Ympäristöpolitiikan verkoston blogi: Ilmastovastuun kantaminen on turvallisuuspolitiikkaa

Ympäristöpolitiikan verkoston blogi

Eduskunnassa keskusteltiin viime viikolla oppositiopuolueiden varjobudjeteista. Perussuomalaisten tarjoilemassa ehdotuksessa korostui haikailu impivaaralaisen Suomen perään. Puolueen varjobudjettia voisikin kuvailla ennen kaikkea kansainvälisyysvastaiseksi. Siinä esitettiin tuntuvia leikkauksia esimerkiksi EU-jäsenmaksuihin, turvapaikanhakijoiden kustannuksiin, sekä radikaaleja leikkauksia kehitysapumäärärahoihin.

Turvapaikka- ja maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa vaikutuksia kansallisella tasolla on ruodittu lähes jokaisesta näkökulmasta. Harvoin pysähdytään kuitenkaan pohtimaan, missä pakolaisvirtojen juurisyyt ovat, ja miten voisimme niihin vaikuttaa.

Ilmastonmuutoksen sosiaalisista ja poliittisista vaikutuksista puhutaan liian vähän. Lähi-idässä ja Afrikassa on jo tapahtumaketjuja, joissa poikkeuksellisen pitkät kuivat kaudet vievät ensin elannon viljelijöiltä, johtavat muuttoliikkeeseen maan sisällä, työttömyyteen ja niukkuuteen, levottomuuteen, konflikteihin ja lopulta jopa sisällissotaan. Ääriliikkeet ovat herkästi paikalla vauhdittamassa yhteenottoja ja täyttämässä poliittisen tyhjiön.

Ilmastonmuutoksen ympäristövaikutukset Suomelle tulevat merkitsemään esimerkiksi sateiden lisääntymistä, havumetsävyöhykkeen vetäytymistä ja boreaalisen luonnon ja lajiston muutosta. Monelle luonnosta elinkeinonsa saavalle ne tuovat toki meilläkin muutoksen.

Meidän tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset ymmärtääksemme, mitä ilmastonmuutos meille suomalaisille todella tarkoittaa.

Ilmaston hallitsematon lämpeneminen tulee muuttamaan turvallisuustilannettamme radikaalisti. Merenpinnan nousu ja äärimmäinen kuivuus muuttaisivat suuria osia maapallosta elinkelvottomiksi. Ilmastopakolaisten virta tulisi olemaan valtavasti suurempaa kuin mitä nyt on nähty.

Muuttoliikettä hillitään parhaiten luomalla tulevaisuudennäkymiä sinne, missä niitä ei nyt ole. Se tarkoittaa koulutusta ja osaamisen vientiä, tukea paikalliselle yritystoiminnalle ja investointien tekemiseen, työpaikkojen luomista, sukupuolten tasa-arvon edistämistä, demokratiatyötä ja kriisinhallintaa.

Meitä jokaista tarvitaan myös kantamaan vastuuta maapallon elinkelpoisuudesta. Kestävillä kulutusvalinnoilla voimme vähentää hiilijalanjälkeämme ja myös kannustaa kolmansia maita ottamaan käyttöön tuotantotapoja, jotka huomioivat ympäristön ja ovat sosiaalisesti vastuullisia.

Kaikkiaan meidän on sopeuduttava ajatukseen, että maailma on vuonna 2050 hyvin erilainen paikka. Ainakaan se ei ole vähemmän kansainvälinen kuin se on nyt.

Maija Uusi-Oukari
VTM, Kokoomuksen ympäristöpolitiikan verkoston puheenjohtaja