­nalle.

Monista hyvis­tä­kin teoista huoli­matta lienee rehel­listä kuiten­kin todeta, ettei tämä halli­tus ole ollut ihan niin jämäkkä muutok­sen­te­kijä, kuin Suomi tässä tilan­teessa olisi tarvin­nut.

Vaikeina aikoina on lupa odot­taa parem­paa. Tämä koskee niin poliit­ti­sia päät­tä­jiä kuin myös työmark­ki­na­jär­jes­töjä.

Itsel­läni on nyt kaksi tavoi­tetta yli muiden: 1) Suomi on parem­massa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloit­taes­sani päämi­nis­te­rinä. 2) Saamme raken­net­tua Suomelle selviy­ty­mis­stra­te­giaa, joka pohjau­tuu tilan­ne­ku­van ymmär­tä­mi­seen.

EK:n, Keskus­kaup­pa­ka­ma­rin, Suomen Yrit­tä­jien ja Perhey­ri­tys­ten liiton puheen­joh­ta­jat julkis­ti­vat viime viikolla histo­rial­li­sen yhtei­sen kannan­o­ton. Sen keskei­nen sisältö oli, että Suomi on kuilun partaalla. Tarvit­semme rohkeita toimen­pi­teitä.

Olen analyy­sista samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että puoluei­den on otet­tava kantaa tähän listaan vaali­ken­tillä.

Meillä kaikilla on edes­sämme valinta: Olem­meko moderni, kansain­vä­li­nen, rohkea, avoin, uudis­tuva ja dynaa­mi­nen kansa­kunta? Vai vetäy­dym­mekö kiivaim­mista tais­te­luista ja yritämme pitää yllä vähän vanhan­ai­kaista, valtio­ve­toista, kakun jaka­mi­seen keskit­ty­vää yhteis­kun­taa, joka yrit­tää parhaansa mukaan sinni­tellä kansain­vä­li­sen talou­den pyör­teissä, otta­matta aloi­tetta oikeasti käsiinsä.

Talous ei tule kään­ty­mään kasvuun muuta­malla yksit­täi­sellä toimella, kuten pk-yritys­ten rahoi­tusta paran­ta­malla tai velkael­vy­tyk­sellä.

Ei ole olemassa yhtä pelas­ta­jaa, joka tulee ja kään­tää sitä kahvaa, jolla talous­kasvu taas alkaa ja hoitaa ongel­mamme pois.

Haas­teemme ovat niin moni­syi­set, että niiden ratkai­suun ei enää riitä yksi resepti. Siksi ideo­lo­gi­sista pidäk­keistä on luovut­tava sekä oikealla että vasem­malla.

Tilan­ne­ku­van on oltava selvä kaikille: Suomen heik­koa suoriu­tu­mista ei voi selit­tää suhdan­ne­te­ki­jöillä, ei myös­kään pelkäs­tään halli­tuk­sen teke­mät­tö­myy­dellä. Tai ?väärän­lai­sella? poli­tii­kalla. Tarvi­taan uudis­tu­mista. Vaikka se pelot­taisi.

Koti­kenttä on laitet­tava kuntoon: kilpai­lu­kyky on palau­tet­tava ja julki­nen sektori on uudis­tet­tava. Tällöin meillä on mahdol­li­suus saada osamme maail­man­kau­pan kasvusta ja säilyt­tää hyvin­voin­timme.

Lähdem­mekö raken­ta­maan uutta, dynaa­mista Suomea, joka voi pitää huolta kaikista kansa­lai­sis­taan, vai lähdem­mekö huute­le­maan apua mennei­syy­destä? Uskal­lam­meko purkaa vanhaa ja tehdä fiksum­min, vai yritäm­mekö hoitaa kaikki yhteis­kun­nal­li­set velvoit­teemme nykyi­sillä, osin tehot­to­milla raken­teilla ja toimin­ta­ta­voilla? Raken­nam­meko talou­temme nousun tukiais­ten vai kasvun dyna­mii­kan varaan? Olem­meko avoin ja reilu yhteis­kunta vai syrjim­mekö eri vähem­mis­töjä sekä ulko­maa­lai­sia? Vastak­kain ovat uudis­ta­jat ja peruu­tus­pei­liin katso­jat.

En kannata sitä, että valtio toimisi talou­dessa nykyis­tä­kin enem­män valtio­nyh­tiöi­den kautta, keräisi veroilla enem­män varoja, ja jakaisi niitä sitten uudes­taan yritys­tu­kina. Ajatus­maa­il­mani mukaan työpai­kat ja kasvu synty­vät yrityk­sissä. Yrit­tä­jät, omis­ta­jat ja työn­te­ki­jät luovat kasvun ja uudet työpai­kat.

Olemme kansa­kun­tana tilan­teessa, jossa poliit­ti­set päät­tä­jät pysty­vät luomaan turval­li­suutta ainoas­taan muutok­seen sopeu­tu­malla ja muutok­sia teke­mällä, ei paikal­laan pysy­mällä. Suomen nousu kautta histo­rian on perus­tu­nut edel­lä­kä­vi­jyy­teen. Miksi johto­pää­tös olisi nyt toisen­lai­nen?

Olemme sen verran pieni kansa, että ihan kaikessa emme voi olla maail­man parhaita. Myös tässä on tehtävä valinta: mihin panos­tamme?

Suoma­lai­sen ihmi­sen kannalta on keskeistä, että Suomi on maail­man paras maa tehdä työtä ja koulut­tau­tua. Suomen menes­tyk­sen kannalta on tärkeää, että Suomi on maa, johon kannat­taa inves­toida. Inves­toin­nit tarkoit­ta­vat työpaik­koja ja vero­tu­loja.

Suomi voi olla edel­lä­kä­vijä muuta­malla osa-alueella, joista digi­ta­li­saa­tio on tällä hetkellä maail­maa voimak­kaasti muok­kaava voima. Siinä meillä on paljon osaa­mista.

Suomi nousee, kun panos­tamme aina­kin näihin neljään asiaan: työ, osaa­mi­nen, inves­toin­nit sekä digi­ta­li­saa­tion meille tuomat mahdol­li­suu­det.

Työ

Suomi nousee vain työllä. Tarvit­semme lisää työtä, monen­laista työtä, palkit­se­vaa työtä, moti­voi­vaa työtä. Työmark­ki­noi­den jäyk­kyyk­siä on puret­tava yhdessä, jotta yhä useampi pääsee töihin.

Suomessa työl­li­syy­saste on selvästi alhai­sempi kuin vaik­kapa Ruot­sissa, Tans­kassa tai Saksassa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­nen myös jatkossa edel­lyt­tää korkeaa työl­li­syy­sas­tetta.

Globaali toimin­taym­pä­ris­tömme muut­taa ammat­teja ja työmark­ki­noita: suuri osa nykyi­sistä amma­teista pois­tuu. Työ muut­taa muoto­aan. Enää ei tehdä yhte­näi­siä uria, vaan tarvi­taan moni­puo­lista osaa­mista. Puolus­tus­tais­telu ei auta. Pitää mennä rohkeasti eteen­päin ja olla ensim­mäis­ten joukossa, jos aikoo pärjätä. Työl­lis­tä­mi­sen esteitä on ennak­ko­luu­lot­to­masti puret­tava. Työn­te­ki­jöi­den ja yritys­ten on pais­kat­tava kättä ja hoidet­tava asiat yhdessä, sopien. Tämä edel­lyt­tää tietysti luot­ta­musta.

Tällä hetkellä monilla puolueilla on haluja kiris­tää palk­ka­ve­ro­tusta sekä myös osin yritys­ten vero­tusta. Kireä työn vero­tus tarkoit­taa sitä, että Suomessa tehdään vähem­män työtä. Siksi mieles­täni ratkaisu on keven­tää työn teke­mi­sen ja työn anta­mi­sen vero­tusta. Kulut­ta­mi­sen vero­tus on sekä talous­kas­vun että ympä­ristö- ja muiden hait­ta­vai­ku­tus­ten vuoksi parempi vaih­toehto kuin työn verot­ta­mi­nen. Koko­nais­ve­roas­tetta ei voi nostaa. Osto­voi­masta on huoleh­dit­tava.

Osaa­mi­nen

Vaikka joudumme noudat­ta­maan tiuk­kaa meno­ku­ria, on löydet­tävä riit­tä­västi voima­va­roja sinne, mistä uusi kasvu ja tule­vai­suu­den hyvin­vointi synty­vät: perus­o­pe­tuk­seen, lukioi­hin, amma­til­li­seen koulu­tuk­seen, korkea­kou­lu­tuk­seen, tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen. Suomen tule­vai­suu­den hyvin­vointi tehdään luok­ka­huo­neissa, luen­to­sa­leissa ja työpa­joissa. Koulu­tusta parem­paa inves­toin­tia ei ole.

Suomen menes­tys­ta­rina on perus­tu­nut sivis­tyk­sen uskoon, vahvaan osaa­mi­seen ja koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­seen. Osaa­mis­ta­son nosto on oleel­lista paitsi kansal­li­sen kilpai­lu­ky­vyn, myös eriar­vois­tu­mi­sen torju­mi­sen näkö­kul­masta.

Jokai­sella on oltava mahdol­li­suus opis­kella kyky­jensä ja moti­vaa­tionsa perus­teella taus­tois­taan riip­pu­matta. Yritys­ten kannalta osaava ja moti­voi­tu­nut työvoima on avai­na­se­massa, kun pyri­tään edel­lä­kä­vi­jäksi valloit­ta­maan uusia mark­ki­noita.

Kuka pärjää kovassa kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa? Mitkä työpai­kat säily­vät siinä­kin vaiheessa, kun robo­ti­saa­tio ja tuot­ta­vuu­den kasvu­vaa­teet siir­tä­vät työtä muualle? Ne työt, jotka vaati­vat luovuutta ja erityis­osaa­mista, asioi­den yhdis­te­le­mistä ihan uudella tavalla, asiak­kai­den tarpei­den ymmär­tä­mistä ja enna­koi­mista.

Tähän pystyy ammat­ti­lai­nen, huip­puo­saaja. Eikä se huip­puo­saaja mones­ti­kaan löydy yritys­ten johto­por­taista (anteeksi vain paikalla olevat yritys­joh­ta­jat), vaan käytän­nön työn teki­jöistä.

Inves­toin­nit

Jos haluamme, että Suomi pysyy hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tana, meidän on huoleh­dit­tava siitä, että Suomi on maail­man paras maa inves­toida.

Mitä inves­toin­tien lisää­mi­nen edel­lyt­tää? Kilpai­lu­ky­kyi­sem­pää toimin­taym­pä­ris­töä. Yritys­ten inves­toin­ti­pää­tök­set eivät ole kiinni yksit­täi­sistä teki­jöistä, kuten palk­ka­kus­tan­nuk­sista, ener­gia­kus­tan­nuk­sista, logis­tii­kasta, vero­tuk­sesta tai osaa­vasta työvoi­masta, vaan näiden kaik­kien yhdis­tel­mästä.

Yksi kilpai­lu­ky­vyn elemen­teistä on myös ennus­tet­ta­vuus. Poliit­ti­set päätök­set esimer­kiksi vero­tuk­sen osalta eivät saisi pouk­koilla, kuten tällä vaali­kau­della on hieman pääs­syt käymään, se tunnus­tet­ta­koon. Yksi Suomen vahvuuk­sista on ollut ennus­tet­tava toimin­taym­pä­ristö. Siitä on syytä pitää kiinni.

Mikäli elin­kei­noe­lämä ei usko Suomeen, on meidän aivan turha kuvi­tella, että velkaan­tuva valtio voisi yksin tätä maata raken­taa. Mikäli yrit­tä­jyyttä suoras­taan este­tään, tai kovasta työstä saatava palk­kio jää mität­tö­mäksi, kuka jaksaa ponnis­tella ja puskea visio­taan eteen­päin? Siksi on edis­tet­tävä yksi­tyi­siä inves­toin­teja, jotka voivat olla joko aineel­li­sia tai aineet­to­mia.

Halli­tus teki juuri viime viikolla pienen, mutta toivot­ta­vasti oikeaa signaa­lia vies­ti­vän päätök­sen jatkaa tuotan­nol­lis­ten inves­toin­tien koro­tet­tuja pois­toja. Tämä helpot­taa yritys­ten inves­toin­tien rahoi­tusta.

Myös julki­sia inves­toin­teja tarvi­taan edellä mainit­se­maani koulu­tuk­seen, osaa­mi­seen ja tutki­muk­seen sekä työl­li­syy­den ja kasvun kannalta kriit­ti­seen infra­struk­tuu­riin. Esimerk­kinä tiet, meri­väy­lät, raiteet, lento­ken­tät, asun­to­ra­ken­ta­mi­nen sekä ener­giain­fra. Julki­set inves­toin­nit on kohden­net­tava oikein ja siten, että ne palve­le­vat myös yksi­tyi­siä inves­toin­teja.

Digi­ta­li­saa­tio

Suomella on valta­van paljon voitet­ta­vaa, jos tartumme digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suuk­siin. Esimerk­kinä tästä on vaik­kapa kansal­li­nen palve­lu­väylä, joka on etene­mässä halli­tuk­sen suun­ni­tel­man mukai­sesti. Digi­ta­li­saa­tiossa esimer­kiksi Viro on jois­sain asioissa kiri­nyt edel­lemme, mutta ehdimme vielä mukaan, omia vahvuuk­siamme hyödyn­täen.

Meillä on valmista osaa­mista ICT-sekto­rilla. Meillä on myös julki­lausuttu poliit­ti­nen tahto­tila virta­vii­vais­taa sähköi­set järjes­tel­mät. Siihen on ladattu kovia odotuk­sia tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­sessa ja julki­sen sekto­rin tehos­ta­mi­sessa.

Raken­namme julki­sia palve­luita ihmi­siä varten, emme hallin­toa varten. Siksi on ensi­si­jai­sen tärkeää luoda helposti käytet­tä­viä, ihmis­ten tarpei­siin vastaa­via digi­taa­li­sia palve­luita.

Digi­ta­li­saa­tion on oltava ensi­si­jai­nen malli: jos ei ole perus­tel­tua syytä muuhun, uudet palve­lut ja järjes­tel­mät luodaan sähköi­sinä. Suomessa väes­tön koulu­tus­taso sekä sähköis­ten väli­nei­den käyttö ovat korkealla tasolla ? täällä on ainek­sia testata liike­toi­min­tai­deoita sekä konsep­toida niin yksi­tyi­siä kuin julki­sia sähköi­siä palve­luita. Tavoit­teena on tietysti synnyt­tää uusia tuot­teita ja menes­ty­viä yrityk­siä, jotka tuovat työtä ja vien­ti­tu­loja korke­aan osaa­mi­seen perus­tuen.

Tuoreena päämi­nis­te­rinä olen halun­nut tässä puheen­vuo­ros­sani kertoa rehel­li­sesti tilan­ne­ku­van niin kuin sen näen. Kesällä 2011 halli­tus aloitti haas­ta­vassa tilan­teessa, uuden­lai­sen vaali­tu­lok­sen jälkeen. Kaksi halli­tus­puo­luetta on jo lähte­nyt, mikä kertoo siitä, että vaikeita päätök­siä on viety läpi. Eivät nämä puolu­eet siksi lähte­neet, että olisi­vat turhau­tu­neet teke­mät­tö­myy­teen.

Paljon on silti vielä tehtävä.

Halli­tuk­seni peri vaikean poliit­ti­sen ja talou­del­li­sen tilan­teen. Talou­den terveh­dyt­tä­mis­työtä teemme niin pitkälle kuin suin­kin ehdimme. Seuraa­van halli­tuk­sen on jatket­tava talou­den tasa­pai­not­ta­mista halli­tuk­sen väristä riip­pu­matta.

Lopulta kyse on valin­noista. Yhtä pelas­ta­jaa ei ole. Maailma ympä­ril­lämme haas­taa meidät, eikä pussil­li­nen vanhoja kons­teja auta uusiin ongel­miin. Tilan­teelta ei voi sulkea silmi­ään, vaan silmät on pikem­min­kin avat­tava todel­li­suu­teen, joka ei löydy vain maamme rajo­jen sisä­puo­lelta. Meidän on uskal­let­tava ottaa loikka tule­vai­suu­teen. Tämä koskee niin poli­tiik­kaa kuin työmark­ki­na­jär­jes­tö­jä­kin. Myös EK:ta.

Meidän täytyy valita, mitä tavoit­te­lemme ja miten siihen pääsemme.

Olen aset­ta­nut tavoit­teeksi sen, että täyt­täes­sään sata vuotta Suomi on maail­man paras maa syntyä, elää ja kuolla. Siitä en anna periksi. Tavoi­tetta edis­te­tään esimer­kiksi työllä ja osaa­mi­sella, inves­toin­tien lisää­mi­sellä sekä digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suuk­siin tart­tu­malla.

Koskaan ei saa unoh­taa, miksi tätä työtä tehdään. Tätä työtä tehdään ihmis­ten hyvin­voin­nin puolesta.

 

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin pitämä juhla­puhe EK:n syys­ko­kouk­sen semi­naa­rissa 25.11.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content